Sisutustusintoa ja uusia makuja

Juuri alkoi telkkarista futiksen MM-finaali. Nyt onkin täydellinen hetki samalla naputella blogiinkin vähän kuulumisia. En ole nimittäin hetkeen malttanut paljon tässä läppärin säteilyssä paistatella. Olen paljon mielummin paistatellut ulkona täydeltä taivaalta helottavan auringon alla. Vielä kun oli Heini seurana Barcelonasta, niin kyllä on kelvannut ällistellä aurinkoista Ranskaa!

Heinille vielä ISO kiitos sinne naapuriin Epsanjaan: oli aivan mahtavaa saada sut tänne! Ehdimme kokemaan reilun viikon mittaisen visiitin aikana yhtä jos toista. Kolusimme alennusmyyntejä, riekuimme Strassien yössä paikallisessa taiteiden yössä, teimme tutkimusmatkaa viinitielle, uitimme koiraa luonnonpuistossa ja uudistimme parvekkeemme näin muutamia aktiviteetteja mainitakseni.
Kävimme myös koluamassa sistustusliikkeitä ja mukaan tarttui aivan mahtava valaisin, josta komeilee nyt kuvakin ohessa. Se on megaiso versio vanhanmallisesta pöytävalaisimesta. Sopii meidän singerpöydän kanssa niin hienosti yhteen! Voila!



Ohessa myös kuva kesäisestä mansikkakakusta, jonka pyöräytimme juhannuksen kunniaksi. Ensin unohtui laittaa leivinjauhe, sitten kakku jäi vähän raa'aksi keskeltä, joten leikkasimme siihen reiän. Kaupasta tarttui mukaan kermaa, joka ei vatkautunutkaan, joten kostustimme kakun kermalitkulla. Kuorrutus tapahtui vanilijajugurtilla. Haluaako joku ohjeen? Oli muuten yllättävän hyvää =)

Vaikka jussia ei täällä vietettykään, oli hauska, että pääsimme kokemaan Fête de la Musiquen. Se on vuodesta 1982 lähtöisin oleva perinne järjestää musafestarit ympäri Ranskaa. Jokaisessa kadunkulmassa veivasi joku bändi ja porukkaa oli hurjasti liikkeellä. Meilläkin oli mukana huuliharppu, jota töräyttelimme aina sopivin väliajoin. Ehdottomasti paras ohjelmanumero oli erään kerrostalon parvekkeelle kerääntynyt kattilabändi, joka rummutti huimia lattarirytmejä ainakin viidentoista hengen voimin parvekkeeltaan ja soittiminaan heillä oli kattilat ja kapustat. Parvekkeen alle oli kerääntynyt suuri joukko jamittelijoita, jotka diggailivat kattilabändin kuumista rytmeistä. Juomapuolellakin teimme uuden aluevaltauksen: Kävimme ihanssa baarissa juomassa sampanjamenetelmällä tehtyä olutta. Se olikin tosi erikoista ja yllättävän hyvää!

Kun festareiden kohmelosta oli selvitty, uudistimme yhteistuumin parvekkeen, joka tähän saakka muistutti lähinnä ankeaa bunkkeria. Partsista löytyy "ennen kuva" aiemmista poustauksista. "Jälkeen kuvasta" voitte ihastella, miten upeaa jälkeä saa aikaan parilla kankaanpalalla, rautalangalla, kaislamatolla, lyhdyillä ja hurjalla määrällä ennakkoluulotonta luovuutta.
Kuvat on otettu "parvajaisista", joissa juhlistimme parvekkeen uutta lookkia Strasbourgin pimenevässä illassa.

Eilen kävimme alennusmyynneissä ja raahasin miehenkin ihastelemaan yhteen ihanaan, ranskalais-maalaisromanttiseseen sistustusliikkeeseen jonka Heinin kanssa löysimme aikaisemmin viikolla. Sieltä mukaan tarttui nyt hieno, valurautainen keittokirjanpidike, jollaista olen himoinnut jo iät ajat. Alennusmyyntien ehdoton kohokohta tapahtui kuitenkin kenkäkaupassa, jossa vieressäni sovitusparia jonottamassa oli vanha, herttainen mummeli, jolla oli yllään hauskan kirjava t-paita. T-paidassa luki mummun vatsan kohdalla kissankokoisin kirjaimin SHIT. Oli siinä naurussa pitelemistä, kun rynnistimme kaupasta ulos. Onhan tästä siis iloakin, kun ihmiset eivät puhu sanaakaan englantia!

Espanja johtaa 1-0. Taidan änkeä itseni tuohon miehen ja koiran väliin katsomaan matsin loppuun.

Hämmentävä luontoilta

Eilen iltalenkillämme tapahtui kummia. Pari korttelia ennen kotia syöksyi yhtäkkiä jostain pimeydestä kissa suoraan Viittamiehen jalkoihin! Se puski itseään Battiksen rintaan ja kiehnäsi sen jaloissa. Ällistelimme siinä haavit auki niin mies, minä kuin koirakin, että miten ihmeesä kissa käyttäytyy tuolla tavalla. Hetken kummasteltuaan, Batin häntä alkoi heilua ja se olisi halunnut leikkiä kissan kanssa. Se otti pari hyppyä ja silloin kissa sinkaisi pysäköidyn auton alle piiloon. Hetken päästä se kuitenkin tuli tomerasti takasin ja puski taas itseään Batmania vasten, aivan kuin olisi sen ylin, vanha ystävä.

Sama toistui monta kertaa. Hetken päästä tajusimme, että tähän näytelmään kuului vielä yksi sivuosan esittäjä lisää: varis. Se raakkui oksalla suoraa huutoa ja aina kun kissa juoksi parkissa olevien autojen alle, se teki huiman syöksyn kissaa kohti. Pari kertaa siinä tohinassa sen siipisulat melkein viisti meidän poskiakin. Tajusimme, että varis jahtaisi kissaa ja kissa haki turvaa Battiksesta! Varis ei uskaltanut tulla lähelle, kun kissa oli suojassa ison koiran jaloissa. Ovela kissa - kerrassaan! En tiedä oliko se pistellyt suihinsa variksen poikaset, vai mikä linnun oli niin raivoihinsa saanut, mutta se oli selvästi päättänyt kyniä katin. Mirri ei kuitenkaan hevillä antautunut, vaan viekkaasti koitti kulkea koiran jalkojen suojissa, kun lähdimme talsimaan kotia kohti. Niin sitä sitten käveltiin kotiin päin me, koira ja kissa sekä parin metrin päässä lentävä, villisti raakkuva varis. Kun pääsimme kotiovelle piti oikein livahtaa sisälle, etteivät kissa ja varis livahtaneet vielä perässä. Mysteeriksi jäi, miten varis-kissa-kaksikon matsi päättyi. Ainakaan aamulla ei ollut nähtävissä kotimme edustalla verisen sodan jälkiä.

Ihan hyvä saada vähän "luontokokemuksia" välillä, kun nyt asutaan niin kaupungissa, ettei ihan vieraannuta. Yksi päivä Päivi-serkun kanssa puhelimessa puhuessani tokaisin Päiville, että kuulen, kuinka siellä ne lehmät taustalla määkii. Päivi oli kommentistani sitä mieltä, että olis hyvä tulla välillä maalle muistelemaan mitä ne lehmät oikeasti sanoo. Mutta pianhan me onneksi tullaan jo mökille =) Sitten tullaan katsomaan lehmiä!

Kylppärissämme on vihdoin kalusteita! Saimme lopultakin hankituksi sinne hyllyn ja penkin ja koristimme muutoin ankeaa kylppäriä vielä parilla viherkasvilla. Nyt näyttää paljon paremmalta, eikä enää tarvitse kaivaa rasvapurkkeja lattialta koreista. Tänään jatkamme huonekalukauppojen tutkimista. Siitä on tullut ihan riippuvaiseksi!

Taas sopii myös ihmetellä paikallista elämänmenoa. Eilen soi ovikello. Siellä oli nuori tyttö.
- Kuinka monta henkilöä teitä tässä taloudessa asuu? tyttö kysyy.
- Kaksi, vastaan hämmentyneenä.
- Siinä tapauksessa teille kuuluu kaksi rullaa kierrätysmuovisäkkejä. Tässä ole hyvä. Siinä on vuoden tarpeiksi, tyttö sanoo ja kaivaa kärryistään kaksi rullaa muovipusseja.
- Kiitos, sanon kummissani.
- Jos pussit loppuvat kesken, tässä on kuponki, jolla niitä voi noutaa lisää, tyttö ojentaa kupongin. Saisinko vielä nimikirjoituksenne tähän listaan, että olette vastaanottaneet muovipussit?
Kirjoitan nimeni listaan, jossa on koko korttelimme ihmisten nimet ja asuntojen numerot. Suljen oven ja jään ihmettelemään, että onko tämä todellakin kaikista tehokkain tapa hoitaa kierrätys? Muovipusseihin kerätään muovi- ja pahvi-jätteet ja pussit jätetään suljettuina roskapönttöjen viereen tai kaduille. Pusseja jaetaan näköjään sitten kaikille kaupunkilaisille henkilökohtaisesti ja pidetään vielä kirjaa, kuinka monta pussia kukakin on saanut. Noh, onhan sillä ainakin työllistävä vaikutus. Ehkä kuitenkin sellaiset yhteiset kierrätysastiat olisivat simppelimmät?

Tänään piti vuokraemännän tulla kello kymmeneltä patterinkorjaajan kanssa katsomaan, missä kunnossa tämän huoneiston patterit ovat. Vieläkään en nähtävästi ole mitään oppinut, kun jo vähän ennen kymmentä olin valmiina päästämään heidät sisälle ja lähtemään koiran kanssa ulos jaloista pois. Lopulta he saapuivat puolikahdeltatoista ja pahoittelivat, että olivat hiukan myöhässä. Milloinkahan sitä jämpti suomalainen tähän tottuu?

