Olo on kun euroopanomistajalla. Kävin äsken ostamassa lisää puheaikaa puhelimeen ja viemässä antin housut kuivapesuun ja kaikki hoitui muitta mutkitta ranskaksi! Noh, ehkä ei mennyt ihan by the book, mutta asiat tuli ainakin hoidetuksi. Jipii! Jännä sinänsä, kun ei olla ollenkaan opiskeltu ranskaa. Mutta ehkä se tässä pikkuhiljaa tarttuu sitten väkisinkin ainakin jollain tasolla. Antillakin on tänään ensimmäinen ranskantunti töissä. Tästä lähtien se opiskelee kerran viikossa tunnin, joten varmasti silläkin kielitaito kehittyy! Kohta se jo varmasti pamlaa ihan täysillä!
Nyt kun olemme olleet Saksassa kaupolla, olen yllätykseksni huomannut, että pystyn asioimaan myös jonkunlaisella kapulasaksalla. Ihan mahtavaa, että hävettävän epämääräisiä lauseita onnistuu solkkaamaan myös sillä kielellä. Täytyy toki tunnustaa, että varaa kehittyä on aika tavalla, mutta kuiteskin ilo huomata, että muistaa ees pari sanaa jostain lukioajoilta! Sinänsä mukava asua tällaisella rajaseudulla, niin pääsee tutustumaan vähän kummankin maan kieleen ja kulttuuriin.
Saksanpuolella aina jaksaa ihmetyttää saksalaisten naisten mieltymys siilitukkaan. Myös asiakaspalvelun taso ihmetyttää: saksan puolella tullaan heti kysymään, kuinka voisi auttaa. Täällä Ranskan puolella sellaisesta ei uskalla edes haaveilla. Aika jännä, sillä mulla oli aikaisemmin käsitys, että saksalaiset on toudella tylyjä asiakaspalvelijoita. Mutta eivätpä olekaan, ainakaan tuossa Kehlissä!
Ostettiin muuten vedenpehmennin, sellainen kannu, joka suodattaa kaiken karmean makuisen moskan tosta juomavedestä pois. Nyt loppui sitten vesipulloralli, mikä on kyllä helpotus. Yllättävän hyvänmakuista tulee hanavedestä, kun se valuu suodattimen läpi!
Investoitiin myös pari pilkkahintaista peiliä (aivan ihastuttavaa, kultareunuksista) ja vähän muutakin sälää kotiin ja mökille. Pitää mennä heittämään vielä uusi keikka huonekalukauppohin, kun nyt kerran autolla tullaan suomeen ens kuussa. Voi sitten pakata kaikkea tarpeellista ja tarpeetonta roinaa auton täyteen!
Kovasti kaikkea kivaa on tapahtunut viime aikoina siellä koto-Suomessa. Suskille, pikku-Kiiralle ja Jannelle ihan hurjasti onnea! Ei malteta odottaa, että nähdään teidän pikkuprinsessa pian =)
Tänään mennään eläinlääkäriin poistattamaan viittamiehen tassusta tikit. Olen tänään paketoinut sen jalan jo kolme kertaa, kun se kiskoo koko ajan sen siteen pois tassustaan. Toivottavasti nyt ei tän illan jälkeen tarvitsisi enää sitä rumbaa vetää. Se on kyllä aika täystuho. Vaikka se nyt ei sinänsä mitään ole hajottanutkaan muutamia kenkiä lukuunottamatta, se hajottaa omat lelunsa alta aikayksikön. Perinteiset vinkulelut säilyy sen käsittelyssä hengissä maksimissaan minuutin. Viikonloppuna se sai viimein tehdyksi sitkeistäkin sitkeimpään lehmävinkuleluun reiän ja nyt lehmä sitten enää vingu. Pitkään se lehmä sinnittelikin ehjänä. Ransu sen toi Batille, kun se oli ihan vauva. Iloa lehmästä irtoaa onneksi vieläkin, vaikka se ei enää ääntelekään. Ammu on edelleenkin yhtenä kappaleena reiästä huolimatta ja Battiksen hellässä käsittelyssä tälläkin hetkellä.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment