Sihijuomat kylmässä

Nyt onkin vierähtänyt niin pitkä tovi edellisestä postauksesta, että lienee paikallaan ensi alkuun pahoitella ja toivotella sitten heti perään hyviä jouluja ja nyt jo sitten mukavaa uutta vuottakin! On ollut sen verran hektistä meidän elo, etten ole ennättänyt istahtamaan koneelle. Olimme Suomessa, ja kun sieltä kotiuduimme alkoivatkin joulutohinat. Minun vanhemmat tulivat myös tänne joulun viettoon ja heidän kanssaan laukattiin sitten joulumarkkinoilla ja kaupoilla.

Sekä Suomen reissu että joulu menivät kummatkin oikein hyvin. Sama vanha virsi liittyi tietenkin taas Suomen reissuun: ihana oli nähdä ystäviä, mutta harmittamaan jäi, kun ei joka paikkaan ennättänyt, minne piti. Tänne olette kuitenkin kaikki tervetulleita meitä moikkaamaan kaikki ajan kanssa!

Meillä onkin hienoin joulukuusi ikinä! On niin nätti kuusi, etten taida raaskia sitä viedä pois ollenkaan. Ja koristeetkin on nyt ihan tähtitieteellisen hienot: innostuttiin pistämään ainakin kuukauden ruokabudjetti ihaniin joulukoristeisiin joulumarkkinoiden humussa (juu-u - ei olleet kaikki muumit laaksossa). No, nyt on sitten ihanat koristeet ja varsin ranskalaiset myös. Meidän kuusen latvassa killuu "huippu", eikä suinkaan tähti.

Kävimme isännän työpaikan lasten joulujuhlassa ennen joulua. Siellä pikkumieskin tapasi ekaa kertaa Joulupukin. Hän pääsi pukin polvelle istumaan ja osasi välittömästi vetää pukkia parrasta, aivan kuten kuuluukin! Nerokas vauva, eikö? :) Muutenkin täällä on opeteltu paljon uusia taitoja. Konttausta harjotellaan ahkerasti ja kävellä jo osataankin tukea vasten ja pukin tuomilla hienoilla kärryillä. "Äitä" on sanottu jo muutamia kertoja äidin silmiin katsoen ja sekös on saanut allekirjoittaneen ihan liikutuksen valtaan. Jouluna poitsu myös toisti perässä "amppu", kun kysyttiin missä lamppu. Vilkutus ja taputtaminen onnistuvat myös. Että pikkuhiljaa täällä pikkuvauva-aika alkaa jäädä taakse ja tilalle on tullut todella touhukas pikkuinen vaahteramäen eemeli. Aika ihanaa, mutta samaan aikaan myös vähän haikeetakin.

Pukki toi kärryjen lisäksi poitsulle myös marakassit ja ksylofonin, joilla on nyt musisoitu oikein urakalla. Mielenkiintoinen on myös oma läppäri, jolla on nyt surffailtu joulun pyhät. Myös supermageet lippis-lätsät pikkumiehelle löytyivät pukinkontista.

Nyt ollaankin tässä muutama päivä oman perheen kesken ja sitten keskiviikkona tuleekin anoppi. Päästään sitten pyörittämään anoppia alennusmyynneissä ja jos sieltä itsellekin tarttuisi jotain. Meillä oli nimittäin aikuisten osalta tänä vuonna vähän lamajoulu ja päätettiin, että ostetaan sitten alennusmyynneistä. Anopin vierailun aikana päästään sitten kohottamaan myös malja vuoden vaihtumiselle sekä lisäksi pyöreille vuosille, kun anoppi täyttää 50 vuotta! Sihijuomat pitää siis muistaa laittaa kylmään!

Uuden vuoden jälkeen minun pitäisi ryhdistäytyä työrintamalla ja alkaa kirjottelemaan juttuja ja/tai tekemään muita viestintähommia. Tarjouksia ja ideoita otetaan vastaan! Ajatuksena on tehdä muutama juttu kuukaudessa, jotta saadaan vähän rahaa ja minä saan päälleni vähän muutakin puuhaa, kuin kovakantisten kuvakirjojen tankkaamisen.

Nyt lähdetään poikien kanssa ulos, kun aurinko paistelee kivasti. Jollen ihan väärin katsellut eilen, niin krookukset alkoivat jo pilkistää mullan alta ja mangolia-puissa näkyy jonkunnäköiset silmut!

Dubbaustaidetta ja piikkejä

Tultiin justiinsa isännän työpaikan tarjomalta kylpylälomalta.
Olipas ihanaa päästä saunaan ja nauttia thai-hieronnasta (ihan perinteisestä versiosta) sekä tietenkin hyvästä ruoasta. Ihan ookoo mesta tuo oli, mutta hammam oli vähän kuin se olisi rakennettu asuntovaunuun ja saunakin oli niin pieni, että meidän Helsingin kodissakin on kaksi kertaa isompi. Mutta asiansa ajoi ihan täysin ja illallinen oli oikein maistuva! Kiitos vaan isännän työnantajalle taas kerran!

Oli tosi kiva tavata taas lisää miehen työkavereita ja heidän perheitään. Paljon juteltiin taas ranskalaisesta kulttuurista. Opin taas yhden uuden asian: ranskalaisten tapaa dubata kaikki tv-ohjelmat ei kannata kauheasti arvostella. Minä kun hiukan naureskelin, että tuo dubbaaminen on mielestäni vähän outoa, kun näyttelijöiden omien äänien päälle puhuu joku ihan muu ja huuletkin liikkuvat eritahtiin. Sen jälkeen minulle tehtiin selväksi, että Ranskassa tuo dubbaus on ihan taiteeseen verrattavissa ja sitä tehdään todella ammattitaitoisesti. Usein kuulemma lopputulos on jopa paljon parempi, kuin alkuperäisten näyttelijöiden äänillä. Esimerkiksi Puolassa yksi ja sama ääni lukee kaikkien roolit, vaan ei Ranskassa. Täällä tuolla dubbaustyöllä työllistetään aivan valtava määrä ihmisiä.

Meillä oli taas haasteta koiran hoitopaikan löytämiseksi, ja jouduimme kiikuttamaan Batmanin yhtä yötä varten yli 70 kilometrin päähän hoitoon. Varsinaista vaivaa taas siitä kirppusäkistä ;) Onneksi kuultiin kyplylässä vinkkiä yhdelä perheeltä lähellä olevasta koirahoitolasta. Lisäksi he kutsuivat meidät heille leikkimään, sillä heillä on kaksi labbista ja metsä ihan takapihalla. Mahtavaa, saadaan Batmania juoksutettua vähän isompienkin koirien kanssa! Sitä onkin vähän käynyt sääliksi, kun liian usein huomio menee vaan pikkumiehelle. Batman on kuitenkin ollut maailman paras isoveikka ja se huolehtii vauvasta niin kauniisti. Ja pikku-ukkokin on aivan haltioissaan koirasta: aina irtoaa leveä hymy ja nauru kun Batman tulee tai sitä aletaan edes huhuilemaan. Myös paijaus ja taputtaminen onnistuvat jo, joskin välillä aika kovakouraisesti Batman-polon viikisistä vedellen, mutta onneksi Batman on kestänyt kiskomisen urheasti ja lempeästi.

Minä olen vatuloinut possupiikin kanssa edes- ja takaisin. Kun olemme pikkumiehen kanssa tulossa nyt Suomeenkin ja siellä on epidemia pahimmillaan, niin olen pohtinut kannattaako tuo rokotus ottaa vai ei. Ranskassa yleinen kanta rokotukseen on aika kielteinen, ainakin tällä hetkellä. On myös epäilyttänyt, sillä minulla ei influenssarokotteista ylipäätään ole kovin hyvää kuvaa. Myös se, että rokotetta ei ole tutkittu paljon, on askarruttanut. Ja kun sen tehoakin arvioidaan vain 30-70 prosenttiseksi, olen ollut aika kielteinen. Lopulta sitten juttelin meidän perheen omalääkärin ja pikkumiehen oman pediatrin kanssa ja he päätyivät suosittelemaan rokotetta pikkumiehelle, etenkin kun olemme matkustamassa Suomeen epidemian ollessa pahimmillaan. Ranskassa epidemia on vasta alkutekijöissään. Päädyimme siis lopulta siihen, että jos kerran ennätämme saamaan tuon rokotteen ajoissa pikkumiehelle ja sitä omat lääkärimme suosittelevat, niin ei kai meillä ole järkeä siitä kieltäytyäkään. Ranskassa lisäksi lapsille on eri rokote kuin aikuisille ja sen pitäisi olla ilman adjuvanttia (ja tämän taas pitäisi olla hyvä asia:).

Niinpä me sitten lähdimme ensimmäisenä rokotuspäivänä rokotuskeskukseen piikkiä hakemaan. Olimme lukeneet juttuja Suomesta,, joissa rokotteista riidellään melkein verissä päin ja jonoihin kannattaa lähteä retkituolin ja eväiden kanssa. Olimme hiukan yllättyneitä, kun jumppasalissa olikin vain kourallinen ihmisiä. Olin etukäteen lehdestä lukenut, että koko rokotusprosessi on hiottu huippuunsa tehokkaaksi ja rokotuskeskukset ovat varautuneet rokottamaan kansan valon nopeudella. Vain Ranskassa tämä tarkoitti, että ensin menimme yhdelle tiskille, jossa saimme mukaamme kolme lomaketta. Tämän jälkeen menimme toiselle tiskille, jossa työntekijä oli avustamassa lomakkeen täyttämisessä. Sen jälkeen siirrymme täytettyjen lomakkeiden kanssa istumaan penkeille, josta lääkäri kutsui meidät omalle vastaanotolleen. Hän tarkisti lomakkeet, kyseli meiltä kysymyksiä ja kertoi, että vauvojen rokotetta ei ole vielä saatavilla. Se tulee vasta 10-14 päivän päästä. Lopulta päätimme sitten ottaa me vanhukset tuon piikin, sillä kai se jo jonkun verran suojaa pikkumiestämme, jos me emme sairastu tautiin. Lääkäri allekirjoitti lomakkeet, joiden kanssa siirryimme pistettäväksi. Ja kun piikki oli pistetty siirryimme vielä yhdelle tiskille saamaan asianmukaiset leimat ja laput sitten pääsimme kotiin. Tämä kaikki vei yhteensä noin pari tuntia. Herra paratkoon missä vaikeuksissa tämä maa on, jos yhtäkkiä koko kansa haluaa piikille!

Nyt en sitten tiedä olisiko ollut parempi sairastaa possunuha vai kärsiä rokotteen seuraukset, mutta minulle piikistä nousi kova kuume, joka kesti yhden illan. Käsi on piikistä vieläkin kipeänä. Isäntä selvisi pelkällä rokotuskohdan aristamisella. Seuraavaksi sitten odotellaan, kerkiääkö tuo vauvojen rokote tulla ajoissa ennen matkaamme Suomeen vai ei. Jotenkin olo on kyllä kuitenkin aika rauhallinen asian suhteen, sillä kun ajattelee tautia ihan järjellä, ei siinä ainakaan tällä hetkellä ole kamalasti pelättävää. Media hysterisoi tilannetta aivan yli äyräiden. Melko tuoreina vanhempina sitä toki haluaa tehdä lapsensa eteen kaiken minkä pystyy Ja kun ei ole lääketiteen ammattilainen missään määrin niin sitä on vaan sitten luotettava omaan lääkäriinsä.

Tosiaan mielessä pyörii nyt kovasti Suomen matka. Aivan ihana päästä näkemään perhettä ja ystäviä! Ihanaa odottevaa on myös luvassa reissun jälkeen: meidän porukat oat tulossa jouluksi tänne ja anoppi uudeksi vuodeksi! Mahtavaa kerrassaan! Täällä joulukaupungissa jouluvalot ovatkin jo paikoillaan ja joulumarkkinoita pystytetään kovaa vauhtia. Joulun tunnelma hiipii jo hiljaa meidänkin kotiin.

Ihanuuksien pikakelaus

Nyt on taas niiiiiiiiiin paljon kaikkea tapahtunut sitten viime postauksen, että en mitenkään edes muista kaikkea. Miten paljon jo yhdessä päivässä tapahtuu ja miten vähän sitä ehtii miettimään! Ärsyttävää.