Huomenna menen Heiniä vastaan! Ihan mahtavaa! Se posottaa koko yön bussilla Barcelonasta, joten saa nähdä kuinka väsynyt tyttö tänne aamulla tulee.

Kovasti paljon aurinkoa ja ihanaa juhannusta sinne koto-Suomeen! Helteinen Ranska kuittaa taas.

Erävoittoja ja piste vesipullorallille

Olo on kun euroopanomistajalla. Kävin äsken ostamassa lisää puheaikaa puhelimeen ja viemässä antin housut kuivapesuun ja kaikki hoitui muitta mutkitta ranskaksi! Noh, ehkä ei mennyt ihan by the book, mutta asiat tuli ainakin hoidetuksi. Jipii! Jännä sinänsä, kun ei olla ollenkaan opiskeltu ranskaa. Mutta ehkä se tässä pikkuhiljaa tarttuu sitten väkisinkin ainakin jollain tasolla. Antillakin on tänään ensimmäinen ranskantunti töissä. Tästä lähtien se opiskelee kerran viikossa tunnin, joten varmasti silläkin kielitaito kehittyy! Kohta se jo varmasti pamlaa ihan täysillä!

Nyt kun olemme olleet Saksassa kaupolla, olen yllätykseksni huomannut, että pystyn asioimaan myös jonkunlaisella kapulasaksalla. Ihan mahtavaa, että hävettävän epämääräisiä lauseita onnistuu solkkaamaan myös sillä kielellä. Täytyy toki tunnustaa, että varaa kehittyä on aika tavalla, mutta kuiteskin ilo huomata, että muistaa ees pari sanaa jostain lukioajoilta! Sinänsä mukava asua tällaisella rajaseudulla, niin pääsee tutustumaan vähän kummankin maan kieleen ja kulttuuriin.

Saksanpuolella aina jaksaa ihmetyttää saksalaisten naisten mieltymys siilitukkaan. Myös asiakaspalvelun taso ihmetyttää: saksan puolella tullaan heti kysymään, kuinka voisi auttaa. Täällä Ranskan puolella sellaisesta ei uskalla edes haaveilla. Aika jännä, sillä mulla oli aikaisemmin käsitys, että saksalaiset on toudella tylyjä asiakaspalvelijoita. Mutta eivätpä olekaan, ainakaan tuossa Kehlissä!

Ostettiin muuten vedenpehmennin, sellainen kannu, joka suodattaa kaiken karmean makuisen moskan tosta juomavedestä pois. Nyt loppui sitten vesipulloralli, mikä on kyllä helpotus. Yllättävän hyvänmakuista tulee hanavedestä, kun se valuu suodattimen läpi!

Investoitiin myös pari pilkkahintaista peiliä (aivan ihastuttavaa, kultareunuksista) ja vähän muutakin sälää kotiin ja mökille. Pitää mennä heittämään vielä uusi keikka huonekalukauppohin, kun nyt kerran autolla tullaan suomeen ens kuussa. Voi sitten pakata kaikkea tarpeellista ja tarpeetonta roinaa auton täyteen!

Kovasti kaikkea kivaa on tapahtunut viime aikoina siellä koto-Suomessa. Suskille, pikku-Kiiralle ja Jannelle ihan hurjasti onnea! Ei malteta odottaa, että nähdään teidän pikkuprinsessa pian =)

Tänään mennään eläinlääkäriin poistattamaan viittamiehen tassusta tikit. Olen tänään paketoinut sen jalan jo kolme kertaa, kun se kiskoo koko ajan sen siteen pois tassustaan. Toivottavasti nyt ei tän illan jälkeen tarvitsisi enää sitä rumbaa vetää. Se on kyllä aika täystuho. Vaikka se nyt ei sinänsä mitään ole hajottanutkaan muutamia kenkiä lukuunottamatta, se hajottaa omat lelunsa alta aikayksikön. Perinteiset vinkulelut säilyy sen käsittelyssä hengissä maksimissaan minuutin. Viikonloppuna se sai viimein tehdyksi sitkeistäkin sitkeimpään lehmävinkuleluun reiän ja nyt lehmä sitten enää vingu. Pitkään se lehmä sinnittelikin ehjänä. Ransu sen toi Batille, kun se oli ihan vauva. Iloa lehmästä irtoaa onneksi vieläkin, vaikka se ei enää ääntelekään. Ammu on edelleenkin yhtenä kappaleena reiästä huolimatta ja Battiksen hellässä käsittelyssä tälläkin hetkellä.

Ensiaskeleita ranskalaiseen viinikulttuuriin

Sunnuntaina vietimme päivän viinipatikassa noin tunnin ajomatkan päässä kotoa. Ilmaksi oli luvattu vilakkaa ja sadekuuroja, joten olimme sonnustautuneet hiostavin valleuskengin, villatakein ja sadetakein. Kuinka ollakkaan, pilvet katosivat ja aurinko porotti koko päivän niin, että nenä punoittaa vieläkin (ehkä viinilläkin tosin oma vaikutuksensa siihen;).

Patikassa oli mukana kymmenkunta suomalaista ja oli taas tosi mahtavaa tutustua uusiin, melko samassa elämäntilanteessa oleviin ihmisiin! Suomalaisiksi meidät varmasti tunnisti jo pitkältä, sillä muutamalla osallistujalla oli kävelysauvat mukana. Paikalla oli myös paljon turisteja. Tapahtuma oli paljon isompi, kuin odotimme. Homman ideana oli, että alkupisteestä saivat kaikki kaulaansa pussukan, jossa oli viinilasi, kartta ja viinikuponki. Sitten lähdettiin kiertämään seitsemää rastia, jotka oli sijoiteltu noin viiden kilometrin matkalle. Matka kulki halki viiniköynnösten, kukkuloiden ja peltojen ja sieltä idyllisten kylien halki metsän siimekseen. Pisteillä sai maistaa aina erilaisia viinejä ja sieltä sai myös ostaa palanpainikkeeksi juustoa, ranskalaisia leivonnaisia tai suolaista purtavaa. Vaikka aikaisemmin olemme olleet lähinnä italialaisten viinien ystäviä, alkavat nämä ranskalaisetkin jo löytää paikkansa sydämessä.

Pohdimme, että tällainen viinipatikka olisi suomessa vähän toisenluontoinen. Vähintään puolen kilometrin välein olisi selviämisasemia ja paikka olisi pullollaan järjestysmiehiä. Reitti taitaisi typistyä korkeintaan kilometrin mittaiseksi. Repa ja Pertsa ottais matsia viiniköynnösten alla puukot viuhuen ja Matti ja Mervi laulais karaokepisteessä Aikuista naista. Täällä päin kaikki meni kuitenkin tosi sivistyneesti, jopa meidän suomalaisten osalta!

Hupsista.. mites nää kuvat nyt näin pomppii? Anyone, saako näitä millään ilveellä tässä julkasujärjestelmässä määritettyä niin, ettei ne menis ihan päällekkäin ja sotkis tekstiä? Joka tapauksessa, ohessa kuitenkin muutama räpsäys retkeltä. Kamerakin on toipunut taannoisesta kylvystään ja toimii onneksi ihan normisti. Wuhuu!

Lauantaina kävimme tutustmassa Kehlin tarjontaan eli heti tuossa Saksan puolella olevaan kylään. Totesimme oikeiksi väitteet siitä, että halvempaahan siellä on, joten jatkossa suikkaamme varmaan tekemään enemmän ostoksia sieltä. Löysimme myös ihanan krääsäkaupan, josta löytyy kaikkea mageeta sisustuskamaa pilkkahinnalla. Vielä ei mukaan tarttunut mitään, kun päätimme harkita, mitä OIKEASTI tarvitemme. Muutaman päivän harkinnan jälkeen olen jo vakuuttunut, että tarvitsemme oikeasti sieltä kaupasta tosi paljon ;)

Antti lähti tiimikokoukseen Italian rivieralle (kuulostaa jättitylsältä) ja minä täällä koiran kanssa nautiskelen aivan mahtavasta ilmasta ja koitan tehdä vähän töitä siinä lomassa. Tavoitteena on myös saada hankituksi meille ranskalaiset sosiaaliturvatunnukset eli pääsen paikalliseen virastoon asioimaan. Jo valmiiksi kiristää vähän pinnaa ajatus, että siellä ei taas taatusti mikään toimi ja asiakaspalvelu on kökköä, mutta koitan pitää asenteen positiivisempana! Jos vaikka käy vähän terassilla istumassa ennen visiittiä virastoon, niin kaikki voi mennä lupsakammin!

Veroneuvoja ja alennusmyyntikuumotusta

Huomasin juuri, että meidän parveketomaatteihin on ilmestynyt keltaisia kukkia! Mahtavuutta! Tietääkö kukaan, kuinka kauan tässä vielä menee, että saadaan omia tomaatteja? Mussa taitaa elää sisällä pieni jyväjemmari, koska innostuin noista keltaisista kukista niin kovin =)

Eilen Antti ei päässytkään työpaikalle asti aamulla, kun tiet oli niin tukossa, että liikenne ei liikkunut juuri suuntaan eikä toiseen. Antti palasi sitten aikansa ruuhkassa käkittyään kotikonttorille ja päivä meni lupsakasti kahdestaan kotona. Päivän agendalla oli myös pankissa käynti. Oli visalasku maksamatta ja sehän täytyy mennä luonnollisesti pankkiin asti pulittamaan. Ei kun ratikalla keskustaan ja pankkiin jonottamaan ja asioimaan. Yhden laskun maksamiseen ei mennyt kun reilu tunti. Nyt on sitten samalla reissulla meillekin sitten tilattu carte bleue elikkäs paikallinen pankkikortti. Siitä ilosta maksamme pankille 9 euroa kuukaudessa. Ollaanko ainoita, vai tuntuuko tuo hinta vähän kohtuuttomalta muistakin?


