Antti ei valitettavasti ehtinyt nauttia vieraiden seurasta ollenkaan niin paljon, kun olisi halunnut. Samaan syssyyn sattui työmatka Pariisin liepeille sekä koko firman suuri tiimipäivä Europa-parkkiin. Minäkin olisin saanut mennä sinne mukaan, mutta luonnollisesti vietin sen ajan Suomen vieraidemme kanssa. Sinänsä tylsä, että kaikki aina menee päällekkäin, mutta sillehän ei voi mitään. Tulee niitä varmasti uusiakin firman avec-juttuja, joihin pääsen mukaan!
Kävimme Annen ja Pekan kanssa tutustumassa vanhaan katedraaliin, joka hallitsee Strasbourgin keskustaa. Ihmettelimme siellä olevaa astrologista kelloa ja sitten kiipesimme ylös katedraalin katolle. Se olikin aika moinen kiipeäminen ja voin sanoa, etten suosittele kovasta korkean paikan kammosta kärsivälle tai yhtäänkään liikuntarajoitteiselle! Mutta hienot olivat näkymät yli Strasbourgin aina Schwarzwaldin mustiin metsiin ja vuoriin asti. Vieläkin tuntuu tosin vähän pohkeissa se kapuaminen.
Maistoimme myös paikallista herkkua flame kucheä ja toki söimme myös aika monta patonkia kera paikallisten viinien. Kävimme myös testaamassa perinteisen alcaselaisen ravintolan, missä Pekka sai kuulemma elämänsä parasta tartar-pihviä. Me söimme Annen kanssa mielenkiintoista hapankaalikalaa. Tuo Saksan vaikutus näkyy kyllä paikallisessa keittiössä.
Kävimme myös kanaaliristeilyllä ja näimme kaupungin vesiltä käsin. Keskustan alue on kyllä tosi mahtavaa, kun se on täynnä joskus tuhatluvun alkupuolella rakennettuja suloisia piparkakkutaloja. Maisema muuttuu aika paljon, kun päästään EU-alueelle. Valtavat kompleksit kätkevät sisäänsä EU-päättäjiä joka maasta.
Päivät menivät kaupungilla ja museoissa ja Battis joutui olemaan pitkästä aikaa yksin. Se ei sitten sujunutkaan ihan mallikkaasti, sillä naapurimme kertoi, että se ulvoo kuin kojootti, kun emme ole kotona. Nyt onkin sitten tiukka aikataulu opettaa se odottamaan nätisti yksin kotona, kun lähden viikon päästä viikoksi Suomeen. Se joutuu silloin olemaan päivät yksin, kun Antti on töissä. Toivotaan, että poika pääsee siis nopeasti eroon eroahdistuksestaan! Se on saanut nyt joka tapauksessa uuden liikanimen: Kelju K. Kojootti. Jos jollain on hyviä koulutusvinkkejä tähän pulmaan, niin pistkäähän tulemaan!
Vapun vietto ranskalaisittain vaikutti näin suomalaiseen mittakaavaan verrattuna aika puiselta touhulta. Missään ei ollut mitään ja vappua vietetäänkin kuulemma täällä tosi rauhassa perhepiirissä. Me pistimme sitten oman vappupiknikin meidän parvekkeelle pystyyn, mikä olikin ihan kätevä ratkaisu, sillä ilmat eivät olleet yhtään niin hyvät kuin kuulemma Suomessa. Harmi kyllä, etenkin lomalaisten kannalta. Ja tietysti sitten juuri kun Anne ja Pekka lähtivät, pilvetkin katosivat ja nyt on taas ihan kesähelteet. Pöh, mutta onneksi se ei menoa liiaksi haitannut! Toivottavasti ilmat suosivat lomalaisia paremmin sitten seuraavassa stopissa Amsterdamissa Sinin luona!
Ensi viikolla Antti lähteekin melkein koko viikoksi UK:hon ja minä jään sitten yksin jäkittämään kotiin. Pitää keksiä kovasti puuhaa, ettei iske ihan kamala ikävä. Josko sitä sitten vaikka saisi jotain tuottavaakin aikaiseksi! Jos jollain sattuu olemaan vapaata ensi viikolla, niin pankaas buukaten matkaa tänne päin maailmaa! Niin ja pistäkäähän sieltäkin päin kuulumisia tulemaan!
No comments:
Post a Comment