Sekaisin pikkuprinssistä

Vielä kuukausi sitten kummastelin, kun kaverit kyselivät kilvan, että pitäähän isäntä isyyslomaa ja tuleehan tänne joku mua auttamaan. Ajattelin, että ihan hömpötystä, pieni vauvahan nukkuu koko ajan ja ehdin ihan hyvin tehdä kaiken. Nyt reilun kolmen viikon äidin pestissä ollleena voin unohtaa asian kummastelun. Oli aivan todella ihanaa, kun koko perheella vietimme isyyslomaa. Ilmatkin suosivat ja hellerajat paukkuivat rikki. Kesä humahti puihin ja kukkasiin hetkessä: puistokävelyillä saa ihastella kukkivia puita, pensaita ja istutuksia kaikissa sateenkaaren väreissä!

Nato-kokous pisti koko kaupungin sekaisin. Liikenne oli aivan jumissa ja kaupunki täynnä mielenosoittoittajia ja mellakoijia sekä niiden vastapainoksi poliiseja ja sotilaita mellakkavarustuksessaan. Onneksi me saimme seurata hulabaloota rauhassa kotoa käsin. Isäntä kävi kaupassa tankkaamassa kaapit täyteen ruokaa ja sitten vaan ikkunasta katselimme, kun Obama saattueineen hurautteli ohi.

Korvaamaton apu oli myös mun vanhemmat, jotka riensivät ensimmäistä lastenlastaan katsomaan. Poika sulattikin mummon ja vaarin sydämet ihan kokonaan ja takaisin Suomeen lähti kaksi ihan hurahtanutta ihmistä. Täällä ollessaan taas tekivät kotitöitäkin meidän apuna ja tuli kyllä apu tarpeeseen. Minun aikani nimittäin on mennyt noissa imetyshommissa ja nukuttamisessa ihan täysin. Eikä sitä ihan suotta ole imetetty, sillä eilen oli lastenlääkärin tarkastus. Poika on kasvanut kolmessa viikossa seitsemän senttiä ja ottanut parissa viikossa kilon lisää elopainoa! Lääkäri kyllä epäili vahvasti, että siinä pituusmittauksessa on tehty sairaalassa mittavirhe, että ei kukaan voi kasvaa seitsemää senttiä kolmessa viikossa. Nyt kuitenkin eilen vahvistetut mitat olivat 54 cm ja 4,1 kg.

Laitan nyt tähän yhden kuvan pikkumiehestä, vaikken taida jatkossa kauheasti vauvakuvia tänne laittaa. Lähetän mielelläni pyydettäessä kuvia, mutta jotenkin en halua täällä internetin ihmeellisessä maailmassa laittaa lapsemme tai oikeastaan meidän omiakaan kuvia kamalasti jakoon, nämä sivut kun ovat sellaiset, että tänne pääsee kaikki. Joka tapauksessa täytyyhän nyt tämä yksi kuva ainakin uudesta tulokkaasta laittaa. Poika on mitä ihanin ja suloisin ja on hurmannut meidät ihan kokonaan! Viime yönäkin nukkui putkeen viisi tuntia ja heräsi syömään vaan kerran. Joka päivä pikkuisesta oppii uutta; mitä esim. mikäkin itku tarkoittaa. Poika aivastaa kaksi kertaa peräkkäin aivan kuten isänsä, tuhisee kuin äitinsä, sen silmät lurppaavat väsyneenä aivan kuten isällään ja sillä on äitinsä nenä. Se rakastaa jalkapohjahierontaa, tissin imemistä ja tykkää kölliä eniten kyljellään. Ajoittain se näyttää 70-lukulaiselta ministeriltä, kun se naama kurtussa mietiskelee. Vaatteiden vaihto ja ilmakuplat masussa saavat raivon partaalle ja silloin poika kroolaa vimmatusti käsillään ja huutaa vihaisena NNNÄÄÄÄÄÄ!!!!

Me buukattiin matka Suomeenkin jo ja lähdetään sitten kuukauden päästä kotikulmille viettämään ristiäisiä ja pientä lomaa. Ihanaa! Pojan nimi on tosin jo käytössä, se kun on täällä tapana kertoa heti. Vainoharhaisena ihmisenä en nyt sitäkään taida tässä blogissa mainita, mutta senkin kerron kyllä mielelläni kiinnostuneille kysyttäessä! Mä kun olen yrittänyt blogikirjoituksissa välttää omani ja miehenkin nimien mainitsemista, niin esiintyköön nyt tässä blogissa omalla nimellään vain Batman.

Anoppi pyyhältää huomenna tänne viikoksi ja innoissaan täällä jo odotetaankin anoppia saapuvaksi! Ja josko minäkin pääsisin livahtamaan hetkeksi vaatekaupoille ja asioille. Äitiysvaatteet on onneksi jo liian isoja, mutta omat farkut ei vielä jalkaan mene. Kärsimättömänä ihmisenä en malta odottaa, että pääsen takaisin omiin mittoihin.

Vauvantuoksua ja kevätpörräisiä kaikille onnellisilta Franskisilta! Ja kiitos tosiaan vielä kovasti kaikille meitä muistaneille! Ainiin ja Lauralle, joka kommentoi viime kirjoitusta: Me ollaan sitten tulossa teidän häihin, jos ei toi mun puolisko ole muistanu ilmottaa :) Mitä ihaninta hääjärkkääilyaikaa teille ja C U soon!

Pikkumiehen tuhinaa

Meitä on nyt neljä. Aamun sarastaessa 24.3. vetäisi ensimmäisen hengenvetonsa rakas, pieni poikamme. Kymmenen pisteen pojan strategiset mitat olivat 47 senttiä ja 3270 kilogrammaa. Pojalla oli syntyessään paksu, tumma tukka ja siniset silmät. Kun ensimmäisiä silmäyksiä luotiin, siinä hetkessä kimmelsivät vanhempien silmät ja sydän tulvahti täyteen rakkautta. Tunne oli jotain aivan sanoinkuvaamatonta. Siitä on vieläkin ihan sekaisin.

Synnytys meni hyvin, vaikka kestikin kuin nälkävuosi. Lapsivedet menivät lauantai-iltana ja vauva syntyi tiistai-aamuna. Ilman supistuksia vauhdittavaa lääkettä synnyttäisin varmaan vieläkin. Kätilöt olivat ihania ja miten hyvä tunnelma jäikään, kun he synnytyksen jälkeen sanoivat, että tämä oli todella kaunis synnytys ja kehuivat, että isä ja äiti olivat koko ajan kauniita yhdessä. Tiedä siitä kauneudesta sitten (taisin siinä välillä kirotakin kuin rekkamies;), mutta hyvä mieli kaikesta kuitenkin jäi!

Kotiin päästiin viiden päivän sairaalaelon jälkeen. Vaikka sairaalassa oli todella ensiluokkainen hoito, niin voi sitä tunnetta, kun isi haki meidät kotiin! Itkeä vollotin vain koko päivän silkasta onnesta.

Batman odotti pikkuveikkaa innoissaan. Se onkin ottanut pikkuisen mallikkaasti vastaan, eikä ole osoittanut yhtään mustasukkaisuutta. Varovasti se aina nuuskii ja ainoa, mistä joutuu vähän kieltämään on, kun se yrittää antaa märkiä naamapesuja vauvalle. Koitetaan nyt ensialkuun vähän vältellä niitä, kun pikkuisen vastustuskyky ei ole vielä ihan kehittynyt.
Batman on muuten täysin sekopäinen rintamaidon fani. Se väijyy koko ajan silmä kovana, josko johonkin olisi jäänyt liivinsuojuksia, läikähtänyt tippa maitoa tai jäänyt rintapumppu lojumaan. Jos vauva ei halua syödä, niin Batman on kyllä aina ensimmäisenä jonossa!

Olen vielä vähän topilaana synnytyksestä ja onneksi isi onkin kotona nyt pääsiäisen yli. Uutta arkea opetellaan ja pikkuhiljaa se on lähtenyt sujumaan. Vauva on ainakin toistaiseksi nukkunut vastasyntyneeksi hyvin, mutta onhan tässä opettelemista siihen, että joka yö herätään kuitenkin pari kertaa yössä. Kummasti sitä vaan tuntuu jaksavan, vaikka silmänaluset hieman tummat jo ovatkin.

Pikkuinen on niin hanakka syömään, että on jo kasvattanut viikossa itselleen kaksoisleuan ja pyöreät posket. Pikkumiehen tukka on myös alkanut vaalenemaan ja on nyt perisuomalaiseen tapaan maantienvärinen. Huomenna tervehtimään rientävät isovanhemmat äidin puolelta ja seuravaaksi tulossa on mummi isin puolelta. Vapun tienoilla Päivi-serkku ja Saku sekä pikku-Elias tulevat tervehtimään. Mukavaa! Sitten tarkoituksena onkin tulla Suomeen pyörähtämään!

