Viruin viikon päivät aivan järkyttävässä flunssassa ja kovassa kuumeessa. Kun napsin antibiootteja tulehtuneeseen keuhkoputkeen, poskionteloihin ja korvaan, söin kasapäin valkosipulia, niistin ja yskin pääni tainnoiksiin en huomannutkaan mitä ulkona sinä aikana tapahtui. Sinä aikana oli tullut täysi kevät!
Nyt kun olo on jo inhimillinen, on aika ihana haistella keväistä ulkoilmaa. Puistossa tuntui ihan siltä, että olisi vappu. Mukavasti lämpöasteita, iloisia ihmisiä liikenteessä, ilmapallomyyjiä ja posetiivarin soittajia. Vaikka tässä taudin jälkeen vielä voimia keräilenkin, päästiin silti koko perheen voimin pienelle retkelle puistoon nauttimaan auringosta. Natustettiin suklaakeksit puistonpenkillä ja Battiskin sai herkkupalan syötäväkseen.
Masussa möllöttävä vauva on nyt niin sanotusti täysiaikainen. Vaikka laskettuun aikaan vielä onkin kolmisen viikkoa, laskettaisiin vauva jo täysiaikaiseksi, jos se nyt syntyisi. Onneks meillä alkaa olla nyt kaikki hommat jo kasassa. Tosin vielä mun pitää mennä uusimaan veriryhmäkorttini, sillä se ei kuulemma ole validi, koska siitä puuttuu mun tyttönimi. Ihmeellistä pilkunviilausta taas. Tämän kummallisen vaatimuksen esitti erittäin v-mäinen anestesialääkäri, joka tutki mut viime viikolla, että mulle voidaan niin halutessani synnytyksessä tökätä epiduraalipuudutus. Istuin siellä vastaanotolla yli 38 asteen kuumeessa ja lääkäri totesi vain, että "Kuulkaa rouva, neuvoisin teitä nyt pikaisesti hankkitumaan eroon tuosta taudista, sillä synnytys voi käynnistyä milloin vain ja olette tosi huonossa kunnossa. Me emme myöskään voi antaa kuumepotilaille epiduraalia, joten siksikin kannattaisi nyt parantua."
Joo ei kun ihan tahallanihan minä sairastelen.
No, onneksi tosiaan nyt tauti on jo voitettu ja toivottavasti ei enää uutta pöpöä pääse iskemään ennen syntymää! Eilen kävimme varaamassa huoneen sairaan mere-enfant-osastolta. Yritettiin nyt ainakin varata privaattihuone ja niin että isäntäkin saa sitten sängyn sinne. Aika luksusta, jos oikeesti saadaan yksityishuone!
Batmania on yritetty opettaa olemaan menemättä vauvan leikkimatolle. Tällaisen vinkin saimme, jotta koira osaisi sitten jo vauvan tullessa kiertää maton, jolla vauva pötköttää. Kova hinku Viittamiehellä juurikin siihen on, mihin ei saisi mennä. Nyt se on uskonut (ainakin toistaseks) ettei mene siihen pötköttämään, mutta luunsa se silti vielä viskaa siihen matolle itsepintaisesti.
Jänniä aikoja elellään. Ei voi muuta sanoa!
Aurinkoa kaikille keväisestä Ranskasta!
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment