Verta ja ukkosenjyrinää

Yöllä se sitten iski. Armoton ukonilma järisytti Strasbourgin tantereita ja salamat löivät niin tiuhaan, että tuntui kun olisi yrittänyt nukkua kilpaa räpsivien paparazzien keskellä. Parveke lainehtii vieläkin vedestä, mutta painostava ilmanala on nyt ainakin hetkeksi häädetty ukkosenjyrinällä pois.

Lähdimme sitten taas aamutuimaan Bat-pojan kanssa rutiininomaiselle aamulenkille. Puisto oli kuin sodan jäljiltä: oksia ja roskia lojui ympäriinsä ja kaupungin työntekijät vasta vääntäytyivät paikalle siivoamaan. Kun olimme juosseet melkein koko puiston ympäri huomasin yhtäkkiä, että mun toinen lenkkari on ihan veressä. Siis aivan punaisenaan verestä! Ihmettelin ensin, että onko mun tuntoaisti kadonnut kokonaan, kun en ole mitään huomannut, mutta sitten tajusin, että se veri vuosikin koiran tassusta! Siitä sitten lähdettiin aika liukkaasti kotiin ja eteisen lattialla tyrehdytin sitten pulppuavaa verta lepakkopojan etutassun ylimmästä polkuanturasta. Ilmeisesti se oli johonkin myrskynjäljiltä lojuvaan oksaan sen satuttanut. Ihme kyllä se ei itse ollut moksiskaan ensin, mutta sitten kun hääräsin puhdistusaineen kanssa huolestuneena sen tassun kimpussa, sekin viimein tajusi alkaa näyttää surkealta ja nyt se kerää vieläkin vähän säälipisteitä toljottamalla surkeana tassuaan. Naarmu ei ollut mikään pintanaarmu, mutta ei se onneksi kauhean syväkään ollut. Toivotaan nyt, että se lähtee paranemaan hyvin, eikä tarvitse mennä lääkärisedän luo visiitille!

Eilen suoritin mittavan post-it-lappuoperaation ja nyt on melkein kotimme jokaiseen tavaraan liimattu post-it-lappu, jossa lukee esineen ranskankielinen nimi. Lisäksi vessamme seinään on liimattu yleisimpien epäsäännöllisten verbien taivutukset, että niitäkin voi nyt sitten aina pienet, pakolliset hetket päivässä opetella ulkoa.

Eilen käytiin myös Mintun kanssa jätskillä ja käveltiin pitkin poikin joenvarsia. Olipa onni, että satuin pienemmän joen varteen juuri Mintun kanssa, sillä yhtäkkiä huomasin, että aivan lyhyen matkan päässä meistä nurmikolla söi kissan kokoinen rotta ruohoa! Jos olisin ollut yksin liikenteessä olisin varmaan niiltä sijoiltani kirmannut täyttä laukkaa kirkuen kotiin, mutta Minttu tiesi rauhoittaa, että se on joku piisamin sukulainen, joita niillä nurkilla näkyy paljon. Selityksestä huolimatta inhonväreet juoksivat vielä pitkään pitkin selkäpiitä, mutta uskaltauduin kuitenkin kävelemään siitä ohi. Kaveri oli kyllä aika hurjan näköinen: ruumis kuin valtavalla, lihavalla rotalla ja hillittömät, keltaiset talttahampaat! Iuuuu!

Olettekos muuten huomanneet arvoisat lukijat, että aina tässä tekstin lopussa on tuollainen kommentointimahdollisuus? Siitä kun klikkaa pääsee näppärästi lisäämään oman kommenttinsa joko omalla nimellä tai anonyymisti ja voi siten ilahduttaa meidän Ranskassa möllöttävien elämää! Sitähän voi vaikka pyytää meitä kirjottamaan jostain asiasta joka kiinnostaa tai sitten voi ihan kysyäkin jotain tai ihan vaan kommentoida muuten vaan höpinöitämme. Kokeilkaapa ihmeessä =)

Ihanaa, aurinkoista ja rentoa viikkistä kaikille tasapuolisesti!