Kiitos kaikille meitä onnitelleille, kiitos ihanista sanoista, kauniista kukista, korteista ja lahjoista!

Aurinkoa parvekkeella

Ilma on nyt niin mahtava ollut jo pari päivää, että ollaan Battiksen kanssa nautikeltu auringosta parvekkeella. Jännä, että vaikka täällä "laaksossa" on jo näin lämmintä, vuorilla on silti lunta reilustikin. Isäntäkin oli eilen jollain koiravaljakkoajelulla tiiminsä kanssa vuorilla.

Tässä muutama otos tuosta meidän partsilta. Ostettiin esikoita kevätkukiksi. Aika jännä muuten, että täällä perinteisten orvokeiden ja esikoiden lisäksi kevätkukkana näkyy paljon myös hyasintteja.

Laitanpa tuohon sitten vielä kuvan meidän naapurin parvekkeelta. Koko viime vuoden luulin, että ne upeasti kukkivat pelargoniat ovat tekokukkia, kun ne kukki ja kukki vaan, vaikka kaikki meidän parvekkeella kuoli kuumuuteen ja kastelemattomuuteen. Sitten vaihtui vuokralaiset tuohon naapurikämppään, eikä mennyt aikaakaan, kun nuo "tekokukat" heittivät henkensä. Ilmeisesti ei ole ihan yhtä hyvä viherpeukalo tuo nykyinen naapuri. Jännä, ettei se ole saanut edes roskikseen noita kuolleita kukkia tämän parin kuukauden aikana, mitä se on tossa asunut,
Ei sinänsä, että itsekään mikään hortonomi olisin. Täytyy tunnustaa, etten tunnistanut edes esikkoa ennen kuin sitten kotona googlasin, mitä tuli ostettua =)

On taas kevät

Eilen kävimme koko perheen voimin Reinin varressa taas lenkkeilemässä. Isäntä ja Batman juoksivat edestakaisin ja minä masuni kanssa puuskutin eteenpäin niin reippaasti, kun nyt tällä kombinaatiolla pääsee. Ja yllättävän kovaa sillä vielä pääseekin! Tässä muutama otos reissusta.




Iltapäivällä kävimme ostamassa kukkia parvekkeelle ja illalla vietimme kesäkauden avajaisia ja illastimme parvekkeella. Laitan parvekkeen kesälookista vaikka kuvia vähän myöhemmin.

Vastaus kuvahaasteeseen

Saimme Batmanin voimakaksikkokaverilta Robinilta seuraavanlaisen blogihaasteen:

1. Go to the 4th folder in your computer where you store your pictures.
2. Pick the 4th picture in that folder.
3. Explain the picture.
4. Tag 4 people to do the same!



Sattuikin olemaan koira-aiheinen kuva vielä! Kuvassa ollaan hakemassa Batmania kotiin Oulusta ja pikkuinen hivenen syyllisen näköisenä siinä vielä lirauttaa ennen kotimatkaa. Kuvatekstiksi sopisi parhaiten ehkä "Oops, busted!" Pitkä matka kotiin Helsinkiin menikin muuten tosi hienosti - kertaakaan ei pentu pissinyt sisälle autoon!
Haastan Bebetalon hengettären sekä Tiinan penkomaan omat kuvakansionsa. Robinille ja porukoille hännänhuiskutukset!

Olenkin tässä viime päivät käynyt läpi koneelta löytyvää digikuvakaaosta. Miten se voikaan olla niin ylitsepääsemättömän hankalaa teettää parhaista kuvista paperikuvat, laittaa ne albumiin ja arkistoida digikuvat jotenkin järkevästi koneelle? Nyt olen pyhästi vannonut, että ennen kuin kansiot täyttyvät vauvan kuvista, olen selvittänyt kuvakaaoksemme ja järjestänyt parhaat kuvat albumiin. Työsarkaa riittää.

Olen muutenkin viuhtonut aika kovasti. Tänään tein suursiivouksen ja eilen leivoin kuin martta koko päivän. Viimeistään viikonloppuna ajattelin raahata isännän puutarhakauppaan. Haluaisin istuttaa parvekkeelle orvokeita ja jotain muutakin nättiä. Ihana kevätaurinko paistaa taas ulkona!

Jännitystä ilmassa

Ihana viikonloppu takana! Kokkailtiin herkullista ruokaa, katottiin leffoja, käytiin juoksuttamassa koiria,shoppailemassa kivoja juttuja kotiin ja vauvalle, illastamassa kavereiden kanssa intialaisessa ja eilisen kruunasi vielä uusintavisiitti ihanaiseen kylpylään, jossa oltiin joku aika sitten ekaa kertaa. C'est parfait!

Tuli siis viikonlopun aikana syötyä tulista ruokaa, saunottua, shoppailtua ja liikuttua muutenkin aika paljon. Eipä silti merkkiäkään, että vauva olisi tulossa ulos, joten odottelu jatkuu. Tosin eihän tässä vielä olla edes (ensimmäisessä) lasketussa ajassa, joten viikkoja voi vielä mennä. Kyllä täytyy myöntää, että jännitystä alkaa olemaan ilmassa! Koitan vaan tolkuttaa itselleni, että kyseessä on täysin luonnollinen tapahtuma ja kaikki menee hyvin. Ihan turhahan sitä on kamalasti jännittää, kun homma on kuitenkin väistämättä edessä ja se menee sitten omalla painollaan just niin kuin se menee. Onneksi on maailman paras kannustaja tukena ja lopussa odottaa sitten mitä kallein palkinto! Psyykaten ja suggeroiden siis mennään kohti h-hetkeä!

Sitten taas pieni purinapätkä ranskalaisten kummallisuudesta. Aloin epäillä, että onkohan meidän kodissa hometta, kun olen sillä tavalla sairastellut, vaikka yleensä olen terve kuin pukki. Ajattelin, että ehkä olisi hyvä saada joku mittarimies tänne toteamaan kosteustilanne, ettei tarvitse miettiä, että joutuisi tuomaan vauvan kovin homeiseen kotiin. Asiaa sitten selviteltiin ystäven avustuksella ja saimme selville, että Ranskassa ei ole sellaista ammattikuntaa laisinkaan, kuin home- tai kosteusmittaajat. Sellaisia tutkimuksia ei täällä siis tehdä eikä siihen tarvittavaa ammattitaitoa tai laitteistoa kertakaikkiaan löydy. Mitä hittoa?!?

Kun ystävämme sitten kysyi paikalliselta rakentajalta, että mitä sitten pitäisi tehdä, jos epäilee hometta niin mies totesi, että kaupoista saa sellaista ainetta, jolla voi pestä näkyvän homeen pois, jos se jotenkin häiritsee. Tässä nyt vaan sitten mietittiin, että onkohan nämä patonginpurijat kuulleetkaan homeen terveyshaitoista vai mistä tässä on oikein kyse?

Rauhottauduin nyt kuitenkin sillä, että, meidän kotona on yksinkertaiset ikkunat, jotka falskaavat enemmän kuin ammottava reikä seinässä. Ehkä täällä ei sitten hometta ole, koska ilmanvaihto toimii ainakin melkoisen tehokkaasti. Toivotaan näin!

Kevät on jo pitkällä ja puissakin jo vihertää. Batman sekoaa ulkona joka kerta, kun siellä on niin paljon hyviä hajuja. Kovasti nautiskellaan jo ajoittain ihanasti lämmittävästä auringosta ja hyvästä fiiliksestä. Isäntä kulkee töissä koko ajan puhelintaan tuijottaen, että koska mä soitan ja koiran hoitajat ovat valmiudessa. Ja siltikin voi tosiaan olla, että tässä valmiustilassa odotellaan vielä useita viikkoja. Huiiiiiih miten jännää!

Kanttuvei ja kevät tuli

Viruin viikon päivät aivan järkyttävässä flunssassa ja kovassa kuumeessa. Kun napsin antibiootteja tulehtuneeseen keuhkoputkeen, poskionteloihin ja korvaan, söin kasapäin valkosipulia, niistin ja yskin pääni tainnoiksiin en huomannutkaan mitä ulkona sinä aikana tapahtui. Sinä aikana oli tullut täysi kevät!

Nyt kun olo on jo inhimillinen, on aika ihana haistella keväistä ulkoilmaa. Puistossa tuntui ihan siltä, että olisi vappu. Mukavasti lämpöasteita, iloisia ihmisiä liikenteessä, ilmapallomyyjiä ja posetiivarin soittajia. Vaikka tässä taudin jälkeen vielä voimia keräilenkin, päästiin silti koko perheen voimin pienelle retkelle puistoon nauttimaan auringosta. Natustettiin suklaakeksit puistonpenkillä ja Battiskin sai herkkupalan syötäväkseen.