Pikakelaten nopeasti:

Mun vanhemmat olivat kylässä ja oli tosi kivaa. Lähinnä päivät kuluivat puuhastellen pikku-ukon kanssa, jonka hittinä on nykyisin hyppykiikussa hyppiminen. Minä sain ihanan tauon tiskaamisesta, kun äiti hoiteli ne hommat. Kiitos äippä! Kohokohta vierailussa oli, kun jätimme pikkumiehen isovanhempien huolelliseen hoivaan ja suunnistimme kahdestaan vuorille iki-ihanaan kylpylään. Voi miten hyvää se teki: uimme ja saunoimme, söimme ja nukuimme ja nautimme hetkisen siitä, että olimme vain kahdestaan. Pitänee ottaa uusiksi taas, kun saadaan tänne paikalle innokkaita isovanhempia, tätejä tai setä hoitelemaan!

Perhettä ja ystäviä Suomesta on aina niin ihana nähdä. Yhteistä aikaa arvostaa tosi paljon, kun se ei ole itsestään selvää joka päivä!

Samana aamuna, kun porukat lähtivät takaisin Suomeen, me starttasimme kohti Italiaa kahdeksi viikoksi. Ja rakastuimme päätä pahkaa! Ne maisemat, se ruoka, ne viinit, ystävälliset ja kauniit ihmiset! Roomaan rakastuimme jo muutama vuosi sitten, mutta nyt Piemonte Valpolicella ja Toscana veivät sydämen! Etenkin Piemonten jylhän upeat maisemat sekä ihana bed and breakfast -paikka painuivat mieleen. Paikka jossa yövyimme on tällainen http://www.cascinaamalia.it/
Saimme siellä lämpimän vastaanoton ja mukaamme lähti tilan viinejä sekä heidän oma kasvattamaa ja kuivaamaa laventelia. Nyt se tuoksuu ympäri kotia ihanasti ja tuo mieleen sen hetken, kun kuutamon valossa kävelimme viiniviljemien välissä hiekkatiellä trattoriasta takaisin hotelliin ja pikkumies tuhisi vaunuissaan.

Toscanassa asustimme viikon Anskun, Kallen ja Krissen kanssa tosi kivassa villassa. http://www.gaia-travels.com/toscana_huvila_fienile.html
Olipas ihana viettää oikein kokonainen viikko suomikavereiden kanssa ja puhua vaan suomea! Nautiskelimme yksityiskäytössämme olevasta uima-altaasta, josta aukesi aivan mahtavat näköalat toscanalaisille kukkuloille. Joka ilta ihailmme mykistävän auringonlaskun uima-altaalla. Ilmat suosivat ja väriäkin saatiin pintaan!

Italialaiset olivat ihan hulluina pikkumieheen. Meillä oli ajoittain suuria vaikeuksia päästä eteenpäin esimerkiksi kaupungilla tai kaupoissa, kun koko ajan vaunujen ympärillä oli ihailijoita. Pikkumiehestä paljastui varsinainen pelimies, kun se väläytteli kahden hampaan hymyjään häpeilemättä kaikille naisille iästä riippumatta. Eräs ihailija vinkkasi meitä ottamaan euron jokaiselta ihailijalta ja kuvanottajalta.

Valpolicellan hotellissa omistajan täti ei meinannut antaa vauvaa enää takaisin, kun oli niin innoissaan siitä. Tämä lastenhoitajana työskentelevä täti oli sitä mieltä, että meidän pikku-ukko on kaunein hänen ikinä näkemänsä poikavauva. Minä jo vähän huolestuin, kun tuo nainen lähti pikku-ukko sylissään näyttämään sitä naapuritaloon asti. Onhan meidän poika toki meidän mielestä myös syötävän suloinen, mutta tuollainen vastaanotto oli kyllä aika ihmeellinen. Tulimme tulokseen, että italialaiset taitavat tykätä pulleista ja vaaleista suomalaisista perusvauvoista. Ja onhan sitä kuultu muiltakin vaaleiden vauvojen vanhemmilta, että Italiassa ihailijoita riittää.

Mun piti laittaa tähän kuva viinilaatikkoröykkiöstä, joka sijaitsee meidän makuuhuoneessa, mutta kuvanlisäysnappula ei toimi. Joka tapauksessa, valtava määrä viinilaatikoita on haalittu kasaan noin kuukauden sisällä. Ensin isäntä osti täältä supermarketin alennusmyynnistä laatikkokaupalla ranskalaisia viinejä. Sitten raahasimme sitä mukanamme Moselin laaksosta (ehkä liikaa, kun rengaskin puhkesi kotimatkalla?). Italian reissulta ajoimme kotiin mersun perä maata viistäen. Nyt sitten odotellaan visalaskua kauhulla ja maksellaan yllättäen postista tipahatanutta yli tonnin asumisveroa. Pitäsiköhän mun olla huolestunut tuosta isännän viini-intoilusta? Jo vuosia tila on ollut vakava, mutta nyt se on mm. luonut itselleen online-viinikellarin! OMG!

Reissujen jälkeen on ihana olla nyt hetki kotona paikallaan. Vaikka toisaalta tiskaaminen (meillä ei edelleenkään ole tiskikonetta) ja rattaiden kantaminen kolme kertaa päivässä ylös alas kera kymmenkiloisen, sätkivän vauvan ja varsankokoisen koiran syö naista. Batman kun on vielä unohtanut kaikki käytöstavat koirahoitolassa. Olemme palanneet taas gestapolaiseen kuriin ja toivotaan, että viittamies muistaisi taas käytöstavat pian uudelleen.

Loppuun vielä ilmotusluontoinen asia: buukkasin itselleni ja perheen pienimmälle lennot Suomeen marras-joulukuun vaihteeseen! Täytyyhän pikku-ukonkin päästä jo saunomaan. Toivottavasti ehditään silloin tapaamaan taas mahdollisimman monia ystäviä.

Illalla menen katsomaan yhden kaverin kanssa Mental Finandia teatteriin. Mukavaa viikonloppua kaikille!

Terkut reissusta!

Poika vetelee päikkyjä, joten ehdin hetkisen kirjottamaan taas blogiinkin.

Olemme nyt olleet pari päivää kotona reissujen jälkeen ja ihana kyllä hengähtää hetkinen! Reissut ovat menneet tosi mukavasti. Ensin olimme siis Ranskan rivieralla, Monacossa ja Lyonissa ja sen jälkeen viime viikonloppuna vietimme vielä pari päivää tutustuen Moselin superkaunniseen alueeseen Saksassa.

Ranskan reissusta jäi käteen todella upeita maisemia Provencessa ja rannikolla sekä aivan uskomattoman ihana Monaco. Vietimme kaksi yötä Monacossa ja tykästyimme kovasti paikkaan. Se oli niin kaunis jylhine rinteineen ja hienoine satamineen. Hotellihuoneemme ikkunasta aukesi upea näköala merelle ja satamaan. Mitä jahteja siellä olikaan!

Isäntä kävi tuhlaamassa pienen omaisuuden Monte Carlon kasinolla. Olisin mennyt mukaan vahtimaan, mutta minut käännytettiin ovella. Ei kuulemma saanut tulla lastenvaunujen kanssa sisälle. Outoa :) Olisihan se ollutkin hauska muisto kerrottavaksi pikkumiehelle. Joka tapauksessa mukava kuitenkin, että isäntäkin pääsi kauan haaveilemaansa pelipöytään. Sen jälkeen nautimmekin sitten aivan ikimuistoisen synttäri-illallisen aivan mahtavassa ravintolassa, jonka pöydästä katselimme öiselle lahdelle. Suosituksena muillekin Monacoon menijöille raflan linkki tässä: http://www.portpalace.com/restaurant.hotels

Lyonissa olimme myös pari yötä ja ihan symppikseltä kaupungilta sekin vaikutti. Emme vaan saaneet sinnikkäistä yrityksistä huolimatta siellä kovinkaan herkullista ruokaa, joten kaupungin maine Ranskan kulinaarisena pääkaupunkina jäi nyt meille vielä hieman hämäräksi.

Viime viikonlopun vietimme sitten Moselin laaksossa Tiinan ja Jimin kanssa. Reissu oli oikein ihana ja oli tosi kiva nähdä suomalaisia kavereitakin! Maisteltiin paljon viinejä, ihailtiin todella kauniita maisemia ja kotiin tuomisina tuli 4 laatikkoa viiniä (mihin ihmeeseen ne noi kaikki taas tungetaan?) Paikka vaan oli aivan täyteen ammuttu eläkäläisiä ja oltiin kyllä ihan takuulla ainoat lastenvaunujen kanssa liikkuvat. Muut tulivat vastaan rollaattoreilla. Mutta eihän se meidän menoa onneksi haitannut.

Takaiskuna mainittakoon oli se, kun innoissani astelin hotellin saunaosastolle haaveillen ihanista, rentouttavista löylyistä lauteilla, mutta sitten menikin pupu pöksyyn. Saunaosastolla kaikki olivat ilkosen alasti ja koin kuusikymppisten setien katseet hieman ahdistavina, joten kännyin kannoillani ja jäin ilman löylyjä. Mutta josko ensi viikonloppuna saisi sitten revanssin täällä Ranskan päässä, kun mennään isännän kanssa viettämään yksi yö ihanaan kylpylähotelliin ihan kaksin! Mun vanhemmat tulevat huomenna tänne ja saadaan siis hyvät lapsenvahdit. Ihana, kun äiti ja iskä tulee - onkin jo kamala ikävä!

Battiksellä on mennyt mukavasti hoidossa, mutta käytöstavat se on kyllä unohtanut siellä. Hihnassa vedetään ja muutenkin ollaan vähän villejä. Otetaan nyt kurinpalautus ennen kuin Batman taas ensi viikolla menee hoitoon. Toivottavasti sen yskäkin paranee nyt pian. Kai se sieltä hoitolasta on saanut köhän, vaikka rokotutin sen oikein kennelyskää vastaan vielä etukäteen.

Ja loppuun avautumista: Tämän maan postilaitos on kyllä todella syvältä. Viime vuonna katosi ainakin yksi arvokas paketti matkalla tänne ja nyt niitä on kadonnut jo useampia. Seattlesta yritettiin lähettää pikkumiehelle pakettia ja täällä Strasbourgissa kaksi kertaa käytyään se palautui aina takaisin Seattleen, vaikka osoite oli prikulleen oikein. Nyt paketti lähetettiin Suomeen ja se saapuu vanhempieni mukana. Kiitos Tiina sinnikkyydestäsi!

Toinen Tiina yritti lähettää myös pikkumiehelle pakettia Suomesta ja se palautui myös aina takaisin. Nyt paketti tulee Anskun mukana meille Italiaan. Anoppi lähetti paketin, joka katosi mystisesti matkalla, eikä ole edes palautunut. Myös muutaman muun paketin tiedän olleen nyt kuukauden päivät jo matkalla, eikä ole näkynyt eikä kuulunut. Minkälaisia postivirkailijoita tässä maassa oikein työskentelee?! Todella noloa. Ei siis ehkä kannata lähettää tänne yhtään mitään, jotta ei seuraavatkin salmiakit päädy postivirkailijoiden ahneisiin suihin.

Lomalomaloma

Tästä pakkausurakan keskeltä vaan kuittaan nopeasti, että meidän perhe suikkaa tästä lomille. Tänään viedään koira uuteen hoitopaikkaan (jännittää, mitenhän se siellä pärjää?) ja huomenna aamulla laitetaan mesen nokka kohti Lyonia.

Odotamme innolla kaupunkiin tutustumista, sillä niin moni on kehunut Lyonia yhdeksi ihan parhaista kaupungeista koko patonkilassa. Se on myös kuulemma Ranskan kulinaarinen pääkaupunki, joten eiköhän me viihdytä siellä ihan hyvin! Nam!

Lyonista matkamme jatkuu halki Provencen aina rannikolle asti. Jossain St Tropezin lähellä olemme yötä. Seuraavaksi tutustumme Nizzaan ja muihin rantakohteisiin ja hurautamme sitten Monacoon muutamaksi yöksi. Ja kotimatkalla vedetään taas Lyonissa yhden yön huilitauko.

Tällaisella suunnitelmalla siis lähdemme harrastamaan kotimaan matkailua. Hiukan jännittää, että miten tuon pikkumiehen kanssa kaikki sujuu, mutta kyllähän se niin sopeutuvainen ja kiltti vauva on, että eiköhän kaikki mene hyvin. Ja vaikka vähän yöt olisivat reissussa levottomampia, jaksaa nyt ainakin paremmin taas valvoa. Nyt jo viikon verran on tässä talossa nimittäin nukuttu niin hienosti, että ei sitä usko itsekään. Pikkumies on vedellyt 10-12 tunnin unosia ihan putkeen. Vaan pari kertaa yössä on käyty tutti laittamassa. Tämä auvo ehtii varmasti moneen kertaan vielä muuttua, mutta hehkutanpas nyt, kun on ajankohtaista!

