Ranskalaisia saunatonttuja

Pari päivää sitten kävin ensimmäistä kertaa vihtomassa täällä Ranskan maalla. Oli pakkaspäivä ja teki mieli saunaan. Melko lähellä tässä on suomalaiseksi saunaksi itseään mainostava sauna, jonne toisen suomalaistytön kanssa sitten lähdimme. Kokemus oli sangen mielenkiintoinen. 12 euron maksulla pääsimme saunatiloihin. Meitä oli vastaanottamassa trooppisen kuumuuden lisäksi kaksi tiukkailmeistä naista, joilla keikkuivat radiopuhelimet lanteilla. Kun pääsimme ovesta sisälle he kysyivät ensi töikseen olemmeko ensikertalaisia. Vastasimme, että olemme, mutta ei hätää, me olemme suomalaisia - osaamme kyllä tämän homman. Olimme väärässä.

Pukeutumistilan seinillä oli jo huolestuttava määrä kieltoplakaateja ja ohjeita, kuinka tulee käyttäytyä. Puhelimet piti sulkea ja vaatteet riisua ja laittaa tavarat lukolliseen pukukoppiin, jonne ei kuitenkaan saanut avainta. Mitään omaa tavaraa ei saanut viedä saunomispuolelle, ei edes omaa pyyhettä. Ainoastaan shampoo oli sallittujen listalla. Tiukkailmeiset naiset ohjeistivat meitä erilaisin kiellloin ja määräyksin, antoivat käsiimme avaimet (eivät kuitenkaan pukukaappeihimme), jonka jälkeen astuimme saunapuolelle. Avaimella avattiin kuuma luukku, josta saimme kaksi kuumaksi lämmitettyä lakanaa ja yhden pienen pyyhkeen. Mysteeriksi jäi, miksi tähän kuumaan luukkuun annettiin avain, mutta ei omaan pukukaappiin.

Paikka oli kyllä todella kaunis - hieman roomalaisen kylpylän tyylinen. Ihanat, suuret ja ikivanhat lautassuihkut, mosaiikkiikkunat, lämmin- ja kylmävesialtaat sekä kymmenet aurinkotuolit aukesivat silmiemme edessä. Aurinkotuoleilla köllötteli kylpijöitä toogalakanoihin kääriytyneenä lukemassa kirjaa. Seinillä oli jälleen paljon ohjeita. "Peseydy ennen saunaan menoa." Hiusten värjääminen kielletty." "Ihokarvojen ajeleminen kielletty." "Kauneusnaamioiden tekeminen kielletty." "Äänekkäästi puhuminen kielletty". jne.

Suihkun jälkeen uskaltauduimme saunaan, jonka alalauteet olivatkin jo täynnä ranskalaisnaisia. He istuivat lattian rajassa lakanoihinsa kääriytyneenä. Me nousimme rehvakkaasti ylälauteelle ja tajusimme lopulta levittää lakanat allemme suuriksi pefleteiksi. Löylyä saunassa ei saanut heittää laisinkaan ja lämpötila oli tasainen 85 astetta. Tullessaan saunaan sisälle saunojat käänsivät saunan seinällä olevaa tiimalasia. Vieressä oli ohje, että kerrallaan saunassa saa olla 8 minuuttia, jonka jälkeen on käytävä kylmässä suihkussa. Kolmea kertaa enempää ei saa saunassa käydä. Näiden ohjeiden noudattamista kaksi naisvalvojaa virkaintoisesti vahtivat ja huomauttivat heti, jos joku ei esim. peseytynyt saunomiskertojen välillä.

Ihana saunan lämpö rentoutti paikat ja olihan se aivan mahtava kokemus. Haluan ehdottomasti mennä saunomaan myös uudestaan! Kerroin saunakokemuksestani slovakialaiselle ystävälleni ja hän kertoi, että Slovakiassa saunat ovat juuri tuollaisia. Hän myös ihmetteli suuresti, että eikö suomessa saunoissa sitten ole tiimalaseja seinällä? Mistä sen sitten tietää, jos on liian kauan saunassa?

Lopuksi vielä nurinaa. Alaovemme lukko on rikki. Siinä ei avain käänny mihinkään, eikä avaimella siis luonnollisesti pääse sisälle rappukäytävään. Ainoa keino päästä sisälle on soittaa kaikkia naapureiden summereita ja toivoa, että joku olisi kotona ja päästäisi sisälle. Ranskalaiseen tyyliin lukko on ollut nyt jo pari päivää rikki ja "korjaaja on kutsuttu". Ei näy, ei kuulu. Tänä aamuna jätin ovimaton oven väliin siksi aikaa, kun kävin koiran kanssa lenkillä. Ajattelin, että varmasti pääsen sitten sisälle, jos ei vaikka ole ketään avaamassa. Kotiin tullessani joku oli ystävällisesti poistanut maton oven välistä ja ovi oli kiinni. Onneksi alakerran liikehuoneistosta tultiin avaamaan, kun rämpytin summereita. Mitä sitten jos vaikka tulee yömyöhällä kotiin? Miten yhden lukon korjaamiseen voi mennä taas näin kauan aikaa? Otetaan vastaan veikkauksia, milloin lukko mahtaa olla taas kunnossa!

Hyvät viikonloput!

Budjettimatkailua Luxemburgissa

Siellä koto-Suomessa sitä vaan hikoillaan plussa-asteissa ja täällä Keski-Euroopassa värjötellään pakkasessa. Vielä ovat ainakin kaasuhanat pysyneet sen verran auki, että töllimme on pysynyt mukavan lämpimänä. Ikkunoista ei tosin näe ulos, sillä nämä yksinkertaiset lasi-ikkunat falskaavat jokseenkin paljon ja kun ulkona on pakkasta ja sisällä lämmintä, höyrystyvät lasit niin kovasti, että saa olla koko ajan pyyhkeen kanssa kuivaamassa ikkunalaudoilta valuvaa vesivanaa.

Kotoisalta tämä talvi silti tuntuu! Lumi narskuu mukavasti jalkojen alla ja kaikki on niin kaunista, kun koko maisema on kuuraisen valkoinen. Ja aurinko on jaksanut porottaa joka päivä pilvettömältä taivaalta. Eilen ihastelimme luonnonpuistossa valkeita puita ja lammen jäällä liukastelevia joutsenia. Koirat rymistivät pitkin peltoja ja me ihmiset reippailimme poskemme punaisiksi melkein kahden tunnin lenkillä.

Lauantaina käväisimme Luxemburgissa. Meiltä ajoi sinne kaksi tuntia. Asumme tällaisessa hassussa keskiössä, että tosi moneen paikkaan ajaa pari tuntia, kuten nyt Zürichiin, Frankfurthiin ja Luxembourgiin.

Joka tapauksessa paikka vaikutti todella viehättävältä ja kaupungin keskellä oli vaikuttava rotko. Tutustuimme kaupunkiin vain pitkän päiväkävelyn verran, vaikka varmasti olisi ollut kiva testata jotain paikallista ravintolaa tai kahvilaakin siinä ohessa. Se vaan ei tällä kertaa nyt onnistunut, sillä reissu oli niin sanotusti tarkan markan reissu. Isäntä unohti lompakkonsa kokonaan kotiin ja minä taas olen niin lahopää, että vaikka minulla lompakko kortteineen käsilaukussa asianmukaisesti olikin, en muista korttien tunnuslukuja ulkoa ja ne tietysti olivat kotona. Laskimme sitten viimeiset käteiset yhteen, että saimme tankatttua sen verran bensaa, että päästiin vielä kotiin asti. Pari kilometriä ennen kotia tunnuslukuni pälkähti päähäni kuin salamaniskusta, mutta sehän ei siinä vaiheessa enää auttanut.

Mahdoimme taas näyttää varsin erikoiselta retkikunnalta, sillä lähes kaikki vastaantulijat hymyilivät hyväntahtoisesti ja osoittelivat meitä sormella. Batmanista tultiin taas ottamaan oikein kuviakin. Ehkä mies, jonka toisella puolella kulkee vasikankokoinen koira villapaidassa ja toisessa käsipuolessa keikkuu takki auki ison mahansa kanssa vaappuva nainen kerää sitten huomiota. Näin ainakin Luxemburgissa.

Tässä muutama otos Luxemburgista. Aurinkoisia ajatuksia kaikille!

Piparkakkutalojen päälle sataa lunta

Niin se joulu sitten humahti ohi kuin pikajuna ja samoin kävi uuden vuoden kanssa. Mutta ihanaa ja taatusti ikimuistoista oli!

Kiitos vielä ihan tosi paljon jouluvieraillemme! Yhteistuumin kokkasimme herkullisen ja hyvin erikoisen jouluaterian, joka sisälsi mm. lammasta, ankkaa, hanhenmaksaa, valkosipulikeittoa, viikunahilloa, villisikaa, suolakurkkuja kera hunajan ja smetanan, haudutettua punakaalia, valkoPIPPURIperunoita, jätskiä, suklaakakkua ja omenakaurapaistosta sekä tietenkin paljon erilaisia ranskalaisia viinejä ja juustoja. Kävimme myös kirkossa kuuntelemassa joulukonserttia ja ihastelemassa joulumarkkinoiden tohinaa ja kaupungin valoja. Onneksi ehdimme vähän shoppailemaankin. Batman oli myös onnessaan, kun sitä oli niin monta kättä rapsuttamassa.

