Joulun tunnelmaa kaikille!

Batman oli kamalan innoisaan, kun se sai isin kotiin. Sillä aikaa, kun isäntä oli suihkussa, Bat oli hakenut jostain miehen kalsarit ja makasi tyytyväisenä niiden päällä keskellä olohuonetta. Kohta on tuo koira on varmasti vielä enemmän innoissaan, kun Heini, Kalle ja Kaisa saapuvat tänne huomenna jouluvieraiksi. Ja innoisaan ollaan me muutkin =)

Olin eilen kuuntelemassa konserttia slovakitytön kanssa, kenen kanssa olen ystävystynyt. Se olikin mielenkiintoisen moderni konsertti - tiedättehän, kun klarinetteihin ja torviin puhalletaan niin kovaa, että niistä tulee sellainen kiljuva ääni ja joku hakkaa rumpuja taustalla hullun kiilto silmissä. Mutta ihan mielenkiintoinen kokemus!

Sain eilen kokea myös sen nolon hetken, kun joku on muistanut sinua joululahjalla ja itsellä ei ole antaa mitään. Mitenhän se onkin aina niin kiusallista? Pitää joulun jälkeen paikata tilanne vaikka leipomalla kakku tai tarjoamalla drinksut.

Ulkosuomalaiselle muuten mahtava löytö on netistä kuunneltava jouluradio, joka soittaa pelkkää joulumusaa 24/7. Meillä ei ole mitään joululevyjä, joten on ollut ihana virittäytyä tunnelmaan kuuntelemalla suomalaisia joululauluja. Osoite on muuten www.jouluradio.fi.

Tänä aamuna Battis sai taas kovasti kehuja lenkillä. Eräs pariskunta oli pienen westien pentunsa kanssa liikenteessä ja pentu juoksi innoissaan leikkimään Battiksen kanssa. Pariskunta näytti ensin kauhistuneelta ja he yrittivät huutaa pentuaan takaisin, mutta sitten kun he huomasivat, että tämä jättikoira onkin maailman ystävällisin, he jäivät ihastelemaan ja rapsuttelemaan sitä. Viittamiestä ylistettiin suorastaan mahtavan kauniiksi ja komeaksi ja ihmeteletiin, miten harvinaisen kiltti se on. Emäntä pörhisteli taas ylpeydestä hihnan toisessa päässä.

Kuten kuvasta näkyy, kuvasin Batmanin joulutunnelmissa. Ensin laitoin sille namin viereen ja käskin sen olemaan paikallaan sillä aikaa, kun kuvaan. Niistä kuvista tuli vähän kehnoja, kun se kaikissa tuijottaa kärsivän näköinä linssiin. "Enkö mä saa jo ottaa?!?" ja kuola valuu viehkeästi kummastakin suupielestä. Sitten kuvattiin loput ilman häiritsevää namia vieressä ja tuli heti paljon rennompia kuvia ;)

Tämän Batmanin edustavan joulukorttikuvan myötä Franskikset haluavat kiittää kaikkia blogin lukijoita ja toivottaa kaikille mitä parhainta joulun tunnelmaa sinne koto-Suomehen sekä tietysti muualle ulkomaille! Tiedämme, että blogia luetaan ainakin Jenkeissä ja Dubaissa asti, eli hyvän joulun toivotukset myös sinne! Me vietetään täällä nyt vähän erilainen, mutta varmasti mukava joulu!

"Sä tähdistä kirkkain nyt loisteesi luo Sinne Suomeeni kaukaisehen!
Ja sitten kun sammuu sun tuikkeesi tuo,
Sa siunaa se maa muistojen!
Sen vertaista toista en mistään ma saa,
On armain ja kallein mull' ain' Suomenmaa!
Ja kiitosta sen laulu soi Sylvian,
Ja soi aina lauluista sointuisimman."

Hyvää joulua kaikille blogin lukijoille!

Joulufiiliksillä =)

Ihan on joulun tuoksu nenässä. Innostuin tekemään sahramipäärynöitä ja viikunahilloa. Toisenlaisia tuoksuja kantautui nenään rappukäytävässä, kun tulin postista. Pesuaine, jolla meidän rappukäytävä pestään haisee ihan vitalikselta. Siis siltä pakkasrasvalta, jota laitettiin pienenä naamaan.

Viikonloppu hurahti taas tosi nopeasti, mutta sitäkin mukavammin. Lauantaina juoksimme jouluostoksilla. Vielä jäi osa löydöistä tekemättä, joten pääsemme vielä uudemmankin kerran jouluruuhkaan viuhtomaan kyynärpäillä. Illalla olimme Suomi-seuran kanssa viettämässä joulujuhlaa. Tarjolla oli kinkkua ja rosollia ja vaikka mitä kotimaista jouluherkkua. Pukkikin kävi. Tunnistatteko kuvasta? =) Luoja mikä loiste lapsien silmissä oli, kun pukki käveli sisälle! Sellaista odotusta ja innostusta ei aikuisten silmissä liian usein näe.


Isäntäkin kaikkosi taas työmatkalle maanantaina, mutta tulee onneksi jo tänään iltamyöhällä kotiin. Tällä kertaa se meni muistaakseni Champagneen. Siellä se on taas innokkaasti löytöretkeillyt kulinarismin aisteja avaavassa maailmassa ja muikeana maistellut kuohuvaa ja kaikenmaailman herkkuja. Mukavia noi työmatkat täällä päin maailmaa! Me sitten täällä Battiksen kanssa koitetaan touhuilla joulujutut valmiiksi sillä aikaa. Meidän jouluvieraat tuleekin sitten jo lauantaina! Voi miten kivaa!

Sunnuntaina olimme kavereiden luona kylässä Saksan puolella. Saimme ihanan illallisen lisäksi mukaamme myös kaksi säkillistä kaikenlaista vauvatavaraa. Nyt pitäisi sitten raivata näistä vähistä kaappitiloista tilaa vauvan tavaroille. Se on agendalla tänään.

Eilen todistin valtavaa mielenosoitusta Strasbourgin keskustassa. Siellä osoitettiin mieltä jotain työaikajuttua vastaan ja sellainenhan tunnetusti saa ranskalaiset barrikadeille. Oli siellä kuulemma suomalaisiakin mukana marssimassa. Joka tapauksessa, liikenne seisahtui täysin ja minutkin häädettiin ratikasta ulos ja lyllersin sitten kantamuksieni kanssa kävellen kotiin.

Nyt kaappien kimppuun! Päässä on soinut koko aamun Petteri punakuono eli sen säestämänä mennään...

http://www.youtube.com/watch?v=UKfwqJk8if0&feature=related

Joulutunnelmaa kaikille!

Maistiaisia joulukaupungista

Tässä muutama kuvaterveinen Strasbourgin jouluisesta keskustasta. Uskaltauduin sinne arkipäivänä pyörähtämään, mutta esimerkiksi lauantaipäivänä en kyllä lähtisi ilman vahvaa rauhoittavaa lääkitystä. Sen verran kovat hulinat ja ihmismassat Euroopan suurimmilla joulumarkkinoilla on. Strasbourg mainostaa itseää Capitale de Noëlina eli joulun pääkaupunkina.




Kaupunki on kyllä hienosti valaistu ja koristeltu. Näissä päiväsaikaan otetuissa kuvissa se vaan ei valitettavasti pääse oikeuksiinsa. Koitetaan vielä ennen joulua räpsiä blogiin muutama kuva kaupungista iltavaloissakin.

Place Kleberillä myydään joulukuusia, joka sekin on muuten alun alkujaan alsacelainen perinne. Katedraalin ympärystössä on joulumarkkinat, missä myydään kaikenlaista krääsää ja herkkua. Tilpehöörin seassa on toki myös joitakin ihan mageita kädentaitajien tuotoksia.

Isäntä on reissussa Pariisissa taas tämän viikon ja kotona on siis siinä mielessä aika hiljaista. Tänään kuitenkin on seesteisyys kaukana tästä kodista, kun Battiksellä on leikkikaverina Gizmo-bulldoggi. Aamusta lähtein on jo matot juostu rullalle ja kauhea röhkiminen ja puhina on saanut ikkunalasimme jos mahdollista vielä enemmän huuruun. Pystypainista mattopainiin ja toisinpäin. Äsken siivosin yhdet pissat lattialta. Syyllistä en koskaan saanut selville. Pojilla on kuitenkin ollut selvästi tosi kivaa, eikä varmasti tarvitse kauhean pitkää iltalenkkiä päivän riehumisen jälkeen heittää.

Ballerinatossuilla lenkille

Ranskalaiset ovat osoittautuneet silmissämme sangen epäkäytännöllisiksi sekä epäjärjestelmällisiksi. Tämä ilmenee monella eri tavalla: pukeutumisessa, asuntojen pohjaratkaisuissa ja toimivuudessa, ajotavassa ja parkkeerauksessa ja niin edelleen.

Tänä aamuna, kun olimme Battiksen kanssa aamulenkillä, hieraisimme molemmat silmiämme, kun ohitsemme lenkkeili nainen, jolla oli asianmukaisesti lenkkitossut, tuulitakki ja sporttinen lippis, kuten juoksulenkillä kuuluu ollakin. Alavartalonsa tämä nainen oli verhonnut kuitenkin aika mielenkiintoisesti polvimittaiseen farkkuhameeseen. Sen alla ei tosin ollut sukkiksia, vaan paljaat sääret.

Sinänsä se, että ranskalaisella on lenkkitossut ja tuulitakki lenkillä on jo aika paljon. Usein heillä on keskellä pöpelikköä lenkilläkin pikkukengät, käsilaukku ja työvaatteita muistuttava asukokonaisuus. Kaulaan on tilaisuuden luonteesta huolimatta kiedottu burberry-huivi. Olen nähnyt myös muun muassa lenkkeilijän, joka juoksi vastaan farkuissa ja valkoisessa, kaulaan asti napitetussa kauluspaidassa. Ja tämä tapahtui keskellä metsää eli kyseinen lenkkeilijä oli nimenomaan valinnut juoksuasukseen tämän vaatekerran.

Naiset tarpovat läpi talven täällä pikkuisissa ballerinatossuissa. Puistossa näkee pakkasellakin pienissä pyöräilyhuosuissa ja topissa juoksevia ihmisiä, joiden nahka punottaa kylmästä, kuin ravuilla konsanaan. Lapsetkin puetaan jotenkin kummallisesti. Kylmällä ilmalla niillä ei usein esimerkiksi ole tumppuja ollenkaan.

Ehkä tämä epäkäytönnöllisyys ottaa erityisesti näin tuulipukukansalaisen silmään, mutta kyllä mielestäni iso osa lenkin mukavuutta on siinä, ettei tarvitse miettiä likaantuuko valkoinen kauluspaita tai menevätkö ballerinatossut mutaisiksi.

Viikonloppu meni oikein kivasti. Perjantaina kävimme patsastelemassa Suomen edustustossa kokkareilla ja tapasimme muun muassa suurlähettilään. Pääsimme myös herkuttelemaan mini-joulutortuilla, karjalanpiirakoilla ja Suomen muotoisilla pipareilla. Pyöräytin itsekin piparitaikinan, josta olisi tarkoitus tänään paistaa piparit. Taikina vaan ei maistu ihan samalta kuin ennen, sillä siirappi jota siihen käytin on vähän erilaista. Ylipäätään siirapin löytäminen oli työn ja tuskan takana. Ranskan puolelta en löytänyt sitä ollenkaan, mutta Saksan puolelta sitten onneksi löytyi lähes vastaavaa siirappia, kuin mihin olemme tottuneet.

