Aurinkoinen retkeilyviikonloppu

Viikonloppuna teimme retken Sveitsiin. Navigaattorimme kertoi, että nopeimmalla reitillä on tietulleja, joten ajelimme sitten pikkuteitä Zürichiin. Täytyy kyllä sanoa, että hienot ja vuoristoiset olivat maisemat! Zürichissä sitten nautimme kauniista auringonpaisteesta ja kävimme terassilla nautiskelemassa evästä - isäntä shampanjaa, minä kaakaota. Siinä katuvilinää katsellessa kyllä huomasi, että siinä kaupungissa liikkuu rahaa. Kovin oli vauraan näköistä meno. Jollakin oli vaikeuksia pysyä housuissaan kaikkien niiden Ferrareiden ja muiden överikalliiden autojen huristellessa ohi. Kun siinä terassilla istuimme, Batman odotti taas kauniisti pöytämme vieressä uljaana pötkötellen, kuin kosmopoliittikoiran kuuluukin. Kun talutimme Battistä pitkin Zürichin katuja meitä katsottiin kyllä todella pitkään. Ihan kuin siinä hihnan toisessa päässä olisi kävellyt kirahvi.

Takaisin päätimme sitten ajaa iltasella nopeinta reittiä ja maksaa kiltisti tietullit. Totesimme sitten parin tunnin ajon jälkeen kotiovella, että eihän siinä matkalla mitään tietulleja ollutkaan. Ihan hyvä kuitenkin, että ajelimme toiseen suuntaan maisemareittejä.



Kerran tässä nyt on alpit ihan muutaman tunnin ajon päässä, niin pitää kyllä tässä joku viikonloppu päästä rinteeseenkin lunta pöllyttämään. Katsotaan sitten mennäänkö pulkalla, skimboilla, laudalla vai pyllymäkeä!

Sunnuntaina lähdimme luonnonpuistoon täällä Ranskan puolella. Löysimme paikan, jossa oli muun muassa koirien agilityä. Siellä puistossa sitten uskaltauduimme päästämään viittamiehenkin vapaaksi ja leikkimään muiden koirien kanssa. Battiksen riemu oli jotain ihan sanoinkuvaamatonta, kun se ekaa kertaa kesän jälkeen pääsi leikkimään toisten koirien kanssa. Siellä se rynnisti beaglen, parin huskyn ja muiden koirien kanssa pitkin peltoaukeaa. Mikään aidattu alue se ei ollut, joten kaikki perustuu siihen, että koira sitten tottelee, kun sitä kutsuu. Arvatkaapa totteliko Batman, kun sitä sitten huusimme? No eipä tietenkään. Näytti siltä, ettei se edes kuullut, että joku sitä huusi. Meillä meni sitten tovi, kun saimme pyydystettyä sen lopulta kiinni. Nämä ovat niitä ihanan yleviä hetkiä, kun juokset koirasi perässä pitkin peltoja toisten koiranomistajien seuratessa uteliaina sivusta, omat koirat siivosti vierellä istuen. Kun sitten saimme rekkumme kiinni, sen kieli jo roikkui varpaissa asti ja se oli onnellisen voipunut,Ei sille voinut olla vihainen.

Puolustuksen sanana sanottakoon, että kyllä Batman tottelee, yleensä ihan hienostikin ja tulee kutsusta luo, kun sen päästää irti. Tämä kuitenkin vain silloin, jos lähistöllä ei ole muita koiria. Se on totaalinen sosiopaatti ja aivan hulluna muihin koiriin. Mikään ei ole sen mielestä ihanampaa - ei edes sisäfilepihvi. Tässä riittääkin meille työsarkaa, että saadaan se opetettua tulemaan luo myös kesken leikkien.

Nyt aurinko onkin kadonnut kokonaan ja ulkona on harmaata ja synkeää. Esiin on kaivettu jo iso kasa kynttilöitä ja niitä on ahkerasti iltaisin poltettu. Ne on ihan parhaita pimeydenkarkottajia.

Ohessa kuvia Sveitsistä. Niissä on nyt valo- ja värisäädöt ihan viturallaan. Säädin ne oikeiksi, mutta jostain syystä se ei näissä julkaistuissa kuvissa näy. Käyttäkää siis mielikuvitusta =)