Terveiset siis H, K & K- oli ihana saada teidät tänne jouluksi!

Uusi vuosi vietettiin sitten Pariisissa suomalaisten ystävien kanssa. Luotijunalla hurautimme vain pari tuntia täältä Ranskan Mansesterista Effelin juurelle. Illastimme periranskalaisessa, aivan mahtavassa ravintolassa (http://www.flobrasseries.com/coupoleparis/) koko illan ja siitä valuimme Concorden aukiolle ottamaan vastaan vuoden 2009. Eiffel vilkkui ylväänä juhlavalaistuksessaan ja Champs-Elysees kylpi upeassa valomeressään. Ilmoilla posahti vain muutama raketti, mikä oli itse asiassa kiva. Tunnelma oli todella rauhallinen, vaikka ihmisiä oli kerääntynyt aukiolle niin paljon, etten uskalla edes arvioida kuinka paljon. Shampanjalasillisella vuoden vaihtumisen jälkeen mietitittiinkin, miten erilainen on vuoden vaihde suomalaiseen tyyliin. Nyt silmiimme ei osunut yhtään änkyräkännistä, ei oksennusta, holtittomasti sinkoilevia raketteja, nyrkkitappeluita tai puukkohippasia. Eikä niitä ollut kyllä totta puhuakseni ikäväkään.

Batman oli ollut hyvässä hoidossa Gizmo-koiran vanhempien luona uuden vuoden reissumme ajan, ja kun menimme hakemaan sitä hoidosta saimme vielä ihanan raclette-illallisen. Kyllä kelpasi sitten masut täynnä tulla kotiin toipumaan uuden vuoden riennoista. Batmankin oli hyvin rauhallinen telmittyään kaksi vuorokautta putkeen Gizmon kanssa.

Välipäivinä kävimme myös Stuttgartissa Sinin ja Michaelin luona ja yhteistuumin kolusimme outlettien alennusmyyntejä yhden päivän. Michael oli myös kullanarvoisena tulkkina, kun yritimme saksalaiskaupassa saada selkoa lastenvaunuista.

Nyt ulkona sataa lunta. Tunnelma on jotenkin tosi idyllinen, kun suloisten piparkakkutalojen katot ja ikkunalaudat muuttuvat valkoisiksi. Sen sijaan idyllistä ei ole se, että meillä ei ole autossa kuin kesärenkaat. Toivottavasti isäntä pääsee töistä turvallisesti kotiin.

Kuvissa uuden vuoden tunnelmaa Pariisista. Vuosi 2008 oli ihana, tapahtumarikas vuosi, jota nyt kiitollisena muistelemme katselemalla hääkuvia, häämatkakuvia Hawaiilta, kesälomakuvia Suomesta ja kuvia seikkailuistamme täällä Ranskassa. Jätämme menneelle vuodelle jäähyväiset haikeina, mutta onnellisina ja toivotomme vuoden 2009 tervetulleeksi! Toivotamme mitä parhainta vuotta myös kaikille lukijoille!

Joulun tunnelmaa kaikille!

Batman oli kamalan innoisaan, kun se sai isin kotiin. Sillä aikaa, kun isäntä oli suihkussa, Bat oli hakenut jostain miehen kalsarit ja makasi tyytyväisenä niiden päällä keskellä olohuonetta. Kohta on tuo koira on varmasti vielä enemmän innoissaan, kun Heini, Kalle ja Kaisa saapuvat tänne huomenna jouluvieraiksi. Ja innoisaan ollaan me muutkin =)

Olin eilen kuuntelemassa konserttia slovakitytön kanssa, kenen kanssa olen ystävystynyt. Se olikin mielenkiintoisen moderni konsertti - tiedättehän, kun klarinetteihin ja torviin puhalletaan niin kovaa, että niistä tulee sellainen kiljuva ääni ja joku hakkaa rumpuja taustalla hullun kiilto silmissä. Mutta ihan mielenkiintoinen kokemus!

Sain eilen kokea myös sen nolon hetken, kun joku on muistanut sinua joululahjalla ja itsellä ei ole antaa mitään. Mitenhän se onkin aina niin kiusallista? Pitää joulun jälkeen paikata tilanne vaikka leipomalla kakku tai tarjoamalla drinksut.

Ulkosuomalaiselle muuten mahtava löytö on netistä kuunneltava jouluradio, joka soittaa pelkkää joulumusaa 24/7. Meillä ei ole mitään joululevyjä, joten on ollut ihana virittäytyä tunnelmaan kuuntelemalla suomalaisia joululauluja. Osoite on muuten www.jouluradio.fi.

Tänä aamuna Battis sai taas kovasti kehuja lenkillä. Eräs pariskunta oli pienen westien pentunsa kanssa liikenteessä ja pentu juoksi innoissaan leikkimään Battiksen kanssa. Pariskunta näytti ensin kauhistuneelta ja he yrittivät huutaa pentuaan takaisin, mutta sitten kun he huomasivat, että tämä jättikoira onkin maailman ystävällisin, he jäivät ihastelemaan ja rapsuttelemaan sitä. Viittamiestä ylistettiin suorastaan mahtavan kauniiksi ja komeaksi ja ihmeteletiin, miten harvinaisen kiltti se on. Emäntä pörhisteli taas ylpeydestä hihnan toisessa päässä.

Kuten kuvasta näkyy, kuvasin Batmanin joulutunnelmissa. Ensin laitoin sille namin viereen ja käskin sen olemaan paikallaan sillä aikaa, kun kuvaan. Niistä kuvista tuli vähän kehnoja, kun se kaikissa tuijottaa kärsivän näköinä linssiin. "Enkö mä saa jo ottaa?!?" ja kuola valuu viehkeästi kummastakin suupielestä. Sitten kuvattiin loput ilman häiritsevää namia vieressä ja tuli heti paljon rennompia kuvia ;)

Tämän Batmanin edustavan joulukorttikuvan myötä Franskikset haluavat kiittää kaikkia blogin lukijoita ja toivottaa kaikille mitä parhainta joulun tunnelmaa sinne koto-Suomehen sekä tietysti muualle ulkomaille! Tiedämme, että blogia luetaan ainakin Jenkeissä ja Dubaissa asti, eli hyvän joulun toivotukset myös sinne! Me vietetään täällä nyt vähän erilainen, mutta varmasti mukava joulu!

"Sä tähdistä kirkkain nyt loisteesi luo Sinne Suomeeni kaukaisehen!
Ja sitten kun sammuu sun tuikkeesi tuo,
Sa siunaa se maa muistojen!
Sen vertaista toista en mistään ma saa,
On armain ja kallein mull' ain' Suomenmaa!
Ja kiitosta sen laulu soi Sylvian,
Ja soi aina lauluista sointuisimman."

Hyvää joulua kaikille blogin lukijoille!

Joulufiiliksillä =)

Ihan on joulun tuoksu nenässä. Innostuin tekemään sahramipäärynöitä ja viikunahilloa. Toisenlaisia tuoksuja kantautui nenään rappukäytävässä, kun tulin postista. Pesuaine, jolla meidän rappukäytävä pestään haisee ihan vitalikselta. Siis siltä pakkasrasvalta, jota laitettiin pienenä naamaan.

Viikonloppu hurahti taas tosi nopeasti, mutta sitäkin mukavammin. Lauantaina juoksimme jouluostoksilla. Vielä jäi osa löydöistä tekemättä, joten pääsemme vielä uudemmankin kerran jouluruuhkaan viuhtomaan kyynärpäillä. Illalla olimme Suomi-seuran kanssa viettämässä joulujuhlaa. Tarjolla oli kinkkua ja rosollia ja vaikka mitä kotimaista jouluherkkua. Pukkikin kävi. Tunnistatteko kuvasta? =) Luoja mikä loiste lapsien silmissä oli, kun pukki käveli sisälle! Sellaista odotusta ja innostusta ei aikuisten silmissä liian usein näe.


Isäntäkin kaikkosi taas työmatkalle maanantaina, mutta tulee onneksi jo tänään iltamyöhällä kotiin. Tällä kertaa se meni muistaakseni Champagneen. Siellä se on taas innokkaasti löytöretkeillyt kulinarismin aisteja avaavassa maailmassa ja muikeana maistellut kuohuvaa ja kaikenmaailman herkkuja. Mukavia noi työmatkat täällä päin maailmaa! Me sitten täällä Battiksen kanssa koitetaan touhuilla joulujutut valmiiksi sillä aikaa. Meidän jouluvieraat tuleekin sitten jo lauantaina! Voi miten kivaa!

Sunnuntaina olimme kavereiden luona kylässä Saksan puolella. Saimme ihanan illallisen lisäksi mukaamme myös kaksi säkillistä kaikenlaista vauvatavaraa. Nyt pitäisi sitten raivata näistä vähistä kaappitiloista tilaa vauvan tavaroille. Se on agendalla tänään.

Eilen todistin valtavaa mielenosoitusta Strasbourgin keskustassa. Siellä osoitettiin mieltä jotain työaikajuttua vastaan ja sellainenhan tunnetusti saa ranskalaiset barrikadeille. Oli siellä kuulemma suomalaisiakin mukana marssimassa. Joka tapauksessa, liikenne seisahtui täysin ja minutkin häädettiin ratikasta ulos ja lyllersin sitten kantamuksieni kanssa kävellen kotiin.

