Viikonloppu skumpan syntysijoilla

Nyt se syksy sitten tuli tännekin. Aamulenkille saa sonnustautua jo villapaitaan ja kaulahuiviin. Tänä aamuna mietin, että pitäisi varmaan Batmanillekin tilata takki, kun sille ei varmaan enää viime talviset takit mahdu. Raukalla on niin ohut turkki, että se jäätyy talvella ilman lisälämmikettä.

Kaunista täällä kuitenkin on. Joen päälle kaartuvat puut jo kauniin värikkäinä ja muutenkin ilma on mukavan kirpeä. Toivottavasti sadepilvet pysyvät kaukana, sillä tänään tulee illalla Sini Hollannista kyläilemään ja huomenna Noora ja Jonna Suomesta. Edessä on siis takuuvarmasti shoppailua ja hippailua ja taukoamatonta höpötystä!

Viime viikolla vikutimme heiheit Annalle, Villelle ja Remille, jotka vierailivat luonamme myös usemman päivän. Retkeilimme taas muun muassa Colmarissa ja ajoimme viinitietä pitkin. Pysähtelimme maistelemassa viinejä ja tarttuihan sieltä mukaan myös jokunen pullokin. Ihastelimme miten Remi nousee jo hienosti seisomaan ja otti ansiokkaan yhden askeleenkin! Kohta se poika viipottaa lujaa! Terkut vaan sinne Manseen, että oli aivan ihana, kun kävitte! Kivaa oli myös se, että ei tarvinnut itse sönkätä ranksaa, kun Anna täydellisellä ranskallaan hoiti puhumisen. Olemme palanneet nyt sönkkäämiseen, mutta koitamme molemmat nyt syksyn aikana opiskellakin ihan oikeasti kieltä. Ei se ihan taida itsekseen tuonne päähän mennä, vaikka miten toivoisi.

Viime viikonloppuna vietimme meidän kummankin synttäreitä. Pakkasimme koiran takakonttiin ja huristimme Champagnen maakuntaan. Pysähtelimme matkalla tarkistamassa isoimpia kaupunkeja ja sympaattisimpia paikkoja. Koko päivän satoi ja yritimme ansiokkaasti löytää jostain aurinkoa. Vasta illalla, kun löysimme hotellin ja lähdimme syömään, sade vihdoin taukosi.

Illastimme ja yövyimme Chalons en Champagnessa. Siitä jatkoimme aamulla periranskalaisen aamupalan jälkeen kuohujuoman pääkaupunkiin Reimsiin, jossa kiertelimme kuuluisia kuohuviinitaloja. Lähdimme sitten halki uskomattoman kauniiden viinirinteiden ja Dom Perignon viinikellareiden jälkeen kohti kotia. Kun kotiin iltamyöhällä pääsimme, oli oven edessä odottamassa ihana, tuoksuva yllätys. Päivi, Saku ja Elias olivat lähettäneet valtavan ihanan kukkalähetyksen Suomesta. Tuossa se nyt viehkeästi tuoksuu olohuoneen pöydällä. Viikonloppu oli kaikin puolin ihana ja onnistunut.

Batman on ollut viime aikoina todella ylienerginen. Se on myös aloittanut haukkumisen, jos me jätetään se yksin kotiin. Taas on edessä siis yksinoloharjoittelua ja kai siitä pitäs jotenkin saada tota energiaakin pois. Epäilen, että tässä lähistöllä on joku narttu, jolla on juoksuaika, kun viittamies niin kuola valuen ja silmät kierossa haistelee ulkona, eikä meinaa malttaa sisälle tulla. Pojat aloittivat nyt pyöräilyharrastuksen niin, että mies polkee ja koira juoksee vieressä. Toivottavasti se nyt tyydyttää sen juoksemisvimmaa ja toivottavasti eivät telo itseään, kun aika hurjaa kyytiä menevät.

Koitan saada laitettua myöhemmin vielä kuvia meidän retkistä. Nyt toivottelen vaan iloista syysmieltä koto-Suomeen ja palaan blogailemaan taas myöhemmin!