Mukavia syyspäiviä tasapuolisesti itse kullekin! Täällä mittari huitelee vielä päivisin melkein 30 asteessa, mutta öisin on jo viileää ja syksyisempi fiilis myös.

Häähumua ranskalaiseen malliin

Lauantaina pääsimme tutustumaan ranskalaiseen hääkulttuuriin. Sonnustauduimme pyhävaatteisiin, pikkumieskin sai hurmaavan, punaisen rusetin kaulaansa.

Heti parkkipaikalla tapasimme isännän kollegan perheineen ja heidän pukeutumista katsoessa mieleen hiipi aavistus, että mahdammeko olla pahasti ylipukeutuneita. He nimittäin olivat sonnustautuneet kutakuinkin lenkkivaatteisiin. Päälle oli valittu lenkkarit, urheilushortsit, urheilupaita, myös vaelluskengät löytyivät. Kirkossa sitten tajusimme, että tuo kyseinen perhe saattoi olla hivenen alipukeutunut. Tosin 300 vieraan sekaan mahtui puketumista jos jonkinlaista aina ihan ykkösistä farkkulinjaan saakka.

Kirkko kesti kaksi tuntia ja sisälsi hurjan paljojn lauluesityksiä ja läheisten puheita. Pikkumies jaksoi aivan esimerkillisesti olla koko toimituksen ajan. Pahimmat keskittymisvaikeudet taisi olla minulla. Isäntä joutui pari kertaa sanomaan, että älä nyt höpötä niin paljon.

Vauvaperheille oli järjestetty oma vauvahuone kirkkoon, josta oli iso katseluikkuna alttarille. Siellä minäkin sitten kävin imettämässä. Porukka myös lappasi ihan vapaasti vessassa ja ulkona kesken kirkonmenojen. Penkissä ei istuttu suomalaiseen tyyliin jäyhinä ja hievahtamatta. Useaan otteeseen puheissa heitettiin myös läppää, jolle kirkkokansa naureskeli ja taputti.

Kirkon jälkeen ajoimme letkassa juhlapaikalle. Täällä tapoihin kuuluu, että koko häävierasseurue ajaa torvet soiden juhlapaikalle ja vähän kaikkien autoja on koristeltu. Henkilökohtainen mielipiteeni on, että kyseessä on todella ärsyttävä tapa, siis tuo torviensoitto. Sitä tehdään myös keskustassa välittämättä lainkaan kellonajoista. No, koska kuitenkin olimme ranskalaisessa hääseurueessa (ja keskellä maaseutua ja todella kauniita viiniviljelmiä), kuului meidänkin torvesta yksi lyhyt, mutta kimakka tööt!

Mitään vaalenapunaisia sydämiä ei ollut ripoteltu matkanvarrelle tietä osoittamaan ja niinpä koko letka meidän johdollamme ajoi harhaan (heja sverige!). Aikamme karttoja tutkittuamme, muutamaa uukkaria ja offroad-pätkää myöhemmin löysimme letkoneimme juhlapaikalle. Parkkipaikka oli tännä kuin herätysjuhlilla konsanaan: 300 vieraan autot vieri vieressä pellolla! Alueella oli pitkiä pöytiä, joihin oli katettu kertakäyttömukeja, vesi- ja limukkapulloja, bretzeleitä, suolaisia kuivakakkuja ja pieniä coctail-tikkuja. Myös olutta ja viiniä sai.

Mitään ohjelmaa ei tässä tilaisuudessa ollut, ainoastaan kaikki vieraat kuvautettiin hääparin kanssa. Tästä nk. aperetiivi-tilaisuudesta aivan lähimmät vieraat jatkoivat vielä dinnerille hääparin kanssa. Me suuntasimme vähäpätöisempinä vieraina sieltä kotiin, kunhan pikkumiehemme oli ensin hurmannut kaikki vekkulilla naurullaan. Oli todella ikimuistoinen ja mukava kokemus käydä juhlimassa ranskalaisia häitä!

Perjantaina näin yhtä slovakialaista ystävääni illallisen merkeissä kaupungilla. Kerroin ystävälleni parin kuukauden takaisesta, monsterimaisesta ajomatkastamme Travemundesta Strasbourgiin, tai siis lähinnä niistä viimeisestä 30 kilometristä, jolloin emme meinanneet löytää kotiin. Kerroin, miten olin ajanut yhtä soittoa koko yön 900 kilometriä ja miten huokaisin helpotuksesta, kun totaalisen uupuneina kaarsimme tienviitasta Strasbourg Nord 30 km. Ihan pian jo kotona!

Kerroin ystävälleni, miten pian liittymän jälkeen tuli tietöitä ja kiertoteitä, ja miten tienviittoja ei kuitenkaan näkynyt missään. Kerroin miten ajelimme edestakaisin totaalisen väsyneinä ja epäuskoisen hämmentyneinä aamuauringon alkaessa nousta taivaanrantaan näkemättä missään halaistua viittaa siitä, mihin suuntaan meidän pitäisi lähteä ajamaan. Kerroin, miten kiroilin niin että rekkamiehetkin olisivat punastuneet, kun pörräsimme pikkuteitä edestakaisin ja miten olimme lähellä ajaa jokeen ja miten sitten lopulta ihmeen kaupalla ja kauhean rundaamisen ja pään rattiin hakkaamisen jälkeen pompsahdimme teollisuusalueen kautta tielle, jonka tunnistin ja osasimme viimein kotiin.

Ja arvatkaa mitä? Tälle ystävälleni oli käynyt täsmälleen samalla lailla kaksi kuukautta ennen meidän tapausta, kun hän oli ajanut yöllä Slovakiasta kotiin. Erotuksena ainoastaan se, että hän ei meinannut ajaa jokeen, vaan peuran päälle. Tekee kyllä mieli mennä katsomaan, onko sinne halvatun tielle vieläkään saatu minkäänäköisiä tienviittoja ja vaatia korvauksia henkisestä kivusta ja särystä.

Kävimme lastenlääkärissä perustarkastuksessa. Pikkumies on lääkärin mukaan oikein hieno ja terhakka vauva. Iloinen myös, hurmasi lääkärinkin nauramalla kovasti. Strategiset mitat ovat 68 senttiä ja 9,3 kiloa. Hyvässä lihassa siis! Kaikki vaatteet ovat jäämässä pieneksi.

Sain postissa aivan ihania vaatteita pikkumiehelle. Löysin kivan nettikaupan, mistä tilasin. Nyt sillä on aivan hellyttävä nallepuku ja vaikka mitä muuta ihanaa.

Tämän viikon vietänkin taas poikein kanssa kolmistaan. Isäntä on reissussa. Saa soitella!

Koti-ikävä

Joskus se tulee ihan pienistä jutuista. Kuten nyt toissapäivänä. Kävin kylvyssä ja lorautin sekaan kylpyöljyä, jota käytin paljon asuessamme Suomessa. Se tuoksu sai minut kaipaamaan kamalasti kotiin, vaikka kotini onkin täällä.

Ehkä asiaan vaikuttaa myös se, että tässä olen alkanut tiedostamaan, miten paljon helpompaa elämäni olisi tällä hetkellä Suomessa. Etenkin isännän matkustellessa joudun välillä aika koville, kun kolme kertaa päivässä roudaan koiran lenkille ja kannan rappuset ylösalas rattaat ja kymmenkiloisen vauvan. Asiaan saadaan mukava haastavuuskerroin, kun hellettä on 37 astetta! Nyt on tullut tajuttua myös se tosiasia, että täällä ei myöskään ole samanlaisia tukiverkostoja. Emme voi viedä vauvaa isovanhemmille hoitoon ja lähteä itse ulos syömään.

Eniten on tietysti ikävä kaikkia rakkaita ystäviä ja perhettä. Ihmisiä. Toiseksi eniten ikävä on saunaa ja järveä. Ikävä on myös hiljaisuutta. Ehkä se kuitenkin johtuu enemmänkin siitä, että asumme täällä kerrostalossa ja aika keskustassa, kun taas Helsingin kotimme on melko rauhallisella alueella ja maantasalla. Täälläkin tosin asuinalueemme on melko rauhallinen, mutta kesäkuumalla tehdyt tietyöt aiheuttivat kamalasti metakkaa.

Ikävöin myös koirapuistoa. Miten helppoa onkaan viedä Batman vaan puolen kilometrin päähän koirapuistoon leikkimään! Ja viimeisenä, mutta ei vähäismpinä eikävöin meidän kodin astianpesukonetta. Täällä meillä ei sellaista vepotinta ole ja tiskaaminen syö välillä naista. P-A-H-A-S-T-I.

Kuitenkin jokainen päivä täällä on ollut ihana ja unohtumaton. Se ei silti vie pois sitä, että sydämessä juuret ovat kuitenkin Suomessa ja vaikka miten tutustuisi uusiin, ihaniin ihmisiin, ovat ne vanhat rakkaat ystävät kuitenkin aina erityisiä.

Pikkumiehen kanssa elämä sujuu päivä päivältä paremmin. Tyypillä alkaa olla jo iskemätön huumorintaju. Se nauraa sille, että irvistän silmät kierossa tai isi tanssii hassusti. Päristeleminen on edelleen kova juttu. Ympäri kierähdellään jo ongelmitta ja yritys liikkeelle on välillä kova. Huuto on myös äänekäs, kun sinnikkäästä yrityksestä huolimatta liikkeelle ei päästä.

Päivämme menevät kutakuinkin nykyisin näin: herätys kello 6.30. Joskus vauva jaksaa jatkaa unia vielä jonkun aikaa meidän välissä, mutta usein ei ja on pirteä kuin peipponen: hirnuu, päristää, höpöttelee, kiljahtee. Ekoille päiväunille noin 9-10 aikaan, tokille noin 13-14. Yhteensä nukkuu päikkyjä maksimissaan kolmen tunnin ajan. Iltaunille poika painuu usein noin kello 19.30. Poika jätti neljän ja puolen kuukauden kypässä iässä ihan itsenäisesti yösyömisen pois! Pikkumies nukkuu siis 11 tuntia putkeen ilman syömisiä. Tuttia joutuu öisin laittamaan muutamasta kerrasta muutamaan kymmeneen kertaan, mutta syöminen on nyt tosiaan jätetty pois. Kyllä äidin nyt kelpaa!

Kaikkea ihanaa on odetettavissa lähiaikoina. Ensi viikonloppuna menemme ranskalaisiin häihin. Sitä odotamme tosi mielenkiinnolla. Sitten lähdemme seikkailemaan Ranskan rivieralle ja Monacoon ja pysähdymme myös Lyonissa. Heti perään suikkaamme Saksan puolelle Moselin laaksoon viikonlopuksi Tiinan ja Jimin kanssa. Ja sitten tulevatkin minun vanhempani viikoksi kylään! Ihanaa! Silloin ajattelimme lähteä isännän kanssa ihan kaksin vuorille jätti-ihanaan kylpylähotelliin ja olla siellä myös yön pois. Italiaan suuntaammekin sitten koko perheen voimin samana päivänä, kun meidän porukat lähteävät takaisin Suomeen. Tutusumme autoillen viinialueisiin ja Italian Riveraan, Milanoon ja Venetsiaan sekä nautiskelemme kokonaisen viikon villassa Toscanassa Anskun, Kallen ja Krissen kanssa! Tulossa siis hurja ja toivottavasti hurjan ihana reissusyksy!

Tästä voitte päätellä, että löysimme siis vihdoin Batmanille toivottavasti hyvän hoitopaikan. Sen pitäisi olla sellainen luxus-hoitola, jossa kaikkien parlamentaarikkojenkin koirat ovat kuulemma hoidossa ja missä koirien hyvinvointiin panostetaan ;)

Ps. Batman sai muuten tulokset lonkka- ja kyynärkuvistaan: olivat parhaat mahdolliset! Kelpaisikohan se isukiksi täällä Ranskan maalla? Jos vaikka ansaitsisi omat papanansa?

Suomiverkkareissa hyppykiikkuun

Täällä on kärsitty äänisaasteesta, kun katuporat sun muut kovaääniset vepottimet ovat pitäneet konserttiaan ikkunamme alla. Kummalliset ovat pikku-ukkomme unenlahjat, kun se on kuitenkin päikkynsä suht ongelmitta vedellyt.

Postista saapui mukava yllätys Eero-papalta; Suomi-verkkarit ja ruisleipää! Ja verkkarit olivat siis perheemme pienimmäiselle. Voi kun tuore ruisleipä maistuikin taas hyvältä! Kiitos!