Masussa möllöttävä vauva on nyt niin sanotusti täysiaikainen. Vaikka laskettuun aikaan vielä onkin kolmisen viikkoa, laskettaisiin vauva jo täysiaikaiseksi, jos se nyt syntyisi. Onneks meillä alkaa olla nyt kaikki hommat jo kasassa. Tosin vielä mun pitää mennä uusimaan veriryhmäkorttini, sillä se ei kuulemma ole validi, koska siitä puuttuu mun tyttönimi. Ihmeellistä pilkunviilausta taas. Tämän kummallisen vaatimuksen esitti erittäin v-mäinen anestesialääkäri, joka tutki mut viime viikolla, että mulle voidaan niin halutessani synnytyksessä tökätä epiduraalipuudutus. Istuin siellä vastaanotolla yli 38 asteen kuumeessa ja lääkäri totesi vain, että "Kuulkaa rouva, neuvoisin teitä nyt pikaisesti hankkitumaan eroon tuosta taudista, sillä synnytys voi käynnistyä milloin vain ja olette tosi huonossa kunnossa. Me emme myöskään voi antaa kuumepotilaille epiduraalia, joten siksikin kannattaisi nyt parantua."

Joo ei kun ihan tahallanihan minä sairastelen.

No, onneksi tosiaan nyt tauti on jo voitettu ja toivottavasti ei enää uutta pöpöä pääse iskemään ennen syntymää! Eilen kävimme varaamassa huoneen sairaan mere-enfant-osastolta. Yritettiin nyt ainakin varata privaattihuone ja niin että isäntäkin saa sitten sängyn sinne. Aika luksusta, jos oikeesti saadaan yksityishuone!

Batmania on yritetty opettaa olemaan menemättä vauvan leikkimatolle. Tällaisen vinkin saimme, jotta koira osaisi sitten jo vauvan tullessa kiertää maton, jolla vauva pötköttää. Kova hinku Viittamiehellä juurikin siihen on, mihin ei saisi mennä. Nyt se on uskonut (ainakin toistaseks) ettei mene siihen pötköttämään, mutta luunsa se silti vielä viskaa siihen matolle itsepintaisesti.

Jänniä aikoja elellään. Ei voi muuta sanoa!

Aurinkoa kaikille keväisestä Ranskasta!

Ajatko baskeri silmillä?

Kevät ei näytä nyt saavan yliotetta talvesta millään. Aina välillä fiilis on jo tosi keväinen, kunnes taivas värjäytyy taas harmaaksi ja sataa kaatamalla vettä tai räntää.

Ja me liukastelemme kesärenkailla liikenteessä, sillä eihän täällä "etelässä" talvirenkaita tarvita. Eihän? Isäntä on sitä mieltä, että ei. Minä olen sitä mieltä, että täällä turvallisesti liikenteessä liikkuakseen pitäisi ajella kypärä päässä panssarivaunulla. Sen verran kaistapäistä tämä liikenne täällä on. Joka kerta, kun lähdemme autolla jonnekin, kapuaa kaikkien autossa olevien verenpaine vaarallaisiin lukemiin ja isännän suusta sinkoaa sarjatulella kirosanoja. Eikä ihme, sillä liikenne on aivan kaoottista - etenkin kaupungissa. Todella vaikea ymmärtää, että sellaisilla ajotaidoilla ja liikennetietämyksellä varustettuja autoilijoita päästetään lähellekään mitään moottoroituja välineitä.

Syitä tähän on ilmeisesti monia. Ensimmäinen on varmasti huono liikenneopetus. Tasoon on ilmeisesti kiinitetty viime aikoina enemmän huomiota, mutta hedelmää se ei tunnu vielä ainakaan kantavan. Mieltä ei myöskään rohkaise, kun näkee autokoulun autoja aivan laittomasti pysäköitynä tai tekemässä päättömiä kaistanvaihtoja tai ohituksia. Varmasti tärkein oppi, jonka täältä autokoulusta saa on se, että vika onnettomuustilanteessa on aina takaatulevan. Ja sen mukaista on sitten ajotapa. Täysin vilkaisematta peiliin, ilman minkäännäköistä vilkunkäyttöä sitä vaan pusketaan toiselle kaistalle. Jos ei ole salamannopea jarrujalka, ovat pellit hyvin äkkiä rutussa. Olemme tulleet käsitykseen, että noin 90%:sta täkäläisistä autoista ei löydy suuntavilkkuja ollenkaan.

Toinen syy karmeaan liikennekäyttäytymiseen on käsittämätön asennevamma. Tähän tulokseen me ainakin olemme päätyneet. Ihmiset käyttäytyvät liikenteessä(kin) todella itsekkäästi, eivätkä välitä siitä, mitä toisille tapahtuu. Esimerkkejä on pilvin pimein:
- pysäköidään laittomasti toisten autojen eteen, niin, että alun perin parkissa olleet eivät pääse eteen eikä taakse
- tärkeintä on, että MINÄ ehdin ensin. Tästä oiva esimerkki eiliseltä, jolloin lyllersin suojatiellä tien yli ja olin katsonut, että ehdin hyvin ennen kauempaa tulevia autoja. Olisin toki ehtinytkin muuten, mutta kun sieltä kaukaa tuleva auto minut nähdessään painoi kaasua ja kiihdytti rotiskonsa hurjaan vauhtiin. Siinä tuli ison mahan kanssa kiire loikata pois alta. Huusin toki perään kaikki sadattelut, mitä suomeksi ja ranskaksi osasin, mutta se tuskin vaikuttaa tyypin tulevaan liikennekäyttäytymiseen millään tavalla.
- kiilataan eteen peileihin katsomatta ja välittämättä, että takana tuleva joutuu tekemään paniikkijarrutuksen

Asennevamma voi toisaalta ilmetä myös aivan järjettömänä "jaloutena". Täysin normaalia esimerkiksi on, että autoilija saattaa kovasta vauhdista yhtäkkiä jarruttaa nähdessään punaisissa valoissa odottelevan jalankulkijan ja päästää tämän tien yli, vaikka autoilijalle palaa vihreä ja jalankulkijalle punainen.

Liikennekuolemat ovat viime aikoina tosin vähentyneet, mutta kerrassaan hurjia luvut ovat vieläkin. Vähentymiseen lienee vaikuttaneen ainakin nopeusvalvontakamerat, joita on asennettu ahkerasti. Poliisi on ilmeisesti tehostanut myös nopeusvalvontaansa, mutta ainakaan pysäköinninvalvontaan tämä terästäytyminen ei ylety. Poliisi ei millään tavalla puutu, vaikka pysäköisit autosi keskelle tietä hätävilkut päällä ja lähtisit syömään kaikessa rauhassa seitsemän ruokalajin illallisen.

Kaikessa viisaudessaan baskeripäiset lainsäätäjät päättivät puuttua hurjiin liikennekuolemalukuihin säätämällä lain, että jokaisessa autossa on sakon uhalla oltava keltaiset heijastinliivit. Tämän lakiuudistuksen ranskalaiset ovatkin ottaneet tosissaan. Liivi ei pelkästään löydy jokaisesta autosta jostain hanskalokeron pohjalta, vaan se on oikein puettu pelkääjän penkin päälle. Kun sitten vähän miettii, että kuinka suuri vaikutus katastrofaaliseen liikenteeseen mahtaa olla tuolla lakiuudistuksella, että jokainen voi halutessaan pukeutua kirkkaankeltaisiin liiveihin, sitä ihan masentuu päättäjien päättömyydestä. Top gear -ohjelman Jeremy Clarkson kuvailikin tätä lakia osuvasti: yhtä fiksu lakiuudistus olisi määrätä, että jokaisen auton takakontissa pitää olla sipulipussi.

Turvallisia ajeluita vaan tasapuolisesti kaikille! Me yritetään täällä väistellä kolareita. Onneksi aurinko alkoikin nyt paistamaan. Ehkä se kevät sieltä tulee sitten kuitenkin!

Kylpylänautintoja vuoristossa

Viikonloppuna juhlistimme ensimmäistä hääpäiväämme. Noin tunnin ajomatkan päässä vuorilla on ihana piilopaikka, josta isäntä oli saanut töissä vihiä. Sinne se sitten vei meikäläisen viikonloppuna juhlistamaan ensimmäistä kokonaista vuottamme avioliiton satamassa. Vuorilta löytyi todella viehättävä pieni hotelli, jossa oli aivan ihastuttava kylpylä! Ja niin me saunoimme ja kylvimme tuntitolkulla itsemme kurttuisiksi. Se teki tosi hyvää! Siellä oli kaksi aika suomalaistyylistä saunaa ja sitten kaksi sellaista hammam-tyyppistä höyrysaunaa. Lisäksi löytyi kylmävesiammetta ja poreammetta niin pois päin.

Jos joku haluaa vilkaista, minkälaisessa paikassa olimme, tässä linkki:

http://www.la-clairiere.com/en/accueil.php?vers=flash

Kylpylä oli tosi siisti ja rauhallinen. Siellä saa myös kaikkia ihania hoitoja luonnonkosmetiikalla tehtynä. Menemme varmasti sinne vielä uudestaan!