Eilen kävimme myös taas näyttämässä nenäämme ja koiran tassua eläinlääkärissä. Huomasimme sidettä vaihtaessa, että tikit eivät olleet enää laisinkaan oikeassa kohdassa ja kiikutimme pojan vastaanotolle. Siellä sen käpälään iskettiin yksi tikki lisää. On aika mahdotonta koittaa saada side pysymään asianmukaisesti sen haavan päällä, kun poika on niin viriili, että ei meinaa pysyä paikallaan ollenkaan. En tiedä mihin patteriin me toi elukka köytetään, että sen haava saisi parantua rauhassa. Noh, tikkejä päästään poistamaan kymmenen päivän päästä ja samalla pitäisi sitten muistaa ottaa myös ekinokokkoosi-lääkitys Suomeen tuloa varten. Sellainen kuuri pitää antaa joka kerta ennen Suomen reissuja ja siitä pitää olla myös lääkärintodistus. Nappasin pojasta vielä muutaman foton viikonlopun kunniaksi. Aika jötkälehän se on ja tykkää kovasti olla kuvissa =) Se yrittää aina näyttää tosi älykkäältä kurtistamalla sen otsaa mietteliäästi.

Nyt kun pojan tassu on paketissa, sitä huomaa joka paikassa lasinsiruja. Ihan haukansilmänä pitää mennä lenkeillä, ettei käy toista kertaa samanlaista äksidenttiä. Täällä ei ole pulloilla panttijärjestelmää, joten noita pulloja näytetään mäiskivän rikki vähän joka nurkan takana. Tosin joutuu sitä varomaan omia jalkojaankin. Täällä ei noita koiran jätöksiä kerätä ihan yhtä tunnollisesti, kuin koto-Suomessa. Itse en kyllä osaa olla korjaamatta, vaan aina tunnollisesti kuljen pussi mukana. Tänä aamuna ei tosin mistään löytynyt sopivaa pussia ja jouduin ottamaan mukaan paistopussin. Tällä kertaa pussin sisälle ei päätynytkään kanankoipia vaan ihan jotain muuta.

Tässä eräs ilta olimme myös kyläilmässä ulkoministeriön edustajan luona. Joimme paikallista skumppaa ja kaffet ja meidät toivotettiin virallisesti tervetulleiksi Ranskaan. Rikastuimme taas muutamilla neuvoillakin: Älä osta mitään Ranskasta, osta kaikki Saksasta. Rajan toisella puolella kaikki on 30% halvempaa. Myös ruoka. Saksassa kaupatkin ovat usein kymmeneen asti auki, mikä sopii työssäkäyville ihmisille vähän paremmin, kuin tämä paikallinen malli, että lappu lyödään luukulle viimeistään seitsemältä. Sain myös kuumottavan vinkin alennusmyynneistä. Juhannuksen jälkeen alkavat alet kattavat täällä KOKO kaupan eli KAIKKI on miinus viiskyt! Heini osuukin parahiksi alen aikoihin kylään, joten päästään yhdessä vingauttelemaan visaa!

Eilen meillä oli palaveri veroasiantuntijan kanssa. Antin firma tarjoaa meille vuoden ajan sen tiimoilta konsultointia, kun täällä kaikki asiat tehdään vähän eri lailla. Jokainen joutuu itse pidättämään omat veronsa palkasta ja ne maksetaan kerran vuodessa. Palaverissa selviteltiin myös mun verotusta. Asiantuntijoiden mukaan kuulun minäkin nyt sitten Ranskan verotukseen, vaikka palkanmaksajani ovat suomalaisia. Perusteena tälle on, että kun täällä kerran asun ja aviomiehelläni on ranskalainen työsoppari. Nyt pitäisi saada sitten Ranskan verottajalta hankituksi jonkun näköinen free lance -kortti ja sitten Suomen verottajalta nollakortti. Mä en tiedä olenko mä tässä asiassa jotenkin turhan skeptinen, mutta mulla on paha aavistus, että noi jutut eivät tule olemaan kovin kivuttomia hoitaa. Raportoin sitten myöhemin, olinko väärässä. Toivotaan niin!

Viikonloppuna on luvassa paikallisen Suomi-seuran retki viinitilalle. Ihan hauskaa! Toivottavasti ilma suosisi vähän paremmin, kun viime päivinä on ollut melkoisen pilvistä.
Bon week-end!

Niittejä ilman puudutusta

Perjantaina tulikin sitten lähtö eläinlääkäriin. Tassussa oleva haava näyttikin pari tuntia haverista pahemmalta, kuin ensi alkuun luultiin. Ei auttanut muu, kuin metsästää jostain eläinlääkäri, joka saisi pari tikkiä pojan tassuun.

Kuin ihmeen kaupalla löysimme vähän englantia puhuvan lääkärin ja pääsimme vastaanotolle. Lääkäri tosin vaikutti vähän kokemattomalta ja kauhistutti Battiksen yrittämällä lyödä haavaan niittiä ilman minkäännäköistä puudutusta. Batman päästi sellaisen kiljunnan, että vastaanoton ikkunalasit helisivät minuutin. Lääkäri ymmärsi sitten puuduttaa tassun, ennen kuin operaatiota jatkettiin. Puudutuksen kanssa homma sujuikin sitten hienommin. Nyt on pojan tassu paketissa, haava niitattu kiinni ja antibioottikuuri päällä.

Vaikka viikonloppu alkoi vähän tylsissä merkeissä eläinlääkärissä, jatkui se tosi kivasti. Kävimme ajelemassa kuuluisaa viinitietä, joka on kuin elävä postikortti kerrassaan idyllisine maisemineen. Ohessa muutama kuva reissulta. La Route du Vin d'Alsace (www.alsace-route-des-vins. com) on 170 kilometriä pitkä, 67 viinikylän ja -kaupungin helminauha pohjoisen Marlenheimista etelän Thanniin. Päätimme jo, että sinä aikana kun asustamme täällä, aiomme perehtyä antaumuksella tuon ihastuttavan viinitien anteihin. Vieraat, jotka meitä tulevat tänne moikkaamaan, voivat siis jo valmistautua massiiviseen viinikierrokseen ;)


Käppäilimme myös kotikulmilla taas uusia reittejä pitkin ja löysimme jälleen ihastuttavia asuinalueita. Juuri kun olimme hyvin kaukana kotoa, alkoikin hurja ukonilma ja taivas repesi armottomaan kaatosateeseen. Hetken pitelimme sadetta katoksen alla, mutta kun taivas näytti jokaiseen suuntaan yhtä mustalta, päätimme juosta kotiin. Se olikin hilpeä matka: mies ja märkä koira ravasivat likomärkinä edellä ja minä (valkoisessa kesämekossa;), uusi aarteeni digijärjestelmäkamera kaulassa keikkuen perässä. Vettä tuli niin kaatamalla, että yksikään paikka ei säilynyt kuivana. Loppukilometrit saimme nauttia vielä mukavasti iholle napsahtavista rakeista, joita taivas tarjoili anteliaasti. Vaikka kuinka yritin varjella kameraa, se kastui ja kotona totesimme, että kameran sisälmyksiin oli päässyt vettä. Kameran näytöllä kuvat näyttävät vieläkin väreiltään vähän oudoilta, mutta muistikortilla ne ovat kuitenkin ihan ookoo. Pitää nyt toivoa, että fotoaparaatti alkaisi toimia entiseen malliin, eikä sanoisi sopimustaan irti.

Ja arvatkaapa vaan loppuiko sade, kun pääsimme kotiin? Niinpä niin ;) Märän lenkin jälkeen olikin sitten ihana pukea kuivat vaatteet päälle ja katsoa leffoja sohvalla köllien, koira jaloissa pötkötellen.

Verta ja ukkosenjyrinää

Yöllä se sitten iski. Armoton ukonilma järisytti Strasbourgin tantereita ja salamat löivät niin tiuhaan, että tuntui kun olisi yrittänyt nukkua kilpaa räpsivien paparazzien keskellä. Parveke lainehtii vieläkin vedestä, mutta painostava ilmanala on nyt ainakin hetkeksi häädetty ukkosenjyrinällä pois.

Lähdimme sitten taas aamutuimaan Bat-pojan kanssa rutiininomaiselle aamulenkille. Puisto oli kuin sodan jäljiltä: oksia ja roskia lojui ympäriinsä ja kaupungin työntekijät vasta vääntäytyivät paikalle siivoamaan. Kun olimme juosseet melkein koko puiston ympäri huomasin yhtäkkiä, että mun toinen lenkkari on ihan veressä. Siis aivan punaisenaan verestä! Ihmettelin ensin, että onko mun tuntoaisti kadonnut kokonaan, kun en ole mitään huomannut, mutta sitten tajusin, että se veri vuosikin koiran tassusta! Siitä sitten lähdettiin aika liukkaasti kotiin ja eteisen lattialla tyrehdytin sitten pulppuavaa verta lepakkopojan etutassun ylimmästä polkuanturasta. Ilmeisesti se oli johonkin myrskynjäljiltä lojuvaan oksaan sen satuttanut. Ihme kyllä se ei itse ollut moksiskaan ensin, mutta sitten kun hääräsin puhdistusaineen kanssa huolestuneena sen tassun kimpussa, sekin viimein tajusi alkaa näyttää surkealta ja nyt se kerää vieläkin vähän säälipisteitä toljottamalla surkeana tassuaan. Naarmu ei ollut mikään pintanaarmu, mutta ei se onneksi kauhean syväkään ollut. Toivotaan nyt, että se lähtee paranemaan hyvin, eikä tarvitse mennä lääkärisedän luo visiitille!

