Tättärää-olo

Terveisiä pikavisiitiltä Suomeen! Oli aivan mahtava viikko, kun pääsi äidin höyryävien lihapatojen ääreen, saunomaan sata kertaa ja näkemään ihan hurjan monta ihanaa ystävää. Kolmenkymmenen hengen voimin killuimme jopa laivalla Stokikseen ja takaisin ja tuon hapokkaan reissun jälkeen olikin sitten voimat niin loppu, että pari päivää meni kotona ihan pelastusarmeijalle. Jos nauru pidentää ikää, niin tuon reissun aikana saatiin kyllä aika monta vuosikymmentä lisää, vaikka virallisesti juhlittiinkin joidenkin (ei onneksi vielä omia;) kolmekybäsiä.

Mun lähtö Suomeen ei mennyt ihan kivuttomasti. Juututtiin nimittäin ruuhkaan, kun Antti oli heittämässä mua Hahnin kentälle ja myöhästyin sitten koneesta. Onneksi Frankfurtista lähti iltalento Suomeen, joten päädyin sitten sinne kentälle odottelemaan tuntikausiksi lentoa Helsinkiin. Pääsin sitten perille onneksi niinkin, mutta tarinan opetus oli, että Saksassa on ihan törkeen pahoja ruuhkia ja aikaa pitää varata todella paljon ekstraa.

Pojat olivat selvinneet suhteellisen hyvin kaksistaan. Tomaatit ja muut rehut olivat hengissä ja Batmankin oli viimeisinä päivinä oppinut olemaan ulvomatta, vaikka A olikin joutunut ostamaan sille sitruunapannan (josta poika ei ollut tosin moksiskaan) ja ilmeisesti yksinolosta järkyttyneenä oli Batille iskenyt vielä ripuli. Oli kuitenkin ihana, kun kentällä oli vastassa kaksi iloista poikaa, tosin täytyy tunnustaa, että Batman oli ehkä aavistuksen innokkaampi ottamaan mut vastaan kuin aviomies. Se ei meinannut pysyä nahoissaan vielä kotonakaan. Nyt se onkin vaikuttanut niin tyytyväiseltä, kun lauma on taas kasassa.

Sitten tulikin vähän tättärää-fiilis, kun arki täällä kotona koitti. Mielessä on käynyt parina päivänä kysymys: mitä ihmettä me täällä oikein tehdään? Antti oli viikon aikana tuskaillut taas ranskalaista liikennekäyttäytymistä ja tullut parina päivänä iso tatti otsassa kotiin. Minä taas ihmettelen vähän muita juttuja, Suomessa kun oli niin paljon kaikkea ja täällä taas on niin rauhallista, että huomaan ikävöiväni jo kauheaa kiirettä ja paniikkia. Hullunkurista.

Tänään ollaan kuitenkin saatu jo elämänsyrjästä taas kiinni ja olen touhunnut ja viuhunut pitkin kämppää. Ja rivakka juoksulenkkikin taisi tehdä terää! Koitan nyt selvitellä vähän opiskelumahdollisuuksia, kun tekisi mieli alkaa lukemaan vaikka MBA:ta. Jos jollain on vinkkejä hyvistä yliopistoista alueella, niin niitä otetaan kiitollisuudella vastaan!

Me ollaan muuten oltu ihan syntisen laiskoja kielenopiskelussa. Ei olla varmasti kehitytty milliäkään viimeisten viikkojen aikana. Nyt pitää ottaa niskasta kiinni ja alkaa iltaisin yhdessä opiskelemaan. Muuten me vielä vuosienkaan päästä ei osata tehdä ranskaksi muuta kun kiroilla ja ostaa patonki.

Heini vahvisti tänään tulevansa viettämään meidän kanssa juhannusta tänne! Aivan mahtavaa! Odotellaan täällä jo juhannuskoivut liehuen ja kossu pakkasessa! Heini matkustaa yöbussilla Barcelonasta vaivaiset 13 tuntia tänne. Onneksi tulee suora linja! Heinin jälkeen odotellaankin sitten Maria, Samulia, Rasmusta ja kummipoika-Lukaa saapuvaksi! Ja on sitä muutkin kovasti vihjailleet kyläilystä kesälomilla, joten odotellaan pannu kuumana ja toiveikkaana vieraita! Itse huitastaan suomeen heinäkuun puolen välin jälkeen, joten silloin ei kannata buukkailla matkoja. Tarkempia päivämääriä voi kysellä allekirjoittaneelta.

Lähden tästä hiustenpesuun. Suomessa sai nauttia puhtaista hiuksista, mutta tänne tullessa oli taas aika rasvainen paluu arkeen. Tää vesi on ihan kamalaa täällä. Hiukset on koko ajan ihan liimaletit eikä puhdistu kunnolla. Käsittääkseni toi on niin kovaa toi vesi (kalkkipitoista), että se kuivattaa niin nassun kuin päänahan. Kunhan toi mies pääsee vähän parempaan palkkaluokkaan, aletaan pesemään hiukset evianilla ;)