Neuloja korvissa ja niittejä selässä

Höyryävä tee-kuppi kädessä, aurinko paistaa ulkona ja alkamassa on viikonloppu. Not bad!

Tällä viikolla aloitin ranskan intensiivikurssin. Totesin vihdoin, etten opi ranskaa pyhällä hengellä, joten kirjauduin sisälle kouluun. Siinä minua auttoi ihanan reipas australialainen Michelle, jonka mies työskentelee samassa työpaikassa, kun meidän isäntä. Michelle opiskelee ranskaa edistyneempien tasolla, mutta ajattelimme yhdessä mennä jollekin muulle kurssille, kuten joogaan tai taidemaalaukseen.

Minun ranskankurssillani on kirjava joukko opiskelijoita. Opettajamme puhuu muutaman sanan englantia pakon edessä ja koululuokassa puhumme vain ranskaa. Opiskelukavereina ovat kiinalainen, tazikistanilainen ja uzbekistanilainen, jotka eivät puhu sanaakaan englantia ja ranskaakin välttävästi. Selvä siis on, että välitunneilla juttelen enemmän slovaki-tytön kanssa, joka puhuu englantia sekä britti-miehen kanssa, joka on muuten aivan huippuhauska tyyppi. Hän on ammatiltaan komedianäyttelijä, mutta nyt Ranskassa oloajan hoitaa ilmeisesti perheen lapsia kotona. Olen ihan innoissani kielikurssista. Josko nyt saisin lopetettua säälittävän sönkötyksen ja oppisin puhumaan ranskaa kauniisti?

Eilen minua odotti yllättävä näky koulusta kotiin tullessani. Rappukäytävässä vuokraemäntämme yritti pyydystää innoissaan juoksentelevaa Batmania hihnaan ja kauhuissaan oleva patterinkorjaaja seisoi rappusissa ja kiljui. Vaikka tilanne oli melko hämmentävä, en voinut olla nauramatta, kun Battis äkkäsi minut rappukäytävään astuessani. Se juoksi minua vastaan takapuoltaan villisti heitellen, kuin varsa kevätlaitumella. Sen toinen alahuuli oli eilen jostain syystä muodottomaksi turvonnut, joten sen ilme oli melko typerän näköinen, kun se säntäsi innoissaan minua vastaan.

Vuokraemäntä pyyteli kauhuissaan anteeksi. Hän oli yrittänyt päästää patterinkorjaajan sisälle, kun ketään ei ollut kotona. Batman olikin ilahtunut kovasti, kun sen yksinäistä päivää tultiin piristämään. Se oli kuitenkin heti tilaisuuden tullen sännännyt rappukäytävään, josta löysin sitten vuokraemännän sitä pyydystämässä. Tuli kyllä nyt todistettua, että koirassamme ei taida olla yhtään vahtikoiran vikaa, kun se ei ollut kertaakaan edes haukahtanut.

Alaselkäni on ollut sangen kipeä jo monta viikkoa ja eilen päätin mennä käymään lääkärissä, josko vaikka saisin lähetteen hierojalle. Koulupäivät ovat tuskaisia, koska istuminen on selälle pahinta myrkkyä. Lääkäri kuunteli valitukseni ja totesi, että selkäkivut ovat tilanteessani normaaleja, kun tuolla lantion alueella paikat liikkuvat ja löystyvät. Sen jälkeen kaikki tapahtui hyvin nopeasti. Lääkäri käski minut seisomaan ja nosti paitaa. Seuraavaksi tunsin pieniä pistoja ympäri selkää. Yritin olan yli vakoilla, mitä ihmettä tapahtui. Lääkäri "niittaili" minua nitojan näköisellä vehkeellä ympäri selkää ja ahteria "helpottaakseen kipua". Seuraavaksi tunsin, kuinka korvaani tökättiin jotain. Lääkäri tökkäsi kasan akupunktioneuloja kumpaankin korvaani ja kirjoitti vielä reseptin homeopaattisista tuotteista. Sitten hän lähetti minut viereiseen huoneeseen 15 minuutiksi istumaan neulat korvissa. Siellä istui joukko muitakin neulatyynyiksi tökittyjä potilaita. Kun kävelin lääkäristä pöllämystyneenä kotiin, en voinut kuin ihmetellä mitä minulle oli juuri äsken käynyt ja miten kummassa se oli jo auttanut? Selkään ei koskenut yhtään koko iltana!

Nyt viikonloppuna pitäisi järjestää vaatekaappi. Meillä on täällä minimaalisen vähän säilytystilaa ja viime viikolla, kun tytöt olivat kylässä, tuli shopattua sen verran uutta vermettä, että nyt ne eivät mahdu kaappiin. Iso kiitos tytöille vielä visiitistä! Oli aivan ihanaa ja mahtavaa, kun tulitte ja olitte =)

À bientôt!