Eilen suoritin mittavan post-it-lappuoperaation ja nyt on melkein kotimme jokaiseen tavaraan liimattu post-it-lappu, jossa lukee esineen ranskankielinen nimi. Lisäksi vessamme seinään on liimattu yleisimpien epäsäännöllisten verbien taivutukset, että niitäkin voi nyt sitten aina pienet, pakolliset hetket päivässä opetella ulkoa.

Eilen käytiin myös Mintun kanssa jätskillä ja käveltiin pitkin poikin joenvarsia. Olipa onni, että satuin pienemmän joen varteen juuri Mintun kanssa, sillä yhtäkkiä huomasin, että aivan lyhyen matkan päässä meistä nurmikolla söi kissan kokoinen rotta ruohoa! Jos olisin ollut yksin liikenteessä olisin varmaan niiltä sijoiltani kirmannut täyttä laukkaa kirkuen kotiin, mutta Minttu tiesi rauhoittaa, että se on joku piisamin sukulainen, joita niillä nurkilla näkyy paljon. Selityksestä huolimatta inhonväreet juoksivat vielä pitkään pitkin selkäpiitä, mutta uskaltauduin kuitenkin kävelemään siitä ohi. Kaveri oli kyllä aika hurjan näköinen: ruumis kuin valtavalla, lihavalla rotalla ja hillittömät, keltaiset talttahampaat! Iuuuu!

Olettekos muuten huomanneet arvoisat lukijat, että aina tässä tekstin lopussa on tuollainen kommentointimahdollisuus? Siitä kun klikkaa pääsee näppärästi lisäämään oman kommenttinsa joko omalla nimellä tai anonyymisti ja voi siten ilahduttaa meidän Ranskassa möllöttävien elämää! Sitähän voi vaikka pyytää meitä kirjottamaan jostain asiasta joka kiinnostaa tai sitten voi ihan kysyäkin jotain tai ihan vaan kommentoida muuten vaan höpinöitämme. Kokeilkaapa ihmeessä =)

Ihanaa, aurinkoista ja rentoa viikkistä kaikille tasapuolisesti!

Märällä rätillä naamaan

Sellanen on ilmanala nyt täällä Keski-Euroopassa. Aurinko lymyilee visusti piilossa pilvien takana, mutta ulkona on kuuma ja hikinen ilma. Ovesta kun astuu ulos tuntuu, että mätkähtää märkä rätti naamaan. Jos ei kohta tule kunnon ukonilma, niin jo on ihme!

Viikonloppu meni kuitenkin kivasti hikitunnelmista huolimatta. Perjantaina olin istumassa terassilla oikein mukavassa seurassa ja sain taas hyviä vinkkejä täällä asumiseen (kiitos Sanna ja Minttu=). Löytyi ensinnäkin loistava terassi, missä on hyvä häppäri ja joinpa siellä ihan hyvänmakuista paikallista oluttakin, vaikken niin oluen ystävänä olekaan mainetta niittänyt. Sitten sain joitain vinkkejä yliopistolle hakemiseen ja sain kuulla myös sen, että pesukoneen huuhteluaineluukkuun pitää aina laittaa etikkaa. Muuten menee pesukone tukkoon. Kaikennäköistä muutakin uutta taas oppi ja oli muutenkin kivaa, joten viikonloppu alkoi siis oikein kivasti!

Lauantaina kävimme kirpparilla ja kierrätyskeskuksissa koluamassa. Kaikkea mahtavaa siellä onkin, mutta tällä kertaa mukaan tarttui vaan vanha kunnon Nintendo pelikonsoli. Sitä ollaan nyt sitten viikonloppu pelattu valtavalla innolla ja retrohengessä.

Lauantai-illalla katseltiin sitten euroviisuja ranskalaiseen malliin. Eipä ollut taaskaan hurraamista musiikkitarjonnassa, eikä paljon harmittanut, vaikka meiltä meni Teräsbetonin veto ohi. Kyllä se sellasta kuraa oli, että ihan nolottaa. Mutta eipä tosiaan ollut muillakaan kovasti hurraamista biiseissään. Jännittävintä ehkä koko tämänkertasissa viisuissa oli se, kun seurasi, pysyykö esiintyjien postimerkin kokoiset koltut päällä. Ja pysyihän ne! Ainakin melkein.

Teimme eilen myös tutkimusmatkoja ympäristöön ja bongailmme kivoja asutusalueita etenkin tuolta EU-mestojen läheisyydestä. Kävimme ihmettelemässä myös Suomen edustuston edessä ja kaiholla katselimme, kun siinä ovisummerissa luki "sauna". Millähän syillä sinne pääsisi saunomaan? Pitää mennä joku kerta vihta kainalossa soittelemaan summeria ja kokeilemaan onnea!

Battis keräsi taas kovasti ihailijoita, kun puistossa oli paljon porukkaa. Ihmiset halusivat tulla kyselemään taas, että mikä tuon kauniin koiran rotu on ja yhdessä vaiheessa meillä oli oikein jono siinä, kun yksi herra juuri kyseli Battiksestä ja hänen takanaan odotti isä tyttärensä kanssa vuoroaan. Batmanista otettiin oikein kuvia ja sitä kehuttiin vuolain sanoin. Ihan kummallista, miten paljon se herättää täällä huomiota! Käyttäytyä se ei silti osaa oikein vieraita tervehdittäessä, vaan ottaa aina tuttavallisesti vieraan koko ranteen suuhunsa tai kiskoo hampaillaan takinliepeestä. Pitää nyt treenata tota vieraiden tervehtimistä, että se oppis käyttäytymään vähän sivistyneemmin.

Tättärää-olo

Terveisiä pikavisiitiltä Suomeen! Oli aivan mahtava viikko, kun pääsi äidin höyryävien lihapatojen ääreen, saunomaan sata kertaa ja näkemään ihan hurjan monta ihanaa ystävää. Kolmenkymmenen hengen voimin killuimme jopa laivalla Stokikseen ja takaisin ja tuon hapokkaan reissun jälkeen olikin sitten voimat niin loppu, että pari päivää meni kotona ihan pelastusarmeijalle. Jos nauru pidentää ikää, niin tuon reissun aikana saatiin kyllä aika monta vuosikymmentä lisää, vaikka virallisesti juhlittiinkin joidenkin (ei onneksi vielä omia;) kolmekybäsiä.

Mun lähtö Suomeen ei mennyt ihan kivuttomasti. Juututtiin nimittäin ruuhkaan, kun Antti oli heittämässä mua Hahnin kentälle ja myöhästyin sitten koneesta. Onneksi Frankfurtista lähti iltalento Suomeen, joten päädyin sitten sinne kentälle odottelemaan tuntikausiksi lentoa Helsinkiin. Pääsin sitten perille onneksi niinkin, mutta tarinan opetus oli, että Saksassa on ihan törkeen pahoja ruuhkia ja aikaa pitää varata todella paljon ekstraa.

Pojat olivat selvinneet suhteellisen hyvin kaksistaan. Tomaatit ja muut rehut olivat hengissä ja Batmankin oli viimeisinä päivinä oppinut olemaan ulvomatta, vaikka A olikin joutunut ostamaan sille sitruunapannan (josta poika ei ollut tosin moksiskaan) ja ilmeisesti yksinolosta järkyttyneenä oli Batille iskenyt vielä ripuli. Oli kuitenkin ihana, kun kentällä oli vastassa kaksi iloista poikaa, tosin täytyy tunnustaa, että Batman oli ehkä aavistuksen innokkaampi ottamaan mut vastaan kuin aviomies. Se ei meinannut pysyä nahoissaan vielä kotonakaan. Nyt se onkin vaikuttanut niin tyytyväiseltä, kun lauma on taas kasassa.

Sitten tulikin vähän tättärää-fiilis, kun arki täällä kotona koitti. Mielessä on käynyt parina päivänä kysymys: mitä ihmettä me täällä oikein tehdään? Antti oli viikon aikana tuskaillut taas ranskalaista liikennekäyttäytymistä ja tullut parina päivänä iso tatti otsassa kotiin. Minä taas ihmettelen vähän muita juttuja, Suomessa kun oli niin paljon kaikkea ja täällä taas on niin rauhallista, että huomaan ikävöiväni jo kauheaa kiirettä ja paniikkia. Hullunkurista.

Tänään ollaan kuitenkin saatu jo elämänsyrjästä taas kiinni ja olen touhunnut ja viuhunut pitkin kämppää. Ja rivakka juoksulenkkikin taisi tehdä terää! Koitan nyt selvitellä vähän opiskelumahdollisuuksia, kun tekisi mieli alkaa lukemaan vaikka MBA:ta. Jos jollain on vinkkejä hyvistä yliopistoista alueella, niin niitä otetaan kiitollisuudella vastaan!

Me ollaan muuten oltu ihan syntisen laiskoja kielenopiskelussa. Ei olla varmasti kehitytty milliäkään viimeisten viikkojen aikana. Nyt pitää ottaa niskasta kiinni ja alkaa iltaisin yhdessä opiskelemaan. Muuten me vielä vuosienkaan päästä ei osata tehdä ranskaksi muuta kun kiroilla ja ostaa patonki.

Heini vahvisti tänään tulevansa viettämään meidän kanssa juhannusta tänne! Aivan mahtavaa! Odotellaan täällä jo juhannuskoivut liehuen ja kossu pakkasessa! Heini matkustaa yöbussilla Barcelonasta vaivaiset 13 tuntia tänne. Onneksi tulee suora linja! Heinin jälkeen odotellaankin sitten Maria, Samulia, Rasmusta ja kummipoika-Lukaa saapuvaksi! Ja on sitä muutkin kovasti vihjailleet kyläilystä kesälomilla, joten odotellaan pannu kuumana ja toiveikkaana vieraita! Itse huitastaan suomeen heinäkuun puolen välin jälkeen, joten silloin ei kannata buukkailla matkoja. Tarkempia päivämääriä voi kysellä allekirjoittaneelta.