Märällä rätillä naamaan

Sellanen on ilmanala nyt täällä Keski-Euroopassa. Aurinko lymyilee visusti piilossa pilvien takana, mutta ulkona on kuuma ja hikinen ilma. Ovesta kun astuu ulos tuntuu, että mätkähtää märkä rätti naamaan. Jos ei kohta tule kunnon ukonilma, niin jo on ihme!

Viikonloppu meni kuitenkin kivasti hikitunnelmista huolimatta. Perjantaina olin istumassa terassilla oikein mukavassa seurassa ja sain taas hyviä vinkkejä täällä asumiseen (kiitos Sanna ja Minttu=). Löytyi ensinnäkin loistava terassi, missä on hyvä häppäri ja joinpa siellä ihan hyvänmakuista paikallista oluttakin, vaikken niin oluen ystävänä olekaan mainetta niittänyt. Sitten sain joitain vinkkejä yliopistolle hakemiseen ja sain kuulla myös sen, että pesukoneen huuhteluaineluukkuun pitää aina laittaa etikkaa. Muuten menee pesukone tukkoon. Kaikennäköistä muutakin uutta taas oppi ja oli muutenkin kivaa, joten viikonloppu alkoi siis oikein kivasti!

Lauantaina kävimme kirpparilla ja kierrätyskeskuksissa koluamassa. Kaikkea mahtavaa siellä onkin, mutta tällä kertaa mukaan tarttui vaan vanha kunnon Nintendo pelikonsoli. Sitä ollaan nyt sitten viikonloppu pelattu valtavalla innolla ja retrohengessä.

Lauantai-illalla katseltiin sitten euroviisuja ranskalaiseen malliin. Eipä ollut taaskaan hurraamista musiikkitarjonnassa, eikä paljon harmittanut, vaikka meiltä meni Teräsbetonin veto ohi. Kyllä se sellasta kuraa oli, että ihan nolottaa. Mutta eipä tosiaan ollut muillakaan kovasti hurraamista biiseissään. Jännittävintä ehkä koko tämänkertasissa viisuissa oli se, kun seurasi, pysyykö esiintyjien postimerkin kokoiset koltut päällä. Ja pysyihän ne! Ainakin melkein.

Teimme eilen myös tutkimusmatkoja ympäristöön ja bongailmme kivoja asutusalueita etenkin tuolta EU-mestojen läheisyydestä. Kävimme ihmettelemässä myös Suomen edustuston edessä ja kaiholla katselimme, kun siinä ovisummerissa luki "sauna". Millähän syillä sinne pääsisi saunomaan? Pitää mennä joku kerta vihta kainalossa soittelemaan summeria ja kokeilemaan onnea!

Battis keräsi taas kovasti ihailijoita, kun puistossa oli paljon porukkaa. Ihmiset halusivat tulla kyselemään taas, että mikä tuon kauniin koiran rotu on ja yhdessä vaiheessa meillä oli oikein jono siinä, kun yksi herra juuri kyseli Battiksestä ja hänen takanaan odotti isä tyttärensä kanssa vuoroaan. Batmanista otettiin oikein kuvia ja sitä kehuttiin vuolain sanoin. Ihan kummallista, miten paljon se herättää täällä huomiota! Käyttäytyä se ei silti osaa oikein vieraita tervehdittäessä, vaan ottaa aina tuttavallisesti vieraan koko ranteen suuhunsa tai kiskoo hampaillaan takinliepeestä. Pitää nyt treenata tota vieraiden tervehtimistä, että se oppis käyttäytymään vähän sivistyneemmin.

