Koti-ikävä

Joskus se tulee ihan pienistä jutuista. Kuten nyt toissapäivänä. Kävin kylvyssä ja lorautin sekaan kylpyöljyä, jota käytin paljon asuessamme Suomessa. Se tuoksu sai minut kaipaamaan kamalasti kotiin, vaikka kotini onkin täällä.

Ehkä asiaan vaikuttaa myös se, että tässä olen alkanut tiedostamaan, miten paljon helpompaa elämäni olisi tällä hetkellä Suomessa. Etenkin isännän matkustellessa joudun välillä aika koville, kun kolme kertaa päivässä roudaan koiran lenkille ja kannan rappuset ylösalas rattaat ja kymmenkiloisen vauvan. Asiaan saadaan mukava haastavuuskerroin, kun hellettä on 37 astetta! Nyt on tullut tajuttua myös se tosiasia, että täällä ei myöskään ole samanlaisia tukiverkostoja. Emme voi viedä vauvaa isovanhemmille hoitoon ja lähteä itse ulos syömään.

Eniten on tietysti ikävä kaikkia rakkaita ystäviä ja perhettä. Ihmisiä. Toiseksi eniten ikävä on saunaa ja järveä. Ikävä on myös hiljaisuutta. Ehkä se kuitenkin johtuu enemmänkin siitä, että asumme täällä kerrostalossa ja aika keskustassa, kun taas Helsingin kotimme on melko rauhallisella alueella ja maantasalla. Täälläkin tosin asuinalueemme on melko rauhallinen, mutta kesäkuumalla tehdyt tietyöt aiheuttivat kamalasti metakkaa.

Ikävöin myös koirapuistoa. Miten helppoa onkaan viedä Batman vaan puolen kilometrin päähän koirapuistoon leikkimään! Ja viimeisenä, mutta ei vähäismpinä eikävöin meidän kodin astianpesukonetta. Täällä meillä ei sellaista vepotinta ole ja tiskaaminen syö välillä naista. P-A-H-A-S-T-I.

Kuitenkin jokainen päivä täällä on ollut ihana ja unohtumaton. Se ei silti vie pois sitä, että sydämessä juuret ovat kuitenkin Suomessa ja vaikka miten tutustuisi uusiin, ihaniin ihmisiin, ovat ne vanhat rakkaat ystävät kuitenkin aina erityisiä.

Pikkumiehen kanssa elämä sujuu päivä päivältä paremmin. Tyypillä alkaa olla jo iskemätön huumorintaju. Se nauraa sille, että irvistän silmät kierossa tai isi tanssii hassusti. Päristeleminen on edelleen kova juttu. Ympäri kierähdellään jo ongelmitta ja yritys liikkeelle on välillä kova. Huuto on myös äänekäs, kun sinnikkäästä yrityksestä huolimatta liikkeelle ei päästä.

Päivämme menevät kutakuinkin nykyisin näin: herätys kello 6.30. Joskus vauva jaksaa jatkaa unia vielä jonkun aikaa meidän välissä, mutta usein ei ja on pirteä kuin peipponen: hirnuu, päristää, höpöttelee, kiljahtee. Ekoille päiväunille noin 9-10 aikaan, tokille noin 13-14. Yhteensä nukkuu päikkyjä maksimissaan kolmen tunnin ajan. Iltaunille poika painuu usein noin kello 19.30. Poika jätti neljän ja puolen kuukauden kypässä iässä ihan itsenäisesti yösyömisen pois! Pikkumies nukkuu siis 11 tuntia putkeen ilman syömisiä. Tuttia joutuu öisin laittamaan muutamasta kerrasta muutamaan kymmeneen kertaan, mutta syöminen on nyt tosiaan jätetty pois. Kyllä äidin nyt kelpaa!

Kaikkea ihanaa on odetettavissa lähiaikoina. Ensi viikonloppuna menemme ranskalaisiin häihin. Sitä odotamme tosi mielenkiinnolla. Sitten lähdemme seikkailemaan Ranskan rivieralle ja Monacoon ja pysähdymme myös Lyonissa. Heti perään suikkaamme Saksan puolelle Moselin laaksoon viikonlopuksi Tiinan ja Jimin kanssa. Ja sitten tulevatkin minun vanhempani viikoksi kylään! Ihanaa! Silloin ajattelimme lähteä isännän kanssa ihan kaksin vuorille jätti-ihanaan kylpylähotelliin ja olla siellä myös yön pois. Italiaan suuntaammekin sitten koko perheen voimin samana päivänä, kun meidän porukat lähteävät takaisin Suomeen. Tutusumme autoillen viinialueisiin ja Italian Riveraan, Milanoon ja Venetsiaan sekä nautiskelemme kokonaisen viikon villassa Toscanassa Anskun, Kallen ja Krissen kanssa! Tulossa siis hurja ja toivottavasti hurjan ihana reissusyksy!

Tästä voitte päätellä, että löysimme siis vihdoin Batmanille toivottavasti hyvän hoitopaikan. Sen pitäisi olla sellainen luxus-hoitola, jossa kaikkien parlamentaarikkojenkin koirat ovat kuulemma hoidossa ja missä koirien hyvinvointiin panostetaan ;)

Ps. Batman sai muuten tulokset lonkka- ja kyynärkuvistaan: olivat parhaat mahdolliset! Kelpaisikohan se isukiksi täällä Ranskan maalla? Jos vaikka ansaitsisi omat papanansa?