Yksi päivä kävin tuossa meidän lähellä uimahallissa uimassa ja siitä en kyllä vaikuttunut taas ollenkaan. Peseytyä ei voinut ilman uikkareita ollenkaan, sillä suihkut olivat yhteissuihkut uima-allastilassa. Monet eivät itse asiassa käyneet ollenkaan suihkussa, vaan painelivat veteen ihan suoriltaan. Tämä tietysti hygienisen suomalaisen mielestä on melko ällöttävää. Katselin kauhulla, kun vastaan uineiden naisten maskit vaan valuivat veteen. Yöks. Lisäksi uimahallissa ei ollut (periranskalaiseen tyyliin) minkäänlaista rotia siinä, miten siellä uidaan. Kaikki uivat siksakkia ja mätkivät ja potkivat toisiaan siinä mennessään. Tuli mieleen ihan tämä liikennekulttuuuri. Ei siis puhettakaan siitä, että matkauimareille olisi varattu oma kaista tai muuta vastaavaa. Siellä sai siis ihan tosissaan varoa, ettei joku potkaise ohi mennessään.

Oli muuten kiva lukea muidenkin ulkosuomalaisten saunakokemuksista! Hauskoja =) Kiitos kovasti kaikista kommenteista! Niitä on aina tosi kiva lukea!

Tänä aamuna kiikutin Batin lääkäriin, kun sen korva on kiukutellut jo pidemmän aikaa. Välillä se on aina ollut ihan normaali ja välillä punoittanut ja kutissut. Noh, kyllä siellä nyt jotain bakteeritulehdusta oli ja korvatippoja saimme lääkkeeksi. Nyt se reppana makaa ihan marttyyrina tuolla omalla paikallaan, kun sen korvia kaiveltiin ja lääkäri tutki, vaikka se teki kaikkensa vastustellakseen. Sillä on ollut aika paha eläinlääkärikammo siitä lähtien, kun viime kesänä yksi lääkäri niittasi sen kipeään tassuun niitä niittejä. Silti lääkäri kehui, että huomaa, että Batman on todella hyvin koulutettu. Kröhöm =D

Tuli taas ihan ylpeä olo, kun hoidin koko homman pelkästään ranskaksi, enkä langennut sanomaan sanaakaan enkkua. Myönnettäköön tosin, että ihan en ehkä kaikkea sanatarkasti tajunnut, mitä se lääkäri selitti (puhui kuin papupata), mutta suurimman osan kumminkin. Isäntäkin oli saanut ranskan opettajaltaan kehuja, että on edistynyt. Ja ihan selväsi sekin alkaa jo tajuamaan paremmin, mitä ympärillä puhutaan. Pikkuhiljaa siis, vaikka välillä onkin tuntunut, että ollaan niin tonttuja ja patalaiskoja, ettei ikinä opita.

Vauvan tarvikkeiden metsästys jatkuu. Uhkaavasti nuo päivät vain kiitävät eteenpäin. Enää kuutisen viikkoa laskettuun aikaan! Onneks mulla on varaa valita noista lasketuista ajoista, kun olen saanut jo eri lääkäreiltä neljä eri laskettua aikaa. No, faktahan on, että oli sitä mikä tahansa päivämäärä asetettu, vauva syntyy sitten kun se syntyy.

Batman on selkeästi vähän kyllästynyt muhun, kun lenkit mun kanssa alkavat olla jo vähän lyllertämistä. Se katselee aina kummissan, että mitä sä nyt siinä puuskutat ja koittaa nykiä eteenpäin. Ohessa on vähän osviittaa siitä, minkä muotoinen tursas täällä kirjoittelee. Olo on kuitenkin muhkeasta masusta huolimatta oikein hyvä!

Putsplank ja vastaus haasteeseen

Koti kimmeltää siistinä ja sisustustakin on uusittu. Äiti ja isä kävivät täällä "lomailemassa" ja siinä samalla tekivät suursiivouksen. Nyt on paikat jynssätty lattialistoja ja ikkunanpuitteita myöten ja maljakossa komeilevat tuoreet kukat. Onneksi vierailuun mahtui myös shoppailua ja rennonletkeää yhdessäoloa. Kävimme taas kerran katsastamassa Stuttgartin outletit ja nyt mukaan tarttui myös tarvikkeita vauvalle. Tulokasta odottamassa ovat jo vaunut ja turvakaukalo. Kävimme pyörimässä myös uudella ostarilla täällä Ranskan puolella ja sieltähän löytyi myös mukavaa kotiinviemistä.

Oli tosi ihanaa saada äiti ja isä tänne! Kiitos vielä sinne kaikesta ja tervetuloa pian uudestaan!

Saimme Bebetalo-blogista haasteen kirjoittaa kuusi random-asiaa itsestämme. Kiitoksia ja terveisiä vaan bebe-talon hengettärelle :) Koska kirjoitan tässä koko meidän perheen nimissä, niin koitetaan vastata haasteeseenkin kaikkien osapuolten puolesta. Otan tähän nyt tällaisen ulkosuomalais-näkökulman. Maaliskuun lopussa tulee muuten kuluneeksi vuosi siitä, kun rantauduimme vanhalla mitsullamme Ranskan-maalle!
Kuusi satunnaista asiaa Franskiksista

1. Suurin haaste Ranksaan sopeutumisessa on ollut kieli, joka vieläkin aika ajoin tuottaa suunnattomia vaikeuksia ja etenkin koomisia tilanteita. Olemme joutuneet tottumaan siihen, että lähes päivittäin saa tuntea olonsa melkoiseksi aasiksi, kun ei osaa ilmaista itseään tarpeeksi hyvin ja puhe on lapsen tasolla. Positiivista kuitenkin on, että nyt pystymme kuitenkin jollain tasolla kommunikoimaan myös ranskaksi, joka helpottaa elämää jo suuresti. Ehkä se fluentti osaaminenkin sieltä vielä joskus lähtee. Bien sûr!

2. Mukavinta Ranskassa asumisessa on ollut se, että meillä on ollut paljon enemmän aikaa toisillemme. Kellon viisarit tuntuvat liikkuvan täällä paljon hitaammin, mikä on ollut ihanaa. Lisäksi on todella rikastuttavaa asua ja elää vieraassa kulttuurissa ja tutustua uusiin ihmisiin. Olemme ranskalaisen kulttuurin lisäksi päässeet läheltä tutustumaan myös saksalaiseen kulttuuriin sekä tietenkin ulkomaalaisten ystäviemme kautta monien muidenkin maiden tapoihin.

3. Olemme ranskalaistuneet muun muassa niin, että jääkaapistamme löytyy aina fromage blancia (eräänlaista maustamatonta jugurttia). Kaapista löytyy (iiian usein) myös nutellaa ja patonkia. Isännän ajotavat ovat myös ranskalaistuneet melko lailla. Torvikäsi on herkässä ja kiihdytykset kimakoita. Lisäksi viinit ja juustot ovat varsin kiinteä osa elämäämme, joskin sitä ne olivat jo ennen tänne muuttoamme.

4. Olemme sitkeästi suomalaisia muun muassa siinä, että emme ikinä meinaa muistaa lisätä tervehdyksen perään madame/monsieur. Edelleenkin poskisuudelmat tuntuvat kummallisilta ja liian usein myös s'il vous plaît unohtuu esimerkiksi ravintolatilauksesta (etenkin isännältä). Emme myöskään osaa hoitaa asioitamme tarpeeksi agressiivisesti nyrkkiä puiden ja huutaen. Siksi varmaankin lähes vuosi sitten tapahtuneen peräänajon vakuutusasiat eivät ole vieläkään hoituneet. Pitäisikin tästä lähteä taas vakuutusyhtiöön riehumaan.

5. Batman on oppinut myös komentoja ranskaksi. Se ymmärtää tänne-komennon, paikka-komennon, istu-komennon ja vierellä-komennon sekä suomeksi että ranskaksi. Lisäksi Batman on kunnostautunut valtavasti viime aikoina myös eroahdituksensa kanssa. Se ei ole ulvonut enää aikoihin yksin ollessaan! Se on tainnut vihdoin oppia luottamaan, että kyllä mamma ja pappa sieltä takaisin tulee. Halleluja - jo oli aikakin!

6. Joskus heikkona hetkenä vähän mietityttää, että kun tulemme joskus takaisin Suomeen, muistaakohan meitä enää siellä kukaan ja onkohan meillä enää ystäviä siellä? Toisaalta on ollut tosi lämmittävä huomata, miten ystävämme ovat jaksaneet pitää yhteyttä meihin ja miten niin monet ovat tulleet meitä tänne jopa moikkaamaan. Ei voi muuta todeta, kun että meillä on aivan mahtavia ystäviä! Maailman parhaita kerrassaan! Myös työpaikkojen löytäminen sitten takaisin Suomeen muuttaessa voi tietenkin olla haasteellista. Kuitenkin olo on kaikessa kummallisenkin luottavainen. Lainatakseni isäni ikiaikaista viisautta: asioilla on aina taipumus järjestyä.