Tättärää-olo

Terveisiä pikavisiitiltä Suomeen! Oli aivan mahtava viikko, kun pääsi äidin höyryävien lihapatojen ääreen, saunomaan sata kertaa ja näkemään ihan hurjan monta ihanaa ystävää. Kolmenkymmenen hengen voimin killuimme jopa laivalla Stokikseen ja takaisin ja tuon hapokkaan reissun jälkeen olikin sitten voimat niin loppu, että pari päivää meni kotona ihan pelastusarmeijalle. Jos nauru pidentää ikää, niin tuon reissun aikana saatiin kyllä aika monta vuosikymmentä lisää, vaikka virallisesti juhlittiinkin joidenkin (ei onneksi vielä omia;) kolmekybäsiä.

Mun lähtö Suomeen ei mennyt ihan kivuttomasti. Juututtiin nimittäin ruuhkaan, kun Antti oli heittämässä mua Hahnin kentälle ja myöhästyin sitten koneesta. Onneksi Frankfurtista lähti iltalento Suomeen, joten päädyin sitten sinne kentälle odottelemaan tuntikausiksi lentoa Helsinkiin. Pääsin sitten perille onneksi niinkin, mutta tarinan opetus oli, että Saksassa on ihan törkeen pahoja ruuhkia ja aikaa pitää varata todella paljon ekstraa.

Pojat olivat selvinneet suhteellisen hyvin kaksistaan. Tomaatit ja muut rehut olivat hengissä ja Batmankin oli viimeisinä päivinä oppinut olemaan ulvomatta, vaikka A olikin joutunut ostamaan sille sitruunapannan (josta poika ei ollut tosin moksiskaan) ja ilmeisesti yksinolosta järkyttyneenä oli Batille iskenyt vielä ripuli. Oli kuitenkin ihana, kun kentällä oli vastassa kaksi iloista poikaa, tosin täytyy tunnustaa, että Batman oli ehkä aavistuksen innokkaampi ottamaan mut vastaan kuin aviomies. Se ei meinannut pysyä nahoissaan vielä kotonakaan. Nyt se onkin vaikuttanut niin tyytyväiseltä, kun lauma on taas kasassa.

Sitten tulikin vähän tättärää-fiilis, kun arki täällä kotona koitti. Mielessä on käynyt parina päivänä kysymys: mitä ihmettä me täällä oikein tehdään? Antti oli viikon aikana tuskaillut taas ranskalaista liikennekäyttäytymistä ja tullut parina päivänä iso tatti otsassa kotiin. Minä taas ihmettelen vähän muita juttuja, Suomessa kun oli niin paljon kaikkea ja täällä taas on niin rauhallista, että huomaan ikävöiväni jo kauheaa kiirettä ja paniikkia. Hullunkurista.

Tänään ollaan kuitenkin saatu jo elämänsyrjästä taas kiinni ja olen touhunnut ja viuhunut pitkin kämppää. Ja rivakka juoksulenkkikin taisi tehdä terää! Koitan nyt selvitellä vähän opiskelumahdollisuuksia, kun tekisi mieli alkaa lukemaan vaikka MBA:ta. Jos jollain on vinkkejä hyvistä yliopistoista alueella, niin niitä otetaan kiitollisuudella vastaan!

Me ollaan muuten oltu ihan syntisen laiskoja kielenopiskelussa. Ei olla varmasti kehitytty milliäkään viimeisten viikkojen aikana. Nyt pitää ottaa niskasta kiinni ja alkaa iltaisin yhdessä opiskelemaan. Muuten me vielä vuosienkaan päästä ei osata tehdä ranskaksi muuta kun kiroilla ja ostaa patonki.