Nyt kaappien kimppuun! Päässä on soinut koko aamun Petteri punakuono eli sen säestämänä mennään...

http://www.youtube.com/watch?v=UKfwqJk8if0&feature=related

Joulutunnelmaa kaikille!

Maistiaisia joulukaupungista

Tässä muutama kuvaterveinen Strasbourgin jouluisesta keskustasta. Uskaltauduin sinne arkipäivänä pyörähtämään, mutta esimerkiksi lauantaipäivänä en kyllä lähtisi ilman vahvaa rauhoittavaa lääkitystä. Sen verran kovat hulinat ja ihmismassat Euroopan suurimmilla joulumarkkinoilla on. Strasbourg mainostaa itseää Capitale de Noëlina eli joulun pääkaupunkina.




Kaupunki on kyllä hienosti valaistu ja koristeltu. Näissä päiväsaikaan otetuissa kuvissa se vaan ei valitettavasti pääse oikeuksiinsa. Koitetaan vielä ennen joulua räpsiä blogiin muutama kuva kaupungista iltavaloissakin.

Place Kleberillä myydään joulukuusia, joka sekin on muuten alun alkujaan alsacelainen perinne. Katedraalin ympärystössä on joulumarkkinat, missä myydään kaikenlaista krääsää ja herkkua. Tilpehöörin seassa on toki myös joitakin ihan mageita kädentaitajien tuotoksia.

Isäntä on reissussa Pariisissa taas tämän viikon ja kotona on siis siinä mielessä aika hiljaista. Tänään kuitenkin on seesteisyys kaukana tästä kodista, kun Battiksellä on leikkikaverina Gizmo-bulldoggi. Aamusta lähtein on jo matot juostu rullalle ja kauhea röhkiminen ja puhina on saanut ikkunalasimme jos mahdollista vielä enemmän huuruun. Pystypainista mattopainiin ja toisinpäin. Äsken siivosin yhdet pissat lattialta. Syyllistä en koskaan saanut selville. Pojilla on kuitenkin ollut selvästi tosi kivaa, eikä varmasti tarvitse kauhean pitkää iltalenkkiä päivän riehumisen jälkeen heittää.

Ballerinatossuilla lenkille

Ranskalaiset ovat osoittautuneet silmissämme sangen epäkäytännöllisiksi sekä epäjärjestelmällisiksi. Tämä ilmenee monella eri tavalla: pukeutumisessa, asuntojen pohjaratkaisuissa ja toimivuudessa, ajotavassa ja parkkeerauksessa ja niin edelleen.

Tänä aamuna, kun olimme Battiksen kanssa aamulenkillä, hieraisimme molemmat silmiämme, kun ohitsemme lenkkeili nainen, jolla oli asianmukaisesti lenkkitossut, tuulitakki ja sporttinen lippis, kuten juoksulenkillä kuuluu ollakin. Alavartalonsa tämä nainen oli verhonnut kuitenkin aika mielenkiintoisesti polvimittaiseen farkkuhameeseen. Sen alla ei tosin ollut sukkiksia, vaan paljaat sääret.

Sinänsä se, että ranskalaisella on lenkkitossut ja tuulitakki lenkillä on jo aika paljon. Usein heillä on keskellä pöpelikköä lenkilläkin pikkukengät, käsilaukku ja työvaatteita muistuttava asukokonaisuus. Kaulaan on tilaisuuden luonteesta huolimatta kiedottu burberry-huivi. Olen nähnyt myös muun muassa lenkkeilijän, joka juoksi vastaan farkuissa ja valkoisessa, kaulaan asti napitetussa kauluspaidassa. Ja tämä tapahtui keskellä metsää eli kyseinen lenkkeilijä oli nimenomaan valinnut juoksuasukseen tämän vaatekerran.

Naiset tarpovat läpi talven täällä pikkuisissa ballerinatossuissa. Puistossa näkee pakkasellakin pienissä pyöräilyhuosuissa ja topissa juoksevia ihmisiä, joiden nahka punottaa kylmästä, kuin ravuilla konsanaan. Lapsetkin puetaan jotenkin kummallisesti. Kylmällä ilmalla niillä ei usein esimerkiksi ole tumppuja ollenkaan.

Ehkä tämä epäkäytönnöllisyys ottaa erityisesti näin tuulipukukansalaisen silmään, mutta kyllä mielestäni iso osa lenkin mukavuutta on siinä, ettei tarvitse miettiä likaantuuko valkoinen kauluspaita tai menevätkö ballerinatossut mutaisiksi.

Viikonloppu meni oikein kivasti. Perjantaina kävimme patsastelemassa Suomen edustustossa kokkareilla ja tapasimme muun muassa suurlähettilään. Pääsimme myös herkuttelemaan mini-joulutortuilla, karjalanpiirakoilla ja Suomen muotoisilla pipareilla. Pyöräytin itsekin piparitaikinan, josta olisi tarkoitus tänään paistaa piparit. Taikina vaan ei maistu ihan samalta kuin ennen, sillä siirappi jota siihen käytin on vähän erilaista. Ylipäätään siirapin löytäminen oli työn ja tuskan takana. Ranskan puolelta en löytänyt sitä ollenkaan, mutta Saksan puolelta sitten onneksi löytyi lähes vastaavaa siirappia, kuin mihin olemme tottuneet.

Lauantaina olimme taas Gizmo-koiran ja sen emännän kanssa ulkoilemassa luonnonpuistossa ja oli huisin kivaa. Batman kävi kroolaamassa pitkän pätkän hyisessä lammessa. Tämä oli melkoinen uroteko koiralta, joka ei kesäkuumallakaan uskaltautunut uimaan, vaan keskittyi lähinnä varovaisesti kahlaamaan rantavedessä. Ihana kultainennoutaja sai kuitenkin viittamiehenkin unohtamaan vesikammonsa. Kun tämä kultakutrinen narttu singahti lampeen kepin perään, paineli Batman ennakkoluulottomasti perässä kauhoen pitkän kierroksen jäähileisessä lammessa.

Tänä viikonloppuna oli sitten isännän vuoro saada noidannuoli. Se tuli niskaan ja lauantai-ilta menikin sillä sängyssä köllötellessä ja pillereitä popsiessa. Samalla siinä katseltiin linnanjuhlat netti-tv:stä ja juotiin glögiä. Saa nähdä kenellä niksahtaa sitten seuraavaksi ja mikä paikka. Niinhän sitä sanotaan, että ei kahta ilman kolmatta.

Lumileikkejä ja höyryävää vin chaudia

Nuolen selkään ampunut noita on häädetty kauas matkoihinsa ja selkä pelittää taas niin kuin pitääkin. Isäntä vuorostaan virui kuumeessa pari päivää kotona, mutta on nyt takaisin töissä ja vauhdissa.

Mulla on täällä verstas pystyssä, kun tuunaan Battikselle takkeja mun vanhoista villatakeista. Se saa nyt yhden tosi mageen villatakin, jossa on niittejä ja nahkasolkiakin. Siitä tulee oikein kulmakuntien kovis!

Viikonloppuna kävimme Vosgesin vuorilla leikittämässä Battista ja sen uutta parasta kaveria ranskanbulldoggi Gizmoa. Vain tunnin ajomatkan päästä meiltä oli jo hienot kinokset ja paljon hiihtäjiä ja lumikenkäilijöitä! Koirat leikkivät niin että lumi pöllysi ja me ihmiset ihailimme maisemia. Vuoren laelta näkyivät myös Schwarzwaldin vuoret. Henkeäsalpaavan kaunista.

Takaisin tullessa poikkesimme Obernain kylässä joulumarkkinoilla. Pienen kylän keskusta vilisi ihmisiä ja oli täynnä joulukojuja ja joulukoristeita. Toki seassa oli myös muutama karuselli periranskalaiseen tyyliin. Paikalla oli patsastelemassa myös maatilan eläimiä, kuten kuvan aasi. Maistoimme torivilinässä vin chaudit eli paikalliset "glögit". Se oli aika samanlaista, kuin saksan joulujuoma glüwein, mutta ainakin tällä kertaa vin chaudimme oli valkoista.

Markkinoilta tarttui mukaan paikallinen joululimppu ja iso purkki hanhenmaksaa. Itse en aio kyllä hanhenmaksaa syödä ja vastustan koko ainetta, koska se valmistetaan niin epäeettisellä tavalla, mutta isäntä halusi sitä joulupöytään. Joululimpun kohtalona olikin sitten päätyä Battiksen suuhun. Se rontti pisti limpun salaa poskeensa, kun pääsimme kotiin. Ehdin sentään maistaa.

Olen yrittänyt selvittää, millainen on perinteinen ranskalainen joulupöytä. Tällä hetkellä olen siinä käsityksessä, että oikeastaan ainoa perinteinen ruokalaji on nimenomaan hanhenmaksa. Muita varsinaisia perinneruokia ei ole. Yhtenä jouluna saatetaan syödä juustofondueta ja toisena jotain ihan muuta. Ideana on vain, että jouluaterialla syödään hyvin ja pitkään. Jonkun verran täällä kuulemma jouluöpöydässä syödään kalkkunaa ja lisäksi kalaa eri tavoin valmistettuna. Aika erilainen meininki, kuin suomalaisessa joulupöydässä, jossa joulusta toiseen komeilevat samat lanttulaatikot, rosllit ja kinkut.