Paketti Suomesta tuntuu aina ihan joululta! Vinkkinä muuten noin ylipäätään kaikkia ulkosuomalaisia silmällä pitäen, että matkaan voi laittaa esim. ruisleipää, salmiakkia, Makuunin irtokarkkeja, suomalasia kirjoja ja lehtiä, suomalaisia dvd-elokuvia. Irtokarkit ovat suomessa ihan parhaita. Missään muualla maailmassa ei ole niin hyviä irtiksiä ainakaan minun kokemuksen mukaan. Ilmoittakoon kuka paremmin tietää eriävän mielipiteensä!

Batmanilla oli allerginen reaktio, joka sai sen rapsuttamaan itsensä ihan kaljuille länteille. Hetken jo pelkäsin, että sillä on kirppuja, mutta onneksi ei sitten ollutkaan. Lääkäri määräsi kortisonia, joka kyllä tepsi kutinaan. Ainoa ongelma oli, että lääkkeen seurauksena Batman joi litroittain vettä ja sekös sitten myös pissatti. Jouduimme kuljettamaan viittamiestä ulkona kolmekin kertaa yössä, kun se jalat ristissä ulisi oven takana. Tästä huolimatta vahinko kävi myös sisälle. Voi miten nololta se näyttikään! Pari kertaa niinä öinä tuli mietittyä, että miksikäs varten me toi koira otettiinkaan.

Batman on ilmeisesti aikuistumassa (lue: tulossa vanhaksi), koska se on alkanut kerjäämään ja olemaan muutenkin ruokansa perään tosi perso. Se syö mukisematta papanansa ja haluaisi vielä lisää. Batmanin onneksi se on hurmannut lähipuistomme jätskikioskin pitäjät. He aina huutelevat Batmanin nimeä ohi mennessämme ja kysyvät saako sille antaa jätskitötterön. No, eihän heitä raatsi kieltäkään ja niin Batman saa aina lenkillä herkkupaloja. Hauskaa on, että tädit tulevat syöttämään Battikselle tötteröitä, vaikka tiskillä olisi kuinka pitkä jono maksavia asiakkaita.

Batmanista on ollut kovasti apua myös vauvanhoidossa. Pikkumiehemme on ihan hullaantunut koiraveikkaansa ja harhauttamalla sen huomio Batmaniin, saamme lapioitua inhan makuista kukkakaalisosetta pari lusikallista alas. Batman pesee myös mielellään pikkuisen naaman ja kädet ja tästäkös vauva tykkää! Se kikattaa ja hirnuu aivan onnessaan!

Pikkumiehelle kuuluu hyvää. Kaksi alahammasta on jo puhjennut ja lisää odotellaan. Odotellaan myös, että sen saa laittaa hyppykiikkuun, joka sille käytiin Stuttgartista hakemasta. Viiskuisena ohjeen mukaan voi alottaa kiikkumisen. Meni muuten tosi hienosti matkat sinne ja takas ja hienosti jaksoi pikkuinen myös shoppailla. Isäntä sai parit farkut ja kengät ja minä uudet lenkkarit, joilla pääsee nyt lujaa puistoa ympäri. Bikinkuntoon en taida täksi kesäksi enää ennättää, mutta ehkä sitten seuraavaksi.

Meidän kesälomasuunnitelmat on edelleen auki koiranhoitopulmien vuoksi. Kohta on varmaan pakko ottaa tuo karvakasa rivieralle mukaan.

Puistokävelyllä

Kesäriennot pistivätkin sitten blogin taas ihan kesäunille, mutta rätkästääs pari riviä nyt, vaikka kesä vielä jatkuukin.

Suomen loma meni kivasti. Pikkujätkä sai nimen, nähtiin vähän perhettä, sukua ja kavereita, tanssittiin häitä ja vietettiin tyttöjen saunailtaa näin muutamia mainitakseni. Hiukan menoja kyllä esti ja rajoitti pikkuisen refluksivaivat, joiden takia jouduttiin skippaamaan suunnitelmia. Pahoittelut siis kaikille, keitä ei keritty näkemään. Harmittaa kyllä kovasti.

Toissapäivänä kiikutettiin isännän pikkusisko Kaisa takas lentokentälle. Olikin luksusta, kun Kaisa hoiteli au pairin hommia kuukauden verran ja autteli meitä kotihommissa! Jälkeen jäi ikävä ja paljon mustia, pitkiä hiuksia ;)

Kaisan kanssa kierreltiin alennusmyynneissä ja otettiin aurinkoa. Kuva on muuten Kaisan nappaama. Siinä naapurin kissa on uskaltautunut parvekkeelle, vaikka Batman päivystää meidän partsilla.

Pikkujätkä tossa matolla esittelee juuri taitojaan. Se kääntyilee jo ketterästi, kuolaa valtavasti ja höpisee erilaisilla äänillä kovasti. Lelutkin pysyvät jo kädessä. Viimeaikoina yöt ovat ajoittain menneet vähän levottomasti, kun ilmeisesti hampaiden puhkeaminen vähän korpeaa. Vasemmalla alhaalla jo yksi valkoinen nysä pilkottaakin ja muualla näkyy pieniä valkoisia pisteitä muutamia. Kovin iloinen ja hyväntuulinen jamppa se onneksi on noin muuten. Kikattaa niin hersyvästi, että sydän sulaa.

Surkuhupaisa episodi sattui taas Batmanin kanssa. Olimme eräänä hyvin kuumana hellepäivänä puistossa pikkujätkän, Battiksen ja Kaisan kanssa, kun ärhäkkä ampiainen ilmaantui eteemme pörräämään. Saimme molemmat tytöt slaagin ja ryhdyimme juoksemaan viheliäistä piikkiniekkaa karkuun: minä vaunujen kanssa ja Kaisa koiran kanssa. Jossain siinä tiimellyksessä Kaisalta irtosi ote Battiksen hihnasta ja siitäkös tuo helteen uuvuttama koiramme intoutui! Täpötäydessä puistossa se pinkaisi täyteen juoksuun hihna suorana viivana perässä sojottaen. Kieli varpaissa roikkuen ja mielipuolisen innostunut ilme naamalla se höntsäili tervehtimään kauhistuneita ihmisiä puistonpenkillä. Ihmisten kasvot valahtivat kalmankalpeiksi, kun Batman pysähtyi moikkaamaan tai vain viiletti ohi.

Huusin koiraa luokse ja se lähtikin höntsäilemään takaisin meitä kohti. Pahaksi onneksi meidän vieressä kuitenkin oli äiti noin kolmevuotiaan pikkupyöräilijän kanssa liikenteessä. Äiti kun näki Batmanin lähestyvän, hän otti valtavan loikan lapsensa ja Battiksen väliin ja aloitti suuren elämöinnin. Tästä innostuneena Batman tietysti unohti tulla meidän luokse ja lähti huitovaa äitiä ja lasta kohti. Sen päässä koko juttu ilmeisesti vaikutti hauskalta leikiltä. Minä sain pyydystetyksi Batmanin hihnan vasta siinä vaiheessa, kun tuo hätääntynyt äiti mäiski Batmania lelulla päähän. Ymmärrän toki äidin hädän, kun iso koira juoksee kohti, mutta jäi vähän paha mieli, kun hän raivosi minulle, vaikka pyysin koiran käytöstä anteeksi. Eihän tuo äiti tietenkään voinut tietää, että Batman olisi korkeintaan nuolaissut pikkupyöräilijää naamasta.

Jännitys ei suinkaan päättynyt siihen sen puistoreissun osalta. Noin puolta tuntia myöhemmin isäntäkin oli liittynyt seuraamme nauttimaan kauniista kesäpäivästä puistossa ja pulssimme oli juuri mukavasti tasaantunut. Isäntä työnteli vaunuja ja Kaisa talutti koiraa. Yhtäkkiä eteen juoksi vapaana pieni musta koira ja koiran perässä vaappui vanha mummu. Pieni musta koira ei uskonut mummun vaimeita huuteluita, vaan säntäsi aivan Battiksen innosta laajenneiden silmien alle haastamaan sitä leikkiin. Batman otti pari ärhäkkää loikkaa ja sai tempaistua hihnan irti pahaa-aavistamattoman Kaisan kädestä. Ja pian näimme edessämme yllättävän nopean, pienen mustan koiran perässään iso, punaruskea viittamiehemme hihna taas pitkänä, piikkisuorana viivana takana sojottaen katoavan ihmisvilinässä horisonttiin.

Peräänsä koirat saivat varvassandaaleissa kiusallisen hitaasti etenevän isännän ja etanan nopeudella koiransa perään lähtevän mummun käsilaukku käsivarrellaan tanssahdellen, kuin muumimammalla ikään. Heidän perään säntäsin minä, vauva vaunuissa huutaen.

Joitakin minuutteja, kiljahduksia ja kauhistuneita ilmeitä myöhemmin isäntä löysi viittamiehen leikkimästä puiston toiselta jonkun pystykorvan kanssa. Pienen mustan koiran vauhti oli ainakin siinä helteessä ollut Battikselle liikaa ja hän oli ilmeisesti päättänyt luovuttaa takaa-ajon löytäessään uuden, hauskan leikkikaverin.

Tämän episodin jälkeen tuntui, että kaikki tuijottivat meitä puistossa ja päätimme lähteä vähin äänin kotiin. Mummu ei vielä siihen mennessä ollut löytänyt pientä mustaa koiraansa, joka varmaan painelee vielä tälläkin hetkellä kauhuissaan eteenpäin nähden perässään hölmön näköisesti harppovan suuren, punaruskean hirviön.

Jotenkin taas tuntui, että nuo kohtaukset olisi voitu suoraan leikkaamattomana laittaa Marley and me -elokuvaan. Jos et ole sitä elokuvaa nähnyt, niin kannattaa katsoa. Se on aika suoraan meidän elämästä ;)

Pidemmittä puheitta, kaikki täällä patonkilassa on oikein mallillaan. Koitetaan tehdä tässä lomasuunnitelmia, kun isännän loma on vielä pitämättä. Tarkoitus olis kierrellä nyt ympäri Ranskaa. Ekaksi suunnataan Rivieralle päin, kunhan vaan saadaan toi meidän nelijalkanen jonnekin hoitoon. Vapaaehtoisia anyone? ;)

Kotikonnut kutsuvat

Kummasti meinaa blogin pitäminenkin harventua, kun taloon on tullut pieni kapellimestari tahtia lyömään. Masuvaivat ovat vähän itkettäneet ja sen vuoksi ei olla oikein pysytty rytmissä koko aikaa, mutta nyt on jonkun aikaa mennyt jo taas mukavammin. Poika on nukkunut yöt jo aika kivasti - ainakin nyt toistaiseksi. Hymyjäkin on jo vähän harjoiteltu ja kasvu on kovaa. Tosi hyvin on kaikki mennyt ja toivotaan nyt vaan, että masuvaivatkin helpottaisivat tai että eivät ainakaan pahentuisi.

Meillä oli oikein mukava viikko anopin kanssa. Leivottiin mm. karjalanpiirakoita ja sitruunakakkua sekä käytiin vähän shoppailemassa. Sain myös nukkua vähän univelkoja pois, kun vauva oli mummin hyvässä huomassa. Anopin lähtiessä oli kotikin kummasti siistiytynyt ja ikkunatkin pesty! Iso kiitos vaan sinne!

Päivi-serkku, Saku ja vuoden vanha Elias-poika saapuivat sitten vappuvieraiksi simaa ja tippaleivät kasseissaan. Vietimme vallan mukavan vapun puistopiknikkeineen ja saimme hyvää esimakua myös siitä, millaista meilläkin voi vuoden päästä olla. Melkoista vilskettä ihan varmasti ;) Elias opetteli kävelyä ja on ihan siinä ja siinä, että milloin se taapertaminen siitä lähtee!

Meidän pikkuisen ruskea syntymätukka on muuten alkanut punertaa! Isännällä on kuulemma ollut vauvana punainen tukka, joten sieltä se sitten varmasti juontaa juurensa (en ainakaan tunnusta muuta;). Vauvamme tukka on myös alkanut mennä enemmän ja enemmän kiharalle! Jännä nähdä millainen peruukki sillä on sitten isompana! Nyt vaikuttaa ainakin siltä,että kohta meidän koiran turkki ja vauvan tukka on aika samanväriset.

Viime sunnuntaina saimme jännitystä elämään, kun tulimme aurinkoiselta puistolenkiltä koko perheen voimin ja huomasimme, että kotiavaimet ovat kotona, me ilman avaimia ulkona. Vaiheikkaan iltapäivän aikana kävimme pimpottamassa lähes kaikkien naapureiden ovikelloja, koitimme tuloksetta tavoittaa vuokraemäntäämme, tilasimme lukkosepän, joka ei osannut avata lukkoa ja istuimme autossa pitelemässä sadetta kotimme edustalla. Lopulta ystäväpariskuntamme saapui apuun ja pariskunnan nainen kiipesi isännän ja miehensä avustuksella sisäpihan parvekkeelta sisään ja päästi ulkona värjötelleet fransikset koirineen ja vauvoineen takaisin sisälle. Aika rambo nainen!