Ohessa vielä muutama kuva meidän kodin uudesta lookista. Olkkari ja työhuone yhdistyivät ja keskimmäiseen huoneeseen tuli ruokasali. Sisustus tuntuu nyt paljon fiksummalta ja toimivammalta näin!

Oikein hyvää viikonloppua kaikille! Me suunnataan taas huomenna huonekaluliikkeisiin etsimään vauvalle sänkyä ja ehkä jotain muutakin kivaa kotiin, jos löytyy. Nyt lähdetään metsälenkille keväiseen auringonpaisteeseen koirien kanssa.

Ranskalaisia saunatonttuja

Pari päivää sitten kävin ensimmäistä kertaa vihtomassa täällä Ranskan maalla. Oli pakkaspäivä ja teki mieli saunaan. Melko lähellä tässä on suomalaiseksi saunaksi itseään mainostava sauna, jonne toisen suomalaistytön kanssa sitten lähdimme. Kokemus oli sangen mielenkiintoinen. 12 euron maksulla pääsimme saunatiloihin. Meitä oli vastaanottamassa trooppisen kuumuuden lisäksi kaksi tiukkailmeistä naista, joilla keikkuivat radiopuhelimet lanteilla. Kun pääsimme ovesta sisälle he kysyivät ensi töikseen olemmeko ensikertalaisia. Vastasimme, että olemme, mutta ei hätää, me olemme suomalaisia - osaamme kyllä tämän homman. Olimme väärässä.

Pukeutumistilan seinillä oli jo huolestuttava määrä kieltoplakaateja ja ohjeita, kuinka tulee käyttäytyä. Puhelimet piti sulkea ja vaatteet riisua ja laittaa tavarat lukolliseen pukukoppiin, jonne ei kuitenkaan saanut avainta. Mitään omaa tavaraa ei saanut viedä saunomispuolelle, ei edes omaa pyyhettä. Ainoastaan shampoo oli sallittujen listalla. Tiukkailmeiset naiset ohjeistivat meitä erilaisin kiellloin ja määräyksin, antoivat käsiimme avaimet (eivät kuitenkaan pukukaappeihimme), jonka jälkeen astuimme saunapuolelle. Avaimella avattiin kuuma luukku, josta saimme kaksi kuumaksi lämmitettyä lakanaa ja yhden pienen pyyhkeen. Mysteeriksi jäi, miksi tähän kuumaan luukkuun annettiin avain, mutta ei omaan pukukaappiin.

Paikka oli kyllä todella kaunis - hieman roomalaisen kylpylän tyylinen. Ihanat, suuret ja ikivanhat lautassuihkut, mosaiikkiikkunat, lämmin- ja kylmävesialtaat sekä kymmenet aurinkotuolit aukesivat silmiemme edessä. Aurinkotuoleilla köllötteli kylpijöitä toogalakanoihin kääriytyneenä lukemassa kirjaa. Seinillä oli jälleen paljon ohjeita. "Peseydy ennen saunaan menoa." Hiusten värjääminen kielletty." "Ihokarvojen ajeleminen kielletty." "Kauneusnaamioiden tekeminen kielletty." "Äänekkäästi puhuminen kielletty". jne.

Suihkun jälkeen uskaltauduimme saunaan, jonka alalauteet olivatkin jo täynnä ranskalaisnaisia. He istuivat lattian rajassa lakanoihinsa kääriytyneenä. Me nousimme rehvakkaasti ylälauteelle ja tajusimme lopulta levittää lakanat allemme suuriksi pefleteiksi. Löylyä saunassa ei saanut heittää laisinkaan ja lämpötila oli tasainen 85 astetta. Tullessaan saunaan sisälle saunojat käänsivät saunan seinällä olevaa tiimalasia. Vieressä oli ohje, että kerrallaan saunassa saa olla 8 minuuttia, jonka jälkeen on käytävä kylmässä suihkussa. Kolmea kertaa enempää ei saa saunassa käydä. Näiden ohjeiden noudattamista kaksi naisvalvojaa virkaintoisesti vahtivat ja huomauttivat heti, jos joku ei esim. peseytynyt saunomiskertojen välillä.

Ihana saunan lämpö rentoutti paikat ja olihan se aivan mahtava kokemus. Haluan ehdottomasti mennä saunomaan myös uudestaan! Kerroin saunakokemuksestani slovakialaiselle ystävälleni ja hän kertoi, että Slovakiassa saunat ovat juuri tuollaisia. Hän myös ihmetteli suuresti, että eikö suomessa saunoissa sitten ole tiimalaseja seinällä? Mistä sen sitten tietää, jos on liian kauan saunassa?

Lopuksi vielä nurinaa. Alaovemme lukko on rikki. Siinä ei avain käänny mihinkään, eikä avaimella siis luonnollisesti pääse sisälle rappukäytävään. Ainoa keino päästä sisälle on soittaa kaikkia naapureiden summereita ja toivoa, että joku olisi kotona ja päästäisi sisälle. Ranskalaiseen tyyliin lukko on ollut nyt jo pari päivää rikki ja "korjaaja on kutsuttu". Ei näy, ei kuulu. Tänä aamuna jätin ovimaton oven väliin siksi aikaa, kun kävin koiran kanssa lenkillä. Ajattelin, että varmasti pääsen sitten sisälle, jos ei vaikka ole ketään avaamassa. Kotiin tullessani joku oli ystävällisesti poistanut maton oven välistä ja ovi oli kiinni. Onneksi alakerran liikehuoneistosta tultiin avaamaan, kun rämpytin summereita. Mitä sitten jos vaikka tulee yömyöhällä kotiin? Miten yhden lukon korjaamiseen voi mennä taas näin kauan aikaa? Otetaan vastaan veikkauksia, milloin lukko mahtaa olla taas kunnossa!

Hyvät viikonloput!

Budjettimatkailua Luxemburgissa

Siellä koto-Suomessa sitä vaan hikoillaan plussa-asteissa ja täällä Keski-Euroopassa värjötellään pakkasessa. Vielä ovat ainakin kaasuhanat pysyneet sen verran auki, että töllimme on pysynyt mukavan lämpimänä. Ikkunoista ei tosin näe ulos, sillä nämä yksinkertaiset lasi-ikkunat falskaavat jokseenkin paljon ja kun ulkona on pakkasta ja sisällä lämmintä, höyrystyvät lasit niin kovasti, että saa olla koko ajan pyyhkeen kanssa kuivaamassa ikkunalaudoilta valuvaa vesivanaa.

Kotoisalta tämä talvi silti tuntuu! Lumi narskuu mukavasti jalkojen alla ja kaikki on niin kaunista, kun koko maisema on kuuraisen valkoinen. Ja aurinko on jaksanut porottaa joka päivä pilvettömältä taivaalta. Eilen ihastelimme luonnonpuistossa valkeita puita ja lammen jäällä liukastelevia joutsenia. Koirat rymistivät pitkin peltoja ja me ihmiset reippailimme poskemme punaisiksi melkein kahden tunnin lenkillä.

Lauantaina käväisimme Luxemburgissa. Meiltä ajoi sinne kaksi tuntia. Asumme tällaisessa hassussa keskiössä, että tosi moneen paikkaan ajaa pari tuntia, kuten nyt Zürichiin, Frankfurthiin ja Luxembourgiin.

Joka tapauksessa paikka vaikutti todella viehättävältä ja kaupungin keskellä oli vaikuttava rotko. Tutustuimme kaupunkiin vain pitkän päiväkävelyn verran, vaikka varmasti olisi ollut kiva testata jotain paikallista ravintolaa tai kahvilaakin siinä ohessa. Se vaan ei tällä kertaa nyt onnistunut, sillä reissu oli niin sanotusti tarkan markan reissu. Isäntä unohti lompakkonsa kokonaan kotiin ja minä taas olen niin lahopää, että vaikka minulla lompakko kortteineen käsilaukussa asianmukaisesti olikin, en muista korttien tunnuslukuja ulkoa ja ne tietysti olivat kotona. Laskimme sitten viimeiset käteiset yhteen, että saimme tankatttua sen verran bensaa, että päästiin vielä kotiin asti. Pari kilometriä ennen kotia tunnuslukuni pälkähti päähäni kuin salamaniskusta, mutta sehän ei siinä vaiheessa enää auttanut.

Mahdoimme taas näyttää varsin erikoiselta retkikunnalta, sillä lähes kaikki vastaantulijat hymyilivät hyväntahtoisesti ja osoittelivat meitä sormella. Batmanista tultiin taas ottamaan oikein kuviakin. Ehkä mies, jonka toisella puolella kulkee vasikankokoinen koira villapaidassa ja toisessa käsipuolessa keikkuu takki auki ison mahansa kanssa vaappuva nainen kerää sitten huomiota. Näin ainakin Luxemburgissa.

Tässä muutama otos Luxemburgista. Aurinkoisia ajatuksia kaikille!