Heini vahvisti tänään tulevansa viettämään meidän kanssa juhannusta tänne! Aivan mahtavaa! Odotellaan täällä jo juhannuskoivut liehuen ja kossu pakkasessa! Heini matkustaa yöbussilla Barcelonasta vaivaiset 13 tuntia tänne. Onneksi tulee suora linja! Heinin jälkeen odotellaankin sitten Maria, Samulia, Rasmusta ja kummipoika-Lukaa saapuvaksi! Ja on sitä muutkin kovasti vihjailleet kyläilystä kesälomilla, joten odotellaan pannu kuumana ja toiveikkaana vieraita! Itse huitastaan suomeen heinäkuun puolen välin jälkeen, joten silloin ei kannata buukkailla matkoja. Tarkempia päivämääriä voi kysellä allekirjoittaneelta.

Lähden tästä hiustenpesuun. Suomessa sai nauttia puhtaista hiuksista, mutta tänne tullessa oli taas aika rasvainen paluu arkeen. Tää vesi on ihan kamalaa täällä. Hiukset on koko ajan ihan liimaletit eikä puhdistu kunnolla. Käsittääkseni toi on niin kovaa toi vesi (kalkkipitoista), että se kuivattaa niin nassun kuin päänahan. Kunhan toi mies pääsee vähän parempaan palkkaluokkaan, aletaan pesemään hiukset evianilla ;)

Aurinko hellii

Täällä on ollut jo monta päivää aivan uskomattoman ihana ilma. Olen päässyt nauttimaan siitä myös uuden ystäväni kanssa, jonka löysin naamakirjasta. Hän on suomalainen ja asunut täällä neljä vuotta. On kyllä ollut tosi mahtavaa, kun on ollut mukavaa juttuseuraa! Ja mikä on muutenkaan hienompaa, kun löytää uusia ystäviä? Kävimme eilen taas tepastelemassa kaupungilla ja löysimme suomalaisnaisen pitämän design-liikkeen, jossa myydään skandinaavista designia. Oli vähän kun olis kotiin tullut, kun käveli sinne marimekkojen ja iittaloiden keskelle.

Antti on edelleen reissussa ja on muun muassa töiden lomassa käynyt pällistelemässä Windsorin linnaa. Jotain sellaista se kuulemma toivoo meidän seuraavaksi kodiksikin. Että eikun lottoa vetämään.. Lotto kannattais laittaa vetämään myös siinä mielessä, että täällä ei rahat pääse pankkitilillä kovin kohisten kasvamaan. Pankit nimittäin velottavat huimia summia jokaisesta siirrosta ja kaikista toimenpiteistä: nostoista, maksuista, korteista, shekkivihoista ja niin edelleen. Ja kyllä, luit aivan oikein, että shekkivihoista. Sellaista mekin nyt odotellaan, kun täällä on kuulemma tapana maksaa shekeillä. Jännittää moinen kummastus.. Muistan joskus ihan lapsena nähneeni vanhemmilla shekkivihon, mutta se taisi silloinkin olla jo Suomessa aika kivikautinen ilmestys. Täällä on toki nyt myös tullut uutuus: nettipankki. Siellä ei tosin voi tehdä mitään rahansiirtoja, vaan ainoa, jonka voi nettipankissa tehdä on oman saldon tarkastaminen - kolmen päivän viiveellä! Pankkiin on siis marssittava kaikkien laskujen kanssa, kun tuntui olevan ihan todella haastavaa tuo suoraveloituksenkin tekeminen. Ranskalaiset suhtautuvat nettipankkiin kovin varauksella ja pitävät sitä valtavana turvallisuusriskinä. Ihan niin kuin shekkien kirjoittelu ja niiden postilla lähettäminen ei olisi riskialtista? Ranskassa kuulemma postissa katoaa valtava määrä kirjeitä ja paketteja vuosittain, eikä ihme, kun on tapana lähetellä niissä rahaa ja shekkejä.

Ollaan Battiksen kanssa käyty reippailla juoksulenkeillä aamuisin. On kyllä aivan mahtava, kun pääsee aloittamaan aamun vauhdikkaalla lenkillä ja aurinkoisen päivän valjetessa. Tänään olikin tosi hiljaista puistossa, kun täällä vietetään jotain sodan päättymisen juhlaa ja kaikilla on vapaapäivä. Minä puolestani olen päättänyt olla tänään tosi reipas ja tehdä kirjoitushommia.