Perjantaina olemme menossa juhlimaan Suomen itsenäisyyttä Suomen edustustoon, mikäli sitten saamamme kutsu ei ole valekutsu. Siinä on samanlaiset kultaiset Suomen leijonat, kuin Linnan juhliin lähetetyissä feikkikutsuissa. Raportoin sitten myöhemmin pääsimmekö kutsulla sisälle vai käännytettiinkö meidät ovella.

Lämpimiä joulutunnelmia!

Ilkeä noita ampui nuolella

Terveisiä sängynpohjalta. Eilen aamulla ärhäkkä noita ampui vielä ärhäkämmän nuolen mun ristiselkään. Kumarruin antamaan koiralle ruokaa jotenkin kehnossa asennosa ja silloin napsahti. Keskivartalon lihakset ei kai taida enää toimia entiseen malliinsa kasvavan masun takia. Kivusta välittämättä vaapuin kuitenkin koko päivän jalkeilla, ulkoilutin koiran ja käytiin kaupoilla. Illalla ei jalat sitten enää kantaneetkaan ja nyt pötkötän sängyssä. Tän pitäisi kai parissa päivässä mennä ohi, jos malttaa lepäillä. Yritetään, vaikka tiukkaa tekee.

Terveisiä myös Suomesta! Parin viikon loma Suomessa olikin erittäin hektinen, mutta aivan ihana. Tapasin paljon perhettä, ystäviä ja sukua, juhlin Helsingin yössä, näin ensi lumen satavan, saunoin savusaunassa, söin äidin herkkuruokia, nautin balettiesityksestä, kävin anoppilassa ja söin taas herkkuruokia, kävimme äidin kanssa shoppailemassa ja hömpöttelemässä kauneushoitolassa jne.

Pojillakin oli mennyt hyvin. Battis oli odottanut suhteellisen rauhallisena päivät, kun se oli kuunnellut sen omaa soittolistaa. Läppäri soitti koko päivän sille sen omaa soittolistaa, jossa välillä kuuluu meidän puhetta, välillä tulee jotain rauhallista musiikkia ja välillä on hiljaista. Tuhojakaan se ei ollut saanut aikaiseksi,vaikka yhtenä päivänä se olikin yrittänyt jonglöörata viinipulloilla. Siis täysillä viinipulloilla.

Yhden yön Battie oli myös hoidossa Madame Dijonilla, missä se on aikaisemminkin ollut hoidossa. Valitettavasti madamen oma koira, joka oli Battiksen sydänystävä, oli siirtynyt ajasta ikuisuuteen kesällä, eikä näin ollen ollut Battiksen seurana hoidossa. Isäntä oli tuon ajan Bourgognessa firman viinikerhon kanssa kiertelemässä viinitiloja, osallistumassa viinimessuille ja maistelemassa alueen viinejä. Ohjelmaan kuului myös seitsemän ruokalajin gourmet-illallinen viineineen, jota nautittiin illasta aamuyöhön saakka. Siis pelkkää syömistä tuntitolkulla. Hyvin tuntui isäntä siellä viihtyvän ja nyt se suunnittelee viinikaapin ostoa innoisaaan.

Tällä kertaa kuvaterveisiä Suomesta. Kuvissa näkymiä porukoiden kotipihalta ensilumen tultua.

Pullantuoksua ja energiapuhureita

Juuri natustan uunista tullutta feta-tomaattipiirakkaa. Ihmeellinen energiavimma "vaivaa" edelleen ja sen lisäksi, että olen puunannut koko kodin lattiasta kattoon ja arkistoinut paperit, liput ja laput, olen kodinhengettärenä pyöräyttänyt vaikka mitä leivonnaisia. Osa onnistuneempia, osa vähemmän onnistuneita.

Yhdessä isännän kanssa leivoimme jokin aika sitten hyviä Daim-mokkapaloja (onneksi Ikeasta saa Daimia), mutta mun joulutortut eivät sitten onnistuneetkaan ihan niin hyvin. Kaupasta kun ei löytynyt valmista voitaikinaa eikä luumuhilloa, päätin sitten reippaana tyttönä tehdä ne itse. Miten vaikeaa se nyt voi olla?

Ostin vielä vaiva-asteen nostamiseksi vahingossa oikein kivellisiä luumuja, jotka ensin perkasin, pilkoin ja sitten keitin hilloksi. Siitä tulikin tosi hyvää ja ihanan jouluinen tuoksu, ei siinä mitään. Taikinaa kaaviloin sitten hiki hatussa ohjeiden mukaan ja yritin saada lehtevyyttä aikaan. Lopputulos oli, että tortut ovat täysin plätkyjä, eivätkä ne maistu millekään muulle kuin rasvalle. Ainoa kenelle ne ovat kelvanneet, on Batman. Kaiken kukkuraksi löysin seuraavan päivänä kaupasta valmista voitaikinaa.

Batmanin kanssa on treenattu taas tuntitolkulla yksinolemista ja sen yksinolopaikka on muutettu keittiöön. Viimeinen niitti oli, kun tulin yksi päivä kaupungilta ja eteisen seinään oli ilmestynyt reikä. Prkl!

Koiran eroahdistus on tosi kiusallinen ongelma, siihen kun ei oikein ikinä pääse puuttumaan silloin kun ongelmakäyttäytymistä esiintyy. En usko, että meillä olisi mitään ongelmaa, jos me ei oltaisi muutettu tänne, mutta muutto tapahtui Battiksen ollessa herkimmässä mahdollisessa iässä ja se aiheuttaa nyt sitten tällaista. Pentuhan se on raukka vieläkin.

Helsingissä meillä ei ollut mitään ongelmaa koiran kanssa, vaan se oli normaalisti päivät yksin. Nyt se selvästi pelkää, että kun me lähdetään, me ei tullakaan enää takaisin ja ulvoo meitä paniikissa kotiin ja järsii stressaantuneena seinää. Kuulostaa varmasti hyvältä myyntipuheelta koiraa harkitseville ;)

Me saadaankin isännän sisarukset jouluvieraiksi tänne! Ihan mahtavaa! Heini, Kalle ja Kaisa tulevat viikoksi viettämään ranskalaista joulua. Täytyykin pakastaa nuo minun joulutortut ja kokeilla, maistuuko jouluvieraille. No eih ;)

Lennähdän itse nyt Suomeen pariksi viikoksi. Toivottavasti tällä kertaa ennätän koneeseen. Viimeksi juutuimme ruuhkaan ja myöhästyin lennolta. Olen tehnyt huiman agendan ja aion nähdä hurjan monta ystävää Suomessa. Toivottavasti tahti säilyy hyvänä ja jaksan viipottaa kaikki läpi! Harmillisen monta ystävätapaamista joutuu silti jättämään taas ensi kertaan, kun aika ei kerta kaikkiaan riitä. Onneksi on sähköpostit ja onneksi on aina se seuraava kerta, kun tulemme Suomeen!

Pitäkää peukkuja, että pojat pärjäävät täällä hyvin, kun housewife on Pohjolassa ja sormet ristissä myös sen puolesta, ettei kämppä ole koiran (tai miehen;) takia ihan lunarissa, kun tulen takaisin!

Aurinkoinen retkeilyviikonloppu

Viikonloppuna teimme retken Sveitsiin. Navigaattorimme kertoi, että nopeimmalla reitillä on tietulleja, joten ajelimme sitten pikkuteitä Zürichiin. Täytyy kyllä sanoa, että hienot ja vuoristoiset olivat maisemat! Zürichissä sitten nautimme kauniista auringonpaisteesta ja kävimme terassilla nautiskelemassa evästä - isäntä shampanjaa, minä kaakaota. Siinä katuvilinää katsellessa kyllä huomasi, että siinä kaupungissa liikkuu rahaa. Kovin oli vauraan näköistä meno. Jollakin oli vaikeuksia pysyä housuissaan kaikkien niiden Ferrareiden ja muiden överikalliiden autojen huristellessa ohi. Kun siinä terassilla istuimme, Batman odotti taas kauniisti pöytämme vieressä uljaana pötkötellen, kuin kosmopoliittikoiran kuuluukin. Kun talutimme Battistä pitkin Zürichin katuja meitä katsottiin kyllä todella pitkään. Ihan kuin siinä hihnan toisessa päässä olisi kävellyt kirahvi.

Takaisin päätimme sitten ajaa iltasella nopeinta reittiä ja maksaa kiltisti tietullit. Totesimme sitten parin tunnin ajon jälkeen kotiovella, että eihän siinä matkalla mitään tietulleja ollutkaan. Ihan hyvä kuitenkin, että ajelimme toiseen suuntaan maisemareittejä.



Kerran tässä nyt on alpit ihan muutaman tunnin ajon päässä, niin pitää kyllä tässä joku viikonloppu päästä rinteeseenkin lunta pöllyttämään. Katsotaan sitten mennäänkö pulkalla, skimboilla, laudalla vai pyllymäkeä!