Tässä puuhataan nyt sitten jo kovasti Suomeen lähtöä. Ensi viikolla tullaan! Jipiiiii! Sitä ennen on vielä käytävä ostamassa mm. suksiboksi katolle, koska meidän retkikunta ei mahdukaan farmariautoon kamoineen ilman ns. "anopinkuljetuslaatikkoa".Huh, miten sitä osaa pakata kaiken tarvittavan mukaan?

Luvassa on hektistä lentoa, ristiäiset ja vaikka mitä juoksua, mutta siltikin haluan änkeä vielä lisää ohjelmaa lomalle ja toivonkin, että kaikki ketkä haluaa meitä nähdä, paukkaa meidän mökille moikkailemaan meitä! Siellä me ollaan - isäntä tosin vain viikon - minä ja "pojat" sitten pidempään. Toivottavasti ehditään näkemään mahdollisimman monia!

Saas nähdä saadaanko me ollenkaan pojallemme Suomen sosiaaliturvatunnusta. Vaikka Ranskan viranomaiset ovatkin superbyrokraattisia, niin kyllä siellä koto-Suomessakin osataan! Toimitimme Pariisin lähetystöön kaikki tarvittavat paperit ja todistukset pojan syntymästä ja luulimme, että homma siitä etenee. Lopulta soitimme perään ja kyselimme tilannetta ja sieltä sanottiin, että kaikki on muuten kunnossa, mutta papereista puuttuu yksi leima, joka ainoastaan kelpaa Suomen viranomaisille. Isäntä selvitti sitten päivätolkulla mistä sellaisen leiman saa, kun eivät osanneet lähetystöstä neuvoa. Lopulta selvisi, että lähin paikka, josta sellaisen saa on yli sadan kilometrin päässä Colmarissa. Huoh! Nyt ovat sitten paperit vetämässä uudestaan - toivotaan, että nyt onnistuisi!

Oih, odotan jo ihan hulluna, että päästään Travemundestä lähtevään laivaan ja siellä lämpeävään suomalaiseen saunaan! Perinteisesti olen käynyt laivalla vihtomassa ja voi miten se aina tuntuu niin ihanalta!

Keväistä aurinkoenergiaa kaikille lukijoille!

Sekaisin pikkuprinssistä

Vielä kuukausi sitten kummastelin, kun kaverit kyselivät kilvan, että pitäähän isäntä isyyslomaa ja tuleehan tänne joku mua auttamaan. Ajattelin, että ihan hömpötystä, pieni vauvahan nukkuu koko ajan ja ehdin ihan hyvin tehdä kaiken. Nyt reilun kolmen viikon äidin pestissä ollleena voin unohtaa asian kummastelun. Oli aivan todella ihanaa, kun koko perheella vietimme isyyslomaa. Ilmatkin suosivat ja hellerajat paukkuivat rikki. Kesä humahti puihin ja kukkasiin hetkessä: puistokävelyillä saa ihastella kukkivia puita, pensaita ja istutuksia kaikissa sateenkaaren väreissä!

Nato-kokous pisti koko kaupungin sekaisin. Liikenne oli aivan jumissa ja kaupunki täynnä mielenosoittoittajia ja mellakoijia sekä niiden vastapainoksi poliiseja ja sotilaita mellakkavarustuksessaan. Onneksi me saimme seurata hulabaloota rauhassa kotoa käsin. Isäntä kävi kaupassa tankkaamassa kaapit täyteen ruokaa ja sitten vaan ikkunasta katselimme, kun Obama saattueineen hurautteli ohi.

Korvaamaton apu oli myös mun vanhemmat, jotka riensivät ensimmäistä lastenlastaan katsomaan. Poika sulattikin mummon ja vaarin sydämet ihan kokonaan ja takaisin Suomeen lähti kaksi ihan hurahtanutta ihmistä. Täällä ollessaan taas tekivät kotitöitäkin meidän apuna ja tuli kyllä apu tarpeeseen. Minun aikani nimittäin on mennyt noissa imetyshommissa ja nukuttamisessa ihan täysin. Eikä sitä ihan suotta ole imetetty, sillä eilen oli lastenlääkärin tarkastus. Poika on kasvanut kolmessa viikossa seitsemän senttiä ja ottanut parissa viikossa kilon lisää elopainoa! Lääkäri kyllä epäili vahvasti, että siinä pituusmittauksessa on tehty sairaalassa mittavirhe, että ei kukaan voi kasvaa seitsemää senttiä kolmessa viikossa. Nyt kuitenkin eilen vahvistetut mitat olivat 54 cm ja 4,1 kg.

Laitan nyt tähän yhden kuvan pikkumiehestä, vaikken taida jatkossa kauheasti vauvakuvia tänne laittaa. Lähetän mielelläni pyydettäessä kuvia, mutta jotenkin en halua täällä internetin ihmeellisessä maailmassa laittaa lapsemme tai oikeastaan meidän omiakaan kuvia kamalasti jakoon, nämä sivut kun ovat sellaiset, että tänne pääsee kaikki. Joka tapauksessa täytyyhän nyt tämä yksi kuva ainakin uudesta tulokkaasta laittaa. Poika on mitä ihanin ja suloisin ja on hurmannut meidät ihan kokonaan! Viime yönäkin nukkui putkeen viisi tuntia ja heräsi syömään vaan kerran. Joka päivä pikkuisesta oppii uutta; mitä esim. mikäkin itku tarkoittaa. Poika aivastaa kaksi kertaa peräkkäin aivan kuten isänsä, tuhisee kuin äitinsä, sen silmät lurppaavat väsyneenä aivan kuten isällään ja sillä on äitinsä nenä. Se rakastaa jalkapohjahierontaa, tissin imemistä ja tykkää kölliä eniten kyljellään. Ajoittain se näyttää 70-lukulaiselta ministeriltä, kun se naama kurtussa mietiskelee. Vaatteiden vaihto ja ilmakuplat masussa saavat raivon partaalle ja silloin poika kroolaa vimmatusti käsillään ja huutaa vihaisena NNNÄÄÄÄÄÄ!!!!

Me buukattiin matka Suomeenkin jo ja lähdetään sitten kuukauden päästä kotikulmille viettämään ristiäisiä ja pientä lomaa. Ihanaa! Pojan nimi on tosin jo käytössä, se kun on täällä tapana kertoa heti. Vainoharhaisena ihmisenä en nyt sitäkään taida tässä blogissa mainita, mutta senkin kerron kyllä mielelläni kiinnostuneille kysyttäessä! Mä kun olen yrittänyt blogikirjoituksissa välttää omani ja miehenkin nimien mainitsemista, niin esiintyköön nyt tässä blogissa omalla nimellään vain Batman.

Anoppi pyyhältää huomenna tänne viikoksi ja innoissaan täällä jo odotetaankin anoppia saapuvaksi! Ja josko minäkin pääsisin livahtamaan hetkeksi vaatekaupoille ja asioille. Äitiysvaatteet on onneksi jo liian isoja, mutta omat farkut ei vielä jalkaan mene. Kärsimättömänä ihmisenä en malta odottaa, että pääsen takaisin omiin mittoihin.

Vauvantuoksua ja kevätpörräisiä kaikille onnellisilta Franskisilta! Ja kiitos tosiaan vielä kovasti kaikille meitä muistaneille! Ainiin ja Lauralle, joka kommentoi viime kirjoitusta: Me ollaan sitten tulossa teidän häihin, jos ei toi mun puolisko ole muistanu ilmottaa :) Mitä ihaninta hääjärkkääilyaikaa teille ja C U soon!

Pikkumiehen tuhinaa

Meitä on nyt neljä. Aamun sarastaessa 24.3. vetäisi ensimmäisen hengenvetonsa rakas, pieni poikamme. Kymmenen pisteen pojan strategiset mitat olivat 47 senttiä ja 3270 kilogrammaa. Pojalla oli syntyessään paksu, tumma tukka ja siniset silmät. Kun ensimmäisiä silmäyksiä luotiin, siinä hetkessä kimmelsivät vanhempien silmät ja sydän tulvahti täyteen rakkautta. Tunne oli jotain aivan sanoinkuvaamatonta. Siitä on vieläkin ihan sekaisin.

Synnytys meni hyvin, vaikka kestikin kuin nälkävuosi. Lapsivedet menivät lauantai-iltana ja vauva syntyi tiistai-aamuna. Ilman supistuksia vauhdittavaa lääkettä synnyttäisin varmaan vieläkin. Kätilöt olivat ihania ja miten hyvä tunnelma jäikään, kun he synnytyksen jälkeen sanoivat, että tämä oli todella kaunis synnytys ja kehuivat, että isä ja äiti olivat koko ajan kauniita yhdessä. Tiedä siitä kauneudesta sitten (taisin siinä välillä kirotakin kuin rekkamies;), mutta hyvä mieli kaikesta kuitenkin jäi!

Kotiin päästiin viiden päivän sairaalaelon jälkeen. Vaikka sairaalassa oli todella ensiluokkainen hoito, niin voi sitä tunnetta, kun isi haki meidät kotiin! Itkeä vollotin vain koko päivän silkasta onnesta.

Batman odotti pikkuveikkaa innoissaan. Se onkin ottanut pikkuisen mallikkaasti vastaan, eikä ole osoittanut yhtään mustasukkaisuutta. Varovasti se aina nuuskii ja ainoa, mistä joutuu vähän kieltämään on, kun se yrittää antaa märkiä naamapesuja vauvalle. Koitetaan nyt ensialkuun vähän vältellä niitä, kun pikkuisen vastustuskyky ei ole vielä ihan kehittynyt.
Batman on muuten täysin sekopäinen rintamaidon fani. Se väijyy koko ajan silmä kovana, josko johonkin olisi jäänyt liivinsuojuksia, läikähtänyt tippa maitoa tai jäänyt rintapumppu lojumaan. Jos vauva ei halua syödä, niin Batman on kyllä aina ensimmäisenä jonossa!

Olen vielä vähän topilaana synnytyksestä ja onneksi isi onkin kotona nyt pääsiäisen yli. Uutta arkea opetellaan ja pikkuhiljaa se on lähtenyt sujumaan. Vauva on ainakin toistaiseksi nukkunut vastasyntyneeksi hyvin, mutta onhan tässä opettelemista siihen, että joka yö herätään kuitenkin pari kertaa yössä. Kummasti sitä vaan tuntuu jaksavan, vaikka silmänaluset hieman tummat jo ovatkin.

Pikkuinen on niin hanakka syömään, että on jo kasvattanut viikossa itselleen kaksoisleuan ja pyöreät posket. Pikkumiehen tukka on myös alkanut vaalenemaan ja on nyt perisuomalaiseen tapaan maantienvärinen. Huomenna tervehtimään rientävät isovanhemmat äidin puolelta ja seuravaaksi tulossa on mummi isin puolelta. Vapun tienoilla Päivi-serkku ja Saku sekä pikku-Elias tulevat tervehtimään. Mukavaa! Sitten tarkoituksena onkin tulla Suomeen pyörähtämään!

Kiitos kaikille meitä onnitelleille, kiitos ihanista sanoista, kauniista kukista, korteista ja lahjoista!

Aurinkoa parvekkeella

Ilma on nyt niin mahtava ollut jo pari päivää, että ollaan Battiksen kanssa nautikeltu auringosta parvekkeella. Jännä, että vaikka täällä "laaksossa" on jo näin lämmintä, vuorilla on silti lunta reilustikin. Isäntäkin oli eilen jollain koiravaljakkoajelulla tiiminsä kanssa vuorilla.

Tässä muutama otos tuosta meidän partsilta. Ostettiin esikoita kevätkukiksi. Aika jännä muuten, että täällä perinteisten orvokeiden ja esikoiden lisäksi kevätkukkana näkyy paljon myös hyasintteja.

Laitanpa tuohon sitten vielä kuvan meidän naapurin parvekkeelta. Koko viime vuoden luulin, että ne upeasti kukkivat pelargoniat ovat tekokukkia, kun ne kukki ja kukki vaan, vaikka kaikki meidän parvekkeella kuoli kuumuuteen ja kastelemattomuuteen. Sitten vaihtui vuokralaiset tuohon naapurikämppään, eikä mennyt aikaakaan, kun nuo "tekokukat" heittivät henkensä. Ilmeisesti ei ole ihan yhtä hyvä viherpeukalo tuo nykyinen naapuri. Jännä, ettei se ole saanut edes roskikseen noita kuolleita kukkia tämän parin kuukauden aikana, mitä se on tossa asunut,
Ei sinänsä, että itsekään mikään hortonomi olisin. Täytyy tunnustaa, etten tunnistanut edes esikkoa ennen kuin sitten kotona googlasin, mitä tuli ostettua =)

On taas kevät

Eilen kävimme koko perheen voimin Reinin varressa taas lenkkeilemässä. Isäntä ja Batman juoksivat edestakaisin ja minä masuni kanssa puuskutin eteenpäin niin reippaasti, kun nyt tällä kombinaatiolla pääsee. Ja yllättävän kovaa sillä vielä pääseekin! Tässä muutama otos reissusta.