Lauantaina olimme taas Gizmo-koiran ja sen emännän kanssa ulkoilemassa luonnonpuistossa ja oli huisin kivaa. Batman kävi kroolaamassa pitkän pätkän hyisessä lammessa. Tämä oli melkoinen uroteko koiralta, joka ei kesäkuumallakaan uskaltautunut uimaan, vaan keskittyi lähinnä varovaisesti kahlaamaan rantavedessä. Ihana kultainennoutaja sai kuitenkin viittamiehenkin unohtamaan vesikammonsa. Kun tämä kultakutrinen narttu singahti lampeen kepin perään, paineli Batman ennakkoluulottomasti perässä kauhoen pitkän kierroksen jäähileisessä lammessa.

Tänä viikonloppuna oli sitten isännän vuoro saada noidannuoli. Se tuli niskaan ja lauantai-ilta menikin sillä sängyssä köllötellessä ja pillereitä popsiessa. Samalla siinä katseltiin linnanjuhlat netti-tv:stä ja juotiin glögiä. Saa nähdä kenellä niksahtaa sitten seuraavaksi ja mikä paikka. Niinhän sitä sanotaan, että ei kahta ilman kolmatta.

Lumileikkejä ja höyryävää vin chaudia

Nuolen selkään ampunut noita on häädetty kauas matkoihinsa ja selkä pelittää taas niin kuin pitääkin. Isäntä vuorostaan virui kuumeessa pari päivää kotona, mutta on nyt takaisin töissä ja vauhdissa.

Mulla on täällä verstas pystyssä, kun tuunaan Battikselle takkeja mun vanhoista villatakeista. Se saa nyt yhden tosi mageen villatakin, jossa on niittejä ja nahkasolkiakin. Siitä tulee oikein kulmakuntien kovis!

Viikonloppuna kävimme Vosgesin vuorilla leikittämässä Battista ja sen uutta parasta kaveria ranskanbulldoggi Gizmoa. Vain tunnin ajomatkan päästä meiltä oli jo hienot kinokset ja paljon hiihtäjiä ja lumikenkäilijöitä! Koirat leikkivät niin että lumi pöllysi ja me ihmiset ihailimme maisemia. Vuoren laelta näkyivät myös Schwarzwaldin vuoret. Henkeäsalpaavan kaunista.

Takaisin tullessa poikkesimme Obernain kylässä joulumarkkinoilla. Pienen kylän keskusta vilisi ihmisiä ja oli täynnä joulukojuja ja joulukoristeita. Toki seassa oli myös muutama karuselli periranskalaiseen tyyliin. Paikalla oli patsastelemassa myös maatilan eläimiä, kuten kuvan aasi. Maistoimme torivilinässä vin chaudit eli paikalliset "glögit". Se oli aika samanlaista, kuin saksan joulujuoma glüwein, mutta ainakin tällä kertaa vin chaudimme oli valkoista.

Markkinoilta tarttui mukaan paikallinen joululimppu ja iso purkki hanhenmaksaa. Itse en aio kyllä hanhenmaksaa syödä ja vastustan koko ainetta, koska se valmistetaan niin epäeettisellä tavalla, mutta isäntä halusi sitä joulupöytään. Joululimpun kohtalona olikin sitten päätyä Battiksen suuhun. Se rontti pisti limpun salaa poskeensa, kun pääsimme kotiin. Ehdin sentään maistaa.

Olen yrittänyt selvittää, millainen on perinteinen ranskalainen joulupöytä. Tällä hetkellä olen siinä käsityksessä, että oikeastaan ainoa perinteinen ruokalaji on nimenomaan hanhenmaksa. Muita varsinaisia perinneruokia ei ole. Yhtenä jouluna saatetaan syödä juustofondueta ja toisena jotain ihan muuta. Ideana on vain, että jouluaterialla syödään hyvin ja pitkään. Jonkun verran täällä kuulemma jouluöpöydässä syödään kalkkunaa ja lisäksi kalaa eri tavoin valmistettuna. Aika erilainen meininki, kuin suomalaisessa joulupöydässä, jossa joulusta toiseen komeilevat samat lanttulaatikot, rosllit ja kinkut.

Perjantaina olemme menossa juhlimaan Suomen itsenäisyyttä Suomen edustustoon, mikäli sitten saamamme kutsu ei ole valekutsu. Siinä on samanlaiset kultaiset Suomen leijonat, kuin Linnan juhliin lähetetyissä feikkikutsuissa. Raportoin sitten myöhemmin pääsimmekö kutsulla sisälle vai käännytettiinkö meidät ovella.

Lämpimiä joulutunnelmia!

Ilkeä noita ampui nuolella

Terveisiä sängynpohjalta. Eilen aamulla ärhäkkä noita ampui vielä ärhäkämmän nuolen mun ristiselkään. Kumarruin antamaan koiralle ruokaa jotenkin kehnossa asennosa ja silloin napsahti. Keskivartalon lihakset ei kai taida enää toimia entiseen malliinsa kasvavan masun takia. Kivusta välittämättä vaapuin kuitenkin koko päivän jalkeilla, ulkoilutin koiran ja käytiin kaupoilla. Illalla ei jalat sitten enää kantaneetkaan ja nyt pötkötän sängyssä. Tän pitäisi kai parissa päivässä mennä ohi, jos malttaa lepäillä. Yritetään, vaikka tiukkaa tekee.

Terveisiä myös Suomesta! Parin viikon loma Suomessa olikin erittäin hektinen, mutta aivan ihana. Tapasin paljon perhettä, ystäviä ja sukua, juhlin Helsingin yössä, näin ensi lumen satavan, saunoin savusaunassa, söin äidin herkkuruokia, nautin balettiesityksestä, kävin anoppilassa ja söin taas herkkuruokia, kävimme äidin kanssa shoppailemassa ja hömpöttelemässä kauneushoitolassa jne.

Pojillakin oli mennyt hyvin. Battis oli odottanut suhteellisen rauhallisena päivät, kun se oli kuunnellut sen omaa soittolistaa. Läppäri soitti koko päivän sille sen omaa soittolistaa, jossa välillä kuuluu meidän puhetta, välillä tulee jotain rauhallista musiikkia ja välillä on hiljaista. Tuhojakaan se ei ollut saanut aikaiseksi,vaikka yhtenä päivänä se olikin yrittänyt jonglöörata viinipulloilla. Siis täysillä viinipulloilla.

Yhden yön Battie oli myös hoidossa Madame Dijonilla, missä se on aikaisemminkin ollut hoidossa. Valitettavasti madamen oma koira, joka oli Battiksen sydänystävä, oli siirtynyt ajasta ikuisuuteen kesällä, eikä näin ollen ollut Battiksen seurana hoidossa. Isäntä oli tuon ajan Bourgognessa firman viinikerhon kanssa kiertelemässä viinitiloja, osallistumassa viinimessuille ja maistelemassa alueen viinejä. Ohjelmaan kuului myös seitsemän ruokalajin gourmet-illallinen viineineen, jota nautittiin illasta aamuyöhön saakka. Siis pelkkää syömistä tuntitolkulla. Hyvin tuntui isäntä siellä viihtyvän ja nyt se suunnittelee viinikaapin ostoa innoisaaan.

Tällä kertaa kuvaterveisiä Suomesta. Kuvissa näkymiä porukoiden kotipihalta ensilumen tultua.

Pullantuoksua ja energiapuhureita

Juuri natustan uunista tullutta feta-tomaattipiirakkaa. Ihmeellinen energiavimma "vaivaa" edelleen ja sen lisäksi, että olen puunannut koko kodin lattiasta kattoon ja arkistoinut paperit, liput ja laput, olen kodinhengettärenä pyöräyttänyt vaikka mitä leivonnaisia. Osa onnistuneempia, osa vähemmän onnistuneita.

Yhdessä isännän kanssa leivoimme jokin aika sitten hyviä Daim-mokkapaloja (onneksi Ikeasta saa Daimia), mutta mun joulutortut eivät sitten onnistuneetkaan ihan niin hyvin. Kaupasta kun ei löytynyt valmista voitaikinaa eikä luumuhilloa, päätin sitten reippaana tyttönä tehdä ne itse. Miten vaikeaa se nyt voi olla?

Ostin vielä vaiva-asteen nostamiseksi vahingossa oikein kivellisiä luumuja, jotka ensin perkasin, pilkoin ja sitten keitin hilloksi. Siitä tulikin tosi hyvää ja ihanan jouluinen tuoksu, ei siinä mitään. Taikinaa kaaviloin sitten hiki hatussa ohjeiden mukaan ja yritin saada lehtevyyttä aikaan. Lopputulos oli, että tortut ovat täysin plätkyjä, eivätkä ne maistu millekään muulle kuin rasvalle. Ainoa kenelle ne ovat kelvanneet, on Batman. Kaiken kukkuraksi löysin seuraavan päivänä kaupasta valmista voitaikinaa.

Batmanin kanssa on treenattu taas tuntitolkulla yksinolemista ja sen yksinolopaikka on muutettu keittiöön. Viimeinen niitti oli, kun tulin yksi päivä kaupungilta ja eteisen seinään oli ilmestynyt reikä. Prkl!

Koiran eroahdistus on tosi kiusallinen ongelma, siihen kun ei oikein ikinä pääse puuttumaan silloin kun ongelmakäyttäytymistä esiintyy. En usko, että meillä olisi mitään ongelmaa, jos me ei oltaisi muutettu tänne, mutta muutto tapahtui Battiksen ollessa herkimmässä mahdollisessa iässä ja se aiheuttaa nyt sitten tällaista. Pentuhan se on raukka vieläkin.

Helsingissä meillä ei ollut mitään ongelmaa koiran kanssa, vaan se oli normaalisti päivät yksin. Nyt se selvästi pelkää, että kun me lähdetään, me ei tullakaan enää takaisin ja ulvoo meitä paniikissa kotiin ja järsii stressaantuneena seinää. Kuulostaa varmasti hyvältä myyntipuheelta koiraa harkitseville ;)

Me saadaankin isännän sisarukset jouluvieraiksi tänne! Ihan mahtavaa! Heini, Kalle ja Kaisa tulevat viikoksi viettämään ranskalaista joulua. Täytyykin pakastaa nuo minun joulutortut ja kokeilla, maistuuko jouluvieraille. No eih ;)

Lennähdän itse nyt Suomeen pariksi viikoksi. Toivottavasti tällä kertaa ennätän koneeseen. Viimeksi juutuimme ruuhkaan ja myöhästyin lennolta. Olen tehnyt huiman agendan ja aion nähdä hurjan monta ystävää Suomessa. Toivottavasti tahti säilyy hyvänä ja jaksan viipottaa kaikki läpi! Harmillisen monta ystävätapaamista joutuu silti jättämään taas ensi kertaan, kun aika ei kerta kaikkiaan riitä. Onneksi on sähköpostit ja onneksi on aina se seuraava kerta, kun tulemme Suomeen!