Sunnuntaina lähdimme luonnonpuistoon täällä Ranskan puolella. Löysimme paikan, jossa oli muun muassa koirien agilityä. Siellä puistossa sitten uskaltauduimme päästämään viittamiehenkin vapaaksi ja leikkimään muiden koirien kanssa. Battiksen riemu oli jotain ihan sanoinkuvaamatonta, kun se ekaa kertaa kesän jälkeen pääsi leikkimään toisten koirien kanssa. Siellä se rynnisti beaglen, parin huskyn ja muiden koirien kanssa pitkin peltoaukeaa. Mikään aidattu alue se ei ollut, joten kaikki perustuu siihen, että koira sitten tottelee, kun sitä kutsuu. Arvatkaapa totteliko Batman, kun sitä sitten huusimme? No eipä tietenkään. Näytti siltä, ettei se edes kuullut, että joku sitä huusi. Meillä meni sitten tovi, kun saimme pyydystettyä sen lopulta kiinni. Nämä ovat niitä ihanan yleviä hetkiä, kun juokset koirasi perässä pitkin peltoja toisten koiranomistajien seuratessa uteliaina sivusta, omat koirat siivosti vierellä istuen. Kun sitten saimme rekkumme kiinni, sen kieli jo roikkui varpaissa asti ja se oli onnellisen voipunut,Ei sille voinut olla vihainen.

Puolustuksen sanana sanottakoon, että kyllä Batman tottelee, yleensä ihan hienostikin ja tulee kutsusta luo, kun sen päästää irti. Tämä kuitenkin vain silloin, jos lähistöllä ei ole muita koiria. Se on totaalinen sosiopaatti ja aivan hulluna muihin koiriin. Mikään ei ole sen mielestä ihanampaa - ei edes sisäfilepihvi. Tässä riittääkin meille työsarkaa, että saadaan se opetettua tulemaan luo myös kesken leikkien.

Nyt aurinko onkin kadonnut kokonaan ja ulkona on harmaata ja synkeää. Esiin on kaivettu jo iso kasa kynttilöitä ja niitä on ahkerasti iltaisin poltettu. Ne on ihan parhaita pimeydenkarkottajia.

Ohessa kuvia Sveitsistä. Niissä on nyt valo- ja värisäädöt ihan viturallaan. Säädin ne oikeiksi, mutta jostain syystä se ei näissä julkaistuissa kuvissa näy. Käyttäkää siis mielikuvitusta =)

Matontappotalkoot

Batman on koulupäivieni aikana viihdyttänyt itseään raatelemalla eteisen mattoa. Se ei ennen olekaan tuhonnut mitään (lukuunottamatta muutamaa kenkäparia, yhtä kaulaliinaa jne.) Kai tämäkin taas joku eroahdistusoire on. Luita ja leluja on vieressä pilvin pimein, mutta matto maistuu paremmalta. Positiivista on, että se on ollut hiljaa, eikä ole juuri ulissut eikä haukkunut. Joka päivä kun olen tullut kotiin, se on raadellut mattoa vähän lisää ja tehnyt siitä lopulta ison mytyn keskelle lattiaa, jonka päältä se on unisesti haukotellen heräillyt langanpätkiä vielä suupielistä roikkuen.

Koulu loppuikin tältä erää ja hyvä mieli jäi kurssista. Sieltä tarttui mukaan vähän paremman kielitaidon lisäksi myös kivoja uusia kavereita ja koko kurssin paras arvosana =D Jatkan sitten varmaan joulukuussa tai viimeistään tammikuussa opintoja. Nyt en voi suoraan jatkaa, koska tulen muutaman viikon päästä käymään Suomessa (jeejeejeee!) ja silloin kurssi katkeaisi. Ehdin olla vaan liian lyhyen aikaa Suomessa, mutta toivottavasti nyt ennätän ainakin mahdollisimman montaa ystävää moikkaamaan ja saunassa istumaan =)

Ranskan kielen opiskelussa huomasin, että jos ei tiedä jotain sanaa, kannattaa aina yrittää sanoa sana englanniksi, mutta ääntää se ranskalaisittain. Silloin on tosi hyvät mahdollisuudet, että sana menee oikein tai ainakin sinne päin! Huomasin muuten aiemmin, että kirjoitin koulukaverini olleen komedianäyttelijä. Siinä kurssin edetessä selvisi, että vaikka hän hauska mies onkin, niin ihan tavallinen näyttelijä tämä herra on eli näyttelee kaikenlaisia rooleja. Ymmärsin kuitenkin niin, että ranskan kielessä sana acteur tarkoittaa elokuvanäyttelijää, kun taas comédien tarkoittaa teatterinäyttelijää. Korjatkoon viisaammat, jos olen väärässä, mutta näin minulle ainakin uskoteltiin.

Lenssun alku on selätetty, eikä se oikeestaan päässyt alkua pidemmälle. Oli mielenkiintoista kuulla koulussa erilaisia flunssantorjuntavinkkejä. Turkkilainen nainen käski syömään kamalasti kanakeittoa, jossa on sitruunaa. Saudi-nainen taas käski ottamaan kolmesti päivässä lusikallisen muussattua sitruunaa ja hunajaa.

Tänä aamuna heräsin kamalan aikaisin hillittömään joulutunnelmaan. Se olikin kummallinen fiilis - herätä joulufiilikseen! En tiedä sitten näinkö jotain joulu-unta, mutta kun sitten nousin ylös, olin jo suunnitellut joulumenun melkein kokonaisuudessaan. Ja onhan nyt jo lokakuu, eli hieman pelottavaa =) Me aiotaan viettää joulu täällä ja ollaan iloisia, jos saadaan jouluvieraita.

Isäntä on taas ollut reissussa, tällä kertaa Pariisissa. Sillä on ollut jotain vieraita Venäjältä, joita se on ensin kestinnyt täällä kaikki illat ja sitten se vei ne vielä Pariisiin. Tänään se tulee onneksi jo alkuillasta kotiin. Huomenna on tarkoitus lähteä taas seikkailemaan "ulkomaille". Tällä kertaa ajattelimme mennä tutkimaan Sveitsiä. Tästä ajaa sinne pari tuntia.

Jotenkin hurjan energinen olo. Taidan heilua tänään imurin, mopin , silitysraudan, rätin ja kaiken maailman muiden inhokkivempeleiden kanssa. Tällaista energiaa ei sovi heittää hukkaan. Nyt lenkille!

Syksyisiä kuvia

Vähän on kurkku käheänä ja lintsasin koulustakin tänään. Toivottavasti tee ja villasukat häätää nyt pöpön pian pois, ennen kun ehtii kunnolla iskemäänkään. Voi kun nyt sais äidin mustaviinimarjamehua!

Eilen tallusteltiin muutaman tunnin päivälenkki ja kerrankin kamerakin sattui mukaan. Tuosta linkistä löytyy nyt kuvia siitä, miltä täällä näyttää nyt. Alussa on muutama kuva parin viikon takaiselta reissulta viinitielle ja loput ovat kuvia eiliseltä. Kuvissa on jo vähän syksyistä tunnelmaa, vaikka lämpötilat ovatkin viime aikoina olleet kuin Suomessa kesän parhaimpina päivinä, eli yli 20 asteen teepaitakeliä on pidellyt.

Linkki kuviin on tässä:
http://picasaweb.google.com/kervinator/Syksy08#

Viikonloppu meni kivasti huonekalukaupoilla äimistellessä ja kotona puuhaillessa. Huonekalukaupoissa olikin jo isot joulukoristeosastot viimeisen päälle valmiina. Onko joulu jo niin pian?

Isäntä manasi perjantai-iltana työmatkalta palatessaan ranskalaisten käyttäytymistä lentokoneessa. Suomalaisparkoja aina parjataan siitä, että me seisomme boarding-jonossa jo puolta tuntia ennen kuin mitään on edes aikeissa tapahtua. Homma kuitenkin toimii suomalaislennolla aina kuin kone. Sitä ei varmaan voi kukaan kiistää? Mennään oikeassa järjestyksessä tehokkaasti koneeseen ja määränpäässä sama tapahtuu kurinalaisesti ja tehokkaasti toisin päin.

Nämä baskeripäät eivät sitten toimikaan ihan vastaavalla tavalla - myöskään lentokoneessa. Kun kuulutetaan, että penkkirivit 20-30 voivat tulla ensin koneeseen, sinne ryntäävät samaan aikaan kaikki, välittämättä laisinkaan omasta penkkirivistä tai siitä mitä on juuri kuulutettu. Virkailijat eivät tästä suinkaan huomauta, vaan toivottavat tervetulleeksi lennolle ja kysyvät siinä samalla mitä kuuluu ja mitä lapsille kuuluu. Siinä sitä sitten turistaan kuulumisia kaikessa rauhassa ja kärsimättömät kanssamatkustajat odottavat takana.

Kun päästään koneeseen sisälle, etsitään oma paikka siitä koneen etuosasta ja asetellaan kaikessa rauhassa takki naulaan, laukku hyllylle ja oiotaan vielä tyynen rauhallisesti hioja ja takkia siinä käytävällä seisaallaan. Sitten istuudutaan mukavasti ja rauhallisesti alas ja päästetään takana koko tämän rituaalin ajan odottaneet kanssamatkustajat etenemään kohti omia paikkojaan. Koneen täyttäminen kestää ranskalaisittain varmasti ainakin tuplasti niin kauan kuin suomalaisittain.

Tällaisia huomioita matkustamisesta tällä kertaa. Vältelkäähän kaikki ikäviä lenssupöpöjä!

Ranskaa kaikilla aisteilla

Joka aamu, kun kävelen kouluun, ihastelen uuteen päivään käynnistyvää ranskalaiskaupunkia kaikilla aisteilla. Ihmiset viipottavat töihin ja kouluun keskimäärin melko tyylikkään näköisinä. Koulumatkani varrella on useita leipomoita, joista leijailee kadulle aivan huumaava tuoksu. Mieli tekisi poiketa niistä joka ainoaan.