Iltapäivällä kävimme ostamassa kukkia parvekkeelle ja illalla vietimme kesäkauden avajaisia ja illastimme parvekkeella. Laitan parvekkeen kesälookista vaikka kuvia vähän myöhemmin.

Vastaus kuvahaasteeseen

Saimme Batmanin voimakaksikkokaverilta Robinilta seuraavanlaisen blogihaasteen:

1. Go to the 4th folder in your computer where you store your pictures.
2. Pick the 4th picture in that folder.
3. Explain the picture.
4. Tag 4 people to do the same!



Sattuikin olemaan koira-aiheinen kuva vielä! Kuvassa ollaan hakemassa Batmania kotiin Oulusta ja pikkuinen hivenen syyllisen näköisenä siinä vielä lirauttaa ennen kotimatkaa. Kuvatekstiksi sopisi parhaiten ehkä "Oops, busted!" Pitkä matka kotiin Helsinkiin menikin muuten tosi hienosti - kertaakaan ei pentu pissinyt sisälle autoon!
Haastan Bebetalon hengettären sekä Tiinan penkomaan omat kuvakansionsa. Robinille ja porukoille hännänhuiskutukset!

Olenkin tässä viime päivät käynyt läpi koneelta löytyvää digikuvakaaosta. Miten se voikaan olla niin ylitsepääsemättömän hankalaa teettää parhaista kuvista paperikuvat, laittaa ne albumiin ja arkistoida digikuvat jotenkin järkevästi koneelle? Nyt olen pyhästi vannonut, että ennen kuin kansiot täyttyvät vauvan kuvista, olen selvittänyt kuvakaaoksemme ja järjestänyt parhaat kuvat albumiin. Työsarkaa riittää.

Olen muutenkin viuhtonut aika kovasti. Tänään tein suursiivouksen ja eilen leivoin kuin martta koko päivän. Viimeistään viikonloppuna ajattelin raahata isännän puutarhakauppaan. Haluaisin istuttaa parvekkeelle orvokeita ja jotain muutakin nättiä. Ihana kevätaurinko paistaa taas ulkona!

Jännitystä ilmassa

Ihana viikonloppu takana! Kokkailtiin herkullista ruokaa, katottiin leffoja, käytiin juoksuttamassa koiria,shoppailemassa kivoja juttuja kotiin ja vauvalle, illastamassa kavereiden kanssa intialaisessa ja eilisen kruunasi vielä uusintavisiitti ihanaiseen kylpylään, jossa oltiin joku aika sitten ekaa kertaa. C'est parfait!

Tuli siis viikonlopun aikana syötyä tulista ruokaa, saunottua, shoppailtua ja liikuttua muutenkin aika paljon. Eipä silti merkkiäkään, että vauva olisi tulossa ulos, joten odottelu jatkuu. Tosin eihän tässä vielä olla edes (ensimmäisessä) lasketussa ajassa, joten viikkoja voi vielä mennä. Kyllä täytyy myöntää, että jännitystä alkaa olemaan ilmassa! Koitan vaan tolkuttaa itselleni, että kyseessä on täysin luonnollinen tapahtuma ja kaikki menee hyvin. Ihan turhahan sitä on kamalasti jännittää, kun homma on kuitenkin väistämättä edessä ja se menee sitten omalla painollaan just niin kuin se menee. Onneksi on maailman paras kannustaja tukena ja lopussa odottaa sitten mitä kallein palkinto! Psyykaten ja suggeroiden siis mennään kohti h-hetkeä!

Sitten taas pieni purinapätkä ranskalaisten kummallisuudesta. Aloin epäillä, että onkohan meidän kodissa hometta, kun olen sillä tavalla sairastellut, vaikka yleensä olen terve kuin pukki. Ajattelin, että ehkä olisi hyvä saada joku mittarimies tänne toteamaan kosteustilanne, ettei tarvitse miettiä, että joutuisi tuomaan vauvan kovin homeiseen kotiin. Asiaa sitten selviteltiin ystäven avustuksella ja saimme selville, että Ranskassa ei ole sellaista ammattikuntaa laisinkaan, kuin home- tai kosteusmittaajat. Sellaisia tutkimuksia ei täällä siis tehdä eikä siihen tarvittavaa ammattitaitoa tai laitteistoa kertakaikkiaan löydy. Mitä hittoa?!?

Kun ystävämme sitten kysyi paikalliselta rakentajalta, että mitä sitten pitäisi tehdä, jos epäilee hometta niin mies totesi, että kaupoista saa sellaista ainetta, jolla voi pestä näkyvän homeen pois, jos se jotenkin häiritsee. Tässä nyt vaan sitten mietittiin, että onkohan nämä patonginpurijat kuulleetkaan homeen terveyshaitoista vai mistä tässä on oikein kyse?

Rauhottauduin nyt kuitenkin sillä, että, meidän kotona on yksinkertaiset ikkunat, jotka falskaavat enemmän kuin ammottava reikä seinässä. Ehkä täällä ei sitten hometta ole, koska ilmanvaihto toimii ainakin melkoisen tehokkaasti. Toivotaan näin!

Kevät on jo pitkällä ja puissakin jo vihertää. Batman sekoaa ulkona joka kerta, kun siellä on niin paljon hyviä hajuja. Kovasti nautiskellaan jo ajoittain ihanasti lämmittävästä auringosta ja hyvästä fiiliksestä. Isäntä kulkee töissä koko ajan puhelintaan tuijottaen, että koska mä soitan ja koiran hoitajat ovat valmiudessa. Ja siltikin voi tosiaan olla, että tässä valmiustilassa odotellaan vielä useita viikkoja. Huiiiiiih miten jännää!

Kanttuvei ja kevät tuli

Viruin viikon päivät aivan järkyttävässä flunssassa ja kovassa kuumeessa. Kun napsin antibiootteja tulehtuneeseen keuhkoputkeen, poskionteloihin ja korvaan, söin kasapäin valkosipulia, niistin ja yskin pääni tainnoiksiin en huomannutkaan mitä ulkona sinä aikana tapahtui. Sinä aikana oli tullut täysi kevät!

Nyt kun olo on jo inhimillinen, on aika ihana haistella keväistä ulkoilmaa. Puistossa tuntui ihan siltä, että olisi vappu. Mukavasti lämpöasteita, iloisia ihmisiä liikenteessä, ilmapallomyyjiä ja posetiivarin soittajia. Vaikka tässä taudin jälkeen vielä voimia keräilenkin, päästiin silti koko perheen voimin pienelle retkelle puistoon nauttimaan auringosta. Natustettiin suklaakeksit puistonpenkillä ja Battiskin sai herkkupalan syötäväkseen.

Masussa möllöttävä vauva on nyt niin sanotusti täysiaikainen. Vaikka laskettuun aikaan vielä onkin kolmisen viikkoa, laskettaisiin vauva jo täysiaikaiseksi, jos se nyt syntyisi. Onneks meillä alkaa olla nyt kaikki hommat jo kasassa. Tosin vielä mun pitää mennä uusimaan veriryhmäkorttini, sillä se ei kuulemma ole validi, koska siitä puuttuu mun tyttönimi. Ihmeellistä pilkunviilausta taas. Tämän kummallisen vaatimuksen esitti erittäin v-mäinen anestesialääkäri, joka tutki mut viime viikolla, että mulle voidaan niin halutessani synnytyksessä tökätä epiduraalipuudutus. Istuin siellä vastaanotolla yli 38 asteen kuumeessa ja lääkäri totesi vain, että "Kuulkaa rouva, neuvoisin teitä nyt pikaisesti hankkitumaan eroon tuosta taudista, sillä synnytys voi käynnistyä milloin vain ja olette tosi huonossa kunnossa. Me emme myöskään voi antaa kuumepotilaille epiduraalia, joten siksikin kannattaisi nyt parantua."

Joo ei kun ihan tahallanihan minä sairastelen.

No, onneksi tosiaan nyt tauti on jo voitettu ja toivottavasti ei enää uutta pöpöä pääse iskemään ennen syntymää! Eilen kävimme varaamassa huoneen sairaan mere-enfant-osastolta. Yritettiin nyt ainakin varata privaattihuone ja niin että isäntäkin saa sitten sängyn sinne. Aika luksusta, jos oikeesti saadaan yksityishuone!

Batmania on yritetty opettaa olemaan menemättä vauvan leikkimatolle. Tällaisen vinkin saimme, jotta koira osaisi sitten jo vauvan tullessa kiertää maton, jolla vauva pötköttää. Kova hinku Viittamiehellä juurikin siihen on, mihin ei saisi mennä. Nyt se on uskonut (ainakin toistaseks) ettei mene siihen pötköttämään, mutta luunsa se silti vielä viskaa siihen matolle itsepintaisesti.

Jänniä aikoja elellään. Ei voi muuta sanoa!

Aurinkoa kaikille keväisestä Ranskasta!

Ajatko baskeri silmillä?

Kevät ei näytä nyt saavan yliotetta talvesta millään. Aina välillä fiilis on jo tosi keväinen, kunnes taivas värjäytyy taas harmaaksi ja sataa kaatamalla vettä tai räntää.

Ja me liukastelemme kesärenkailla liikenteessä, sillä eihän täällä "etelässä" talvirenkaita tarvita. Eihän? Isäntä on sitä mieltä, että ei. Minä olen sitä mieltä, että täällä turvallisesti liikenteessä liikkuakseen pitäisi ajella kypärä päässä panssarivaunulla. Sen verran kaistapäistä tämä liikenne täällä on. Joka kerta, kun lähdemme autolla jonnekin, kapuaa kaikkien autossa olevien verenpaine vaarallaisiin lukemiin ja isännän suusta sinkoaa sarjatulella kirosanoja. Eikä ihme, sillä liikenne on aivan kaoottista - etenkin kaupungissa. Todella vaikea ymmärtää, että sellaisilla ajotaidoilla ja liikennetietämyksellä varustettuja autoilijoita päästetään lähellekään mitään moottoroituja välineitä.

Syitä tähän on ilmeisesti monia. Ensimmäinen on varmasti huono liikenneopetus. Tasoon on ilmeisesti kiinitetty viime aikoina enemmän huomiota, mutta hedelmää se ei tunnu vielä ainakaan kantavan. Mieltä ei myöskään rohkaise, kun näkee autokoulun autoja aivan laittomasti pysäköitynä tai tekemässä päättömiä kaistanvaihtoja tai ohituksia. Varmasti tärkein oppi, jonka täältä autokoulusta saa on se, että vika onnettomuustilanteessa on aina takaatulevan. Ja sen mukaista on sitten ajotapa. Täysin vilkaisematta peiliin, ilman minkäännäköistä vilkunkäyttöä sitä vaan pusketaan toiselle kaistalle. Jos ei ole salamannopea jarrujalka, ovat pellit hyvin äkkiä rutussa. Olemme tulleet käsitykseen, että noin 90%:sta täkäläisistä autoista ei löydy suuntavilkkuja ollenkaan.

Toinen syy karmeaan liikennekäyttäytymiseen on käsittämätön asennevamma. Tähän tulokseen me ainakin olemme päätyneet. Ihmiset käyttäytyvät liikenteessä(kin) todella itsekkäästi, eivätkä välitä siitä, mitä toisille tapahtuu. Esimerkkejä on pilvin pimein:
- pysäköidään laittomasti toisten autojen eteen, niin, että alun perin parkissa olleet eivät pääse eteen eikä taakse
- tärkeintä on, että MINÄ ehdin ensin. Tästä oiva esimerkki eiliseltä, jolloin lyllersin suojatiellä tien yli ja olin katsonut, että ehdin hyvin ennen kauempaa tulevia autoja. Olisin toki ehtinytkin muuten, mutta kun sieltä kaukaa tuleva auto minut nähdessään painoi kaasua ja kiihdytti rotiskonsa hurjaan vauhtiin. Siinä tuli ison mahan kanssa kiire loikata pois alta. Huusin toki perään kaikki sadattelut, mitä suomeksi ja ranskaksi osasin, mutta se tuskin vaikuttaa tyypin tulevaan liikennekäyttäytymiseen millään tavalla.
- kiilataan eteen peileihin katsomatta ja välittämättä, että takana tuleva joutuu tekemään paniikkijarrutuksen

Asennevamma voi toisaalta ilmetä myös aivan järjettömänä "jaloutena". Täysin normaalia esimerkiksi on, että autoilija saattaa kovasta vauhdista yhtäkkiä jarruttaa nähdessään punaisissa valoissa odottelevan jalankulkijan ja päästää tämän tien yli, vaikka autoilijalle palaa vihreä ja jalankulkijalle punainen.

