Aurinko hellii

Täällä on ollut jo monta päivää aivan uskomattoman ihana ilma. Olen päässyt nauttimaan siitä myös uuden ystäväni kanssa, jonka löysin naamakirjasta. Hän on suomalainen ja asunut täällä neljä vuotta. On kyllä ollut tosi mahtavaa, kun on ollut mukavaa juttuseuraa! Ja mikä on muutenkaan hienompaa, kun löytää uusia ystäviä? Kävimme eilen taas tepastelemassa kaupungilla ja löysimme suomalaisnaisen pitämän design-liikkeen, jossa myydään skandinaavista designia. Oli vähän kun olis kotiin tullut, kun käveli sinne marimekkojen ja iittaloiden keskelle.

Antti on edelleen reissussa ja on muun muassa töiden lomassa käynyt pällistelemässä Windsorin linnaa. Jotain sellaista se kuulemma toivoo meidän seuraavaksi kodiksikin. Että eikun lottoa vetämään.. Lotto kannattais laittaa vetämään myös siinä mielessä, että täällä ei rahat pääse pankkitilillä kovin kohisten kasvamaan. Pankit nimittäin velottavat huimia summia jokaisesta siirrosta ja kaikista toimenpiteistä: nostoista, maksuista, korteista, shekkivihoista ja niin edelleen. Ja kyllä, luit aivan oikein, että shekkivihoista. Sellaista mekin nyt odotellaan, kun täällä on kuulemma tapana maksaa shekeillä. Jännittää moinen kummastus.. Muistan joskus ihan lapsena nähneeni vanhemmilla shekkivihon, mutta se taisi silloinkin olla jo Suomessa aika kivikautinen ilmestys. Täällä on toki nyt myös tullut uutuus: nettipankki. Siellä ei tosin voi tehdä mitään rahansiirtoja, vaan ainoa, jonka voi nettipankissa tehdä on oman saldon tarkastaminen - kolmen päivän viiveellä! Pankkiin on siis marssittava kaikkien laskujen kanssa, kun tuntui olevan ihan todella haastavaa tuo suoraveloituksenkin tekeminen. Ranskalaiset suhtautuvat nettipankkiin kovin varauksella ja pitävät sitä valtavana turvallisuusriskinä. Ihan niin kuin shekkien kirjoittelu ja niiden postilla lähettäminen ei olisi riskialtista? Ranskassa kuulemma postissa katoaa valtava määrä kirjeitä ja paketteja vuosittain, eikä ihme, kun on tapana lähetellä niissä rahaa ja shekkejä.

Ollaan Battiksen kanssa käyty reippailla juoksulenkeillä aamuisin. On kyllä aivan mahtava, kun pääsee aloittamaan aamun vauhdikkaalla lenkillä ja aurinkoisen päivän valjetessa. Tänään olikin tosi hiljaista puistossa, kun täällä vietetään jotain sodan päättymisen juhlaa ja kaikilla on vapaapäivä. Minä puolestani olen päättänyt olla tänään tosi reipas ja tehdä kirjoitushommia.

Batman on nyt ollut muuten päivisin jo pitkiä aikoja ulvomatta yksin. Äiti on Suomesta käsin toiminut koiranvahtina, kun minä olen ollut pois. Ollaan jätetty skype päälle ja äiti on sitten työnsä ohessa kuunnellut, mitä kojoottimme on puuhastellut. Toimintatapa on herättänyt hilpeyttä äidin ystävissä ja asiakkaissa, joille hän on kertonut vahtivansa juuri koiraa Ranskassa. Onneksi yksinolo on mennyt hyvin, joten uskomme, että ensi viikkokin menee ilman ulinaa, vaikka minä lähdenkin pikavisiitille Suomeen. Vietämme kaveriporukalla yhdistettyjä kolmekymppisiä, kun kaikki täyttävät tässä muutaman vuoden säteellä pyöreitä. Harmi, että joudun lähtemään yksin, mutta Antti ei saanut lomaa järkättyä. Ennätän toivottavasti käymään myös mökillä ja pääsen rantasaunan pehmeisiin löylyihin istumaan ja katselemaan saunan ikkunasta tyynelle järvenselällä. Voi juku!

Toivottavasti pojat muistavat kastella meidän parvekkeella kasvavia viljelmiä tarpeeksi, kun olen pois. Vielä ainakin tomaatit ja muut rehut sitkuttavat hengissä, vaikka aurinko onkin paahtanut kuumasti.