Pitäkää peukkuja, että pojat pärjäävät täällä hyvin, kun housewife on Pohjolassa ja sormet ristissä myös sen puolesta, ettei kämppä ole koiran (tai miehen;) takia ihan lunarissa, kun tulen takaisin!

Aurinkoinen retkeilyviikonloppu

Viikonloppuna teimme retken Sveitsiin. Navigaattorimme kertoi, että nopeimmalla reitillä on tietulleja, joten ajelimme sitten pikkuteitä Zürichiin. Täytyy kyllä sanoa, että hienot ja vuoristoiset olivat maisemat! Zürichissä sitten nautimme kauniista auringonpaisteesta ja kävimme terassilla nautiskelemassa evästä - isäntä shampanjaa, minä kaakaota. Siinä katuvilinää katsellessa kyllä huomasi, että siinä kaupungissa liikkuu rahaa. Kovin oli vauraan näköistä meno. Jollakin oli vaikeuksia pysyä housuissaan kaikkien niiden Ferrareiden ja muiden överikalliiden autojen huristellessa ohi. Kun siinä terassilla istuimme, Batman odotti taas kauniisti pöytämme vieressä uljaana pötkötellen, kuin kosmopoliittikoiran kuuluukin. Kun talutimme Battistä pitkin Zürichin katuja meitä katsottiin kyllä todella pitkään. Ihan kuin siinä hihnan toisessa päässä olisi kävellyt kirahvi.

Takaisin päätimme sitten ajaa iltasella nopeinta reittiä ja maksaa kiltisti tietullit. Totesimme sitten parin tunnin ajon jälkeen kotiovella, että eihän siinä matkalla mitään tietulleja ollutkaan. Ihan hyvä kuitenkin, että ajelimme toiseen suuntaan maisemareittejä.



Kerran tässä nyt on alpit ihan muutaman tunnin ajon päässä, niin pitää kyllä tässä joku viikonloppu päästä rinteeseenkin lunta pöllyttämään. Katsotaan sitten mennäänkö pulkalla, skimboilla, laudalla vai pyllymäkeä!

Sunnuntaina lähdimme luonnonpuistoon täällä Ranskan puolella. Löysimme paikan, jossa oli muun muassa koirien agilityä. Siellä puistossa sitten uskaltauduimme päästämään viittamiehenkin vapaaksi ja leikkimään muiden koirien kanssa. Battiksen riemu oli jotain ihan sanoinkuvaamatonta, kun se ekaa kertaa kesän jälkeen pääsi leikkimään toisten koirien kanssa. Siellä se rynnisti beaglen, parin huskyn ja muiden koirien kanssa pitkin peltoaukeaa. Mikään aidattu alue se ei ollut, joten kaikki perustuu siihen, että koira sitten tottelee, kun sitä kutsuu. Arvatkaapa totteliko Batman, kun sitä sitten huusimme? No eipä tietenkään. Näytti siltä, ettei se edes kuullut, että joku sitä huusi. Meillä meni sitten tovi, kun saimme pyydystettyä sen lopulta kiinni. Nämä ovat niitä ihanan yleviä hetkiä, kun juokset koirasi perässä pitkin peltoja toisten koiranomistajien seuratessa uteliaina sivusta, omat koirat siivosti vierellä istuen. Kun sitten saimme rekkumme kiinni, sen kieli jo roikkui varpaissa asti ja se oli onnellisen voipunut,Ei sille voinut olla vihainen.

Puolustuksen sanana sanottakoon, että kyllä Batman tottelee, yleensä ihan hienostikin ja tulee kutsusta luo, kun sen päästää irti. Tämä kuitenkin vain silloin, jos lähistöllä ei ole muita koiria. Se on totaalinen sosiopaatti ja aivan hulluna muihin koiriin. Mikään ei ole sen mielestä ihanampaa - ei edes sisäfilepihvi. Tässä riittääkin meille työsarkaa, että saadaan se opetettua tulemaan luo myös kesken leikkien.

Nyt aurinko onkin kadonnut kokonaan ja ulkona on harmaata ja synkeää. Esiin on kaivettu jo iso kasa kynttilöitä ja niitä on ahkerasti iltaisin poltettu. Ne on ihan parhaita pimeydenkarkottajia.

Ohessa kuvia Sveitsistä. Niissä on nyt valo- ja värisäädöt ihan viturallaan. Säädin ne oikeiksi, mutta jostain syystä se ei näissä julkaistuissa kuvissa näy. Käyttäkää siis mielikuvitusta =)

Matontappotalkoot

Batman on koulupäivieni aikana viihdyttänyt itseään raatelemalla eteisen mattoa. Se ei ennen olekaan tuhonnut mitään (lukuunottamatta muutamaa kenkäparia, yhtä kaulaliinaa jne.) Kai tämäkin taas joku eroahdistusoire on. Luita ja leluja on vieressä pilvin pimein, mutta matto maistuu paremmalta. Positiivista on, että se on ollut hiljaa, eikä ole juuri ulissut eikä haukkunut. Joka päivä kun olen tullut kotiin, se on raadellut mattoa vähän lisää ja tehnyt siitä lopulta ison mytyn keskelle lattiaa, jonka päältä se on unisesti haukotellen heräillyt langanpätkiä vielä suupielistä roikkuen.

Koulu loppuikin tältä erää ja hyvä mieli jäi kurssista. Sieltä tarttui mukaan vähän paremman kielitaidon lisäksi myös kivoja uusia kavereita ja koko kurssin paras arvosana =D Jatkan sitten varmaan joulukuussa tai viimeistään tammikuussa opintoja. Nyt en voi suoraan jatkaa, koska tulen muutaman viikon päästä käymään Suomessa (jeejeejeee!) ja silloin kurssi katkeaisi. Ehdin olla vaan liian lyhyen aikaa Suomessa, mutta toivottavasti nyt ennätän ainakin mahdollisimman montaa ystävää moikkaamaan ja saunassa istumaan =)

Ranskan kielen opiskelussa huomasin, että jos ei tiedä jotain sanaa, kannattaa aina yrittää sanoa sana englanniksi, mutta ääntää se ranskalaisittain. Silloin on tosi hyvät mahdollisuudet, että sana menee oikein tai ainakin sinne päin! Huomasin muuten aiemmin, että kirjoitin koulukaverini olleen komedianäyttelijä. Siinä kurssin edetessä selvisi, että vaikka hän hauska mies onkin, niin ihan tavallinen näyttelijä tämä herra on eli näyttelee kaikenlaisia rooleja. Ymmärsin kuitenkin niin, että ranskan kielessä sana acteur tarkoittaa elokuvanäyttelijää, kun taas comédien tarkoittaa teatterinäyttelijää. Korjatkoon viisaammat, jos olen väärässä, mutta näin minulle ainakin uskoteltiin.

Lenssun alku on selätetty, eikä se oikeestaan päässyt alkua pidemmälle. Oli mielenkiintoista kuulla koulussa erilaisia flunssantorjuntavinkkejä. Turkkilainen nainen käski syömään kamalasti kanakeittoa, jossa on sitruunaa. Saudi-nainen taas käski ottamaan kolmesti päivässä lusikallisen muussattua sitruunaa ja hunajaa.

Tänä aamuna heräsin kamalan aikaisin hillittömään joulutunnelmaan. Se olikin kummallinen fiilis - herätä joulufiilikseen! En tiedä sitten näinkö jotain joulu-unta, mutta kun sitten nousin ylös, olin jo suunnitellut joulumenun melkein kokonaisuudessaan. Ja onhan nyt jo lokakuu, eli hieman pelottavaa =) Me aiotaan viettää joulu täällä ja ollaan iloisia, jos saadaan jouluvieraita.

Isäntä on taas ollut reissussa, tällä kertaa Pariisissa. Sillä on ollut jotain vieraita Venäjältä, joita se on ensin kestinnyt täällä kaikki illat ja sitten se vei ne vielä Pariisiin. Tänään se tulee onneksi jo alkuillasta kotiin. Huomenna on tarkoitus lähteä taas seikkailemaan "ulkomaille". Tällä kertaa ajattelimme mennä tutkimaan Sveitsiä. Tästä ajaa sinne pari tuntia.

Jotenkin hurjan energinen olo. Taidan heilua tänään imurin, mopin , silitysraudan, rätin ja kaiken maailman muiden inhokkivempeleiden kanssa. Tällaista energiaa ei sovi heittää hukkaan. Nyt lenkille!

Syksyisiä kuvia

Vähän on kurkku käheänä ja lintsasin koulustakin tänään. Toivottavasti tee ja villasukat häätää nyt pöpön pian pois, ennen kun ehtii kunnolla iskemäänkään. Voi kun nyt sais äidin mustaviinimarjamehua!

Eilen tallusteltiin muutaman tunnin päivälenkki ja kerrankin kamerakin sattui mukaan. Tuosta linkistä löytyy nyt kuvia siitä, miltä täällä näyttää nyt. Alussa on muutama kuva parin viikon takaiselta reissulta viinitielle ja loput ovat kuvia eiliseltä. Kuvissa on jo vähän syksyistä tunnelmaa, vaikka lämpötilat ovatkin viime aikoina olleet kuin Suomessa kesän parhaimpina päivinä, eli yli 20 asteen teepaitakeliä on pidellyt.

Linkki kuviin on tässä:
http://picasaweb.google.com/kervinator/Syksy08#

Viikonloppu meni kivasti huonekalukaupoilla äimistellessä ja kotona puuhaillessa. Huonekalukaupoissa olikin jo isot joulukoristeosastot viimeisen päälle valmiina. Onko joulu jo niin pian?

Isäntä manasi perjantai-iltana työmatkalta palatessaan ranskalaisten käyttäytymistä lentokoneessa. Suomalaisparkoja aina parjataan siitä, että me seisomme boarding-jonossa jo puolta tuntia ennen kuin mitään on edes aikeissa tapahtua. Homma kuitenkin toimii suomalaislennolla aina kuin kone. Sitä ei varmaan voi kukaan kiistää? Mennään oikeassa järjestyksessä tehokkaasti koneeseen ja määränpäässä sama tapahtuu kurinalaisesti ja tehokkaasti toisin päin.

Nämä baskeripäät eivät sitten toimikaan ihan vastaavalla tavalla - myöskään lentokoneessa. Kun kuulutetaan, että penkkirivit 20-30 voivat tulla ensin koneeseen, sinne ryntäävät samaan aikaan kaikki, välittämättä laisinkaan omasta penkkirivistä tai siitä mitä on juuri kuulutettu. Virkailijat eivät tästä suinkaan huomauta, vaan toivottavat tervetulleeksi lennolle ja kysyvät siinä samalla mitä kuuluu ja mitä lapsille kuuluu. Siinä sitä sitten turistaan kuulumisia kaikessa rauhassa ja kärsimättömät kanssamatkustajat odottavat takana.

Kun päästään koneeseen sisälle, etsitään oma paikka siitä koneen etuosasta ja asetellaan kaikessa rauhassa takki naulaan, laukku hyllylle ja oiotaan vielä tyynen rauhallisesti hioja ja takkia siinä käytävällä seisaallaan. Sitten istuudutaan mukavasti ja rauhallisesti alas ja päästetään takana koko tämän rituaalin ajan odottaneet kanssamatkustajat etenemään kohti omia paikkojaan. Koneen täyttäminen kestää ranskalaisittain varmasti ainakin tuplasti niin kauan kuin suomalaisittain.