Piparkakkutalojen päälle sataa lunta

Niin se joulu sitten humahti ohi kuin pikajuna ja samoin kävi uuden vuoden kanssa. Mutta ihanaa ja taatusti ikimuistoista oli!

Kiitos vielä ihan tosi paljon jouluvieraillemme! Yhteistuumin kokkasimme herkullisen ja hyvin erikoisen jouluaterian, joka sisälsi mm. lammasta, ankkaa, hanhenmaksaa, valkosipulikeittoa, viikunahilloa, villisikaa, suolakurkkuja kera hunajan ja smetanan, haudutettua punakaalia, valkoPIPPURIperunoita, jätskiä, suklaakakkua ja omenakaurapaistosta sekä tietenkin paljon erilaisia ranskalaisia viinejä ja juustoja. Kävimme myös kirkossa kuuntelemassa joulukonserttia ja ihastelemassa joulumarkkinoiden tohinaa ja kaupungin valoja. Onneksi ehdimme vähän shoppailemaankin. Batman oli myös onnessaan, kun sitä oli niin monta kättä rapsuttamassa.

Terveiset siis H, K & K- oli ihana saada teidät tänne jouluksi!

Uusi vuosi vietettiin sitten Pariisissa suomalaisten ystävien kanssa. Luotijunalla hurautimme vain pari tuntia täältä Ranskan Mansesterista Effelin juurelle. Illastimme periranskalaisessa, aivan mahtavassa ravintolassa (http://www.flobrasseries.com/coupoleparis/) koko illan ja siitä valuimme Concorden aukiolle ottamaan vastaan vuoden 2009. Eiffel vilkkui ylväänä juhlavalaistuksessaan ja Champs-Elysees kylpi upeassa valomeressään. Ilmoilla posahti vain muutama raketti, mikä oli itse asiassa kiva. Tunnelma oli todella rauhallinen, vaikka ihmisiä oli kerääntynyt aukiolle niin paljon, etten uskalla edes arvioida kuinka paljon. Shampanjalasillisella vuoden vaihtumisen jälkeen mietitittiinkin, miten erilainen on vuoden vaihde suomalaiseen tyyliin. Nyt silmiimme ei osunut yhtään änkyräkännistä, ei oksennusta, holtittomasti sinkoilevia raketteja, nyrkkitappeluita tai puukkohippasia. Eikä niitä ollut kyllä totta puhuakseni ikäväkään.

Batman oli ollut hyvässä hoidossa Gizmo-koiran vanhempien luona uuden vuoden reissumme ajan, ja kun menimme hakemaan sitä hoidosta saimme vielä ihanan raclette-illallisen. Kyllä kelpasi sitten masut täynnä tulla kotiin toipumaan uuden vuoden riennoista. Batmankin oli hyvin rauhallinen telmittyään kaksi vuorokautta putkeen Gizmon kanssa.

Välipäivinä kävimme myös Stuttgartissa Sinin ja Michaelin luona ja yhteistuumin kolusimme outlettien alennusmyyntejä yhden päivän. Michael oli myös kullanarvoisena tulkkina, kun yritimme saksalaiskaupassa saada selkoa lastenvaunuista.

Nyt ulkona sataa lunta. Tunnelma on jotenkin tosi idyllinen, kun suloisten piparkakkutalojen katot ja ikkunalaudat muuttuvat valkoisiksi. Sen sijaan idyllistä ei ole se, että meillä ei ole autossa kuin kesärenkaat. Toivottavasti isäntä pääsee töistä turvallisesti kotiin.

Kuvissa uuden vuoden tunnelmaa Pariisista. Vuosi 2008 oli ihana, tapahtumarikas vuosi, jota nyt kiitollisena muistelemme katselemalla hääkuvia, häämatkakuvia Hawaiilta, kesälomakuvia Suomesta ja kuvia seikkailuistamme täällä Ranskassa. Jätämme menneelle vuodelle jäähyväiset haikeina, mutta onnellisina ja toivotomme vuoden 2009 tervetulleeksi! Toivotamme mitä parhainta vuotta myös kaikille lukijoille!

Joulun tunnelmaa kaikille!

Batman oli kamalan innoisaan, kun se sai isin kotiin. Sillä aikaa, kun isäntä oli suihkussa, Bat oli hakenut jostain miehen kalsarit ja makasi tyytyväisenä niiden päällä keskellä olohuonetta. Kohta on tuo koira on varmasti vielä enemmän innoissaan, kun Heini, Kalle ja Kaisa saapuvat tänne huomenna jouluvieraiksi. Ja innoisaan ollaan me muutkin =)

Olin eilen kuuntelemassa konserttia slovakitytön kanssa, kenen kanssa olen ystävystynyt. Se olikin mielenkiintoisen moderni konsertti - tiedättehän, kun klarinetteihin ja torviin puhalletaan niin kovaa, että niistä tulee sellainen kiljuva ääni ja joku hakkaa rumpuja taustalla hullun kiilto silmissä. Mutta ihan mielenkiintoinen kokemus!

Sain eilen kokea myös sen nolon hetken, kun joku on muistanut sinua joululahjalla ja itsellä ei ole antaa mitään. Mitenhän se onkin aina niin kiusallista? Pitää joulun jälkeen paikata tilanne vaikka leipomalla kakku tai tarjoamalla drinksut.

Ulkosuomalaiselle muuten mahtava löytö on netistä kuunneltava jouluradio, joka soittaa pelkkää joulumusaa 24/7. Meillä ei ole mitään joululevyjä, joten on ollut ihana virittäytyä tunnelmaan kuuntelemalla suomalaisia joululauluja. Osoite on muuten www.jouluradio.fi.

Tänä aamuna Battis sai taas kovasti kehuja lenkillä. Eräs pariskunta oli pienen westien pentunsa kanssa liikenteessä ja pentu juoksi innoissaan leikkimään Battiksen kanssa. Pariskunta näytti ensin kauhistuneelta ja he yrittivät huutaa pentuaan takaisin, mutta sitten kun he huomasivat, että tämä jättikoira onkin maailman ystävällisin, he jäivät ihastelemaan ja rapsuttelemaan sitä. Viittamiestä ylistettiin suorastaan mahtavan kauniiksi ja komeaksi ja ihmeteletiin, miten harvinaisen kiltti se on. Emäntä pörhisteli taas ylpeydestä hihnan toisessa päässä.

Kuten kuvasta näkyy, kuvasin Batmanin joulutunnelmissa. Ensin laitoin sille namin viereen ja käskin sen olemaan paikallaan sillä aikaa, kun kuvaan. Niistä kuvista tuli vähän kehnoja, kun se kaikissa tuijottaa kärsivän näköinä linssiin. "Enkö mä saa jo ottaa?!?" ja kuola valuu viehkeästi kummastakin suupielestä. Sitten kuvattiin loput ilman häiritsevää namia vieressä ja tuli heti paljon rennompia kuvia ;)

Tämän Batmanin edustavan joulukorttikuvan myötä Franskikset haluavat kiittää kaikkia blogin lukijoita ja toivottaa kaikille mitä parhainta joulun tunnelmaa sinne koto-Suomehen sekä tietysti muualle ulkomaille! Tiedämme, että blogia luetaan ainakin Jenkeissä ja Dubaissa asti, eli hyvän joulun toivotukset myös sinne! Me vietetään täällä nyt vähän erilainen, mutta varmasti mukava joulu!

"Sä tähdistä kirkkain nyt loisteesi luo Sinne Suomeeni kaukaisehen!
Ja sitten kun sammuu sun tuikkeesi tuo,
Sa siunaa se maa muistojen!
Sen vertaista toista en mistään ma saa,
On armain ja kallein mull' ain' Suomenmaa!
Ja kiitosta sen laulu soi Sylvian,
Ja soi aina lauluista sointuisimman."

Hyvää joulua kaikille blogin lukijoille!

Joulufiiliksillä =)

Ihan on joulun tuoksu nenässä. Innostuin tekemään sahramipäärynöitä ja viikunahilloa. Toisenlaisia tuoksuja kantautui nenään rappukäytävässä, kun tulin postista. Pesuaine, jolla meidän rappukäytävä pestään haisee ihan vitalikselta. Siis siltä pakkasrasvalta, jota laitettiin pienenä naamaan.

Viikonloppu hurahti taas tosi nopeasti, mutta sitäkin mukavammin. Lauantaina juoksimme jouluostoksilla. Vielä jäi osa löydöistä tekemättä, joten pääsemme vielä uudemmankin kerran jouluruuhkaan viuhtomaan kyynärpäillä. Illalla olimme Suomi-seuran kanssa viettämässä joulujuhlaa. Tarjolla oli kinkkua ja rosollia ja vaikka mitä kotimaista jouluherkkua. Pukkikin kävi. Tunnistatteko kuvasta? =) Luoja mikä loiste lapsien silmissä oli, kun pukki käveli sisälle! Sellaista odotusta ja innostusta ei aikuisten silmissä liian usein näe.


