Dubbaustaidetta ja piikkejä

Tultiin justiinsa isännän työpaikan tarjomalta kylpylälomalta.
Olipas ihanaa päästä saunaan ja nauttia thai-hieronnasta (ihan perinteisestä versiosta) sekä tietenkin hyvästä ruoasta. Ihan ookoo mesta tuo oli, mutta hammam oli vähän kuin se olisi rakennettu asuntovaunuun ja saunakin oli niin pieni, että meidän Helsingin kodissakin on kaksi kertaa isompi. Mutta asiansa ajoi ihan täysin ja illallinen oli oikein maistuva! Kiitos vaan isännän työnantajalle taas kerran!

Oli tosi kiva tavata taas lisää miehen työkavereita ja heidän perheitään. Paljon juteltiin taas ranskalaisesta kulttuurista. Opin taas yhden uuden asian: ranskalaisten tapaa dubata kaikki tv-ohjelmat ei kannata kauheasti arvostella. Minä kun hiukan naureskelin, että tuo dubbaaminen on mielestäni vähän outoa, kun näyttelijöiden omien äänien päälle puhuu joku ihan muu ja huuletkin liikkuvat eritahtiin. Sen jälkeen minulle tehtiin selväksi, että Ranskassa tuo dubbaus on ihan taiteeseen verrattavissa ja sitä tehdään todella ammattitaitoisesti. Usein kuulemma lopputulos on jopa paljon parempi, kuin alkuperäisten näyttelijöiden äänillä. Esimerkiksi Puolassa yksi ja sama ääni lukee kaikkien roolit, vaan ei Ranskassa. Täällä tuolla dubbaustyöllä työllistetään aivan valtava määrä ihmisiä.

Meillä oli taas haasteta koiran hoitopaikan löytämiseksi, ja jouduimme kiikuttamaan Batmanin yhtä yötä varten yli 70 kilometrin päähän hoitoon. Varsinaista vaivaa taas siitä kirppusäkistä ;) Onneksi kuultiin kyplylässä vinkkiä yhdelä perheeltä lähellä olevasta koirahoitolasta. Lisäksi he kutsuivat meidät heille leikkimään, sillä heillä on kaksi labbista ja metsä ihan takapihalla. Mahtavaa, saadaan Batmania juoksutettua vähän isompienkin koirien kanssa! Sitä onkin vähän käynyt sääliksi, kun liian usein huomio menee vaan pikkumiehelle. Batman on kuitenkin ollut maailman paras isoveikka ja se huolehtii vauvasta niin kauniisti. Ja pikku-ukkokin on aivan haltioissaan koirasta: aina irtoaa leveä hymy ja nauru kun Batman tulee tai sitä aletaan edes huhuilemaan. Myös paijaus ja taputtaminen onnistuvat jo, joskin välillä aika kovakouraisesti Batman-polon viikisistä vedellen, mutta onneksi Batman on kestänyt kiskomisen urheasti ja lempeästi.

Minä olen vatuloinut possupiikin kanssa edes- ja takaisin. Kun olemme pikkumiehen kanssa tulossa nyt Suomeenkin ja siellä on epidemia pahimmillaan, niin olen pohtinut kannattaako tuo rokotus ottaa vai ei. Ranskassa yleinen kanta rokotukseen on aika kielteinen, ainakin tällä hetkellä. On myös epäilyttänyt, sillä minulla ei influenssarokotteista ylipäätään ole kovin hyvää kuvaa. Myös se, että rokotetta ei ole tutkittu paljon, on askarruttanut. Ja kun sen tehoakin arvioidaan vain 30-70 prosenttiseksi, olen ollut aika kielteinen. Lopulta sitten juttelin meidän perheen omalääkärin ja pikkumiehen oman pediatrin kanssa ja he päätyivät suosittelemaan rokotetta pikkumiehelle, etenkin kun olemme matkustamassa Suomeen epidemian ollessa pahimmillaan. Ranskassa epidemia on vasta alkutekijöissään. Päädyimme siis lopulta siihen, että jos kerran ennätämme saamaan tuon rokotteen ajoissa pikkumiehelle ja sitä omat lääkärimme suosittelevat, niin ei kai meillä ole järkeä siitä kieltäytyäkään. Ranskassa lisäksi lapsille on eri rokote kuin aikuisille ja sen pitäisi olla ilman adjuvanttia (ja tämän taas pitäisi olla hyvä asia:).