Lähden tästä hiustenpesuun. Suomessa sai nauttia puhtaista hiuksista, mutta tänne tullessa oli taas aika rasvainen paluu arkeen. Tää vesi on ihan kamalaa täällä. Hiukset on koko ajan ihan liimaletit eikä puhdistu kunnolla. Käsittääkseni toi on niin kovaa toi vesi (kalkkipitoista), että se kuivattaa niin nassun kuin päänahan. Kunhan toi mies pääsee vähän parempaan palkkaluokkaan, aletaan pesemään hiukset evianilla ;)

Aurinko hellii

Täällä on ollut jo monta päivää aivan uskomattoman ihana ilma. Olen päässyt nauttimaan siitä myös uuden ystäväni kanssa, jonka löysin naamakirjasta. Hän on suomalainen ja asunut täällä neljä vuotta. On kyllä ollut tosi mahtavaa, kun on ollut mukavaa juttuseuraa! Ja mikä on muutenkaan hienompaa, kun löytää uusia ystäviä? Kävimme eilen taas tepastelemassa kaupungilla ja löysimme suomalaisnaisen pitämän design-liikkeen, jossa myydään skandinaavista designia. Oli vähän kun olis kotiin tullut, kun käveli sinne marimekkojen ja iittaloiden keskelle.

Antti on edelleen reissussa ja on muun muassa töiden lomassa käynyt pällistelemässä Windsorin linnaa. Jotain sellaista se kuulemma toivoo meidän seuraavaksi kodiksikin. Että eikun lottoa vetämään.. Lotto kannattais laittaa vetämään myös siinä mielessä, että täällä ei rahat pääse pankkitilillä kovin kohisten kasvamaan. Pankit nimittäin velottavat huimia summia jokaisesta siirrosta ja kaikista toimenpiteistä: nostoista, maksuista, korteista, shekkivihoista ja niin edelleen. Ja kyllä, luit aivan oikein, että shekkivihoista. Sellaista mekin nyt odotellaan, kun täällä on kuulemma tapana maksaa shekeillä. Jännittää moinen kummastus.. Muistan joskus ihan lapsena nähneeni vanhemmilla shekkivihon, mutta se taisi silloinkin olla jo Suomessa aika kivikautinen ilmestys. Täällä on toki nyt myös tullut uutuus: nettipankki. Siellä ei tosin voi tehdä mitään rahansiirtoja, vaan ainoa, jonka voi nettipankissa tehdä on oman saldon tarkastaminen - kolmen päivän viiveellä! Pankkiin on siis marssittava kaikkien laskujen kanssa, kun tuntui olevan ihan todella haastavaa tuo suoraveloituksenkin tekeminen. Ranskalaiset suhtautuvat nettipankkiin kovin varauksella ja pitävät sitä valtavana turvallisuusriskinä. Ihan niin kuin shekkien kirjoittelu ja niiden postilla lähettäminen ei olisi riskialtista? Ranskassa kuulemma postissa katoaa valtava määrä kirjeitä ja paketteja vuosittain, eikä ihme, kun on tapana lähetellä niissä rahaa ja shekkejä.

Ollaan Battiksen kanssa käyty reippailla juoksulenkeillä aamuisin. On kyllä aivan mahtava, kun pääsee aloittamaan aamun vauhdikkaalla lenkillä ja aurinkoisen päivän valjetessa. Tänään olikin tosi hiljaista puistossa, kun täällä vietetään jotain sodan päättymisen juhlaa ja kaikilla on vapaapäivä. Minä puolestani olen päättänyt olla tänään tosi reipas ja tehdä kirjoitushommia.

Batman on nyt ollut muuten päivisin jo pitkiä aikoja ulvomatta yksin. Äiti on Suomesta käsin toiminut koiranvahtina, kun minä olen ollut pois. Ollaan jätetty skype päälle ja äiti on sitten työnsä ohessa kuunnellut, mitä kojoottimme on puuhastellut. Toimintatapa on herättänyt hilpeyttä äidin ystävissä ja asiakkaissa, joille hän on kertonut vahtivansa juuri koiraa Ranskassa. Onneksi yksinolo on mennyt hyvin, joten uskomme, että ensi viikkokin menee ilman ulinaa, vaikka minä lähdenkin pikavisiitille Suomeen. Vietämme kaveriporukalla yhdistettyjä kolmekymppisiä, kun kaikki täyttävät tässä muutaman vuoden säteellä pyöreitä. Harmi, että joudun lähtemään yksin, mutta Antti ei saanut lomaa järkättyä. Ennätän toivottavasti käymään myös mökillä ja pääsen rantasaunan pehmeisiin löylyihin istumaan ja katselemaan saunan ikkunasta tyynelle järvenselällä. Voi juku!

Toivottavasti pojat muistavat kastella meidän parvekkeella kasvavia viljelmiä tarpeeksi, kun olen pois. Vielä ainakin tomaatit ja muut rehut sitkuttavat hengissä, vaikka aurinko onkin paahtanut kuumasti.

Rehuja partsille

Nyt on kuulkaa tomaatit ja basilikat kasvamassa parvekkeella. Käytiin ostamassa vähän kukkia ja hyötykasveja aurinkoisemmalle partsillemme kasvamaan. Nyt kun sitten sais pidettyä ne vielä hengissä, että onnistuis korjaamaan myös satoa. Ei mitään havaintoa, kuinka paljon esim. kirsikkatomaatteja tai korianteria pitää kastella. Tietääkö kukaan?





Käytiin myös ruttuisella autollamme retkeilemässä koko perheen voimin Baden-Badenissa Saksan puolella. Se onkin tosi mesta paikka! Kunhan saadaan taas vieraita tänne, niin pitää roudata nekin ihmettelemään Badenia ja sitten voidaan mennä vaikka kylpylään ja saunaan! Kaupunki on kuuluisa kuumista lähteistään ja kylpylöistään. Kävimme myös retkeilemässä kuuluisissa mustissa metsissä ja Battiskin päästettiin siellä irti. Se juoksikin nyt niin kovasti, että kaatui suoraan kotiin päästyämme sänkyyn ja nyt se nukkuu ihan taju kankaalla.



Eilen kun kierrettiin kaupoilla jätettiin kone nauhoittamaan Battiksen ääniä. Ei se ainakaan eilen kiljunut, sillä kuuntelimme sen touhut heti kotiin päästyämme. Luuta se järsi ensin touhukkaasti ja sitten nukahti. Kävimme kuitenkin nyt ostamassa sille uusia leluja ja ison kasan luita, jotta sillä riittää touhua myös kun se on yksin. Kiitos monille vinkeistä sitruunapannan suhteen! Sellainen ostetaan kyllä heti, jos kiljuminen ei luilla ja leluilla taltu. Ostimme muuten eilen Battikselle myös sellaisen kantoliivin, että se voi itse kantaa vesipullonsa ja samalla myös isäntäväen lompakot ja kännykät. Testattiinkin jo tuota liiviä ja hyvin tuntui toimivan, jollei oteta huomioon sitä, että se näyttää aika kornilta. Mutta se tuskin herra Batmania haittaa.

Pellit ruttuun

Päivät kai lämpenee ja hameenhelmat lyhenee. Eilen liikennevaloissa taaksemme valoissa tullut nuori autonkuljettaja ei ainakaan ymmärtänyt katsoa lähestyvää takapuskuriamme, vaan mäjäytti suoraan peräämme. Aika kova töytäisy tuli ja takapuskuri roikkuu nyt puoliksi irti.

Siinä sitä sitten selviteltiin taas tilannetta erinomaisilla kielitaidoillamme. Poika oli matkalla hakemaan tyttöystäväänsä koulusta tyttöystävänsä autolla, kun päätti testata suhteensa kestävyyttä ajamalla kolarin tyttöystävän autolla. Aikamme odottelimme siinä sitten tyttöystävää paikalle, sillä hänellä oli vakuutusyhtiön tiedot mukanaan. Kun tyttö sitten vihdoin saapui ja ihan oikeutetusti vähän kiitteli poikaystäväänsä autonsa romuttamisesta, saikin tämä nuori mies raivarin ja alkoi huutaa ja heitellä papereita ja poistui myös rivakasti niskojaan nakellen hakemaan jostain vahinkoilmoituslomakkeita.

Vahinkoilmoitukset nyt sitten täytettiin, vaikka ei me ihan kaikkea ymmärretty, mitä niissä kysyttiin. Joka tapauksessa homma meni niin, että me odottelimme valoissa, että punaiset vaihtuvat vihreiksi, kun peräämme ajettiin. Edessämme oli myös pari autoa jonossa odottamassa vihreitä, joiden perään emme onneksi kuitenkaan sinkoutuneet. Kai vakuutuksen pitäisi se siis kaiken järjen mukaan korvata. Ja pääaasia kai, ettei kenellekkään sattunut mitään!

Ollaan vaan monesti mietitty, että miten hullulta tää liikenne täällä vaikuttaa. Tuntuu, että porukka ei ole käynytkään autokoulua, mutta sitten näimme autokoulunkin auton hätävilkut päällä keskelle tietä pysäytettynä ja ajattelimme, että ehkä tää jengi sit kuitenkin on ton paikallisen autokoulun suorittanut. Joka tapauksessa liikenne on villiä menoa, kun kaikki vaan tunkee sumppuihin, eikä kaistoja juuri tunneta. Pysäköinti on myös oma villi läntensä. Esim. taskuparkkiin vedetään niin, että töytäistään aina edessä ja takana olevaa autoa ihan reilusti parkkeeraustilanteessa. Tehdään vähän niin kuin tilaa. Kaikki autot ovatkin täällä aika lailla ruhjeilla ja lommoilla. Nyt meidänkin auto on sitten uskottavan ranskalaisen auton näköinen, kun siinä on lommo ja puskuri roikkuu.