Tähän vuodenaikaan kaikki näyttää niin värikkäältä. Melkein joka päivä joudun pysähtymään sillalle ihailemaan joen varressa keltaisenoransseina hehkuvia puita. Koulumatkalla myös kuuloaisti virittyy. Iloinen ranskansorina tulvii monesta paikasta. Myös torven tööttäyksiä kuuluu paljon liikenteestä. Eräskin aamu luulin, että joku on varmaan pyörtynyt autossa rattinsa päälle ja äänitorvi huutaa nyt yhtä soittoa. Kun lähestyin mölyävää autoa monen korttelin takaa huomasin, että auton kuljettaja oli täysissä sielun ja ruumiin voimissa omalla kuljettajan penkillään. Hän painoi päättäväisesti auton äänitorvea yhtäsoittoisesti niin, että lähitienoon ikkunalasit varmasti helisivät ja koko naapurusto sai tehokkaan aamuherätyksen. Syykin tähän selvisi pian. Autoilija yritti lähteä vilkasliikenteisen tien varresta vinoparkista varmaankin työpaikalleen, mutta sepä ei onnistunutkaan. Hänen ajokkinsa eteen oli joku parkkeerannut pakettiauton ja jättänyt luonnollisesti hätävilkut päälle, kuten täällä on tapana. Hätävilkut oikeuttavat parkkeeraamaan ihan miten vain. Miesparka ei päässyt eteen, sivuille eikä taakse, vaan odotti torvi pohjassa, että pakettiauton omistaja tulisi paikalle ja päästäisi hänet töihin. Kun olin kulkenut noin korttelin verran auton ohi, korvia vihlova ääni loppui ja näin pakettiauton kaasuttavan pois.

Iltapäiväivisin, kun olemme lenkillä koiran kanssa taivastelemme värejä puistossa. Monet kukat kukkivat vielä ja puissa on aivan uskomaton väri. Kesällä syntyneet joutsenpoikaset ovat jo isoja, mutta ovat vielä äitinsä ja isänsä kanssa lammessa. Puiston laidalle on ilmaantunut kärry, josta voi ostaa paahdettuja kastanjoita. Niiden tuoksu leijailee koko puiston yllä.

Täällä on taisteltu ronkelin koiran kanssa. Kun otimme rhodesiankoiraa, saimme käsityksen, että ne ovat pahimman luokan ahmatteja, jotka syövät kaiken betonista auringonkukansiemeniin. Monet rhodejen omistajat ovat kuulemma joutuneet asentamaan salvat ruokakaappeihinsa. Tähän mekin varauduimme, mutta mitä saimmekaan. Batman boikotoi omaa kuivamuonaansa, jollei sen seassa tarjoile lihaa. Nappulat saattavat olla koskematta päivänkin kupissa, kunnes nälkä pakottaa sen syömään ne. Lihaa se syö oikein hyvällä ruokahalulla ja oikeastaan kaikkea ihmisten ruokaa. Kun sotkee nappulat ja lihat sekaisin ja tarjoilee koiralle, se syö tehokkaasti lihat ympäriltä ja närppii muutaman nappulan hampaat irvessä. Loput jäävät mielenosoituksellisesti kuppiin. Kaappeja ei ole tarvinnut myöskään lukita, sillä Viittamies ei ole ollenkaan niin pahasti ruoan perään. Mikään makupala maailmassa ei mene ohi esimerkiksi toisten koirien.

Ostimme Batmanille uuden vinkulelupossun sekä kasan luita. Se on yksin ollessaan pitänyt taas jonkun verran meteliä. Se tosin ei enää niinkään ulvo, vaan haukkuu. Possusta irtosikin iso ilo yhdeksi päiväksi, kunnes koira onnistui taas saamaan siitä pillin irti. Valmistetaankohan jossain rhodesiankoiran kestäviä vinkuleluja?

Isäntä lähteekin pian taas työmatkalle saarivaltakuntaan. Se on ollut liikuttavan innoissaan sen töistä ja kaikista tulevista projekteista. Itse taas intoilen vieläkin kielikurssista. Ihan kun viikossa olisin jo oppinut ihan kamalasti ;)

Neuloja korvissa ja niittejä selässä

Höyryävä tee-kuppi kädessä, aurinko paistaa ulkona ja alkamassa on viikonloppu. Not bad!

Tällä viikolla aloitin ranskan intensiivikurssin. Totesin vihdoin, etten opi ranskaa pyhällä hengellä, joten kirjauduin sisälle kouluun. Siinä minua auttoi ihanan reipas australialainen Michelle, jonka mies työskentelee samassa työpaikassa, kun meidän isäntä. Michelle opiskelee ranskaa edistyneempien tasolla, mutta ajattelimme yhdessä mennä jollekin muulle kurssille, kuten joogaan tai taidemaalaukseen.

Minun ranskankurssillani on kirjava joukko opiskelijoita. Opettajamme puhuu muutaman sanan englantia pakon edessä ja koululuokassa puhumme vain ranskaa. Opiskelukavereina ovat kiinalainen, tazikistanilainen ja uzbekistanilainen, jotka eivät puhu sanaakaan englantia ja ranskaakin välttävästi. Selvä siis on, että välitunneilla juttelen enemmän slovaki-tytön kanssa, joka puhuu englantia sekä britti-miehen kanssa, joka on muuten aivan huippuhauska tyyppi. Hän on ammatiltaan komedianäyttelijä, mutta nyt Ranskassa oloajan hoitaa ilmeisesti perheen lapsia kotona. Olen ihan innoissani kielikurssista. Josko nyt saisin lopetettua säälittävän sönkötyksen ja oppisin puhumaan ranskaa kauniisti?

Eilen minua odotti yllättävä näky koulusta kotiin tullessani. Rappukäytävässä vuokraemäntämme yritti pyydystää innoissaan juoksentelevaa Batmania hihnaan ja kauhuissaan oleva patterinkorjaaja seisoi rappusissa ja kiljui. Vaikka tilanne oli melko hämmentävä, en voinut olla nauramatta, kun Battis äkkäsi minut rappukäytävään astuessani. Se juoksi minua vastaan takapuoltaan villisti heitellen, kuin varsa kevätlaitumella. Sen toinen alahuuli oli eilen jostain syystä muodottomaksi turvonnut, joten sen ilme oli melko typerän näköinen, kun se säntäsi innoissaan minua vastaan.

Vuokraemäntä pyyteli kauhuissaan anteeksi. Hän oli yrittänyt päästää patterinkorjaajan sisälle, kun ketään ei ollut kotona. Batman olikin ilahtunut kovasti, kun sen yksinäistä päivää tultiin piristämään. Se oli kuitenkin heti tilaisuuden tullen sännännyt rappukäytävään, josta löysin sitten vuokraemännän sitä pyydystämässä. Tuli kyllä nyt todistettua, että koirassamme ei taida olla yhtään vahtikoiran vikaa, kun se ei ollut kertaakaan edes haukahtanut.

Alaselkäni on ollut sangen kipeä jo monta viikkoa ja eilen päätin mennä käymään lääkärissä, josko vaikka saisin lähetteen hierojalle. Koulupäivät ovat tuskaisia, koska istuminen on selälle pahinta myrkkyä. Lääkäri kuunteli valitukseni ja totesi, että selkäkivut ovat tilanteessani normaaleja, kun tuolla lantion alueella paikat liikkuvat ja löystyvät. Sen jälkeen kaikki tapahtui hyvin nopeasti. Lääkäri käski minut seisomaan ja nosti paitaa. Seuraavaksi tunsin pieniä pistoja ympäri selkää. Yritin olan yli vakoilla, mitä ihmettä tapahtui. Lääkäri "niittaili" minua nitojan näköisellä vehkeellä ympäri selkää ja ahteria "helpottaakseen kipua". Seuraavaksi tunsin, kuinka korvaani tökättiin jotain. Lääkäri tökkäsi kasan akupunktioneuloja kumpaankin korvaani ja kirjoitti vielä reseptin homeopaattisista tuotteista. Sitten hän lähetti minut viereiseen huoneeseen 15 minuutiksi istumaan neulat korvissa. Siellä istui joukko muitakin neulatyynyiksi tökittyjä potilaita. Kun kävelin lääkäristä pöllämystyneenä kotiin, en voinut kuin ihmetellä mitä minulle oli juuri äsken käynyt ja miten kummassa se oli jo auttanut? Selkään ei koskenut yhtään koko iltana!

Nyt viikonloppuna pitäisi järjestää vaatekaappi. Meillä on täällä minimaalisen vähän säilytystilaa ja viime viikolla, kun tytöt olivat kylässä, tuli shopattua sen verran uutta vermettä, että nyt ne eivät mahdu kaappiin. Iso kiitos tytöille vielä visiitistä! Oli aivan ihanaa ja mahtavaa, kun tulitte ja olitte =)

À bientôt!

Viikonloppu skumpan syntysijoilla

Nyt se syksy sitten tuli tännekin. Aamulenkille saa sonnustautua jo villapaitaan ja kaulahuiviin. Tänä aamuna mietin, että pitäisi varmaan Batmanillekin tilata takki, kun sille ei varmaan enää viime talviset takit mahdu. Raukalla on niin ohut turkki, että se jäätyy talvella ilman lisälämmikettä.