Isäntäkin kaikkosi taas työmatkalle maanantaina, mutta tulee onneksi jo tänään iltamyöhällä kotiin. Tällä kertaa se meni muistaakseni Champagneen. Siellä se on taas innokkaasti löytöretkeillyt kulinarismin aisteja avaavassa maailmassa ja muikeana maistellut kuohuvaa ja kaikenmaailman herkkuja. Mukavia noi työmatkat täällä päin maailmaa! Me sitten täällä Battiksen kanssa koitetaan touhuilla joulujutut valmiiksi sillä aikaa. Meidän jouluvieraat tuleekin sitten jo lauantaina! Voi miten kivaa!

Sunnuntaina olimme kavereiden luona kylässä Saksan puolella. Saimme ihanan illallisen lisäksi mukaamme myös kaksi säkillistä kaikenlaista vauvatavaraa. Nyt pitäisi sitten raivata näistä vähistä kaappitiloista tilaa vauvan tavaroille. Se on agendalla tänään.

Eilen todistin valtavaa mielenosoitusta Strasbourgin keskustassa. Siellä osoitettiin mieltä jotain työaikajuttua vastaan ja sellainenhan tunnetusti saa ranskalaiset barrikadeille. Oli siellä kuulemma suomalaisiakin mukana marssimassa. Joka tapauksessa, liikenne seisahtui täysin ja minutkin häädettiin ratikasta ulos ja lyllersin sitten kantamuksieni kanssa kävellen kotiin.

Nyt kaappien kimppuun! Päässä on soinut koko aamun Petteri punakuono eli sen säestämänä mennään...

http://www.youtube.com/watch?v=UKfwqJk8if0&feature=related

Joulutunnelmaa kaikille!

Maistiaisia joulukaupungista

Tässä muutama kuvaterveinen Strasbourgin jouluisesta keskustasta. Uskaltauduin sinne arkipäivänä pyörähtämään, mutta esimerkiksi lauantaipäivänä en kyllä lähtisi ilman vahvaa rauhoittavaa lääkitystä. Sen verran kovat hulinat ja ihmismassat Euroopan suurimmilla joulumarkkinoilla on. Strasbourg mainostaa itseää Capitale de Noëlina eli joulun pääkaupunkina.




Kaupunki on kyllä hienosti valaistu ja koristeltu. Näissä päiväsaikaan otetuissa kuvissa se vaan ei valitettavasti pääse oikeuksiinsa. Koitetaan vielä ennen joulua räpsiä blogiin muutama kuva kaupungista iltavaloissakin.

Place Kleberillä myydään joulukuusia, joka sekin on muuten alun alkujaan alsacelainen perinne. Katedraalin ympärystössä on joulumarkkinat, missä myydään kaikenlaista krääsää ja herkkua. Tilpehöörin seassa on toki myös joitakin ihan mageita kädentaitajien tuotoksia.

Isäntä on reissussa Pariisissa taas tämän viikon ja kotona on siis siinä mielessä aika hiljaista. Tänään kuitenkin on seesteisyys kaukana tästä kodista, kun Battiksellä on leikkikaverina Gizmo-bulldoggi. Aamusta lähtein on jo matot juostu rullalle ja kauhea röhkiminen ja puhina on saanut ikkunalasimme jos mahdollista vielä enemmän huuruun. Pystypainista mattopainiin ja toisinpäin. Äsken siivosin yhdet pissat lattialta. Syyllistä en koskaan saanut selville. Pojilla on kuitenkin ollut selvästi tosi kivaa, eikä varmasti tarvitse kauhean pitkää iltalenkkiä päivän riehumisen jälkeen heittää.

Ballerinatossuilla lenkille

Ranskalaiset ovat osoittautuneet silmissämme sangen epäkäytännöllisiksi sekä epäjärjestelmällisiksi. Tämä ilmenee monella eri tavalla: pukeutumisessa, asuntojen pohjaratkaisuissa ja toimivuudessa, ajotavassa ja parkkeerauksessa ja niin edelleen.

Tänä aamuna, kun olimme Battiksen kanssa aamulenkillä, hieraisimme molemmat silmiämme, kun ohitsemme lenkkeili nainen, jolla oli asianmukaisesti lenkkitossut, tuulitakki ja sporttinen lippis, kuten juoksulenkillä kuuluu ollakin. Alavartalonsa tämä nainen oli verhonnut kuitenkin aika mielenkiintoisesti polvimittaiseen farkkuhameeseen. Sen alla ei tosin ollut sukkiksia, vaan paljaat sääret.

Sinänsä se, että ranskalaisella on lenkkitossut ja tuulitakki lenkillä on jo aika paljon. Usein heillä on keskellä pöpelikköä lenkilläkin pikkukengät, käsilaukku ja työvaatteita muistuttava asukokonaisuus. Kaulaan on tilaisuuden luonteesta huolimatta kiedottu burberry-huivi. Olen nähnyt myös muun muassa lenkkeilijän, joka juoksi vastaan farkuissa ja valkoisessa, kaulaan asti napitetussa kauluspaidassa. Ja tämä tapahtui keskellä metsää eli kyseinen lenkkeilijä oli nimenomaan valinnut juoksuasukseen tämän vaatekerran.

Naiset tarpovat läpi talven täällä pikkuisissa ballerinatossuissa. Puistossa näkee pakkasellakin pienissä pyöräilyhuosuissa ja topissa juoksevia ihmisiä, joiden nahka punottaa kylmästä, kuin ravuilla konsanaan. Lapsetkin puetaan jotenkin kummallisesti. Kylmällä ilmalla niillä ei usein esimerkiksi ole tumppuja ollenkaan.

Ehkä tämä epäkäytönnöllisyys ottaa erityisesti näin tuulipukukansalaisen silmään, mutta kyllä mielestäni iso osa lenkin mukavuutta on siinä, ettei tarvitse miettiä likaantuuko valkoinen kauluspaita tai menevätkö ballerinatossut mutaisiksi.

Viikonloppu meni oikein kivasti. Perjantaina kävimme patsastelemassa Suomen edustustossa kokkareilla ja tapasimme muun muassa suurlähettilään. Pääsimme myös herkuttelemaan mini-joulutortuilla, karjalanpiirakoilla ja Suomen muotoisilla pipareilla. Pyöräytin itsekin piparitaikinan, josta olisi tarkoitus tänään paistaa piparit. Taikina vaan ei maistu ihan samalta kuin ennen, sillä siirappi jota siihen käytin on vähän erilaista. Ylipäätään siirapin löytäminen oli työn ja tuskan takana. Ranskan puolelta en löytänyt sitä ollenkaan, mutta Saksan puolelta sitten onneksi löytyi lähes vastaavaa siirappia, kuin mihin olemme tottuneet.

Lauantaina olimme taas Gizmo-koiran ja sen emännän kanssa ulkoilemassa luonnonpuistossa ja oli huisin kivaa. Batman kävi kroolaamassa pitkän pätkän hyisessä lammessa. Tämä oli melkoinen uroteko koiralta, joka ei kesäkuumallakaan uskaltautunut uimaan, vaan keskittyi lähinnä varovaisesti kahlaamaan rantavedessä. Ihana kultainennoutaja sai kuitenkin viittamiehenkin unohtamaan vesikammonsa. Kun tämä kultakutrinen narttu singahti lampeen kepin perään, paineli Batman ennakkoluulottomasti perässä kauhoen pitkän kierroksen jäähileisessä lammessa.

Tänä viikonloppuna oli sitten isännän vuoro saada noidannuoli. Se tuli niskaan ja lauantai-ilta menikin sillä sängyssä köllötellessä ja pillereitä popsiessa. Samalla siinä katseltiin linnanjuhlat netti-tv:stä ja juotiin glögiä. Saa nähdä kenellä niksahtaa sitten seuraavaksi ja mikä paikka. Niinhän sitä sanotaan, että ei kahta ilman kolmatta.

Lumileikkejä ja höyryävää vin chaudia

Nuolen selkään ampunut noita on häädetty kauas matkoihinsa ja selkä pelittää taas niin kuin pitääkin. Isäntä vuorostaan virui kuumeessa pari päivää kotona, mutta on nyt takaisin töissä ja vauhdissa.

Mulla on täällä verstas pystyssä, kun tuunaan Battikselle takkeja mun vanhoista villatakeista. Se saa nyt yhden tosi mageen villatakin, jossa on niittejä ja nahkasolkiakin. Siitä tulee oikein kulmakuntien kovis!

Viikonloppuna kävimme Vosgesin vuorilla leikittämässä Battista ja sen uutta parasta kaveria ranskanbulldoggi Gizmoa. Vain tunnin ajomatkan päästä meiltä oli jo hienot kinokset ja paljon hiihtäjiä ja lumikenkäilijöitä! Koirat leikkivät niin että lumi pöllysi ja me ihmiset ihailimme maisemia. Vuoren laelta näkyivät myös Schwarzwaldin vuoret. Henkeäsalpaavan kaunista.