Batman on nyt ollut muuten päivisin jo pitkiä aikoja ulvomatta yksin. Äiti on Suomesta käsin toiminut koiranvahtina, kun minä olen ollut pois. Ollaan jätetty skype päälle ja äiti on sitten työnsä ohessa kuunnellut, mitä kojoottimme on puuhastellut. Toimintatapa on herättänyt hilpeyttä äidin ystävissä ja asiakkaissa, joille hän on kertonut vahtivansa juuri koiraa Ranskassa. Onneksi yksinolo on mennyt hyvin, joten uskomme, että ensi viikkokin menee ilman ulinaa, vaikka minä lähdenkin pikavisiitille Suomeen. Vietämme kaveriporukalla yhdistettyjä kolmekymppisiä, kun kaikki täyttävät tässä muutaman vuoden säteellä pyöreitä. Harmi, että joudun lähtemään yksin, mutta Antti ei saanut lomaa järkättyä. Ennätän toivottavasti käymään myös mökillä ja pääsen rantasaunan pehmeisiin löylyihin istumaan ja katselemaan saunan ikkunasta tyynelle järvenselällä. Voi juku!

Toivottavasti pojat muistavat kastella meidän parvekkeella kasvavia viljelmiä tarpeeksi, kun olen pois. Vielä ainakin tomaatit ja muut rehut sitkuttavat hengissä, vaikka aurinko onkin paahtanut kuumasti.

Rehuja partsille

Nyt on kuulkaa tomaatit ja basilikat kasvamassa parvekkeella. Käytiin ostamassa vähän kukkia ja hyötykasveja aurinkoisemmalle partsillemme kasvamaan. Nyt kun sitten sais pidettyä ne vielä hengissä, että onnistuis korjaamaan myös satoa. Ei mitään havaintoa, kuinka paljon esim. kirsikkatomaatteja tai korianteria pitää kastella. Tietääkö kukaan?





Käytiin myös ruttuisella autollamme retkeilemässä koko perheen voimin Baden-Badenissa Saksan puolella. Se onkin tosi mesta paikka! Kunhan saadaan taas vieraita tänne, niin pitää roudata nekin ihmettelemään Badenia ja sitten voidaan mennä vaikka kylpylään ja saunaan! Kaupunki on kuuluisa kuumista lähteistään ja kylpylöistään. Kävimme myös retkeilemässä kuuluisissa mustissa metsissä ja Battiskin päästettiin siellä irti. Se juoksikin nyt niin kovasti, että kaatui suoraan kotiin päästyämme sänkyyn ja nyt se nukkuu ihan taju kankaalla.



Eilen kun kierrettiin kaupoilla jätettiin kone nauhoittamaan Battiksen ääniä. Ei se ainakaan eilen kiljunut, sillä kuuntelimme sen touhut heti kotiin päästyämme. Luuta se järsi ensin touhukkaasti ja sitten nukahti. Kävimme kuitenkin nyt ostamassa sille uusia leluja ja ison kasan luita, jotta sillä riittää touhua myös kun se on yksin. Kiitos monille vinkeistä sitruunapannan suhteen! Sellainen ostetaan kyllä heti, jos kiljuminen ei luilla ja leluilla taltu. Ostimme muuten eilen Battikselle myös sellaisen kantoliivin, että se voi itse kantaa vesipullonsa ja samalla myös isäntäväen lompakot ja kännykät. Testattiinkin jo tuota liiviä ja hyvin tuntui toimivan, jollei oteta huomioon sitä, että se näyttää aika kornilta. Mutta se tuskin herra Batmania haittaa.