Tällaisia huomioita matkustamisesta tällä kertaa. Vältelkäähän kaikki ikäviä lenssupöpöjä!

Ranskaa kaikilla aisteilla

Joka aamu, kun kävelen kouluun, ihastelen uuteen päivään käynnistyvää ranskalaiskaupunkia kaikilla aisteilla. Ihmiset viipottavat töihin ja kouluun keskimäärin melko tyylikkään näköisinä. Koulumatkani varrella on useita leipomoita, joista leijailee kadulle aivan huumaava tuoksu. Mieli tekisi poiketa niistä joka ainoaan.

Tähän vuodenaikaan kaikki näyttää niin värikkäältä. Melkein joka päivä joudun pysähtymään sillalle ihailemaan joen varressa keltaisenoransseina hehkuvia puita. Koulumatkalla myös kuuloaisti virittyy. Iloinen ranskansorina tulvii monesta paikasta. Myös torven tööttäyksiä kuuluu paljon liikenteestä. Eräskin aamu luulin, että joku on varmaan pyörtynyt autossa rattinsa päälle ja äänitorvi huutaa nyt yhtä soittoa. Kun lähestyin mölyävää autoa monen korttelin takaa huomasin, että auton kuljettaja oli täysissä sielun ja ruumiin voimissa omalla kuljettajan penkillään. Hän painoi päättäväisesti auton äänitorvea yhtäsoittoisesti niin, että lähitienoon ikkunalasit varmasti helisivät ja koko naapurusto sai tehokkaan aamuherätyksen. Syykin tähän selvisi pian. Autoilija yritti lähteä vilkasliikenteisen tien varresta vinoparkista varmaankin työpaikalleen, mutta sepä ei onnistunutkaan. Hänen ajokkinsa eteen oli joku parkkeerannut pakettiauton ja jättänyt luonnollisesti hätävilkut päälle, kuten täällä on tapana. Hätävilkut oikeuttavat parkkeeraamaan ihan miten vain. Miesparka ei päässyt eteen, sivuille eikä taakse, vaan odotti torvi pohjassa, että pakettiauton omistaja tulisi paikalle ja päästäisi hänet töihin. Kun olin kulkenut noin korttelin verran auton ohi, korvia vihlova ääni loppui ja näin pakettiauton kaasuttavan pois.

Iltapäiväivisin, kun olemme lenkillä koiran kanssa taivastelemme värejä puistossa. Monet kukat kukkivat vielä ja puissa on aivan uskomaton väri. Kesällä syntyneet joutsenpoikaset ovat jo isoja, mutta ovat vielä äitinsä ja isänsä kanssa lammessa. Puiston laidalle on ilmaantunut kärry, josta voi ostaa paahdettuja kastanjoita. Niiden tuoksu leijailee koko puiston yllä.

Täällä on taisteltu ronkelin koiran kanssa. Kun otimme rhodesiankoiraa, saimme käsityksen, että ne ovat pahimman luokan ahmatteja, jotka syövät kaiken betonista auringonkukansiemeniin. Monet rhodejen omistajat ovat kuulemma joutuneet asentamaan salvat ruokakaappeihinsa. Tähän mekin varauduimme, mutta mitä saimmekaan. Batman boikotoi omaa kuivamuonaansa, jollei sen seassa tarjoile lihaa. Nappulat saattavat olla koskematta päivänkin kupissa, kunnes nälkä pakottaa sen syömään ne. Lihaa se syö oikein hyvällä ruokahalulla ja oikeastaan kaikkea ihmisten ruokaa. Kun sotkee nappulat ja lihat sekaisin ja tarjoilee koiralle, se syö tehokkaasti lihat ympäriltä ja närppii muutaman nappulan hampaat irvessä. Loput jäävät mielenosoituksellisesti kuppiin. Kaappeja ei ole tarvinnut myöskään lukita, sillä Viittamies ei ole ollenkaan niin pahasti ruoan perään. Mikään makupala maailmassa ei mene ohi esimerkiksi toisten koirien.

Ostimme Batmanille uuden vinkulelupossun sekä kasan luita. Se on yksin ollessaan pitänyt taas jonkun verran meteliä. Se tosin ei enää niinkään ulvo, vaan haukkuu. Possusta irtosikin iso ilo yhdeksi päiväksi, kunnes koira onnistui taas saamaan siitä pillin irti. Valmistetaankohan jossain rhodesiankoiran kestäviä vinkuleluja?

Isäntä lähteekin pian taas työmatkalle saarivaltakuntaan. Se on ollut liikuttavan innoissaan sen töistä ja kaikista tulevista projekteista. Itse taas intoilen vieläkin kielikurssista. Ihan kun viikossa olisin jo oppinut ihan kamalasti ;)

Neuloja korvissa ja niittejä selässä

Höyryävä tee-kuppi kädessä, aurinko paistaa ulkona ja alkamassa on viikonloppu. Not bad!

Tällä viikolla aloitin ranskan intensiivikurssin. Totesin vihdoin, etten opi ranskaa pyhällä hengellä, joten kirjauduin sisälle kouluun. Siinä minua auttoi ihanan reipas australialainen Michelle, jonka mies työskentelee samassa työpaikassa, kun meidän isäntä. Michelle opiskelee ranskaa edistyneempien tasolla, mutta ajattelimme yhdessä mennä jollekin muulle kurssille, kuten joogaan tai taidemaalaukseen.

Minun ranskankurssillani on kirjava joukko opiskelijoita. Opettajamme puhuu muutaman sanan englantia pakon edessä ja koululuokassa puhumme vain ranskaa. Opiskelukavereina ovat kiinalainen, tazikistanilainen ja uzbekistanilainen, jotka eivät puhu sanaakaan englantia ja ranskaakin välttävästi. Selvä siis on, että välitunneilla juttelen enemmän slovaki-tytön kanssa, joka puhuu englantia sekä britti-miehen kanssa, joka on muuten aivan huippuhauska tyyppi. Hän on ammatiltaan komedianäyttelijä, mutta nyt Ranskassa oloajan hoitaa ilmeisesti perheen lapsia kotona. Olen ihan innoissani kielikurssista. Josko nyt saisin lopetettua säälittävän sönkötyksen ja oppisin puhumaan ranskaa kauniisti?

Eilen minua odotti yllättävä näky koulusta kotiin tullessani. Rappukäytävässä vuokraemäntämme yritti pyydystää innoissaan juoksentelevaa Batmania hihnaan ja kauhuissaan oleva patterinkorjaaja seisoi rappusissa ja kiljui. Vaikka tilanne oli melko hämmentävä, en voinut olla nauramatta, kun Battis äkkäsi minut rappukäytävään astuessani. Se juoksi minua vastaan takapuoltaan villisti heitellen, kuin varsa kevätlaitumella. Sen toinen alahuuli oli eilen jostain syystä muodottomaksi turvonnut, joten sen ilme oli melko typerän näköinen, kun se säntäsi innoissaan minua vastaan.

Vuokraemäntä pyyteli kauhuissaan anteeksi. Hän oli yrittänyt päästää patterinkorjaajan sisälle, kun ketään ei ollut kotona. Batman olikin ilahtunut kovasti, kun sen yksinäistä päivää tultiin piristämään. Se oli kuitenkin heti tilaisuuden tullen sännännyt rappukäytävään, josta löysin sitten vuokraemännän sitä pyydystämässä. Tuli kyllä nyt todistettua, että koirassamme ei taida olla yhtään vahtikoiran vikaa, kun se ei ollut kertaakaan edes haukahtanut.

Alaselkäni on ollut sangen kipeä jo monta viikkoa ja eilen päätin mennä käymään lääkärissä, josko vaikka saisin lähetteen hierojalle. Koulupäivät ovat tuskaisia, koska istuminen on selälle pahinta myrkkyä. Lääkäri kuunteli valitukseni ja totesi, että selkäkivut ovat tilanteessani normaaleja, kun tuolla lantion alueella paikat liikkuvat ja löystyvät. Sen jälkeen kaikki tapahtui hyvin nopeasti. Lääkäri käski minut seisomaan ja nosti paitaa. Seuraavaksi tunsin pieniä pistoja ympäri selkää. Yritin olan yli vakoilla, mitä ihmettä tapahtui. Lääkäri "niittaili" minua nitojan näköisellä vehkeellä ympäri selkää ja ahteria "helpottaakseen kipua". Seuraavaksi tunsin, kuinka korvaani tökättiin jotain. Lääkäri tökkäsi kasan akupunktioneuloja kumpaankin korvaani ja kirjoitti vielä reseptin homeopaattisista tuotteista. Sitten hän lähetti minut viereiseen huoneeseen 15 minuutiksi istumaan neulat korvissa. Siellä istui joukko muitakin neulatyynyiksi tökittyjä potilaita. Kun kävelin lääkäristä pöllämystyneenä kotiin, en voinut kuin ihmetellä mitä minulle oli juuri äsken käynyt ja miten kummassa se oli jo auttanut? Selkään ei koskenut yhtään koko iltana!

Nyt viikonloppuna pitäisi järjestää vaatekaappi. Meillä on täällä minimaalisen vähän säilytystilaa ja viime viikolla, kun tytöt olivat kylässä, tuli shopattua sen verran uutta vermettä, että nyt ne eivät mahdu kaappiin. Iso kiitos tytöille vielä visiitistä! Oli aivan ihanaa ja mahtavaa, kun tulitte ja olitte =)

À bientôt!

Viikonloppu skumpan syntysijoilla

Nyt se syksy sitten tuli tännekin. Aamulenkille saa sonnustautua jo villapaitaan ja kaulahuiviin. Tänä aamuna mietin, että pitäisi varmaan Batmanillekin tilata takki, kun sille ei varmaan enää viime talviset takit mahdu. Raukalla on niin ohut turkki, että se jäätyy talvella ilman lisälämmikettä.

Kaunista täällä kuitenkin on. Joen päälle kaartuvat puut jo kauniin värikkäinä ja muutenkin ilma on mukavan kirpeä. Toivottavasti sadepilvet pysyvät kaukana, sillä tänään tulee illalla Sini Hollannista kyläilemään ja huomenna Noora ja Jonna Suomesta. Edessä on siis takuuvarmasti shoppailua ja hippailua ja taukoamatonta höpötystä!

Viime viikolla vikutimme heiheit Annalle, Villelle ja Remille, jotka vierailivat luonamme myös usemman päivän. Retkeilimme taas muun muassa Colmarissa ja ajoimme viinitietä pitkin. Pysähtelimme maistelemassa viinejä ja tarttuihan sieltä mukaan myös jokunen pullokin. Ihastelimme miten Remi nousee jo hienosti seisomaan ja otti ansiokkaan yhden askeleenkin! Kohta se poika viipottaa lujaa! Terkut vaan sinne Manseen, että oli aivan ihana, kun kävitte! Kivaa oli myös se, että ei tarvinnut itse sönkätä ranksaa, kun Anna täydellisellä ranskallaan hoiti puhumisen. Olemme palanneet nyt sönkkäämiseen, mutta koitamme molemmat nyt syksyn aikana opiskellakin ihan oikeasti kieltä. Ei se ihan taida itsekseen tuonne päähän mennä, vaikka miten toivoisi.