Niinpä me sitten lähdimme ensimmäisenä rokotuspäivänä rokotuskeskukseen piikkiä hakemaan. Olimme lukeneet juttuja Suomesta,, joissa rokotteista riidellään melkein verissä päin ja jonoihin kannattaa lähteä retkituolin ja eväiden kanssa. Olimme hiukan yllättyneitä, kun jumppasalissa olikin vain kourallinen ihmisiä. Olin etukäteen lehdestä lukenut, että koko rokotusprosessi on hiottu huippuunsa tehokkaaksi ja rokotuskeskukset ovat varautuneet rokottamaan kansan valon nopeudella. Vain Ranskassa tämä tarkoitti, että ensin menimme yhdelle tiskille, jossa saimme mukaamme kolme lomaketta. Tämän jälkeen menimme toiselle tiskille, jossa työntekijä oli avustamassa lomakkeen täyttämisessä. Sen jälkeen siirrymme täytettyjen lomakkeiden kanssa istumaan penkeille, josta lääkäri kutsui meidät omalle vastaanotolleen. Hän tarkisti lomakkeet, kyseli meiltä kysymyksiä ja kertoi, että vauvojen rokotetta ei ole vielä saatavilla. Se tulee vasta 10-14 päivän päästä. Lopulta päätimme sitten ottaa me vanhukset tuon piikin, sillä kai se jo jonkun verran suojaa pikkumiestämme, jos me emme sairastu tautiin. Lääkäri allekirjoitti lomakkeet, joiden kanssa siirryimme pistettäväksi. Ja kun piikki oli pistetty siirryimme vielä yhdelle tiskille saamaan asianmukaiset leimat ja laput sitten pääsimme kotiin. Tämä kaikki vei yhteensä noin pari tuntia. Herra paratkoon missä vaikeuksissa tämä maa on, jos yhtäkkiä koko kansa haluaa piikille!

Nyt en sitten tiedä olisiko ollut parempi sairastaa possunuha vai kärsiä rokotteen seuraukset, mutta minulle piikistä nousi kova kuume, joka kesti yhden illan. Käsi on piikistä vieläkin kipeänä. Isäntä selvisi pelkällä rokotuskohdan aristamisella. Seuraavaksi sitten odotellaan, kerkiääkö tuo vauvojen rokote tulla ajoissa ennen matkaamme Suomeen vai ei. Jotenkin olo on kyllä kuitenkin aika rauhallinen asian suhteen, sillä kun ajattelee tautia ihan järjellä, ei siinä ainakaan tällä hetkellä ole kamalasti pelättävää. Media hysterisoi tilannetta aivan yli äyräiden. Melko tuoreina vanhempina sitä toki haluaa tehdä lapsensa eteen kaiken minkä pystyy Ja kun ei ole lääketiteen ammattilainen missään määrin niin sitä on vaan sitten luotettava omaan lääkäriinsä.

Tosiaan mielessä pyörii nyt kovasti Suomen matka. Aivan ihana päästä näkemään perhettä ja ystäviä! Ihanaa odottevaa on myös luvassa reissun jälkeen: meidän porukat oat tulossa jouluksi tänne ja anoppi uudeksi vuodeksi! Mahtavaa kerrassaan! Täällä joulukaupungissa jouluvalot ovatkin jo paikoillaan ja joulumarkkinoita pystytetään kovaa vauhtia. Joulun tunnelma hiipii jo hiljaa meidänkin kotiin.