Takaisin tullessa poikkesimme Obernain kylässä joulumarkkinoilla. Pienen kylän keskusta vilisi ihmisiä ja oli täynnä joulukojuja ja joulukoristeita. Toki seassa oli myös muutama karuselli periranskalaiseen tyyliin. Paikalla oli patsastelemassa myös maatilan eläimiä, kuten kuvan aasi. Maistoimme torivilinässä vin chaudit eli paikalliset "glögit". Se oli aika samanlaista, kuin saksan joulujuoma glüwein, mutta ainakin tällä kertaa vin chaudimme oli valkoista.

Markkinoilta tarttui mukaan paikallinen joululimppu ja iso purkki hanhenmaksaa. Itse en aio kyllä hanhenmaksaa syödä ja vastustan koko ainetta, koska se valmistetaan niin epäeettisellä tavalla, mutta isäntä halusi sitä joulupöytään. Joululimpun kohtalona olikin sitten päätyä Battiksen suuhun. Se rontti pisti limpun salaa poskeensa, kun pääsimme kotiin. Ehdin sentään maistaa.

Olen yrittänyt selvittää, millainen on perinteinen ranskalainen joulupöytä. Tällä hetkellä olen siinä käsityksessä, että oikeastaan ainoa perinteinen ruokalaji on nimenomaan hanhenmaksa. Muita varsinaisia perinneruokia ei ole. Yhtenä jouluna saatetaan syödä juustofondueta ja toisena jotain ihan muuta. Ideana on vain, että jouluaterialla syödään hyvin ja pitkään. Jonkun verran täällä kuulemma jouluöpöydässä syödään kalkkunaa ja lisäksi kalaa eri tavoin valmistettuna. Aika erilainen meininki, kuin suomalaisessa joulupöydässä, jossa joulusta toiseen komeilevat samat lanttulaatikot, rosllit ja kinkut.

Perjantaina olemme menossa juhlimaan Suomen itsenäisyyttä Suomen edustustoon, mikäli sitten saamamme kutsu ei ole valekutsu. Siinä on samanlaiset kultaiset Suomen leijonat, kuin Linnan juhliin lähetetyissä feikkikutsuissa. Raportoin sitten myöhemmin pääsimmekö kutsulla sisälle vai käännytettiinkö meidät ovella.

Lämpimiä joulutunnelmia!

Ilkeä noita ampui nuolella

Terveisiä sängynpohjalta. Eilen aamulla ärhäkkä noita ampui vielä ärhäkämmän nuolen mun ristiselkään. Kumarruin antamaan koiralle ruokaa jotenkin kehnossa asennosa ja silloin napsahti. Keskivartalon lihakset ei kai taida enää toimia entiseen malliinsa kasvavan masun takia. Kivusta välittämättä vaapuin kuitenkin koko päivän jalkeilla, ulkoilutin koiran ja käytiin kaupoilla. Illalla ei jalat sitten enää kantaneetkaan ja nyt pötkötän sängyssä. Tän pitäisi kai parissa päivässä mennä ohi, jos malttaa lepäillä. Yritetään, vaikka tiukkaa tekee.

Terveisiä myös Suomesta! Parin viikon loma Suomessa olikin erittäin hektinen, mutta aivan ihana. Tapasin paljon perhettä, ystäviä ja sukua, juhlin Helsingin yössä, näin ensi lumen satavan, saunoin savusaunassa, söin äidin herkkuruokia, nautin balettiesityksestä, kävin anoppilassa ja söin taas herkkuruokia, kävimme äidin kanssa shoppailemassa ja hömpöttelemässä kauneushoitolassa jne.

Pojillakin oli mennyt hyvin. Battis oli odottanut suhteellisen rauhallisena päivät, kun se oli kuunnellut sen omaa soittolistaa. Läppäri soitti koko päivän sille sen omaa soittolistaa, jossa välillä kuuluu meidän puhetta, välillä tulee jotain rauhallista musiikkia ja välillä on hiljaista. Tuhojakaan se ei ollut saanut aikaiseksi,vaikka yhtenä päivänä se olikin yrittänyt jonglöörata viinipulloilla. Siis täysillä viinipulloilla.

Yhden yön Battie oli myös hoidossa Madame Dijonilla, missä se on aikaisemminkin ollut hoidossa. Valitettavasti madamen oma koira, joka oli Battiksen sydänystävä, oli siirtynyt ajasta ikuisuuteen kesällä, eikä näin ollen ollut Battiksen seurana hoidossa. Isäntä oli tuon ajan Bourgognessa firman viinikerhon kanssa kiertelemässä viinitiloja, osallistumassa viinimessuille ja maistelemassa alueen viinejä. Ohjelmaan kuului myös seitsemän ruokalajin gourmet-illallinen viineineen, jota nautittiin illasta aamuyöhön saakka. Siis pelkkää syömistä tuntitolkulla. Hyvin tuntui isäntä siellä viihtyvän ja nyt se suunnittelee viinikaapin ostoa innoisaaan.

Tällä kertaa kuvaterveisiä Suomesta. Kuvissa näkymiä porukoiden kotipihalta ensilumen tultua.

Pullantuoksua ja energiapuhureita

Juuri natustan uunista tullutta feta-tomaattipiirakkaa. Ihmeellinen energiavimma "vaivaa" edelleen ja sen lisäksi, että olen puunannut koko kodin lattiasta kattoon ja arkistoinut paperit, liput ja laput, olen kodinhengettärenä pyöräyttänyt vaikka mitä leivonnaisia. Osa onnistuneempia, osa vähemmän onnistuneita.

Yhdessä isännän kanssa leivoimme jokin aika sitten hyviä Daim-mokkapaloja (onneksi Ikeasta saa Daimia), mutta mun joulutortut eivät sitten onnistuneetkaan ihan niin hyvin. Kaupasta kun ei löytynyt valmista voitaikinaa eikä luumuhilloa, päätin sitten reippaana tyttönä tehdä ne itse. Miten vaikeaa se nyt voi olla?

Ostin vielä vaiva-asteen nostamiseksi vahingossa oikein kivellisiä luumuja, jotka ensin perkasin, pilkoin ja sitten keitin hilloksi. Siitä tulikin tosi hyvää ja ihanan jouluinen tuoksu, ei siinä mitään. Taikinaa kaaviloin sitten hiki hatussa ohjeiden mukaan ja yritin saada lehtevyyttä aikaan. Lopputulos oli, että tortut ovat täysin plätkyjä, eivätkä ne maistu millekään muulle kuin rasvalle. Ainoa kenelle ne ovat kelvanneet, on Batman. Kaiken kukkuraksi löysin seuraavan päivänä kaupasta valmista voitaikinaa.

Batmanin kanssa on treenattu taas tuntitolkulla yksinolemista ja sen yksinolopaikka on muutettu keittiöön. Viimeinen niitti oli, kun tulin yksi päivä kaupungilta ja eteisen seinään oli ilmestynyt reikä. Prkl!

Koiran eroahdistus on tosi kiusallinen ongelma, siihen kun ei oikein ikinä pääse puuttumaan silloin kun ongelmakäyttäytymistä esiintyy. En usko, että meillä olisi mitään ongelmaa, jos me ei oltaisi muutettu tänne, mutta muutto tapahtui Battiksen ollessa herkimmässä mahdollisessa iässä ja se aiheuttaa nyt sitten tällaista. Pentuhan se on raukka vieläkin.

Helsingissä meillä ei ollut mitään ongelmaa koiran kanssa, vaan se oli normaalisti päivät yksin. Nyt se selvästi pelkää, että kun me lähdetään, me ei tullakaan enää takaisin ja ulvoo meitä paniikissa kotiin ja järsii stressaantuneena seinää. Kuulostaa varmasti hyvältä myyntipuheelta koiraa harkitseville ;)

Me saadaankin isännän sisarukset jouluvieraiksi tänne! Ihan mahtavaa! Heini, Kalle ja Kaisa tulevat viikoksi viettämään ranskalaista joulua. Täytyykin pakastaa nuo minun joulutortut ja kokeilla, maistuuko jouluvieraille. No eih ;)

Lennähdän itse nyt Suomeen pariksi viikoksi. Toivottavasti tällä kertaa ennätän koneeseen. Viimeksi juutuimme ruuhkaan ja myöhästyin lennolta. Olen tehnyt huiman agendan ja aion nähdä hurjan monta ystävää Suomessa. Toivottavasti tahti säilyy hyvänä ja jaksan viipottaa kaikki läpi! Harmillisen monta ystävätapaamista joutuu silti jättämään taas ensi kertaan, kun aika ei kerta kaikkiaan riitä. Onneksi on sähköpostit ja onneksi on aina se seuraava kerta, kun tulemme Suomeen!

Pitäkää peukkuja, että pojat pärjäävät täällä hyvin, kun housewife on Pohjolassa ja sormet ristissä myös sen puolesta, ettei kämppä ole koiran (tai miehen;) takia ihan lunarissa, kun tulen takaisin!