Pellit ruttuun

Päivät kai lämpenee ja hameenhelmat lyhenee. Eilen liikennevaloissa taaksemme valoissa tullut nuori autonkuljettaja ei ainakaan ymmärtänyt katsoa lähestyvää takapuskuriamme, vaan mäjäytti suoraan peräämme. Aika kova töytäisy tuli ja takapuskuri roikkuu nyt puoliksi irti.

Siinä sitä sitten selviteltiin taas tilannetta erinomaisilla kielitaidoillamme. Poika oli matkalla hakemaan tyttöystäväänsä koulusta tyttöystävänsä autolla, kun päätti testata suhteensa kestävyyttä ajamalla kolarin tyttöystävän autolla. Aikamme odottelimme siinä sitten tyttöystävää paikalle, sillä hänellä oli vakuutusyhtiön tiedot mukanaan. Kun tyttö sitten vihdoin saapui ja ihan oikeutetusti vähän kiitteli poikaystäväänsä autonsa romuttamisesta, saikin tämä nuori mies raivarin ja alkoi huutaa ja heitellä papereita ja poistui myös rivakasti niskojaan nakellen hakemaan jostain vahinkoilmoituslomakkeita.

Vahinkoilmoitukset nyt sitten täytettiin, vaikka ei me ihan kaikkea ymmärretty, mitä niissä kysyttiin. Joka tapauksessa homma meni niin, että me odottelimme valoissa, että punaiset vaihtuvat vihreiksi, kun peräämme ajettiin. Edessämme oli myös pari autoa jonossa odottamassa vihreitä, joiden perään emme onneksi kuitenkaan sinkoutuneet. Kai vakuutuksen pitäisi se siis kaiken järjen mukaan korvata. Ja pääaasia kai, ettei kenellekkään sattunut mitään!

Ollaan vaan monesti mietitty, että miten hullulta tää liikenne täällä vaikuttaa. Tuntuu, että porukka ei ole käynytkään autokoulua, mutta sitten näimme autokoulunkin auton hätävilkut päällä keskelle tietä pysäytettynä ja ajattelimme, että ehkä tää jengi sit kuitenkin on ton paikallisen autokoulun suorittanut. Joka tapauksessa liikenne on villiä menoa, kun kaikki vaan tunkee sumppuihin, eikä kaistoja juuri tunneta. Pysäköinti on myös oma villi läntensä. Esim. taskuparkkiin vedetään niin, että töytäistään aina edessä ja takana olevaa autoa ihan reilusti parkkeeraustilanteessa. Tehdään vähän niin kuin tilaa. Kaikki autot ovatkin täällä aika lailla ruhjeilla ja lommoilla. Nyt meidänkin auto on sitten uskottavan ranskalaisen auton näköinen, kun siinä on lommo ja puskuri roikkuu.

Nyt lähdetään sillä lommoisella autolla uudestaan yrittämään kauppaan, jonne ei eilisen kolarin takia sitten ikinä päästy. Ilma on ainakin aivan mahtava, sillä ulkona on ihan toropiikki! Turvallisempia ajoja muille!

Kelju Koo konsertoi

Olo on nyt vähän orpo, kun monta päivää sai nauttia kavereiden seurasta ja nyt onkin sitten yhtäkkiä hiljaisempaa. Anne ja Pekka viettivät kanssamme neljä päivää ja siinä ajassa ehdimme katsastaa läjän nähtävyyksiä, juomaan aika monta pulloa viiniä ja toteamaan, että täällä päin maailmaa ei vappua juhlitakaan samanlaiseen karnevaalityyliin, kuin kotona Suomessa.

Antti ei valitettavasti ehtinyt nauttia vieraiden seurasta ollenkaan niin paljon, kun olisi halunnut. Samaan syssyyn sattui työmatka Pariisin liepeille sekä koko firman suuri tiimipäivä Europa-parkkiin. Minäkin olisin saanut mennä sinne mukaan, mutta luonnollisesti vietin sen ajan Suomen vieraidemme kanssa. Sinänsä tylsä, että kaikki aina menee päällekkäin, mutta sillehän ei voi mitään. Tulee niitä varmasti uusiakin firman avec-juttuja, joihin pääsen mukaan!