Liikennekuolemat ovat viime aikoina tosin vähentyneet, mutta kerrassaan hurjia luvut ovat vieläkin. Vähentymiseen lienee vaikuttaneen ainakin nopeusvalvontakamerat, joita on asennettu ahkerasti. Poliisi on ilmeisesti tehostanut myös nopeusvalvontaansa, mutta ainakaan pysäköinninvalvontaan tämä terästäytyminen ei ylety. Poliisi ei millään tavalla puutu, vaikka pysäköisit autosi keskelle tietä hätävilkut päällä ja lähtisit syömään kaikessa rauhassa seitsemän ruokalajin illallisen.

Kaikessa viisaudessaan baskeripäiset lainsäätäjät päättivät puuttua hurjiin liikennekuolemalukuihin säätämällä lain, että jokaisessa autossa on sakon uhalla oltava keltaiset heijastinliivit. Tämän lakiuudistuksen ranskalaiset ovatkin ottaneet tosissaan. Liivi ei pelkästään löydy jokaisesta autosta jostain hanskalokeron pohjalta, vaan se on oikein puettu pelkääjän penkin päälle. Kun sitten vähän miettii, että kuinka suuri vaikutus katastrofaaliseen liikenteeseen mahtaa olla tuolla lakiuudistuksella, että jokainen voi halutessaan pukeutua kirkkaankeltaisiin liiveihin, sitä ihan masentuu päättäjien päättömyydestä. Top gear -ohjelman Jeremy Clarkson kuvailikin tätä lakia osuvasti: yhtä fiksu lakiuudistus olisi määrätä, että jokaisen auton takakontissa pitää olla sipulipussi.

Turvallisia ajeluita vaan tasapuolisesti kaikille! Me yritetään täällä väistellä kolareita. Onneksi aurinko alkoikin nyt paistamaan. Ehkä se kevät sieltä tulee sitten kuitenkin!

Kylpylänautintoja vuoristossa

Viikonloppuna juhlistimme ensimmäistä hääpäiväämme. Noin tunnin ajomatkan päässä vuorilla on ihana piilopaikka, josta isäntä oli saanut töissä vihiä. Sinne se sitten vei meikäläisen viikonloppuna juhlistamaan ensimmäistä kokonaista vuottamme avioliiton satamassa. Vuorilta löytyi todella viehättävä pieni hotelli, jossa oli aivan ihastuttava kylpylä! Ja niin me saunoimme ja kylvimme tuntitolkulla itsemme kurttuisiksi. Se teki tosi hyvää! Siellä oli kaksi aika suomalaistyylistä saunaa ja sitten kaksi sellaista hammam-tyyppistä höyrysaunaa. Lisäksi löytyi kylmävesiammetta ja poreammetta niin pois päin.

Jos joku haluaa vilkaista, minkälaisessa paikassa olimme, tässä linkki:

http://www.la-clairiere.com/en/accueil.php?vers=flash

Kylpylä oli tosi siisti ja rauhallinen. Siellä saa myös kaikkia ihania hoitoja luonnonkosmetiikalla tehtynä. Menemme varmasti sinne vielä uudestaan!

Yksi päivä kävin tuossa meidän lähellä uimahallissa uimassa ja siitä en kyllä vaikuttunut taas ollenkaan. Peseytyä ei voinut ilman uikkareita ollenkaan, sillä suihkut olivat yhteissuihkut uima-allastilassa. Monet eivät itse asiassa käyneet ollenkaan suihkussa, vaan painelivat veteen ihan suoriltaan. Tämä tietysti hygienisen suomalaisen mielestä on melko ällöttävää. Katselin kauhulla, kun vastaan uineiden naisten maskit vaan valuivat veteen. Yöks. Lisäksi uimahallissa ei ollut (periranskalaiseen tyyliin) minkäänlaista rotia siinä, miten siellä uidaan. Kaikki uivat siksakkia ja mätkivät ja potkivat toisiaan siinä mennessään. Tuli mieleen ihan tämä liikennekulttuuuri. Ei siis puhettakaan siitä, että matkauimareille olisi varattu oma kaista tai muuta vastaavaa. Siellä sai siis ihan tosissaan varoa, ettei joku potkaise ohi mennessään.

Oli muuten kiva lukea muidenkin ulkosuomalaisten saunakokemuksista! Hauskoja =) Kiitos kovasti kaikista kommenteista! Niitä on aina tosi kiva lukea!

Tänä aamuna kiikutin Batin lääkäriin, kun sen korva on kiukutellut jo pidemmän aikaa. Välillä se on aina ollut ihan normaali ja välillä punoittanut ja kutissut. Noh, kyllä siellä nyt jotain bakteeritulehdusta oli ja korvatippoja saimme lääkkeeksi. Nyt se reppana makaa ihan marttyyrina tuolla omalla paikallaan, kun sen korvia kaiveltiin ja lääkäri tutki, vaikka se teki kaikkensa vastustellakseen. Sillä on ollut aika paha eläinlääkärikammo siitä lähtien, kun viime kesänä yksi lääkäri niittasi sen kipeään tassuun niitä niittejä. Silti lääkäri kehui, että huomaa, että Batman on todella hyvin koulutettu. Kröhöm =D

Tuli taas ihan ylpeä olo, kun hoidin koko homman pelkästään ranskaksi, enkä langennut sanomaan sanaakaan enkkua. Myönnettäköön tosin, että ihan en ehkä kaikkea sanatarkasti tajunnut, mitä se lääkäri selitti (puhui kuin papupata), mutta suurimman osan kumminkin. Isäntäkin oli saanut ranskan opettajaltaan kehuja, että on edistynyt. Ja ihan selväsi sekin alkaa jo tajuamaan paremmin, mitä ympärillä puhutaan. Pikkuhiljaa siis, vaikka välillä onkin tuntunut, että ollaan niin tonttuja ja patalaiskoja, ettei ikinä opita.

Vauvan tarvikkeiden metsästys jatkuu. Uhkaavasti nuo päivät vain kiitävät eteenpäin. Enää kuutisen viikkoa laskettuun aikaan! Onneks mulla on varaa valita noista lasketuista ajoista, kun olen saanut jo eri lääkäreiltä neljä eri laskettua aikaa. No, faktahan on, että oli sitä mikä tahansa päivämäärä asetettu, vauva syntyy sitten kun se syntyy.

Batman on selkeästi vähän kyllästynyt muhun, kun lenkit mun kanssa alkavat olla jo vähän lyllertämistä. Se katselee aina kummissan, että mitä sä nyt siinä puuskutat ja koittaa nykiä eteenpäin. Ohessa on vähän osviittaa siitä, minkä muotoinen tursas täällä kirjoittelee. Olo on kuitenkin muhkeasta masusta huolimatta oikein hyvä!

Putsplank ja vastaus haasteeseen

Koti kimmeltää siistinä ja sisustustakin on uusittu. Äiti ja isä kävivät täällä "lomailemassa" ja siinä samalla tekivät suursiivouksen. Nyt on paikat jynssätty lattialistoja ja ikkunanpuitteita myöten ja maljakossa komeilevat tuoreet kukat. Onneksi vierailuun mahtui myös shoppailua ja rennonletkeää yhdessäoloa. Kävimme taas kerran katsastamassa Stuttgartin outletit ja nyt mukaan tarttui myös tarvikkeita vauvalle. Tulokasta odottamassa ovat jo vaunut ja turvakaukalo. Kävimme pyörimässä myös uudella ostarilla täällä Ranskan puolella ja sieltähän löytyi myös mukavaa kotiinviemistä.

Oli tosi ihanaa saada äiti ja isä tänne! Kiitos vielä sinne kaikesta ja tervetuloa pian uudestaan!

Saimme Bebetalo-blogista haasteen kirjoittaa kuusi random-asiaa itsestämme. Kiitoksia ja terveisiä vaan bebe-talon hengettärelle :) Koska kirjoitan tässä koko meidän perheen nimissä, niin koitetaan vastata haasteeseenkin kaikkien osapuolten puolesta. Otan tähän nyt tällaisen ulkosuomalais-näkökulman. Maaliskuun lopussa tulee muuten kuluneeksi vuosi siitä, kun rantauduimme vanhalla mitsullamme Ranskan-maalle!
Kuusi satunnaista asiaa Franskiksista

1. Suurin haaste Ranksaan sopeutumisessa on ollut kieli, joka vieläkin aika ajoin tuottaa suunnattomia vaikeuksia ja etenkin koomisia tilanteita. Olemme joutuneet tottumaan siihen, että lähes päivittäin saa tuntea olonsa melkoiseksi aasiksi, kun ei osaa ilmaista itseään tarpeeksi hyvin ja puhe on lapsen tasolla. Positiivista kuitenkin on, että nyt pystymme kuitenkin jollain tasolla kommunikoimaan myös ranskaksi, joka helpottaa elämää jo suuresti. Ehkä se fluentti osaaminenkin sieltä vielä joskus lähtee. Bien sûr!

2. Mukavinta Ranskassa asumisessa on ollut se, että meillä on ollut paljon enemmän aikaa toisillemme. Kellon viisarit tuntuvat liikkuvan täällä paljon hitaammin, mikä on ollut ihanaa. Lisäksi on todella rikastuttavaa asua ja elää vieraassa kulttuurissa ja tutustua uusiin ihmisiin. Olemme ranskalaisen kulttuurin lisäksi päässeet läheltä tutustumaan myös saksalaiseen kulttuuriin sekä tietenkin ulkomaalaisten ystäviemme kautta monien muidenkin maiden tapoihin.

3. Olemme ranskalaistuneet muun muassa niin, että jääkaapistamme löytyy aina fromage blancia (eräänlaista maustamatonta jugurttia). Kaapista löytyy (iiian usein) myös nutellaa ja patonkia. Isännän ajotavat ovat myös ranskalaistuneet melko lailla. Torvikäsi on herkässä ja kiihdytykset kimakoita. Lisäksi viinit ja juustot ovat varsin kiinteä osa elämäämme, joskin sitä ne olivat jo ennen tänne muuttoamme.

4. Olemme sitkeästi suomalaisia muun muassa siinä, että emme ikinä meinaa muistaa lisätä tervehdyksen perään madame/monsieur. Edelleenkin poskisuudelmat tuntuvat kummallisilta ja liian usein myös s'il vous plaît unohtuu esimerkiksi ravintolatilauksesta (etenkin isännältä). Emme myöskään osaa hoitaa asioitamme tarpeeksi agressiivisesti nyrkkiä puiden ja huutaen. Siksi varmaankin lähes vuosi sitten tapahtuneen peräänajon vakuutusasiat eivät ole vieläkään hoituneet. Pitäisikin tästä lähteä taas vakuutusyhtiöön riehumaan.

5. Batman on oppinut myös komentoja ranskaksi. Se ymmärtää tänne-komennon, paikka-komennon, istu-komennon ja vierellä-komennon sekä suomeksi että ranskaksi. Lisäksi Batman on kunnostautunut valtavasti viime aikoina myös eroahdituksensa kanssa. Se ei ole ulvonut enää aikoihin yksin ollessaan! Se on tainnut vihdoin oppia luottamaan, että kyllä mamma ja pappa sieltä takaisin tulee. Halleluja - jo oli aikakin!

6. Joskus heikkona hetkenä vähän mietityttää, että kun tulemme joskus takaisin Suomeen, muistaakohan meitä enää siellä kukaan ja onkohan meillä enää ystäviä siellä? Toisaalta on ollut tosi lämmittävä huomata, miten ystävämme ovat jaksaneet pitää yhteyttä meihin ja miten niin monet ovat tulleet meitä tänne jopa moikkaamaan. Ei voi muuta todeta, kun että meillä on aivan mahtavia ystäviä! Maailman parhaita kerrassaan! Myös työpaikkojen löytäminen sitten takaisin Suomeen muuttaessa voi tietenkin olla haasteellista. Kuitenkin olo on kaikessa kummallisenkin luottavainen. Lainatakseni isäni ikiaikaista viisautta: asioilla on aina taipumus järjestyä.

Ohessa vielä muutama kuva meidän kodin uudesta lookista. Olkkari ja työhuone yhdistyivät ja keskimmäiseen huoneeseen tuli ruokasali. Sisustus tuntuu nyt paljon fiksummalta ja toimivammalta näin!