Kaunista täällä kuitenkin on. Joen päälle kaartuvat puut jo kauniin värikkäinä ja muutenkin ilma on mukavan kirpeä. Toivottavasti sadepilvet pysyvät kaukana, sillä tänään tulee illalla Sini Hollannista kyläilemään ja huomenna Noora ja Jonna Suomesta. Edessä on siis takuuvarmasti shoppailua ja hippailua ja taukoamatonta höpötystä!

Viime viikolla vikutimme heiheit Annalle, Villelle ja Remille, jotka vierailivat luonamme myös usemman päivän. Retkeilimme taas muun muassa Colmarissa ja ajoimme viinitietä pitkin. Pysähtelimme maistelemassa viinejä ja tarttuihan sieltä mukaan myös jokunen pullokin. Ihastelimme miten Remi nousee jo hienosti seisomaan ja otti ansiokkaan yhden askeleenkin! Kohta se poika viipottaa lujaa! Terkut vaan sinne Manseen, että oli aivan ihana, kun kävitte! Kivaa oli myös se, että ei tarvinnut itse sönkätä ranksaa, kun Anna täydellisellä ranskallaan hoiti puhumisen. Olemme palanneet nyt sönkkäämiseen, mutta koitamme molemmat nyt syksyn aikana opiskellakin ihan oikeasti kieltä. Ei se ihan taida itsekseen tuonne päähän mennä, vaikka miten toivoisi.

Viime viikonloppuna vietimme meidän kummankin synttäreitä. Pakkasimme koiran takakonttiin ja huristimme Champagnen maakuntaan. Pysähtelimme matkalla tarkistamassa isoimpia kaupunkeja ja sympaattisimpia paikkoja. Koko päivän satoi ja yritimme ansiokkaasti löytää jostain aurinkoa. Vasta illalla, kun löysimme hotellin ja lähdimme syömään, sade vihdoin taukosi.

Illastimme ja yövyimme Chalons en Champagnessa. Siitä jatkoimme aamulla periranskalaisen aamupalan jälkeen kuohujuoman pääkaupunkiin Reimsiin, jossa kiertelimme kuuluisia kuohuviinitaloja. Lähdimme sitten halki uskomattoman kauniiden viinirinteiden ja Dom Perignon viinikellareiden jälkeen kohti kotia. Kun kotiin iltamyöhällä pääsimme, oli oven edessä odottamassa ihana, tuoksuva yllätys. Päivi, Saku ja Elias olivat lähettäneet valtavan ihanan kukkalähetyksen Suomesta. Tuossa se nyt viehkeästi tuoksuu olohuoneen pöydällä. Viikonloppu oli kaikin puolin ihana ja onnistunut.

Batman on ollut viime aikoina todella ylienerginen. Se on myös aloittanut haukkumisen, jos me jätetään se yksin kotiin. Taas on edessä siis yksinoloharjoittelua ja kai siitä pitäs jotenkin saada tota energiaakin pois. Epäilen, että tässä lähistöllä on joku narttu, jolla on juoksuaika, kun viittamies niin kuola valuen ja silmät kierossa haistelee ulkona, eikä meinaa malttaa sisälle tulla. Pojat aloittivat nyt pyöräilyharrastuksen niin, että mies polkee ja koira juoksee vieressä. Toivottavasti se nyt tyydyttää sen juoksemisvimmaa ja toivottavasti eivät telo itseään, kun aika hurjaa kyytiä menevät.

Koitan saada laitettua myöhemmin vielä kuvia meidän retkistä. Nyt toivottelen vaan iloista syysmieltä koto-Suomeen ja palaan blogailemaan taas myöhemmin!

Rasvaa byrokratian rattaissa

Tänään oli hyvä päivä. Luulin jo, että meidän carte vital -hakemukset (sosiaaliturvatunnus) on hukattu ja joudun aloittamaan koko 10 sentin paksuisen dokumenttikasan uudelleen metsästykseen. Mutta ei onneksi! Virastossa asiaa tiedustellessa kuulimme, että byrokratian rattaat ne vaan pyörivät hitaasti ja asiamme on otettu vallan käsittelyyn! Voi tätä onnen päivää! Sain mukaani printin, jossa on meidän yhteinen sosiaaliturvatunnuksemme ja sitten vaan odotellaan, että posti tuo varsinaiset korttihakemuksemme, jonka jälkeen pääsemme sitten anomaan niitä taivaallisia kortteja. Erittäin hienoa joka tapauksessa, että nyt meidät on sentään kirjattu järjestelmään, että asustamme täällä patonginpurijoiden keskuudessa!

Sunnuntaina kuulimme myös yltiöihanan uutisen: Anskulle ja Kallelle syntyi ihana pikkuprinsessa! Täältä lähteekin nyt oikein jättimäisen suuret onnittelut koko perheelle!

Ja sitten elämään kuuluu aina välillä ne ikävämmätkin asiat ja sunnuntaina saimme myös surullisen viestin anoppilasta, että vanha ja niin hellyyttävä Mökö-koira oli siirtynyt vehreämmille metsästysmaille. Varmasti pitkään sairastaneelle Mökölle parempi näin, mutta kyllä sitä tulee kova ikävä silti.

Täällä ei syksystä ole ollut vielä puhettakaan ja viikonloppunakin mittari kipusi yli 30:een asteeseen. Päätimme sitten testata vähän uutta autoamme ja harjoittaa Battista matkustamaan siellä takaluukussa. Niinpä hurautimme retkelle Colmarin kaupunkiin, joka sijaitsee meiltä noin 70 kilsan päässä. Kaupunki on kuuluisa maalauksellisesta vanhastakaupungistaan, jossa on säilynyt lukuisia ristikkotaloja keskiajalta ja renesanssin ajalta. Kaupunki olikin tosi söpö ja etenkin Petite Venice oli kerrassaan romanttinen! Kaupunki on kuuluisa myös viinikaupunkina sekä siitä, että New Yorkin vapaudenpatsaan suunnittelija on syntynyt Colmarissa. Kävimme myös terassilla syömässä ja yllätykseksemme Batman-koirakin osasi käyttäytyä ravintolassa siivosti ja köllötellä jaloissamme terassilla. Takaisin ajelimme puolimatkaa kippuraista viinitietä ja sitten hurautimme moottoritietä loppumatkan kotiin. Oheisissa kuvissa pieniä makupaloja Colmarista.

Kiitos kovasti kaikille kommenteista! Kiva, kun olette jaksaneet lukea ja kommentoida. Ja Tiina-serkulle Seattlleen kiitoksia kutsusta Jenkkilään! Ihan lähisuunnitelmissa ei ole sinne päin tulla, mutta jollain aikataululla varmasti tullaan. Ja tänne otetaan vastaan myös mielellään vieraita sieltä rapakon toiselta puolelta!

Nyt uunissa paistuu ranskalainen suklaakakku, jota paistan huomenna saapuville Suomen vieraille. Siitä onkin näköjään tullut mun braavuri, jonka aina pyöräytän, kun saadaan vieraita kotimaasta. Mieskin tuli juuri töistä ja kiukuttelee koiralle, joka söi tänään sen aurinkolasit. Pitää lähteä tästä kurkkimaan, ettei kakku kärvähdä ja selvittelemään poikien pikkukärhämää.

Rantasaunasta sammakonreisiin

Blogikin uinahti oikein kunnon kesälomille, mutta nyt on taas aika reipastua ja raapustaa kuulumisia eetteriin.
Ennen lomaa Suomessa, saimme Marin, Samulin, Rasmuksen ja kummipoikamme Lukan vieraaksi Strasseihin. Samalla kertaa poikkesivat myös Eerika-serkku ja Teijo Euroopan matkallaan. Tupa oli täynnä ja tunnelma korkealla! Kävimme myös kokeilemassa paikallisen juustoravintolan, mistä löytyy maailman suurin juustokupu!

Sitten hurisitimmekin taas Travemundeen ja seilasimme laivalla halki suurten merien aina Helsinkiin asti. Sieltä vanha mitsumme kuljetti meidät vielä urheasti mökille, missä laitoimmekin heti saunan tulille ja päästimme Battiksen vapaaksi. Voi sitä riemua, kun viittamies kirmasi patoutuneita energioitaan maalaismaisemassa! Pian Battis sai juoksukaverikseen myös ystävänsä Ronjan sekä hieman myöhemmin myös pikkuisen Elmon. Ohessa kuva, jossa kolmikko vilvottelee vedessä.

Oli aivan ihana nähdä perhettä ja ystäviä ja saada suomalaista ruokaa. Mökin kesäkeittiössä paistettiin monet letut ja rantasauna hönkäsi tiheään tahtiin. Kismittävän paljon jäi kuitenkin näkemättä ja tekemättä, ja sen vuoksi pitääkin buukkailla taas syksyksi /talveksi uutta reissua kotikonnuille. Katsomaan on myös pikimmiten tultava Anskun ja Kallen vauvaa, joka ei suostunut nyt syntymään laskettuna aikana ja jota en sitten vielä tavannutkaan. Kaveri pitää jännityksessä edelleenkin!

Jännitystä riitti myös koiranäyttelyssä, missä Batman debytoi muutama viikko sitten. Kisassa tuomarina oli italialaistuomari, joka arvioi Battiksen muuten mallikelpoiseksi, mutta oli sitä mieltä, että sillä on yläpurenta. Tämäkös järkytti Battiksen kasvattajaa Laria ja minua, sillä aikaisemmin ei moista vikaa ole Viittamiehestä löydetty. Arviosta ei saanut kuitenkaan sääntöjen mukaan valittaa ja tyydyimme sitten siihen, että mennään ensi kesänä uudestaan ja toivotaan, että silloin tuomarilla on silmälasit päässä. Battiksen suuhun katsoi arvioinnin jälkeen vielä varmaan ainakin 10 koira-asiantuntijaa näyttelyalueella, ja kaikki olivat sitä mieltä, että sillä ei todellakaan ole yläpurentaa. Battiksen koiranäyttelyura alkoi siis oikeusmurhalla, mutta ehkä tästä mennään sitten seuraavalla kerralla vaan ylöspäin!