Viime viikonloppuna vietimme meidän kummankin synttäreitä. Pakkasimme koiran takakonttiin ja huristimme Champagnen maakuntaan. Pysähtelimme matkalla tarkistamassa isoimpia kaupunkeja ja sympaattisimpia paikkoja. Koko päivän satoi ja yritimme ansiokkaasti löytää jostain aurinkoa. Vasta illalla, kun löysimme hotellin ja lähdimme syömään, sade vihdoin taukosi.

Illastimme ja yövyimme Chalons en Champagnessa. Siitä jatkoimme aamulla periranskalaisen aamupalan jälkeen kuohujuoman pääkaupunkiin Reimsiin, jossa kiertelimme kuuluisia kuohuviinitaloja. Lähdimme sitten halki uskomattoman kauniiden viinirinteiden ja Dom Perignon viinikellareiden jälkeen kohti kotia. Kun kotiin iltamyöhällä pääsimme, oli oven edessä odottamassa ihana, tuoksuva yllätys. Päivi, Saku ja Elias olivat lähettäneet valtavan ihanan kukkalähetyksen Suomesta. Tuossa se nyt viehkeästi tuoksuu olohuoneen pöydällä. Viikonloppu oli kaikin puolin ihana ja onnistunut.

Batman on ollut viime aikoina todella ylienerginen. Se on myös aloittanut haukkumisen, jos me jätetään se yksin kotiin. Taas on edessä siis yksinoloharjoittelua ja kai siitä pitäs jotenkin saada tota energiaakin pois. Epäilen, että tässä lähistöllä on joku narttu, jolla on juoksuaika, kun viittamies niin kuola valuen ja silmät kierossa haistelee ulkona, eikä meinaa malttaa sisälle tulla. Pojat aloittivat nyt pyöräilyharrastuksen niin, että mies polkee ja koira juoksee vieressä. Toivottavasti se nyt tyydyttää sen juoksemisvimmaa ja toivottavasti eivät telo itseään, kun aika hurjaa kyytiä menevät.

Koitan saada laitettua myöhemmin vielä kuvia meidän retkistä. Nyt toivottelen vaan iloista syysmieltä koto-Suomeen ja palaan blogailemaan taas myöhemmin!

Rasvaa byrokratian rattaissa

Tänään oli hyvä päivä. Luulin jo, että meidän carte vital -hakemukset (sosiaaliturvatunnus) on hukattu ja joudun aloittamaan koko 10 sentin paksuisen dokumenttikasan uudelleen metsästykseen. Mutta ei onneksi! Virastossa asiaa tiedustellessa kuulimme, että byrokratian rattaat ne vaan pyörivät hitaasti ja asiamme on otettu vallan käsittelyyn! Voi tätä onnen päivää! Sain mukaani printin, jossa on meidän yhteinen sosiaaliturvatunnuksemme ja sitten vaan odotellaan, että posti tuo varsinaiset korttihakemuksemme, jonka jälkeen pääsemme sitten anomaan niitä taivaallisia kortteja. Erittäin hienoa joka tapauksessa, että nyt meidät on sentään kirjattu järjestelmään, että asustamme täällä patonginpurijoiden keskuudessa!

Sunnuntaina kuulimme myös yltiöihanan uutisen: Anskulle ja Kallelle syntyi ihana pikkuprinsessa! Täältä lähteekin nyt oikein jättimäisen suuret onnittelut koko perheelle!

Ja sitten elämään kuuluu aina välillä ne ikävämmätkin asiat ja sunnuntaina saimme myös surullisen viestin anoppilasta, että vanha ja niin hellyyttävä Mökö-koira oli siirtynyt vehreämmille metsästysmaille. Varmasti pitkään sairastaneelle Mökölle parempi näin, mutta kyllä sitä tulee kova ikävä silti.

Täällä ei syksystä ole ollut vielä puhettakaan ja viikonloppunakin mittari kipusi yli 30:een asteeseen. Päätimme sitten testata vähän uutta autoamme ja harjoittaa Battista matkustamaan siellä takaluukussa. Niinpä hurautimme retkelle Colmarin kaupunkiin, joka sijaitsee meiltä noin 70 kilsan päässä. Kaupunki on kuuluisa maalauksellisesta vanhastakaupungistaan, jossa on säilynyt lukuisia ristikkotaloja keskiajalta ja renesanssin ajalta. Kaupunki olikin tosi söpö ja etenkin Petite Venice oli kerrassaan romanttinen! Kaupunki on kuuluisa myös viinikaupunkina sekä siitä, että New Yorkin vapaudenpatsaan suunnittelija on syntynyt Colmarissa. Kävimme myös terassilla syömässä ja yllätykseksemme Batman-koirakin osasi käyttäytyä ravintolassa siivosti ja köllötellä jaloissamme terassilla. Takaisin ajelimme puolimatkaa kippuraista viinitietä ja sitten hurautimme moottoritietä loppumatkan kotiin. Oheisissa kuvissa pieniä makupaloja Colmarista.

Kiitos kovasti kaikille kommenteista! Kiva, kun olette jaksaneet lukea ja kommentoida. Ja Tiina-serkulle Seattlleen kiitoksia kutsusta Jenkkilään! Ihan lähisuunnitelmissa ei ole sinne päin tulla, mutta jollain aikataululla varmasti tullaan. Ja tänne otetaan vastaan myös mielellään vieraita sieltä rapakon toiselta puolelta!

Nyt uunissa paistuu ranskalainen suklaakakku, jota paistan huomenna saapuville Suomen vieraille. Siitä onkin näköjään tullut mun braavuri, jonka aina pyöräytän, kun saadaan vieraita kotimaasta. Mieskin tuli juuri töistä ja kiukuttelee koiralle, joka söi tänään sen aurinkolasit. Pitää lähteä tästä kurkkimaan, ettei kakku kärvähdä ja selvittelemään poikien pikkukärhämää.

Rantasaunasta sammakonreisiin

Blogikin uinahti oikein kunnon kesälomille, mutta nyt on taas aika reipastua ja raapustaa kuulumisia eetteriin.
Ennen lomaa Suomessa, saimme Marin, Samulin, Rasmuksen ja kummipoikamme Lukan vieraaksi Strasseihin. Samalla kertaa poikkesivat myös Eerika-serkku ja Teijo Euroopan matkallaan. Tupa oli täynnä ja tunnelma korkealla! Kävimme myös kokeilemassa paikallisen juustoravintolan, mistä löytyy maailman suurin juustokupu!

Sitten hurisitimmekin taas Travemundeen ja seilasimme laivalla halki suurten merien aina Helsinkiin asti. Sieltä vanha mitsumme kuljetti meidät vielä urheasti mökille, missä laitoimmekin heti saunan tulille ja päästimme Battiksen vapaaksi. Voi sitä riemua, kun viittamies kirmasi patoutuneita energioitaan maalaismaisemassa! Pian Battis sai juoksukaverikseen myös ystävänsä Ronjan sekä hieman myöhemmin myös pikkuisen Elmon. Ohessa kuva, jossa kolmikko vilvottelee vedessä.

Oli aivan ihana nähdä perhettä ja ystäviä ja saada suomalaista ruokaa. Mökin kesäkeittiössä paistettiin monet letut ja rantasauna hönkäsi tiheään tahtiin. Kismittävän paljon jäi kuitenkin näkemättä ja tekemättä, ja sen vuoksi pitääkin buukkailla taas syksyksi /talveksi uutta reissua kotikonnuille. Katsomaan on myös pikimmiten tultava Anskun ja Kallen vauvaa, joka ei suostunut nyt syntymään laskettuna aikana ja jota en sitten vielä tavannutkaan. Kaveri pitää jännityksessä edelleenkin!

Jännitystä riitti myös koiranäyttelyssä, missä Batman debytoi muutama viikko sitten. Kisassa tuomarina oli italialaistuomari, joka arvioi Battiksen muuten mallikelpoiseksi, mutta oli sitä mieltä, että sillä on yläpurenta. Tämäkös järkytti Battiksen kasvattajaa Laria ja minua, sillä aikaisemmin ei moista vikaa ole Viittamiehestä löydetty. Arviosta ei saanut kuitenkaan sääntöjen mukaan valittaa ja tyydyimme sitten siihen, että mennään ensi kesänä uudestaan ja toivotaan, että silloin tuomarilla on silmälasit päässä. Battiksen suuhun katsoi arvioinnin jälkeen vielä varmaan ainakin 10 koira-asiantuntijaa näyttelyalueella, ja kaikki olivat sitä mieltä, että sillä ei todellakaan ole yläpurentaa. Battiksen koiranäyttelyura alkoi siis oikeusmurhalla, mutta ehkä tästä mennään sitten seuraavalla kerralla vaan ylöspäin!

Antti lähti takaisin Ranskaan jo aikaisemmin ja osti kotimatkallaan meille uuden auton Saksasta! Nyt matkustamme farmarimersulla, jonka takaluukkuun Battiskin mahtuu hienosti! Saimme muuten toissapäivänä siihen jo ensimmäiset parkkisakotkin. Sinänsä tekopyhää, että täällä emme ole koskaan nähneet parkkisakkoja missään, emmekä edes parkkipirkkoja. Nyt osa tästä korttelista oli suljettuna tietyön vuoksi, jonka takia parkkipaikat olivat normaaliakin enemmän kortilla ja parkkeeraus (jos mahdollista) tavallistakin villimpää. Ja silloinhan saapui virkaintoinen poliisisetä ja laputti koko korttelin! Sai varmaan palkankorotuksen ja ylennyksen. No, onneksi se ei ollut kun 35 euroa.

Minä ja koira palauduttiin Ranskaan vanhempien kyydillä Via Balticaa pitkin. Oli ihan mielenkiintoista nähdä Liettua ja Puola, joissa en olekkaan aikaisemmin käynyt. Toisaalta, ei sinne niin ikävä ainakaan heti takaisin tullut. Hampurilaisten väliinkin laittoivat kaalia ja pitsan päälle oli tehty ketsupista laihehtiva "ristikko". Aika paljon parempaa murkinaa saatiin täällä Strasbourgissa, kun käytiin juhlistamassa äidin ja isän 6-kymppisiä ja muita mukavia juttuja ravintolassa. Maistoimme myös sammakonreisiä! Yllättävän hyviä olivat!

Oli hauska, kun äiti ja isä ennättivät olla täällä muutaman yön ja näkivät nyt, ettei me täällä missään pahvilaatikossa asuta. Seuraavaksi odotellaankin jo Annaa, Villeä ja kummipoika-Remiä saapuvaksi ensi viikolla! Vakaa aikomus on nyt syksyn tullen ilmoittautua myös kielikursseille ja jumppaan ja vaikka minne. Vielä täällä tosin on ihan helle ja kesä, mutta kai se syksykin sieltä taas tulee.

Kiva muuten, kun blogijuttuja olikin jo kovasti kaipailtu! Jaksan taas naputella lisää, kun tiedän, että joku ehkä lukeekin =)

Viittamiehen synttäreitä eilen vietettiin

Batman saavutti eilen kunnioitettavan yhden vuoden iän. Syntymäpäivää juhlistettiin possunkorvilla ja pitkillä lenkeillä. Batman itse juhlisti omatoimisesti synttäreitään syömällä miehen lempikengät illailliseksi. Italiasta tuodut nahkakengät taisivat maistua hyviltä, mutta kyllä harmitti.