Oikein hyvää viikonloppua kaikille! Me suunnataan taas huomenna huonekaluliikkeisiin etsimään vauvalle sänkyä ja ehkä jotain muutakin kivaa kotiin, jos löytyy. Nyt lähdetään metsälenkille keväiseen auringonpaisteeseen koirien kanssa.

Ranskalaisia saunatonttuja

Pari päivää sitten kävin ensimmäistä kertaa vihtomassa täällä Ranskan maalla. Oli pakkaspäivä ja teki mieli saunaan. Melko lähellä tässä on suomalaiseksi saunaksi itseään mainostava sauna, jonne toisen suomalaistytön kanssa sitten lähdimme. Kokemus oli sangen mielenkiintoinen. 12 euron maksulla pääsimme saunatiloihin. Meitä oli vastaanottamassa trooppisen kuumuuden lisäksi kaksi tiukkailmeistä naista, joilla keikkuivat radiopuhelimet lanteilla. Kun pääsimme ovesta sisälle he kysyivät ensi töikseen olemmeko ensikertalaisia. Vastasimme, että olemme, mutta ei hätää, me olemme suomalaisia - osaamme kyllä tämän homman. Olimme väärässä.

Pukeutumistilan seinillä oli jo huolestuttava määrä kieltoplakaateja ja ohjeita, kuinka tulee käyttäytyä. Puhelimet piti sulkea ja vaatteet riisua ja laittaa tavarat lukolliseen pukukoppiin, jonne ei kuitenkaan saanut avainta. Mitään omaa tavaraa ei saanut viedä saunomispuolelle, ei edes omaa pyyhettä. Ainoastaan shampoo oli sallittujen listalla. Tiukkailmeiset naiset ohjeistivat meitä erilaisin kiellloin ja määräyksin, antoivat käsiimme avaimet (eivät kuitenkaan pukukaappeihimme), jonka jälkeen astuimme saunapuolelle. Avaimella avattiin kuuma luukku, josta saimme kaksi kuumaksi lämmitettyä lakanaa ja yhden pienen pyyhkeen. Mysteeriksi jäi, miksi tähän kuumaan luukkuun annettiin avain, mutta ei omaan pukukaappiin.

Paikka oli kyllä todella kaunis - hieman roomalaisen kylpylän tyylinen. Ihanat, suuret ja ikivanhat lautassuihkut, mosaiikkiikkunat, lämmin- ja kylmävesialtaat sekä kymmenet aurinkotuolit aukesivat silmiemme edessä. Aurinkotuoleilla köllötteli kylpijöitä toogalakanoihin kääriytyneenä lukemassa kirjaa. Seinillä oli jälleen paljon ohjeita. "Peseydy ennen saunaan menoa." Hiusten värjääminen kielletty." "Ihokarvojen ajeleminen kielletty." "Kauneusnaamioiden tekeminen kielletty." "Äänekkäästi puhuminen kielletty". jne.

Suihkun jälkeen uskaltauduimme saunaan, jonka alalauteet olivatkin jo täynnä ranskalaisnaisia. He istuivat lattian rajassa lakanoihinsa kääriytyneenä. Me nousimme rehvakkaasti ylälauteelle ja tajusimme lopulta levittää lakanat allemme suuriksi pefleteiksi. Löylyä saunassa ei saanut heittää laisinkaan ja lämpötila oli tasainen 85 astetta. Tullessaan saunaan sisälle saunojat käänsivät saunan seinällä olevaa tiimalasia. Vieressä oli ohje, että kerrallaan saunassa saa olla 8 minuuttia, jonka jälkeen on käytävä kylmässä suihkussa. Kolmea kertaa enempää ei saa saunassa käydä. Näiden ohjeiden noudattamista kaksi naisvalvojaa virkaintoisesti vahtivat ja huomauttivat heti, jos joku ei esim. peseytynyt saunomiskertojen välillä.

Ihana saunan lämpö rentoutti paikat ja olihan se aivan mahtava kokemus. Haluan ehdottomasti mennä saunomaan myös uudestaan! Kerroin saunakokemuksestani slovakialaiselle ystävälleni ja hän kertoi, että Slovakiassa saunat ovat juuri tuollaisia. Hän myös ihmetteli suuresti, että eikö suomessa saunoissa sitten ole tiimalaseja seinällä? Mistä sen sitten tietää, jos on liian kauan saunassa?

Lopuksi vielä nurinaa. Alaovemme lukko on rikki. Siinä ei avain käänny mihinkään, eikä avaimella siis luonnollisesti pääse sisälle rappukäytävään. Ainoa keino päästä sisälle on soittaa kaikkia naapureiden summereita ja toivoa, että joku olisi kotona ja päästäisi sisälle. Ranskalaiseen tyyliin lukko on ollut nyt jo pari päivää rikki ja "korjaaja on kutsuttu". Ei näy, ei kuulu. Tänä aamuna jätin ovimaton oven väliin siksi aikaa, kun kävin koiran kanssa lenkillä. Ajattelin, että varmasti pääsen sitten sisälle, jos ei vaikka ole ketään avaamassa. Kotiin tullessani joku oli ystävällisesti poistanut maton oven välistä ja ovi oli kiinni. Onneksi alakerran liikehuoneistosta tultiin avaamaan, kun rämpytin summereita. Mitä sitten jos vaikka tulee yömyöhällä kotiin? Miten yhden lukon korjaamiseen voi mennä taas näin kauan aikaa? Otetaan vastaan veikkauksia, milloin lukko mahtaa olla taas kunnossa!

Hyvät viikonloput!

Budjettimatkailua Luxemburgissa

Siellä koto-Suomessa sitä vaan hikoillaan plussa-asteissa ja täällä Keski-Euroopassa värjötellään pakkasessa. Vielä ovat ainakin kaasuhanat pysyneet sen verran auki, että töllimme on pysynyt mukavan lämpimänä. Ikkunoista ei tosin näe ulos, sillä nämä yksinkertaiset lasi-ikkunat falskaavat jokseenkin paljon ja kun ulkona on pakkasta ja sisällä lämmintä, höyrystyvät lasit niin kovasti, että saa olla koko ajan pyyhkeen kanssa kuivaamassa ikkunalaudoilta valuvaa vesivanaa.

Kotoisalta tämä talvi silti tuntuu! Lumi narskuu mukavasti jalkojen alla ja kaikki on niin kaunista, kun koko maisema on kuuraisen valkoinen. Ja aurinko on jaksanut porottaa joka päivä pilvettömältä taivaalta. Eilen ihastelimme luonnonpuistossa valkeita puita ja lammen jäällä liukastelevia joutsenia. Koirat rymistivät pitkin peltoja ja me ihmiset reippailimme poskemme punaisiksi melkein kahden tunnin lenkillä.

Lauantaina käväisimme Luxemburgissa. Meiltä ajoi sinne kaksi tuntia. Asumme tällaisessa hassussa keskiössä, että tosi moneen paikkaan ajaa pari tuntia, kuten nyt Zürichiin, Frankfurthiin ja Luxembourgiin.

Joka tapauksessa paikka vaikutti todella viehättävältä ja kaupungin keskellä oli vaikuttava rotko. Tutustuimme kaupunkiin vain pitkän päiväkävelyn verran, vaikka varmasti olisi ollut kiva testata jotain paikallista ravintolaa tai kahvilaakin siinä ohessa. Se vaan ei tällä kertaa nyt onnistunut, sillä reissu oli niin sanotusti tarkan markan reissu. Isäntä unohti lompakkonsa kokonaan kotiin ja minä taas olen niin lahopää, että vaikka minulla lompakko kortteineen käsilaukussa asianmukaisesti olikin, en muista korttien tunnuslukuja ulkoa ja ne tietysti olivat kotona. Laskimme sitten viimeiset käteiset yhteen, että saimme tankatttua sen verran bensaa, että päästiin vielä kotiin asti. Pari kilometriä ennen kotia tunnuslukuni pälkähti päähäni kuin salamaniskusta, mutta sehän ei siinä vaiheessa enää auttanut.

Mahdoimme taas näyttää varsin erikoiselta retkikunnalta, sillä lähes kaikki vastaantulijat hymyilivät hyväntahtoisesti ja osoittelivat meitä sormella. Batmanista tultiin taas ottamaan oikein kuviakin. Ehkä mies, jonka toisella puolella kulkee vasikankokoinen koira villapaidassa ja toisessa käsipuolessa keikkuu takki auki ison mahansa kanssa vaappuva nainen kerää sitten huomiota. Näin ainakin Luxemburgissa.

Tässä muutama otos Luxemburgista. Aurinkoisia ajatuksia kaikille!

Piparkakkutalojen päälle sataa lunta

Niin se joulu sitten humahti ohi kuin pikajuna ja samoin kävi uuden vuoden kanssa. Mutta ihanaa ja taatusti ikimuistoista oli!

Kiitos vielä ihan tosi paljon jouluvieraillemme! Yhteistuumin kokkasimme herkullisen ja hyvin erikoisen jouluaterian, joka sisälsi mm. lammasta, ankkaa, hanhenmaksaa, valkosipulikeittoa, viikunahilloa, villisikaa, suolakurkkuja kera hunajan ja smetanan, haudutettua punakaalia, valkoPIPPURIperunoita, jätskiä, suklaakakkua ja omenakaurapaistosta sekä tietenkin paljon erilaisia ranskalaisia viinejä ja juustoja. Kävimme myös kirkossa kuuntelemassa joulukonserttia ja ihastelemassa joulumarkkinoiden tohinaa ja kaupungin valoja. Onneksi ehdimme vähän shoppailemaankin. Batman oli myös onnessaan, kun sitä oli niin monta kättä rapsuttamassa.

Terveiset siis H, K & K- oli ihana saada teidät tänne jouluksi!

Uusi vuosi vietettiin sitten Pariisissa suomalaisten ystävien kanssa. Luotijunalla hurautimme vain pari tuntia täältä Ranskan Mansesterista Effelin juurelle. Illastimme periranskalaisessa, aivan mahtavassa ravintolassa (http://www.flobrasseries.com/coupoleparis/) koko illan ja siitä valuimme Concorden aukiolle ottamaan vastaan vuoden 2009. Eiffel vilkkui ylväänä juhlavalaistuksessaan ja Champs-Elysees kylpi upeassa valomeressään. Ilmoilla posahti vain muutama raketti, mikä oli itse asiassa kiva. Tunnelma oli todella rauhallinen, vaikka ihmisiä oli kerääntynyt aukiolle niin paljon, etten uskalla edes arvioida kuinka paljon. Shampanjalasillisella vuoden vaihtumisen jälkeen mietitittiinkin, miten erilainen on vuoden vaihde suomalaiseen tyyliin. Nyt silmiimme ei osunut yhtään änkyräkännistä, ei oksennusta, holtittomasti sinkoilevia raketteja, nyrkkitappeluita tai puukkohippasia. Eikä niitä ollut kyllä totta puhuakseni ikäväkään.

Batman oli ollut hyvässä hoidossa Gizmo-koiran vanhempien luona uuden vuoden reissumme ajan, ja kun menimme hakemaan sitä hoidosta saimme vielä ihanan raclette-illallisen. Kyllä kelpasi sitten masut täynnä tulla kotiin toipumaan uuden vuoden riennoista. Batmankin oli hyvin rauhallinen telmittyään kaksi vuorokautta putkeen Gizmon kanssa.

Välipäivinä kävimme myös Stuttgartissa Sinin ja Michaelin luona ja yhteistuumin kolusimme outlettien alennusmyyntejä yhden päivän. Michael oli myös kullanarvoisena tulkkina, kun yritimme saksalaiskaupassa saada selkoa lastenvaunuista.

Nyt ulkona sataa lunta. Tunnelma on jotenkin tosi idyllinen, kun suloisten piparkakkutalojen katot ja ikkunalaudat muuttuvat valkoisiksi. Sen sijaan idyllistä ei ole se, että meillä ei ole autossa kuin kesärenkaat. Toivottavasti isäntä pääsee töistä turvallisesti kotiin.

Kuvissa uuden vuoden tunnelmaa Pariisista. Vuosi 2008 oli ihana, tapahtumarikas vuosi, jota nyt kiitollisena muistelemme katselemalla hääkuvia, häämatkakuvia Hawaiilta, kesälomakuvia Suomesta ja kuvia seikkailuistamme täällä Ranskassa. Jätämme menneelle vuodelle jäähyväiset haikeina, mutta onnellisina ja toivotomme vuoden 2009 tervetulleeksi! Toivotamme mitä parhainta vuotta myös kaikille lukijoille!