Nyt lähdetään sillä lommoisella autolla uudestaan yrittämään kauppaan, jonne ei eilisen kolarin takia sitten ikinä päästy. Ilma on ainakin aivan mahtava, sillä ulkona on ihan toropiikki! Turvallisempia ajoja muille!

Kelju Koo konsertoi

Olo on nyt vähän orpo, kun monta päivää sai nauttia kavereiden seurasta ja nyt onkin sitten yhtäkkiä hiljaisempaa. Anne ja Pekka viettivät kanssamme neljä päivää ja siinä ajassa ehdimme katsastaa läjän nähtävyyksiä, juomaan aika monta pulloa viiniä ja toteamaan, että täällä päin maailmaa ei vappua juhlitakaan samanlaiseen karnevaalityyliin, kuin kotona Suomessa.

Antti ei valitettavasti ehtinyt nauttia vieraiden seurasta ollenkaan niin paljon, kun olisi halunnut. Samaan syssyyn sattui työmatka Pariisin liepeille sekä koko firman suuri tiimipäivä Europa-parkkiin. Minäkin olisin saanut mennä sinne mukaan, mutta luonnollisesti vietin sen ajan Suomen vieraidemme kanssa. Sinänsä tylsä, että kaikki aina menee päällekkäin, mutta sillehän ei voi mitään. Tulee niitä varmasti uusiakin firman avec-juttuja, joihin pääsen mukaan!

Kävimme Annen ja Pekan kanssa tutustumassa vanhaan katedraaliin, joka hallitsee Strasbourgin keskustaa. Ihmettelimme siellä olevaa astrologista kelloa ja sitten kiipesimme ylös katedraalin katolle. Se olikin aika moinen kiipeäminen ja voin sanoa, etten suosittele kovasta korkean paikan kammosta kärsivälle tai yhtäänkään liikuntarajoitteiselle! Mutta hienot olivat näkymät yli Strasbourgin aina Schwarzwaldin mustiin metsiin ja vuoriin asti. Vieläkin tuntuu tosin vähän pohkeissa se kapuaminen.

Maistoimme myös paikallista herkkua flame kucheä ja toki söimme myös aika monta patonkia kera paikallisten viinien. Kävimme myös testaamassa perinteisen alcaselaisen ravintolan, missä Pekka sai kuulemma elämänsä parasta tartar-pihviä. Me söimme Annen kanssa mielenkiintoista hapankaalikalaa. Tuo Saksan vaikutus näkyy kyllä paikallisessa keittiössä.

Kävimme myös kanaaliristeilyllä ja näimme kaupungin vesiltä käsin. Keskustan alue on kyllä tosi mahtavaa, kun se on täynnä joskus tuhatluvun alkupuolella rakennettuja suloisia piparkakkutaloja. Maisema muuttuu aika paljon, kun päästään EU-alueelle. Valtavat kompleksit kätkevät sisäänsä EU-päättäjiä joka maasta.

Päivät menivät kaupungilla ja museoissa ja Battis joutui olemaan pitkästä aikaa yksin. Se ei sitten sujunutkaan ihan mallikkaasti, sillä naapurimme kertoi, että se ulvoo kuin kojootti, kun emme ole kotona. Nyt onkin sitten tiukka aikataulu opettaa se odottamaan nätisti yksin kotona, kun lähden viikon päästä viikoksi Suomeen. Se joutuu silloin olemaan päivät yksin, kun Antti on töissä. Toivotaan, että poika pääsee siis nopeasti eroon eroahdistuksestaan! Se on saanut nyt joka tapauksessa uuden liikanimen: Kelju K. Kojootti. Jos jollain on hyviä koulutusvinkkejä tähän pulmaan, niin pistkäähän tulemaan!

Vapun vietto ranskalaisittain vaikutti näin suomalaiseen mittakaavaan verrattuna aika puiselta touhulta. Missään ei ollut mitään ja vappua vietetäänkin kuulemma täällä tosi rauhassa perhepiirissä. Me pistimme sitten oman vappupiknikin meidän parvekkeelle pystyyn, mikä olikin ihan kätevä ratkaisu, sillä ilmat eivät olleet yhtään niin hyvät kuin kuulemma Suomessa. Harmi kyllä, etenkin lomalaisten kannalta. Ja tietysti sitten juuri kun Anne ja Pekka lähtivät, pilvetkin katosivat ja nyt on taas ihan kesähelteet. Pöh, mutta onneksi se ei menoa liiaksi haitannut! Toivottavasti ilmat suosivat lomalaisia paremmin sitten seuraavassa stopissa Amsterdamissa Sinin luona!

Ensi viikolla Antti lähteekin melkein koko viikoksi UK:hon ja minä jään sitten yksin jäkittämään kotiin. Pitää keksiä kovasti puuhaa, ettei iske ihan kamala ikävä. Josko sitä sitten vaikka saisi jotain tuottavaakin aikaiseksi! Jos jollain sattuu olemaan vapaata ensi viikolla, niin pankaas buukaten matkaa tänne päin maailmaa! Niin ja pistäkäähän sieltäkin päin kuulumisia tulemaan!

Terveisiä Pariisista!

Eilen kotiuduimme viikon kielikylvystä Pariisista. Kokemus oli ihan hauska, vaikka opetuksen taso ei ehkä ihan kaikilta osin vastannut odotuksia. Opiskelimme joka päivä kahden eri opettajan johdolla. Toinen opettajista, vanhempi rouva, oli ammattitaitoinen ja osasi opettaa loogisesti. Toinen, nuorempi opettajamme, oli oikutteleva pariisitar, jonka opetustyyli oli jokseenkin spontaani. Hän harhaili asiasta toiseen, eikä oikein varsinaisesti opettanut mitään. Ongelmana oli myös, että opetusvauhti oli ehkä Antille ihan aloittelijana hieman liian kova ja minä taas olisin voinut omaksua vähän enemmänkin asiaa. Meitä opetettiin kuitenkin yhtä aikaa, joten sitten etenimme vauhtia siltä väliltä.

Olihan siitä onneksi hyötyäkin. Minä sain palautettua päähäni ne opit, jotka joskus muinoin olin alkeiskurssilla lukenut ja opin ehkä vähän uuttakin. Ja Anttikin pääsi hienosti kärryille ja muistaa nyt jo hienosti kinkkisiä epäsäännöllisiä verbejä. Oli myös kiva, kun opetus tapahtui englanniksi. Ensin ajattelin, että se tulee olemaan vaikeaa, mutta eihän se sitten ollutkaan. Englantikin sai hyvän preppauksen ja oli tosi kiva huomata, että ajatteli koko ajan englanniksi ja puhui englantia vielä illallakin vahingossa, kun oli koko päivän ajatellut enkuksi.

Pariisi oli kyllä hieno. Joka ilta kävimme kiertelemässä kaupungilla ja näimme Eiffelin ja muut kuuluisat maamerkit. Yksi ilta kävimme Antin kaverin Tuomaksen kanssa drinkillä ja syömässä. Tuomas on asunut Pariisissa jo seitsemän vuotta. Saatiin taas ihan hyviä vinkkejä tähän maahan sopeutumiseen! Pariisiin täytyy kyllä päästä ajan kanssa pian uudestaan. Kaikki se taide ja nähtävyydet vaativat ainakin viikon aikaa, jotta pääsee saamaan edes pieniä maistiaisia koko kakusta.

Meidän nuorempi opettaja oli kyllä aika tyypillinen pariisitar. Yritin kysellä, löytyykö tästä maasta ollenkaan mitään hyviä jumppapaikkoja, missä pääsisi bodypumppiin tai spinningiin. Hän vain pyöritteli silmiään ja sanoi, etteivät ranskattaret halua hikoilla, se on epämiellyttävää. Silmät kirkkaina hän selitti, että he pysyvät hoikkina syömällä vähän ja käyttämällä laihdutuslääkkeitä.

Yksi päivä olimme hieman pidemään lounaalla erään jenkkitytön kanssa, joka oli töissä samassa koulutuskeskuksessa, jossa opiskelimme. Opettajamme ei pitänyt myöhästymisestämme, vaan sai naisellisen kiukkukohtauksen ja heitteli kyniä ja papereita pitkin huonetta. Leppyi kuitenkin onneksi nopeasti ja sitten päästiin taas jatkamaan. Ranskalaiset ovat kuulemma tempperamenttista kansaa ;)

Hänen puheistaan oli myös selkeästi aistittavissa, että hän pariisilaisena pitää Strasbourgia melkoisena tuppukylänä ja junttilana. Hän antoi meille tunneilla muun muassa tehtäviä, joissa käänsimme ranskaksi lauseita: Strasbourgissa on tylsää ja hiljaista ja siellä sataa paljon. Hän oli myös puolestamme tosi pahoillaan siitä, että Strasbourgissa opimme niin ruman aksentin, joka taas pariisilaisilla on niin hienostunut.

Oli jännä huomata, että kun laskeuduimme eilen Strasbourgiin eli Ranskan Tampesteriin, tuntui itse asiassa aika kotoisalta tulla tänne. Suomen mittapuun mukaan tämä kaupunki ei ole junttilaa nähnytkään, mutta silti täällä on paljon maanläheisempi meno kuin Pariisissa.