Battis myös ilmoitettiin elämänsä ekaan näyttelyyn. Se viedään elokuussa Suomessa kisaamaan. Nyt tavoitteena on opettaa sille miten seistään kauniisti paikallaan ja ravataan uljaasti ja kiltisti esittäjän vierellä edestakaisin. Näin jo viime yönä painajaista, että se flippasi näyttelyssä, karkasi hihnasta ja kohelsi ympäri koiranäyttelyä aiheuttaen kaaosta. Toivotaan, ettei ollut enneuni!

Miehen reissu Suomeen maalaishäihin meni hyvin. Kotiin saapui hyvin uupunut, kaikkensa juhlinnassa antanut matkalainen. Oli kuulemma ollut erityisen kivaa olla vaihteeksi paikassa, jossa ihmiset ymmärtävät mitä sanoo.

Tänään saapuu sitten neljän hengen matkaseurue Suomesta ja huomenna kahden. Täytyy tämän majatalon emännän nyt rientää kauppaan ja siivouspuuhiin. Pitsputsplank!
Ohessa vielä Battiksen virallinen yksvuotiskuva. Iloista viikkoa kaikille!

Katsellaan kun ruoho kasvaa

Juteltiin tänään rakkaan Sini-ystävän kanssa skypessä ja todettiin, että on tää vaan ihanaa, kun on aikaa! Sini jättäytyi kolmenkympin kunniaksi (hurjasti onnea vielä siitä!) hetkeksi pois kunniakkaasta uraputkesta ja aikoo nyt katsella rauhassa, kun ruoho kasvaa ja kun varjot hiljalleen siirtyvät paikasta A paikkaan B. Voin kyllä täysin yhtyä Sinin aatteisiin.

En olisi ikinä voinut kuvitella, että saan viettää tällaisen ajanjakson elämässäni, kun ei ole kiire minnekkään ja on oikeasti aikaa.Tähän asti on menty tukka niin putkella, että kesti aikaa, ennen kuin se putkena sojottava takatukka laskeutui. Tokihan olen tässä lomassa jotain oikeita töitäkin pakertanut, mutta suurin osa ajasta on mennyt ihan tutustuessa uuteen kulttuuriin ja kieleen sekä nautiskellessa uudenlaisesta arjesta.

Ensimmäiset kuukaudet pingotin kuin viulunkieli ja tein jatkuvasti itselleni tarkkoja päiväohjelmia. Avasin aamuisin sähköpostin sydän pamppaillen, valmiina reagoimaan. Nyt olen huomannut, että pikkuhiljaa ote alkaa lipsumaan ja sitä huomaa vaan olevansa ihan äärimmäisen rento. Pikkuasiat eivät enää ärsytä ja sitä jaksaa naureskella, vaikka virastossa joutuu jonottamaan eikä sosiaaliturvatunnuksien hakuprosessi etene ollenkaan. Asioista näkee ihan uusia puolia ja saa oikeastaan aika luoviakin ideoita. Sitä kiinnittää myös huomiota paljon enemmän asioihin, joita ei ennen edes huomannut. Silmät on paljon enemmän auki ja se tuntuu hyvältä. Näin kauan siinä kesti, mutta nyt olen antanut itselleni luvan nauttia tästä harvinaisen ihanasta ajanjaksosta elämässä ja palata sitten syksyn iltojen pimetessä vähän tiivimpään rytmiin.

Ennen oli aina koti rempallaan ja harmitti, kun ei ehtinyt kunnolla edes imuroida. Sitten kun viimein iltamyöhällä tai lauantaiaamuna alkoi imuroimaan, se otti kupoliin niin paljon, että riehuin imurin kanssa kuin raivohärkä. Toista se on nyt. Tänään nautiskelin ikkunoidenpesusta (kyllä, nautiselin oikeasti!) ja nyt ihastelen, miten aukeavasta maisemasta erottuvat ihanat värit. Muutossa oli ikkunalasta kadonnut jonnekin, mutta homma sujui kätevästi myös suihkulastalla, joka käteeni osui. Tällä kertaa pesemissäni ikkunoissa ei voi edes pelata ristinollaa, sillä lastan rantuja ei jostain kumman syystä jäänyt. Imurointikaan ei enää saa minua hermostumaan, mutta täytyy tunnustaa, että silittäminen (etenkin miehen kauluspaitojen hiojen) saa vieläkin verenpaineen koholle. Ehkä kuukauden lomailun päästä jo sekin sujuu hymyssä suin!

Ennen kuin luulette mua ihan laiskamadoksi ennätän sanomaan, että työ on ihana asia ja haluan ehdottomasti tehdä kunnon töitä jatkossakin. Toivoisin saavani myös opiskella lisää. Tämän kesän otan nyt kuitenkin vielä ihan manjana-meiningillä ja lataan akut tulevaan. Olen ihan varma, että tällainen pitkä loma tekee hyvää ihan jokaiselle.

Ihana asia on myös se, että miehelläkin on töissä rauhallisempi tahti. Ylitöitä ei ainakaan vielä ole ollut ja hommat luistaa muutenkin tosi hyvin. Työn tekemisen tahti on ihan toista luokkaa, kun Suomessa. Ne jaksavat työpaikalla aina vaan taivastella, jos tekee jotain nopeasti ja tehokkaasti. Tai jos tekee jotain ylimääräistä. Sellainen ei ranskalaiseen mentaliteettiin sovi ollenkaan.

Nyt vietänkin leskiviikonloppua kotona, kun mies lähti Teemun ja Emman häihin edustamaan meidän perhettä. Onnittelut muuten hääparille! Alkuviikosta tuleekin sitten tupa täyteen, kun Mari, Samuli, Rasmus ja kummipoikamme Luka (4kk) tulevat kylään. Odotetaan innolla! Samaan aikaan myös Eerika-serkun ja Teijon pitäisi tehdä pitstoppi Euroopan turneellaan täällä Strasseissa, joten ohjelmaa riittää. Ihanaa! Sitten siintääkin jo seuraavaksi oma Suomen loma kiikarissa. Toivotttavasti nähdään kaikkia ihania ystäviä silloin! Laitelkaahan viestiä tulemaan, milloin sopisi parhaiten kuulumisten vaihto ranskisten kanssa =)

Sisutustusintoa ja uusia makuja

Juuri alkoi telkkarista futiksen MM-finaali. Nyt onkin täydellinen hetki samalla naputella blogiinkin vähän kuulumisia. En ole nimittäin hetkeen malttanut paljon tässä läppärin säteilyssä paistatella. Olen paljon mielummin paistatellut ulkona täydeltä taivaalta helottavan auringon alla. Vielä kun oli Heini seurana Barcelonasta, niin kyllä on kelvannut ällistellä aurinkoista Ranskaa!

Heinille vielä ISO kiitos sinne naapuriin Epsanjaan: oli aivan mahtavaa saada sut tänne! Ehdimme kokemaan reilun viikon mittaisen visiitin aikana yhtä jos toista. Kolusimme alennusmyyntejä, riekuimme Strassien yössä paikallisessa taiteiden yössä, teimme tutkimusmatkaa viinitielle, uitimme koiraa luonnonpuistossa ja uudistimme parvekkeemme näin muutamia aktiviteetteja mainitakseni.
Kävimme myös koluamassa sistustusliikkeitä ja mukaan tarttui aivan mahtava valaisin, josta komeilee nyt kuvakin ohessa. Se on megaiso versio vanhanmallisesta pöytävalaisimesta. Sopii meidän singerpöydän kanssa niin hienosti yhteen! Voila!



Ohessa myös kuva kesäisestä mansikkakakusta, jonka pyöräytimme juhannuksen kunniaksi. Ensin unohtui laittaa leivinjauhe, sitten kakku jäi vähän raa'aksi keskeltä, joten leikkasimme siihen reiän. Kaupasta tarttui mukaan kermaa, joka ei vatkautunutkaan, joten kostustimme kakun kermalitkulla. Kuorrutus tapahtui vanilijajugurtilla. Haluaako joku ohjeen? Oli muuten yllättävän hyvää =)

Vaikka jussia ei täällä vietettykään, oli hauska, että pääsimme kokemaan Fête de la Musiquen. Se on vuodesta 1982 lähtöisin oleva perinne järjestää musafestarit ympäri Ranskaa. Jokaisessa kadunkulmassa veivasi joku bändi ja porukkaa oli hurjasti liikkeellä. Meilläkin oli mukana huuliharppu, jota töräyttelimme aina sopivin väliajoin. Ehdottomasti paras ohjelmanumero oli erään kerrostalon parvekkeelle kerääntynyt kattilabändi, joka rummutti huimia lattarirytmejä ainakin viidentoista hengen voimin parvekkeeltaan ja soittiminaan heillä oli kattilat ja kapustat. Parvekkeen alle oli kerääntynyt suuri joukko jamittelijoita, jotka diggailivat kattilabändin kuumista rytmeistä. Juomapuolellakin teimme uuden aluevaltauksen: Kävimme ihanssa baarissa juomassa sampanjamenetelmällä tehtyä olutta. Se olikin tosi erikoista ja yllättävän hyvää!

Kun festareiden kohmelosta oli selvitty, uudistimme yhteistuumin parvekkeen, joka tähän saakka muistutti lähinnä ankeaa bunkkeria. Partsista löytyy "ennen kuva" aiemmista poustauksista. "Jälkeen kuvasta" voitte ihastella, miten upeaa jälkeä saa aikaan parilla kankaanpalalla, rautalangalla, kaislamatolla, lyhdyillä ja hurjalla määrällä ennakkoluulotonta luovuutta.
Kuvat on otettu "parvajaisista", joissa juhlistimme parvekkeen uutta lookkia Strasbourgin pimenevässä illassa.

Eilen kävimme alennusmyynneissä ja raahasin miehenkin ihastelemaan yhteen ihanaan, ranskalais-maalaisromanttiseseen sistustusliikkeeseen jonka Heinin kanssa löysimme aikaisemmin viikolla. Sieltä mukaan tarttui nyt hieno, valurautainen keittokirjanpidike, jollaista olen himoinnut jo iät ajat. Alennusmyyntien ehdoton kohokohta tapahtui kuitenkin kenkäkaupassa, jossa vieressäni sovitusparia jonottamassa oli vanha, herttainen mummeli, jolla oli yllään hauskan kirjava t-paita. T-paidassa luki mummun vatsan kohdalla kissankokoisin kirjaimin SHIT. Oli siinä naurussa pitelemistä, kun rynnistimme kaupasta ulos. Onhan tästä siis iloakin, kun ihmiset eivät puhu sanaakaan englantia!

Espanja johtaa 1-0. Taidan änkeä itseni tuohon miehen ja koiran väliin katsomaan matsin loppuun.

