Niittejä ilman puudutusta

Perjantaina tulikin sitten lähtö eläinlääkäriin. Tassussa oleva haava näyttikin pari tuntia haverista pahemmalta, kuin ensi alkuun luultiin. Ei auttanut muu, kuin metsästää jostain eläinlääkäri, joka saisi pari tikkiä pojan tassuun.

Kuin ihmeen kaupalla löysimme vähän englantia puhuvan lääkärin ja pääsimme vastaanotolle. Lääkäri tosin vaikutti vähän kokemattomalta ja kauhistutti Battiksen yrittämällä lyödä haavaan niittiä ilman minkäännäköistä puudutusta. Batman päästi sellaisen kiljunnan, että vastaanoton ikkunalasit helisivät minuutin. Lääkäri ymmärsi sitten puuduttaa tassun, ennen kuin operaatiota jatkettiin. Puudutuksen kanssa homma sujuikin sitten hienommin. Nyt on pojan tassu paketissa, haava niitattu kiinni ja antibioottikuuri päällä.

Vaikka viikonloppu alkoi vähän tylsissä merkeissä eläinlääkärissä, jatkui se tosi kivasti. Kävimme ajelemassa kuuluisaa viinitietä, joka on kuin elävä postikortti kerrassaan idyllisine maisemineen. Ohessa muutama kuva reissulta. La Route du Vin d'Alsace (www.alsace-route-des-vins. com) on 170 kilometriä pitkä, 67 viinikylän ja -kaupungin helminauha pohjoisen Marlenheimista etelän Thanniin. Päätimme jo, että sinä aikana kun asustamme täällä, aiomme perehtyä antaumuksella tuon ihastuttavan viinitien anteihin. Vieraat, jotka meitä tulevat tänne moikkaamaan, voivat siis jo valmistautua massiiviseen viinikierrokseen ;)


Käppäilimme myös kotikulmilla taas uusia reittejä pitkin ja löysimme jälleen ihastuttavia asuinalueita. Juuri kun olimme hyvin kaukana kotoa, alkoikin hurja ukonilma ja taivas repesi armottomaan kaatosateeseen. Hetken pitelimme sadetta katoksen alla, mutta kun taivas näytti jokaiseen suuntaan yhtä mustalta, päätimme juosta kotiin. Se olikin hilpeä matka: mies ja märkä koira ravasivat likomärkinä edellä ja minä (valkoisessa kesämekossa;), uusi aarteeni digijärjestelmäkamera kaulassa keikkuen perässä. Vettä tuli niin kaatamalla, että yksikään paikka ei säilynyt kuivana. Loppukilometrit saimme nauttia vielä mukavasti iholle napsahtavista rakeista, joita taivas tarjoili anteliaasti. Vaikka kuinka yritin varjella kameraa, se kastui ja kotona totesimme, että kameran sisälmyksiin oli päässyt vettä. Kameran näytöllä kuvat näyttävät vieläkin väreiltään vähän oudoilta, mutta muistikortilla ne ovat kuitenkin ihan ookoo. Pitää nyt toivoa, että fotoaparaatti alkaisi toimia entiseen malliin, eikä sanoisi sopimustaan irti.

Ja arvatkaapa vaan loppuiko sade, kun pääsimme kotiin? Niinpä niin ;) Märän lenkin jälkeen olikin sitten ihana pukea kuivat vaatteet päälle ja katsoa leffoja sohvalla köllien, koira jaloissa pötkötellen.