Suuntasimme heti kotiin päästyämme hakemaan Battista hoidosta. Olimme ajatelleet, että siellä se raukka on itkenyt meidän perään onnettomana koko viikon. Yllätys oli melkoinen, kun koiranhoitaja talutti battista toisessa kädessään ja omaa koiraansa toisessa kädessään. Hoitajan koira oli 7-vuotias narttu, suunnilleen Battiksen korkuinen, vaaleanruskea ja tosi tanakkarakenteinen koira, kuulemma joku saksalainen koirarotu (tietääkö kukaan, mikä rotu voisi olla??). Battis ja tämä saksalaista kuulantyöntäjää muistuttanut sympaattinen narttu olivat viikon aikana rakastuneet tulisesti. He olivat nukkuneet vierekkäin ja viettäneet jokaisen hetken toistensa kimpussa. Hoitaja kehui, että Batman on niin kiltti koira ja hän myös kehui, että kaikki vastaantulijat olivat lenkillä pysähtyneet kehumaan miten kaunis koira se on. Pullistelimme tietysti ylpeydestä ja olimme iloisia, kun hoitaja sanoi, että ottaa Battiksen ilomielin toisenkin kerran hoitoon.

Liekö sitten raastava rakkaus, jota Batman tunsi tätä saksalaisperäistä vanhempaa naisystäväänsä kohtaan, vai mikä, mutta yöllä kotona Batman sai sitten ripulin. Pari kertaa Antti kuljetti sen ulos yöllä ja aamulla soitimme eläinlääkärille. Hän neuvoi meitä ostamaan apteekista lääkettä, jonka pitäisi auttaa. Valitetattavasti se lääke on Battikselle hyvin vastenmielisen makuista ja ensimmäinen annos päätyi pitkin seiniä ja emännän naamalle. Toinen annos sujahti onneksi alas jugurtin seassa. Nyt toivotaan, että se on nopeatehoista ja auttaa pian. Ainakin nyt on mennyt jo monta tuntia edellisestä varpusparvesta.

Ilma on kerrassaan mahtava! Aurinko paistaa ja on kuin kesäkuumalla Suomessa! Odotellaankin nyt innokkaasti Annea ja Pekkaa kylään. Heidän pitäisi saapua huomenna illalla. Ihana saada kavereita tänne! Ja vähän jo suu napsaa, jos Anne pitää lupauksensa ja tuo jälkiuunileipää. Käytiin myös kaupasta ostamasta Kir royal tarpeet eli perinteiset paikalliset drinksuainekset.

Antti lähteekin sitten taas Pariisiin maanantaina, joten ei pääse sitten meidän kanssa tutustumaan Strasbourgiin. Onneksi se kuitenkin pääsee taas kotiin jo tiistai-iltana ja pääsee myös nauttimaan suomalaisseurasta.

Ranskalainen puolituntinen

Olemme tässä lyhyessä ajassa jo saaneet selville, mitä tarkoittaa ranskalainen puolituntinen. Mikään asia ei todellakaan hoidu, kuten tehokkaassa koto-Suomessa, vaikka tämä jämpteintä osaa Ranskasta onkin. Muutosta jäi meidän työhuoneeseen iso kasa muuttofirman pahvilaatikoita. Muuttofirma lupasi hakea laatikot heti, kun vaan pyydämme - pas de probleme! Viikkotolkulla sitä sitten manguttiin, että laatikot haettaisiin ja vihdoin eilen ne sitten haettiin. Halleluja! Tosin miesten piti tulla yhdeltätoista ja he tulivat vasta kahdeltatoista, mutta so not, kun laatikot ovat nyt poissa. Saatiin ihan uusi huone nyt käyttöön! Se on hyvä, koska Anne ja Pekka pääsevät sitten viikon päästä majoittumaan sinne =)

Ollaan tässä kohta alkamassa tekemään lähtöä Pariisiin. Luvassa on ilmeisen intensiivistä opiskelua, sillä joka ilta opiskelu jatkuu puolikuuteen asti. Battikselle pitää pakata nyt hoitopaikkaan mukaan lelut ja luut ynnä muu tarpeellinen. Sillä on leuassa tulehtunut näppylä, joka onneksi on lähtenyt nyt paranemaan päin, kun sitä on ahkerasti puhdistettu. Toivottavasti se jatkaa sitten viikon aikana paranemistaan, eikä aiheuta ongelmia. Ja toivotaan muutenkin sormet ja varpaat ristissä , että madame pärjää tuon 40-kiloisen energiapommimme kanssa.

Eilen käytiin koko porukka auringonpaisteessa kävelemässä keskustassa. On se kyllä todella viehättävä paikka! Talot ovat kuin piparkakkutaloja ja keskustaa kaunistaa myös l'Ill-joki, joka saartaa itse asiassa koko keskustan alueen. Korkeana nouseva upea katedraali on joskus 1600-luvulla pitänyt hallussaan maailman korkeimman rakennuksen titteliä. Liikkeellä oli paljon turisteja ja ilmassa leijaili taas ihastuttava tuoreen leivän tuoksu.

Se vika tässä ulkosuomalaisena elämisessä kyllä on, ettei pääse osallistumaan tärkeisiin tapahtumiin. Eilen sai Suomessa nimen ihana kummipoikamme Luka. Lähettelemme nyt vaan virtuaalisesti haleja ja onnitteluita ja lupaamme, että juhlitaan hienoa nimeä sitten heti, kun nähdään!

Huomasin muuten, että olin aikaisemmin kirjottanut, että täällä asuu paljon pelikaaneja. Noh, tarkoitin kuitenkin haikaroita =D Niiden nokkien klonksetta kuuluu joka puolelta ja niiden risukasan näköisiä pesiä pilkistää joka puun latvasta ja talojen katoilta.

Nyt pistämme kimpsut ja kamsput kasaan ja suuntaamme kohti Pariisia! Jännää, en ole siellä ennen käynytkään =) Kivaa viikkoa kaikille!

Tunnusteluja ulkomaailmaan

Kevät kolkuttelee lupaavalla auringonpaisteella. Vielä ei ole kovin lämmin, mutta lähestyvä kesä näkyy lehtinä puissa ja upeasti kukkivina pensaina ja puina. Yleensä täällä on tässä vaiheessa jo kuulemma paljon lämpimämpi, mutta joku tiesi sanoa, että kevät alkaisi tosissaan ensi viikolla. Pitäisi varmaan istuttaa meidänkin parvekkeelle jotain rehuja kukkimaan.

Ovella kolkutteli eilen myös vanhempi ranskalaisrouva, jonka kanssa olen keskustellut rappukäytävässä. Hän on ihailtavan sinnikkäästi jaksanut keskustella kanssani, vaikka kommunikointi on ollut hiukan vajavaista ja jokseenkin yksipuolista. Ilmeisesti ranskankieleni ei ole tehnyt häneen ainakaan kovin suurta vaikutusta, sillä hän tuli tuomaan mulle ranskankielenopettajan yhteystiedot ja painotti vahvasti, että ranskaa pitää osata Ranskassa. Ystävällismielinen ele madamelta ja viesti tuli selväksi =) Ehkä hän haluaa jutella mun kanssa vielä enemmän ja kutsua kahville iltapäivisin? ;) Onneksi maanantaina päästään sinne kielikurssille. Olo on tosi usein vähän aasi, kun ei saa sanaa suustaan.

Eilen olimme istumassa iltaa paikallisen Suomi-Seuran kanssa. Mukana oli kymmenkunta alun perin suomesta lähtenyttä tai heidän jälkeläistään. Illastimme suomalais-tunisialaisravintolassa, jota pitää alun perin suomalaissyntyinen nainen ilmeisesti miehensä kanssa. Jäsenet ovat todella pitkän linjan ranskansuomalaisia. Suurin osa on asunut reilusti yli 20 vuotta täällä ja porukka puhuikin ranskaa paljon myös keskenään. Pisimmän ajan on asunut eräs rouva, joka on pitänyt majaa täällä jo 36 vuotta. Tuorein tulokas oli 8 vuotta täällä asustanut. Olimme porukassa siis jokseenkin noviiseja muutaman viikon kokemuksellamme ja saimme arvokkaita vinkkejä. Esim. busseja ei kuulemma tarvitse täällä pysäyttää heiluttamalla, ne pysähtyvät kuitenkin joka pysäkillä.Yksi hyvä linkkivinkki myös löytyi: www.opodo.fr on palvelu, josta voi buukata matkoja suoraan Helsingistä Strasbourgiin niin, että palvelu laskee junatkin mukaan. Tännehän ei lennetä Suoraan Helsingistä (ehkä siihen tulee muutos nyt, kun me ollaan täällä;), joten kätevintä on lentää Frankfurttiin ja tulla siitä junalla.

Lähtiessämme illalliselta koin myös ensimmäiset ranskalaiset poskisuudelmat. Nyt onkin sitten syytä treenata, miten moiskautetaan oikeaoppisesti kummallekin puolelle. Eräs seuran jäsenistä nauroi, ettei vieläkään vuosikymmenten jälkeen muista kummalle puolelle pitää pussata ensin.

Batman oli illallisemme aikana päättänyt tutkia Antin työlaukun sisällön. Vihko ja vähän muutakin tavaraa oli mennyt läpi hammassilppurista. Pääasia on se, ettei se olisi kauheasti kiljunut meidän poissaollessa. Vaikka se onkin kotiutunut tosi hyvin, yksinolo ei vielä ilmeisesti tunnu kovin mukavalta. Onneksi sen kauhea karvanlähtöaika alkaa helpottaa. Karvaa on pölissyt joka paikassa, mutta nyt taitaa pahimmat pölinät olla jo kärsitty. Kuultiin, että madamella, joka hoitaa Battista ensi viikon, on samaan aikaan hoidossa myös joku spanieli. Saa nähdä millaista rallia siellä tulee olemaan, Batman kun on tosi kova poika leikkimään! Yritettiin tarjota, että voidaan tehdä hoitajalle lista suomalaiskomennoista (lähinnä EI!!!), jotta saa Battikseen jotain kuria, mutta madame sanoi ettei tarvitse. Battiskin pääsee siis kielikylpyyn ja oppii meistä varmasti ekana haukkumaan ranskaksi.