Hämmentävä luontoilta

Eilen iltalenkillämme tapahtui kummia. Pari korttelia ennen kotia syöksyi yhtäkkiä jostain pimeydestä kissa suoraan Viittamiehen jalkoihin! Se puski itseään Battiksen rintaan ja kiehnäsi sen jaloissa. Ällistelimme siinä haavit auki niin mies, minä kuin koirakin, että miten ihmeesä kissa käyttäytyy tuolla tavalla. Hetken kummasteltuaan, Batin häntä alkoi heilua ja se olisi halunnut leikkiä kissan kanssa. Se otti pari hyppyä ja silloin kissa sinkaisi pysäköidyn auton alle piiloon. Hetken päästä se kuitenkin tuli tomerasti takasin ja puski taas itseään Batmania vasten, aivan kuin olisi sen ylin, vanha ystävä.

Sama toistui monta kertaa. Hetken päästä tajusimme, että tähän näytelmään kuului vielä yksi sivuosan esittäjä lisää: varis. Se raakkui oksalla suoraa huutoa ja aina kun kissa juoksi parkissa olevien autojen alle, se teki huiman syöksyn kissaa kohti. Pari kertaa siinä tohinassa sen siipisulat melkein viisti meidän poskiakin. Tajusimme, että varis jahtaisi kissaa ja kissa haki turvaa Battiksesta! Varis ei uskaltanut tulla lähelle, kun kissa oli suojassa ison koiran jaloissa. Ovela kissa - kerrassaan! En tiedä oliko se pistellyt suihinsa variksen poikaset, vai mikä linnun oli niin raivoihinsa saanut, mutta se oli selvästi päättänyt kyniä katin. Mirri ei kuitenkaan hevillä antautunut, vaan viekkaasti koitti kulkea koiran jalkojen suojissa, kun lähdimme talsimaan kotia kohti. Niin sitä sitten käveltiin kotiin päin me, koira ja kissa sekä parin metrin päässä lentävä, villisti raakkuva varis. Kun pääsimme kotiovelle piti oikein livahtaa sisälle, etteivät kissa ja varis livahtaneet vielä perässä. Mysteeriksi jäi, miten varis-kissa-kaksikon matsi päättyi. Ainakaan aamulla ei ollut nähtävissä kotimme edustalla verisen sodan jälkiä.

Ihan hyvä saada vähän "luontokokemuksia" välillä, kun nyt asutaan niin kaupungissa, ettei ihan vieraannuta. Yksi päivä Päivi-serkun kanssa puhelimessa puhuessani tokaisin Päiville, että kuulen, kuinka siellä ne lehmät taustalla määkii. Päivi oli kommentistani sitä mieltä, että olis hyvä tulla välillä maalle muistelemaan mitä ne lehmät oikeasti sanoo. Mutta pianhan me onneksi tullaan jo mökille =) Sitten tullaan katsomaan lehmiä!

Kylppärissämme on vihdoin kalusteita! Saimme lopultakin hankituksi sinne hyllyn ja penkin ja koristimme muutoin ankeaa kylppäriä vielä parilla viherkasvilla. Nyt näyttää paljon paremmalta, eikä enää tarvitse kaivaa rasvapurkkeja lattialta koreista. Tänään jatkamme huonekalukauppojen tutkimista. Siitä on tullut ihan riippuvaiseksi!

Taas sopii myös ihmetellä paikallista elämänmenoa. Eilen soi ovikello. Siellä oli nuori tyttö.
- Kuinka monta henkilöä teitä tässä taloudessa asuu? tyttö kysyy.
- Kaksi, vastaan hämmentyneenä.
- Siinä tapauksessa teille kuuluu kaksi rullaa kierrätysmuovisäkkejä. Tässä ole hyvä. Siinä on vuoden tarpeiksi, tyttö sanoo ja kaivaa kärryistään kaksi rullaa muovipusseja.
- Kiitos, sanon kummissani.
- Jos pussit loppuvat kesken, tässä on kuponki, jolla niitä voi noutaa lisää, tyttö ojentaa kupongin. Saisinko vielä nimikirjoituksenne tähän listaan, että olette vastaanottaneet muovipussit?
Kirjoitan nimeni listaan, jossa on koko korttelimme ihmisten nimet ja asuntojen numerot. Suljen oven ja jään ihmettelemään, että onko tämä todellakin kaikista tehokkain tapa hoitaa kierrätys? Muovipusseihin kerätään muovi- ja pahvi-jätteet ja pussit jätetään suljettuina roskapönttöjen viereen tai kaduille. Pusseja jaetaan näköjään sitten kaikille kaupunkilaisille henkilökohtaisesti ja pidetään vielä kirjaa, kuinka monta pussia kukakin on saanut. Noh, onhan sillä ainakin työllistävä vaikutus. Ehkä kuitenkin sellaiset yhteiset kierrätysastiat olisivat simppelimmät?

Tänään piti vuokraemännän tulla kello kymmeneltä patterinkorjaajan kanssa katsomaan, missä kunnossa tämän huoneiston patterit ovat. Vieläkään en nähtävästi ole mitään oppinut, kun jo vähän ennen kymmentä olin valmiina päästämään heidät sisälle ja lähtemään koiran kanssa ulos jaloista pois. Lopulta he saapuivat puolikahdeltatoista ja pahoittelivat, että olivat hiukan myöhässä. Milloinkahan sitä jämpti suomalainen tähän tottuu?

Huomenna menen Heiniä vastaan! Ihan mahtavaa! Se posottaa koko yön bussilla Barcelonasta, joten saa nähdä kuinka väsynyt tyttö tänne aamulla tulee.

Kovasti paljon aurinkoa ja ihanaa juhannusta sinne koto-Suomeen! Helteinen Ranska kuittaa taas.

Erävoittoja ja piste vesipullorallille

Olo on kun euroopanomistajalla. Kävin äsken ostamassa lisää puheaikaa puhelimeen ja viemässä antin housut kuivapesuun ja kaikki hoitui muitta mutkitta ranskaksi! Noh, ehkä ei mennyt ihan by the book, mutta asiat tuli ainakin hoidetuksi. Jipii! Jännä sinänsä, kun ei olla ollenkaan opiskeltu ranskaa. Mutta ehkä se tässä pikkuhiljaa tarttuu sitten väkisinkin ainakin jollain tasolla. Antillakin on tänään ensimmäinen ranskantunti töissä. Tästä lähtien se opiskelee kerran viikossa tunnin, joten varmasti silläkin kielitaito kehittyy! Kohta se jo varmasti pamlaa ihan täysillä!

Nyt kun olemme olleet Saksassa kaupolla, olen yllätykseksni huomannut, että pystyn asioimaan myös jonkunlaisella kapulasaksalla. Ihan mahtavaa, että hävettävän epämääräisiä lauseita onnistuu solkkaamaan myös sillä kielellä. Täytyy toki tunnustaa, että varaa kehittyä on aika tavalla, mutta kuiteskin ilo huomata, että muistaa ees pari sanaa jostain lukioajoilta! Sinänsä mukava asua tällaisella rajaseudulla, niin pääsee tutustumaan vähän kummankin maan kieleen ja kulttuuriin.

Saksanpuolella aina jaksaa ihmetyttää saksalaisten naisten mieltymys siilitukkaan. Myös asiakaspalvelun taso ihmetyttää: saksan puolella tullaan heti kysymään, kuinka voisi auttaa. Täällä Ranskan puolella sellaisesta ei uskalla edes haaveilla. Aika jännä, sillä mulla oli aikaisemmin käsitys, että saksalaiset on toudella tylyjä asiakaspalvelijoita. Mutta eivätpä olekaan, ainakaan tuossa Kehlissä!

Ostettiin muuten vedenpehmennin, sellainen kannu, joka suodattaa kaiken karmean makuisen moskan tosta juomavedestä pois. Nyt loppui sitten vesipulloralli, mikä on kyllä helpotus. Yllättävän hyvänmakuista tulee hanavedestä, kun se valuu suodattimen läpi!

Investoitiin myös pari pilkkahintaista peiliä (aivan ihastuttavaa, kultareunuksista) ja vähän muutakin sälää kotiin ja mökille. Pitää mennä heittämään vielä uusi keikka huonekalukauppohin, kun nyt kerran autolla tullaan suomeen ens kuussa. Voi sitten pakata kaikkea tarpeellista ja tarpeetonta roinaa auton täyteen!

Kovasti kaikkea kivaa on tapahtunut viime aikoina siellä koto-Suomessa. Suskille, pikku-Kiiralle ja Jannelle ihan hurjasti onnea! Ei malteta odottaa, että nähdään teidän pikkuprinsessa pian =)

Tänään mennään eläinlääkäriin poistattamaan viittamiehen tassusta tikit. Olen tänään paketoinut sen jalan jo kolme kertaa, kun se kiskoo koko ajan sen siteen pois tassustaan. Toivottavasti nyt ei tän illan jälkeen tarvitsisi enää sitä rumbaa vetää. Se on kyllä aika täystuho. Vaikka se nyt ei sinänsä mitään ole hajottanutkaan muutamia kenkiä lukuunottamatta, se hajottaa omat lelunsa alta aikayksikön. Perinteiset vinkulelut säilyy sen käsittelyssä hengissä maksimissaan minuutin. Viikonloppuna se sai viimein tehdyksi sitkeistäkin sitkeimpään lehmävinkuleluun reiän ja nyt lehmä sitten enää vingu. Pitkään se lehmä sinnittelikin ehjänä. Ransu sen toi Batille, kun se oli ihan vauva. Iloa lehmästä irtoaa onneksi vieläkin, vaikka se ei enää ääntelekään. Ammu on edelleenkin yhtenä kappaleena reiästä huolimatta ja Battiksen hellässä käsittelyssä tälläkin hetkellä.

Ensiaskeleita ranskalaiseen viinikulttuuriin

Sunnuntaina vietimme päivän viinipatikassa noin tunnin ajomatkan päässä kotoa. Ilmaksi oli luvattu vilakkaa ja sadekuuroja, joten olimme sonnustautuneet hiostavin valleuskengin, villatakein ja sadetakein. Kuinka ollakkaan, pilvet katosivat ja aurinko porotti koko päivän niin, että nenä punoittaa vieläkin (ehkä viinilläkin tosin oma vaikutuksensa siihen;).

Patikassa oli mukana kymmenkunta suomalaista ja oli taas tosi mahtavaa tutustua uusiin, melko samassa elämäntilanteessa oleviin ihmisiin! Suomalaisiksi meidät varmasti tunnisti jo pitkältä, sillä muutamalla osallistujalla oli kävelysauvat mukana. Paikalla oli myös paljon turisteja. Tapahtuma oli paljon isompi, kuin odotimme. Homman ideana oli, että alkupisteestä saivat kaikki kaulaansa pussukan, jossa oli viinilasi, kartta ja viinikuponki. Sitten lähdettiin kiertämään seitsemää rastia, jotka oli sijoiteltu noin viiden kilometrin matkalle. Matka kulki halki viiniköynnösten, kukkuloiden ja peltojen ja sieltä idyllisten kylien halki metsän siimekseen. Pisteillä sai maistaa aina erilaisia viinejä ja sieltä sai myös ostaa palanpainikkeeksi juustoa, ranskalaisia leivonnaisia tai suolaista purtavaa. Vaikka aikaisemmin olemme olleet lähinnä italialaisten viinien ystäviä, alkavat nämä ranskalaisetkin jo löytää paikkansa sydämessä.

