Tunnusteluja ulkomaailmaan

Kevät kolkuttelee lupaavalla auringonpaisteella. Vielä ei ole kovin lämmin, mutta lähestyvä kesä näkyy lehtinä puissa ja upeasti kukkivina pensaina ja puina. Yleensä täällä on tässä vaiheessa jo kuulemma paljon lämpimämpi, mutta joku tiesi sanoa, että kevät alkaisi tosissaan ensi viikolla. Pitäisi varmaan istuttaa meidänkin parvekkeelle jotain rehuja kukkimaan.

Ovella kolkutteli eilen myös vanhempi ranskalaisrouva, jonka kanssa olen keskustellut rappukäytävässä. Hän on ihailtavan sinnikkäästi jaksanut keskustella kanssani, vaikka kommunikointi on ollut hiukan vajavaista ja jokseenkin yksipuolista. Ilmeisesti ranskankieleni ei ole tehnyt häneen ainakaan kovin suurta vaikutusta, sillä hän tuli tuomaan mulle ranskankielenopettajan yhteystiedot ja painotti vahvasti, että ranskaa pitää osata Ranskassa. Ystävällismielinen ele madamelta ja viesti tuli selväksi =) Ehkä hän haluaa jutella mun kanssa vielä enemmän ja kutsua kahville iltapäivisin? ;) Onneksi maanantaina päästään sinne kielikurssille. Olo on tosi usein vähän aasi, kun ei saa sanaa suustaan.

Eilen olimme istumassa iltaa paikallisen Suomi-Seuran kanssa. Mukana oli kymmenkunta alun perin suomesta lähtenyttä tai heidän jälkeläistään. Illastimme suomalais-tunisialaisravintolassa, jota pitää alun perin suomalaissyntyinen nainen ilmeisesti miehensä kanssa. Jäsenet ovat todella pitkän linjan ranskansuomalaisia. Suurin osa on asunut reilusti yli 20 vuotta täällä ja porukka puhuikin ranskaa paljon myös keskenään. Pisimmän ajan on asunut eräs rouva, joka on pitänyt majaa täällä jo 36 vuotta. Tuorein tulokas oli 8 vuotta täällä asustanut. Olimme porukassa siis jokseenkin noviiseja muutaman viikon kokemuksellamme ja saimme arvokkaita vinkkejä. Esim. busseja ei kuulemma tarvitse täällä pysäyttää heiluttamalla, ne pysähtyvät kuitenkin joka pysäkillä.Yksi hyvä linkkivinkki myös löytyi: www.opodo.fr on palvelu, josta voi buukata matkoja suoraan Helsingistä Strasbourgiin niin, että palvelu laskee junatkin mukaan. Tännehän ei lennetä Suoraan Helsingistä (ehkä siihen tulee muutos nyt, kun me ollaan täällä;), joten kätevintä on lentää Frankfurttiin ja tulla siitä junalla.

Lähtiessämme illalliselta koin myös ensimmäiset ranskalaiset poskisuudelmat. Nyt onkin sitten syytä treenata, miten moiskautetaan oikeaoppisesti kummallekin puolelle. Eräs seuran jäsenistä nauroi, ettei vieläkään vuosikymmenten jälkeen muista kummalle puolelle pitää pussata ensin.

Batman oli illallisemme aikana päättänyt tutkia Antin työlaukun sisällön. Vihko ja vähän muutakin tavaraa oli mennyt läpi hammassilppurista. Pääasia on se, ettei se olisi kauheasti kiljunut meidän poissaollessa. Vaikka se onkin kotiutunut tosi hyvin, yksinolo ei vielä ilmeisesti tunnu kovin mukavalta. Onneksi sen kauhea karvanlähtöaika alkaa helpottaa. Karvaa on pölissyt joka paikassa, mutta nyt taitaa pahimmat pölinät olla jo kärsitty. Kuultiin, että madamella, joka hoitaa Battista ensi viikon, on samaan aikaan hoidossa myös joku spanieli. Saa nähdä millaista rallia siellä tulee olemaan, Batman kun on tosi kova poika leikkimään! Yritettiin tarjota, että voidaan tehdä hoitajalle lista suomalaiskomennoista (lähinnä EI!!!), jotta saa Battikseen jotain kuria, mutta madame sanoi ettei tarvitse. Battiskin pääsee siis kielikylpyyn ja oppii meistä varmasti ekana haukkumaan ranskaksi.