Antti lähti takaisin Ranskaan jo aikaisemmin ja osti kotimatkallaan meille uuden auton Saksasta! Nyt matkustamme farmarimersulla, jonka takaluukkuun Battiskin mahtuu hienosti! Saimme muuten toissapäivänä siihen jo ensimmäiset parkkisakotkin. Sinänsä tekopyhää, että täällä emme ole koskaan nähneet parkkisakkoja missään, emmekä edes parkkipirkkoja. Nyt osa tästä korttelista oli suljettuna tietyön vuoksi, jonka takia parkkipaikat olivat normaaliakin enemmän kortilla ja parkkeeraus (jos mahdollista) tavallistakin villimpää. Ja silloinhan saapui virkaintoinen poliisisetä ja laputti koko korttelin! Sai varmaan palkankorotuksen ja ylennyksen. No, onneksi se ei ollut kun 35 euroa.

Minä ja koira palauduttiin Ranskaan vanhempien kyydillä Via Balticaa pitkin. Oli ihan mielenkiintoista nähdä Liettua ja Puola, joissa en olekkaan aikaisemmin käynyt. Toisaalta, ei sinne niin ikävä ainakaan heti takaisin tullut. Hampurilaisten väliinkin laittoivat kaalia ja pitsan päälle oli tehty ketsupista laihehtiva "ristikko". Aika paljon parempaa murkinaa saatiin täällä Strasbourgissa, kun käytiin juhlistamassa äidin ja isän 6-kymppisiä ja muita mukavia juttuja ravintolassa. Maistoimme myös sammakonreisiä! Yllättävän hyviä olivat!

Oli hauska, kun äiti ja isä ennättivät olla täällä muutaman yön ja näkivät nyt, ettei me täällä missään pahvilaatikossa asuta. Seuraavaksi odotellaankin jo Annaa, Villeä ja kummipoika-Remiä saapuvaksi ensi viikolla! Vakaa aikomus on nyt syksyn tullen ilmoittautua myös kielikursseille ja jumppaan ja vaikka minne. Vielä täällä tosin on ihan helle ja kesä, mutta kai se syksykin sieltä taas tulee.

Kiva muuten, kun blogijuttuja olikin jo kovasti kaipailtu! Jaksan taas naputella lisää, kun tiedän, että joku ehkä lukeekin =)

Viittamiehen synttäreitä eilen vietettiin

Batman saavutti eilen kunnioitettavan yhden vuoden iän. Syntymäpäivää juhlistettiin possunkorvilla ja pitkillä lenkeillä. Batman itse juhlisti omatoimisesti synttäreitään syömällä miehen lempikengät illailliseksi. Italiasta tuodut nahkakengät taisivat maistua hyviltä, mutta kyllä harmitti.

Battis myös ilmoitettiin elämänsä ekaan näyttelyyn. Se viedään elokuussa Suomessa kisaamaan. Nyt tavoitteena on opettaa sille miten seistään kauniisti paikallaan ja ravataan uljaasti ja kiltisti esittäjän vierellä edestakaisin. Näin jo viime yönä painajaista, että se flippasi näyttelyssä, karkasi hihnasta ja kohelsi ympäri koiranäyttelyä aiheuttaen kaaosta. Toivotaan, ettei ollut enneuni!

Miehen reissu Suomeen maalaishäihin meni hyvin. Kotiin saapui hyvin uupunut, kaikkensa juhlinnassa antanut matkalainen. Oli kuulemma ollut erityisen kivaa olla vaihteeksi paikassa, jossa ihmiset ymmärtävät mitä sanoo.

Tänään saapuu sitten neljän hengen matkaseurue Suomesta ja huomenna kahden. Täytyy tämän majatalon emännän nyt rientää kauppaan ja siivouspuuhiin. Pitsputsplank!
Ohessa vielä Battiksen virallinen yksvuotiskuva. Iloista viikkoa kaikille!

Katsellaan kun ruoho kasvaa

Juteltiin tänään rakkaan Sini-ystävän kanssa skypessä ja todettiin, että on tää vaan ihanaa, kun on aikaa! Sini jättäytyi kolmenkympin kunniaksi (hurjasti onnea vielä siitä!) hetkeksi pois kunniakkaasta uraputkesta ja aikoo nyt katsella rauhassa, kun ruoho kasvaa ja kun varjot hiljalleen siirtyvät paikasta A paikkaan B. Voin kyllä täysin yhtyä Sinin aatteisiin.

En olisi ikinä voinut kuvitella, että saan viettää tällaisen ajanjakson elämässäni, kun ei ole kiire minnekkään ja on oikeasti aikaa.Tähän asti on menty tukka niin putkella, että kesti aikaa, ennen kuin se putkena sojottava takatukka laskeutui. Tokihan olen tässä lomassa jotain oikeita töitäkin pakertanut, mutta suurin osa ajasta on mennyt ihan tutustuessa uuteen kulttuuriin ja kieleen sekä nautiskellessa uudenlaisesta arjesta.

Ensimmäiset kuukaudet pingotin kuin viulunkieli ja tein jatkuvasti itselleni tarkkoja päiväohjelmia. Avasin aamuisin sähköpostin sydän pamppaillen, valmiina reagoimaan. Nyt olen huomannut, että pikkuhiljaa ote alkaa lipsumaan ja sitä huomaa vaan olevansa ihan äärimmäisen rento. Pikkuasiat eivät enää ärsytä ja sitä jaksaa naureskella, vaikka virastossa joutuu jonottamaan eikä sosiaaliturvatunnuksien hakuprosessi etene ollenkaan. Asioista näkee ihan uusia puolia ja saa oikeastaan aika luoviakin ideoita. Sitä kiinnittää myös huomiota paljon enemmän asioihin, joita ei ennen edes huomannut. Silmät on paljon enemmän auki ja se tuntuu hyvältä. Näin kauan siinä kesti, mutta nyt olen antanut itselleni luvan nauttia tästä harvinaisen ihanasta ajanjaksosta elämässä ja palata sitten syksyn iltojen pimetessä vähän tiivimpään rytmiin.

Ennen oli aina koti rempallaan ja harmitti, kun ei ehtinyt kunnolla edes imuroida. Sitten kun viimein iltamyöhällä tai lauantaiaamuna alkoi imuroimaan, se otti kupoliin niin paljon, että riehuin imurin kanssa kuin raivohärkä. Toista se on nyt. Tänään nautiskelin ikkunoidenpesusta (kyllä, nautiselin oikeasti!) ja nyt ihastelen, miten aukeavasta maisemasta erottuvat ihanat värit. Muutossa oli ikkunalasta kadonnut jonnekin, mutta homma sujui kätevästi myös suihkulastalla, joka käteeni osui. Tällä kertaa pesemissäni ikkunoissa ei voi edes pelata ristinollaa, sillä lastan rantuja ei jostain kumman syystä jäänyt. Imurointikaan ei enää saa minua hermostumaan, mutta täytyy tunnustaa, että silittäminen (etenkin miehen kauluspaitojen hiojen) saa vieläkin verenpaineen koholle. Ehkä kuukauden lomailun päästä jo sekin sujuu hymyssä suin!

Ennen kuin luulette mua ihan laiskamadoksi ennätän sanomaan, että työ on ihana asia ja haluan ehdottomasti tehdä kunnon töitä jatkossakin. Toivoisin saavani myös opiskella lisää. Tämän kesän otan nyt kuitenkin vielä ihan manjana-meiningillä ja lataan akut tulevaan. Olen ihan varma, että tällainen pitkä loma tekee hyvää ihan jokaiselle.

Ihana asia on myös se, että miehelläkin on töissä rauhallisempi tahti. Ylitöitä ei ainakaan vielä ole ollut ja hommat luistaa muutenkin tosi hyvin. Työn tekemisen tahti on ihan toista luokkaa, kun Suomessa. Ne jaksavat työpaikalla aina vaan taivastella, jos tekee jotain nopeasti ja tehokkaasti. Tai jos tekee jotain ylimääräistä. Sellainen ei ranskalaiseen mentaliteettiin sovi ollenkaan.

Nyt vietänkin leskiviikonloppua kotona, kun mies lähti Teemun ja Emman häihin edustamaan meidän perhettä. Onnittelut muuten hääparille! Alkuviikosta tuleekin sitten tupa täyteen, kun Mari, Samuli, Rasmus ja kummipoikamme Luka (4kk) tulevat kylään. Odotetaan innolla! Samaan aikaan myös Eerika-serkun ja Teijon pitäisi tehdä pitstoppi Euroopan turneellaan täällä Strasseissa, joten ohjelmaa riittää. Ihanaa! Sitten siintääkin jo seuraavaksi oma Suomen loma kiikarissa. Toivotttavasti nähdään kaikkia ihania ystäviä silloin! Laitelkaahan viestiä tulemaan, milloin sopisi parhaiten kuulumisten vaihto ranskisten kanssa =)