Ruisleivästä patonkiin

Valotetaanpas hieman, minkälaisessa tuvassa me täällä majaa pidämme. Tämä on vanha kerrostalo, jonka ensimmäisessä kerroksessa meillä on noin 100-neliöinen koti. Korkeat huoneet ja isot ikkunat ja kaksi parveketta ovat ihan kivoja yksityiskohtia. Pehmeät parketit ja hiukan typerä pohjaratkaisu luettakoon miinukseksi. Alue on tosi kivaa, tässä lähellä sijaitsee paljon suurlähetystöjä ja iso puisto. Puiston keskellä on pieni lampi ja siellä saa viiden euron maksua vastaan soudella (Antin kanssa vaan pohdittiin, että oltais se 5 euroa valmiit maksamaan, jos joku muu soutais). Pelikaanit ja joutsenet asuttavat puistoa ja lisäksi siellä on pieni eläintarha, jossa voi seurata apinoita, ilveksiä, vuohia ja vaikka mitä ihmeellisiä elukoita. Battis on ollut erityisen innokas seuraamaan eläintarhan asukkeja.Ekan kerran se haukkui apinoille, mutta nyt se osaa jo katsella niitä sivistyneemmin.

Keskustaan, joka vaikuttaa tosi kivalta ja idylliseltä, hurauttaa ratikalla noin viidessä, kymmenessä minuutissa. Keskustaan ei olla vielä kauheasti ehditty tutustua, mitä nyt käytiin avaamassa pankkitili ja vähän kaupoilla. Siellä on Tampereen kokoiseksi kaupungiksi yllättävän paljon kauppoja ja merkkiliikkeitä. Ei epäilystäkään, etteikö sinne saa rahojaan upotettua.

Tässä lähellä on monia ihania leipomoita ja konditorioita. Pienistä kaupoista löytyy ihania herkkuja, juustoja, viinejä, suklaata. Jaksan päivä päivältä enemmän ihmetellä, miksi ranskattaret eivät liho. Ilmeisesti ne eivät harrasta juuri liikuntaakaan, sillä mitään kuntosaleja ei ole vielä silmään osunut. Puistossa näin kerran yhden sauvakävelijän. En ennättänyt mennä kysymään, oliko suomalainen.Tuulipuku ainakin puuttui.

Ihmiset ovat vaikuttaneet tosi ystävällisiltä. Tai niin olemme ainakin tulkinneet, sillä englantiahan täällä ei paljon puhuta. Olemme käyneet jo monta keskustelua ranskaksi, joista ollaan ymmärretty ehkä 10 %. Hymyilemällä ja nyökkäilemällä pääsee pitkälle ;) Olen huomannut vastaavani usein takaisin ranskan, saksan, ruotsin ja englannin sekoituksesta koostuvalla kielellä, jota ei kehuttavan hyvin ole ymmärretty.

Sinänsä ei kyllä voi ihmetellä, että ranskalaiset eivät puhu sanaakaan englantia. Kaikki tv-ohjelmat on dubattu päälle. Hyvä, ettei musavideoita ole dubattu. Mekin otettiin laaja kanavapaketti ja ajateltiin, että voidaan sitten katsoa kaikkia dokkareita ja vaikka mitä hyviä ohjelmia. Sitten selvisi, että ilman ranskankielen taitoa, se jää haaveeksi. Aina välillä kuulee dubbauksen alta muutaman sanan englantia ja pääsee vähän kärryille, kunnes sitten taas joku alkaa molottamaan ranskaa päälle. Kielenopiskelun kannalta tietysti positiivinen asia.

Hassua on ollut huomata, että täällä todellakin ihmiset kulkevat patonki kainalossa. Ainakin patonki pilkistää pyöräilijän repusta tai ohittavan naisen käsilaukusta. Hiilihydraattipitoista kansallisruokaa. Täytyy kyllä myös tunnustaa, että katukuvassa nämä ihmiset ovat selkeästi enemmän tyylikkäämpiä kuin meillä koto-Suomessa. Sunnuntaikävelyllekin lähdetään täydessä maskissa ja korkkareissa. Vielä en ole sortunut ryhmäpaineen alla, vaan olen lenkittänyt koiraa ihan verkkareissa ja lippiksessä. Katsotaan keikkuuko mullakin lenkillä vuitton toisessa ja koira toisessa käsipuolessa puolen vuoden päästä.

Antillakin puhaltaa uudet tuulet työpaikalla. Joka aamu on kaikki miespuoliset työkaverit käteltävä ja naispuolisille annettava poskisuudelma. Kahvitunnit oikeasti pidetään ja siellä jutellaan yhdessä. Ehkä jotain opittavaa Suomeenkin?

Muuttotunnelmia

Niin sitä sitten Beweshipin iso rekka toi meidän kamat lautalla Jokiniementieltä Rue de Verdunille. Tultiin itse samalla lautalla Helsingistä Travemundeen, kuin meidän kamatkin. Lauttamatka ja hotelliyöt Battiksen kanssa meni ihmeellisen hyvin. Ei jouduttu ees korvaamaan mitään ;) Muuttomiehet nostivat kaikki tutut huonekalut ikkunan kautta vinssillä sisään. On varmasti helpottanut kotiutumista, kun on tutut kamppeet ympärillä, eikä oo ainakaan vielä tarvinnut vuodattaa koti-ikävän kyyneleitä.

Ekat päivät uudessa kodissa oli hiukan hämmentäviä. Täällä kun ei vuokrakämppien varusteluun kuulu minkäänlaiset koneet tai kaapit keittiöissä, oltiin mekin sitten ilman jääkaappia ja hellaa muutama päivä. Sitä osaa arvostaa kummasti hellaa ja jääkaappia, kun muutaman päivän elää lähileipomosta ostetuilla croisanteilla ja marmeladilla.

Keittiön kaappeja ei ole vieläkään, joten pitänee heittää taas reissua Ikeaan. Ollaan jo kerran käyty ostamassa mattoja ja verhoja. Mattoja siksi, että vuokraemäntä ei tiennyt, että meillä on koira ja nää tän kämpän lattiat on niin pehmeää parkettia, että jälkiä tulee, vaikka hiipis huopatossuilla. Nyt ollaan yritetty opettaa Battista pitämään sukkia, mutta ei ne oikein meinaa pysyä sen jaloissa. Muuten kämppä on oikein kiva ja hyvällä alueella. Korkeat huoneet ja valoisa, kaks parveketta. Laitan kuvia jossain vaiheessa.

Ihan ekalla kerralla, kun oltiin menossa Ikeaan, ei aivan siinä onnistuttu sinnikkäästä yrityksestä huolimatta. Nähtiin Ikea kyllä moottoritien varressa ja kierrettiin sitä kuin kissat kuumaa puuroa varmaan pari tuntia autolla. Aina vaan lähestyttiin eri suunnista ja nähtiin parkkipaikka täynnä autoja. Ei vaan kertakaikkiaan löydetty tietä, mitä pitkin sinne parkkikselle pääsee! Palattiin siis parin tunnin yrittämisen jälkeen kotiin ja kysyttiin ajo-ohjeet. Nyt sitten on sekin arvoitus ratkaistu ja reitti Ikeaan selvillä.

Antti on viihtynyt hyvin sen uudessa duunissa ja mä oon saanut aikani kivasti (toistaseks) kulumaan kämpän järkkäilyn kanssa ja koiran totuttamisessa. Paljon muuta ei oo sitten voinut tehdä, kun netti ei oo toiminut. Netistä ollaan itse asiassa tosi riippuvaisia täällä, etenkin nyt kun ei vielä tajuta kielestä juurikaan. Kaikki tv-ohjelmat on dubattu Ranskaks, joten ei ole kamalasti toivoa ymmärtää mistään.

Äkkiä tässä varmasti kielitaito kehittyy, kun suurin osa ihmisistä ei puhu englantia. Ja he eivät siis puhu sanaakaan englantia. On ihan sama puhuuko niille suomea, ruotsia, englantia vai latinaa, ne ei siitä tajua mitään. Niinpä sitten ollaan päästy jo moneen kertaan "puhumaan" ranskaa!

Viikon päästä olis tarkoitus lähteä Pariisin viikon kielikurssille. Antilla on niin mukava työnantaja, että se maksaa meille molemmille yksityisopettajat viikoksi. Batman menee siksi aikaa sellaiselle madamelle hoitoon, jota käytiin tapaamassa perjantaina. Sen tapaamisen anti jäi vain vähän mysteeriksi, kun se madame ei puhunut tietenkään englantia. Sen verran kuitenkin ymmärrettiin, että se suostuu Batin hoitamaan. Ollaan ainakin kuultu siitä hoitajasta hyvää, joten eiköhän se saa viikon verran pidettyä ton yhden rasavillin aisoissa.

Keväisiä terkkuja, au revoir! =)

live @ SXB

Hello hello,

Ensimmäiset tunnelmat ranskasta...
Internet saatiin vihdoin vedetyksi tähänkin tupaan ja elämä uutispimennon takaa aukeaa karuna ...maailma pyörii sittenkin ilman meitä, jopa suomessa.

Ajantajun hävitessä kun oma elämä on totaalisessa remontissa ei uutisia eikä yhteydenpitoa ollut osannut edes kaivata - ennenkuin oli aikaa kaivata sitä. On se elämä ennen internettiä mahtanut olla yksinäistä....?

Punaviini virtaa ja juustot läskistää. Viikset kasvaa ja baskeri vinossa viiletetään battiksen perässä ja sanaakaan ei vielä ymmärretä menosta, mutta eiköhän tää tästä lähde.