Kävimme Annen ja Pekan kanssa tutustumassa vanhaan katedraaliin, joka hallitsee Strasbourgin keskustaa. Ihmettelimme siellä olevaa astrologista kelloa ja sitten kiipesimme ylös katedraalin katolle. Se olikin aika moinen kiipeäminen ja voin sanoa, etten suosittele kovasta korkean paikan kammosta kärsivälle tai yhtäänkään liikuntarajoitteiselle! Mutta hienot olivat näkymät yli Strasbourgin aina Schwarzwaldin mustiin metsiin ja vuoriin asti. Vieläkin tuntuu tosin vähän pohkeissa se kapuaminen.

Maistoimme myös paikallista herkkua flame kucheä ja toki söimme myös aika monta patonkia kera paikallisten viinien. Kävimme myös testaamassa perinteisen alcaselaisen ravintolan, missä Pekka sai kuulemma elämänsä parasta tartar-pihviä. Me söimme Annen kanssa mielenkiintoista hapankaalikalaa. Tuo Saksan vaikutus näkyy kyllä paikallisessa keittiössä.

Kävimme myös kanaaliristeilyllä ja näimme kaupungin vesiltä käsin. Keskustan alue on kyllä tosi mahtavaa, kun se on täynnä joskus tuhatluvun alkupuolella rakennettuja suloisia piparkakkutaloja. Maisema muuttuu aika paljon, kun päästään EU-alueelle. Valtavat kompleksit kätkevät sisäänsä EU-päättäjiä joka maasta.

Päivät menivät kaupungilla ja museoissa ja Battis joutui olemaan pitkästä aikaa yksin. Se ei sitten sujunutkaan ihan mallikkaasti, sillä naapurimme kertoi, että se ulvoo kuin kojootti, kun emme ole kotona. Nyt onkin sitten tiukka aikataulu opettaa se odottamaan nätisti yksin kotona, kun lähden viikon päästä viikoksi Suomeen. Se joutuu silloin olemaan päivät yksin, kun Antti on töissä. Toivotaan, että poika pääsee siis nopeasti eroon eroahdistuksestaan! Se on saanut nyt joka tapauksessa uuden liikanimen: Kelju K. Kojootti. Jos jollain on hyviä koulutusvinkkejä tähän pulmaan, niin pistkäähän tulemaan!

Vapun vietto ranskalaisittain vaikutti näin suomalaiseen mittakaavaan verrattuna aika puiselta touhulta. Missään ei ollut mitään ja vappua vietetäänkin kuulemma täällä tosi rauhassa perhepiirissä. Me pistimme sitten oman vappupiknikin meidän parvekkeelle pystyyn, mikä olikin ihan kätevä ratkaisu, sillä ilmat eivät olleet yhtään niin hyvät kuin kuulemma Suomessa. Harmi kyllä, etenkin lomalaisten kannalta. Ja tietysti sitten juuri kun Anne ja Pekka lähtivät, pilvetkin katosivat ja nyt on taas ihan kesähelteet. Pöh, mutta onneksi se ei menoa liiaksi haitannut! Toivottavasti ilmat suosivat lomalaisia paremmin sitten seuraavassa stopissa Amsterdamissa Sinin luona!

Ensi viikolla Antti lähteekin melkein koko viikoksi UK:hon ja minä jään sitten yksin jäkittämään kotiin. Pitää keksiä kovasti puuhaa, ettei iske ihan kamala ikävä. Josko sitä sitten vaikka saisi jotain tuottavaakin aikaiseksi! Jos jollain sattuu olemaan vapaata ensi viikolla, niin pankaas buukaten matkaa tänne päin maailmaa! Niin ja pistäkäähän sieltäkin päin kuulumisia tulemaan!