Pohdimme, että tällainen viinipatikka olisi suomessa vähän toisenluontoinen. Vähintään puolen kilometrin välein olisi selviämisasemia ja paikka olisi pullollaan järjestysmiehiä. Reitti taitaisi typistyä korkeintaan kilometrin mittaiseksi. Repa ja Pertsa ottais matsia viiniköynnösten alla puukot viuhuen ja Matti ja Mervi laulais karaokepisteessä Aikuista naista. Täällä päin kaikki meni kuitenkin tosi sivistyneesti, jopa meidän suomalaisten osalta!

Hupsista.. mites nää kuvat nyt näin pomppii? Anyone, saako näitä millään ilveellä tässä julkasujärjestelmässä määritettyä niin, ettei ne menis ihan päällekkäin ja sotkis tekstiä? Joka tapauksessa, ohessa kuitenkin muutama räpsäys retkeltä. Kamerakin on toipunut taannoisesta kylvystään ja toimii onneksi ihan normisti. Wuhuu!

Lauantaina kävimme tutustmassa Kehlin tarjontaan eli heti tuossa Saksan puolella olevaan kylään. Totesimme oikeiksi väitteet siitä, että halvempaahan siellä on, joten jatkossa suikkaamme varmaan tekemään enemmän ostoksia sieltä. Löysimme myös ihanan krääsäkaupan, josta löytyy kaikkea mageeta sisustuskamaa pilkkahinnalla. Vielä ei mukaan tarttunut mitään, kun päätimme harkita, mitä OIKEASTI tarvitemme. Muutaman päivän harkinnan jälkeen olen jo vakuuttunut, että tarvitsemme oikeasti sieltä kaupasta tosi paljon ;)

Antti lähti tiimikokoukseen Italian rivieralle (kuulostaa jättitylsältä) ja minä täällä koiran kanssa nautiskelen aivan mahtavasta ilmasta ja koitan tehdä vähän töitä siinä lomassa. Tavoitteena on myös saada hankituksi meille ranskalaiset sosiaaliturvatunnukset eli pääsen paikalliseen virastoon asioimaan. Jo valmiiksi kiristää vähän pinnaa ajatus, että siellä ei taas taatusti mikään toimi ja asiakaspalvelu on kökköä, mutta koitan pitää asenteen positiivisempana! Jos vaikka käy vähän terassilla istumassa ennen visiittiä virastoon, niin kaikki voi mennä lupsakammin!

Veroneuvoja ja alennusmyyntikuumotusta

Huomasin juuri, että meidän parveketomaatteihin on ilmestynyt keltaisia kukkia! Mahtavuutta! Tietääkö kukaan, kuinka kauan tässä vielä menee, että saadaan omia tomaatteja? Mussa taitaa elää sisällä pieni jyväjemmari, koska innostuin noista keltaisista kukista niin kovin =)

Eilen Antti ei päässytkään työpaikalle asti aamulla, kun tiet oli niin tukossa, että liikenne ei liikkunut juuri suuntaan eikä toiseen. Antti palasi sitten aikansa ruuhkassa käkittyään kotikonttorille ja päivä meni lupsakasti kahdestaan kotona. Päivän agendalla oli myös pankissa käynti. Oli visalasku maksamatta ja sehän täytyy mennä luonnollisesti pankkiin asti pulittamaan. Ei kun ratikalla keskustaan ja pankkiin jonottamaan ja asioimaan. Yhden laskun maksamiseen ei mennyt kun reilu tunti. Nyt on sitten samalla reissulla meillekin sitten tilattu carte bleue elikkäs paikallinen pankkikortti. Siitä ilosta maksamme pankille 9 euroa kuukaudessa. Ollaanko ainoita, vai tuntuuko tuo hinta vähän kohtuuttomalta muistakin?


Eilen kävimme myös taas näyttämässä nenäämme ja koiran tassua eläinlääkärissä. Huomasimme sidettä vaihtaessa, että tikit eivät olleet enää laisinkaan oikeassa kohdassa ja kiikutimme pojan vastaanotolle. Siellä sen käpälään iskettiin yksi tikki lisää. On aika mahdotonta koittaa saada side pysymään asianmukaisesti sen haavan päällä, kun poika on niin viriili, että ei meinaa pysyä paikallaan ollenkaan. En tiedä mihin patteriin me toi elukka köytetään, että sen haava saisi parantua rauhassa. Noh, tikkejä päästään poistamaan kymmenen päivän päästä ja samalla pitäisi sitten muistaa ottaa myös ekinokokkoosi-lääkitys Suomeen tuloa varten. Sellainen kuuri pitää antaa joka kerta ennen Suomen reissuja ja siitä pitää olla myös lääkärintodistus. Nappasin pojasta vielä muutaman foton viikonlopun kunniaksi. Aika jötkälehän se on ja tykkää kovasti olla kuvissa =) Se yrittää aina näyttää tosi älykkäältä kurtistamalla sen otsaa mietteliäästi.

Nyt kun pojan tassu on paketissa, sitä huomaa joka paikassa lasinsiruja. Ihan haukansilmänä pitää mennä lenkeillä, ettei käy toista kertaa samanlaista äksidenttiä. Täällä ei ole pulloilla panttijärjestelmää, joten noita pulloja näytetään mäiskivän rikki vähän joka nurkan takana. Tosin joutuu sitä varomaan omia jalkojaankin. Täällä ei noita koiran jätöksiä kerätä ihan yhtä tunnollisesti, kuin koto-Suomessa. Itse en kyllä osaa olla korjaamatta, vaan aina tunnollisesti kuljen pussi mukana. Tänä aamuna ei tosin mistään löytynyt sopivaa pussia ja jouduin ottamaan mukaan paistopussin. Tällä kertaa pussin sisälle ei päätynytkään kanankoipia vaan ihan jotain muuta.

Tässä eräs ilta olimme myös kyläilmässä ulkoministeriön edustajan luona. Joimme paikallista skumppaa ja kaffet ja meidät toivotettiin virallisesti tervetulleiksi Ranskaan. Rikastuimme taas muutamilla neuvoillakin: Älä osta mitään Ranskasta, osta kaikki Saksasta. Rajan toisella puolella kaikki on 30% halvempaa. Myös ruoka. Saksassa kaupatkin ovat usein kymmeneen asti auki, mikä sopii työssäkäyville ihmisille vähän paremmin, kuin tämä paikallinen malli, että lappu lyödään luukulle viimeistään seitsemältä. Sain myös kuumottavan vinkin alennusmyynneistä. Juhannuksen jälkeen alkavat alet kattavat täällä KOKO kaupan eli KAIKKI on miinus viiskyt! Heini osuukin parahiksi alen aikoihin kylään, joten päästään yhdessä vingauttelemaan visaa!

Eilen meillä oli palaveri veroasiantuntijan kanssa. Antin firma tarjoaa meille vuoden ajan sen tiimoilta konsultointia, kun täällä kaikki asiat tehdään vähän eri lailla. Jokainen joutuu itse pidättämään omat veronsa palkasta ja ne maksetaan kerran vuodessa. Palaverissa selviteltiin myös mun verotusta. Asiantuntijoiden mukaan kuulun minäkin nyt sitten Ranskan verotukseen, vaikka palkanmaksajani ovat suomalaisia. Perusteena tälle on, että kun täällä kerran asun ja aviomiehelläni on ranskalainen työsoppari. Nyt pitäisi saada sitten Ranskan verottajalta hankituksi jonkun näköinen free lance -kortti ja sitten Suomen verottajalta nollakortti. Mä en tiedä olenko mä tässä asiassa jotenkin turhan skeptinen, mutta mulla on paha aavistus, että noi jutut eivät tule olemaan kovin kivuttomia hoitaa. Raportoin sitten myöhemin, olinko väärässä. Toivotaan niin!

Viikonloppuna on luvassa paikallisen Suomi-seuran retki viinitilalle. Ihan hauskaa! Toivottavasti ilma suosisi vähän paremmin, kun viime päivinä on ollut melkoisen pilvistä.
Bon week-end!

Niittejä ilman puudutusta

Perjantaina tulikin sitten lähtö eläinlääkäriin. Tassussa oleva haava näyttikin pari tuntia haverista pahemmalta, kuin ensi alkuun luultiin. Ei auttanut muu, kuin metsästää jostain eläinlääkäri, joka saisi pari tikkiä pojan tassuun.

Kuin ihmeen kaupalla löysimme vähän englantia puhuvan lääkärin ja pääsimme vastaanotolle. Lääkäri tosin vaikutti vähän kokemattomalta ja kauhistutti Battiksen yrittämällä lyödä haavaan niittiä ilman minkäännäköistä puudutusta. Batman päästi sellaisen kiljunnan, että vastaanoton ikkunalasit helisivät minuutin. Lääkäri ymmärsi sitten puuduttaa tassun, ennen kuin operaatiota jatkettiin. Puudutuksen kanssa homma sujuikin sitten hienommin. Nyt on pojan tassu paketissa, haava niitattu kiinni ja antibioottikuuri päällä.

Vaikka viikonloppu alkoi vähän tylsissä merkeissä eläinlääkärissä, jatkui se tosi kivasti. Kävimme ajelemassa kuuluisaa viinitietä, joka on kuin elävä postikortti kerrassaan idyllisine maisemineen. Ohessa muutama kuva reissulta. La Route du Vin d'Alsace (www.alsace-route-des-vins. com) on 170 kilometriä pitkä, 67 viinikylän ja -kaupungin helminauha pohjoisen Marlenheimista etelän Thanniin. Päätimme jo, että sinä aikana kun asustamme täällä, aiomme perehtyä antaumuksella tuon ihastuttavan viinitien anteihin. Vieraat, jotka meitä tulevat tänne moikkaamaan, voivat siis jo valmistautua massiiviseen viinikierrokseen ;)


Käppäilimme myös kotikulmilla taas uusia reittejä pitkin ja löysimme jälleen ihastuttavia asuinalueita. Juuri kun olimme hyvin kaukana kotoa, alkoikin hurja ukonilma ja taivas repesi armottomaan kaatosateeseen. Hetken pitelimme sadetta katoksen alla, mutta kun taivas näytti jokaiseen suuntaan yhtä mustalta, päätimme juosta kotiin. Se olikin hilpeä matka: mies ja märkä koira ravasivat likomärkinä edellä ja minä (valkoisessa kesämekossa;), uusi aarteeni digijärjestelmäkamera kaulassa keikkuen perässä. Vettä tuli niin kaatamalla, että yksikään paikka ei säilynyt kuivana. Loppukilometrit saimme nauttia vielä mukavasti iholle napsahtavista rakeista, joita taivas tarjoili anteliaasti. Vaikka kuinka yritin varjella kameraa, se kastui ja kotona totesimme, että kameran sisälmyksiin oli päässyt vettä. Kameran näytöllä kuvat näyttävät vieläkin väreiltään vähän oudoilta, mutta muistikortilla ne ovat kuitenkin ihan ookoo. Pitää nyt toivoa, että fotoaparaatti alkaisi toimia entiseen malliin, eikä sanoisi sopimustaan irti.

Ja arvatkaapa vaan loppuiko sade, kun pääsimme kotiin? Niinpä niin ;) Märän lenkin jälkeen olikin sitten ihana pukea kuivat vaatteet päälle ja katsoa leffoja sohvalla köllien, koira jaloissa pötkötellen.