Eilen kotiuduimme viikon kielikylvystä Pariisista. Kokemus oli ihan hauska, vaikka opetuksen taso ei ehkä ihan kaikilta osin vastannut odotuksia. Opiskelimme joka päivä kahden eri opettajan johdolla. Toinen opettajista, vanhempi rouva, oli ammattitaitoinen ja osasi opettaa loogisesti. Toinen, nuorempi opettajamme, oli oikutteleva pariisitar, jonka opetustyyli oli jokseenkin spontaani. Hän harhaili asiasta toiseen, eikä oikein varsinaisesti opettanut mitään. Ongelmana oli myös, että opetusvauhti oli ehkä Antille ihan aloittelijana hieman liian kova ja minä taas olisin voinut omaksua vähän enemmänkin asiaa. Meitä opetettiin kuitenkin yhtä aikaa, joten sitten etenimme vauhtia siltä väliltä.
Olihan siitä onneksi hyötyäkin. Minä sain palautettua päähäni ne opit, jotka joskus muinoin olin alkeiskurssilla lukenut ja opin ehkä vähän uuttakin. Ja Anttikin pääsi hienosti kärryille ja muistaa nyt jo hienosti kinkkisiä epäsäännöllisiä verbejä. Oli myös kiva, kun opetus tapahtui englanniksi. Ensin ajattelin, että se tulee olemaan vaikeaa, mutta eihän se sitten ollutkaan. Englantikin sai hyvän preppauksen ja oli tosi kiva huomata, että ajatteli koko ajan englanniksi ja puhui englantia vielä illallakin vahingossa, kun oli koko päivän ajatellut enkuksi.
Pariisi oli kyllä hieno. Joka ilta kävimme kiertelemässä kaupungilla ja näimme Eiffelin ja muut kuuluisat maamerkit. Yksi ilta kävimme Antin kaverin Tuomaksen kanssa drinkillä ja syömässä. Tuomas on asunut Pariisissa jo seitsemän vuotta. Saatiin taas ihan hyviä vinkkejä tähän maahan sopeutumiseen! Pariisiin täytyy kyllä päästä ajan kanssa pian uudestaan. Kaikki se taide ja nähtävyydet vaativat ainakin viikon aikaa, jotta pääsee saamaan edes pieniä maistiaisia koko kakusta.
Meidän nuorempi opettaja oli kyllä aika tyypillinen pariisitar. Yritin kysellä, löytyykö tästä maasta ollenkaan mitään hyviä jumppapaikkoja, missä pääsisi bodypumppiin tai spinningiin. Hän vain pyöritteli silmiään ja sanoi, etteivät ranskattaret halua hikoilla, se on epämiellyttävää. Silmät kirkkaina hän selitti, että he pysyvät hoikkina syömällä vähän ja käyttämällä laihdutuslääkkeitä.
Yksi päivä olimme hieman pidemään lounaalla erään jenkkitytön kanssa, joka oli töissä samassa koulutuskeskuksessa, jossa opiskelimme. Opettajamme ei pitänyt myöhästymisestämme, vaan sai naisellisen kiukkukohtauksen ja heitteli kyniä ja papereita pitkin huonetta. Leppyi kuitenkin onneksi nopeasti ja sitten päästiin taas jatkamaan. Ranskalaiset ovat kuulemma tempperamenttista kansaa ;)
Hänen puheistaan oli myös selkeästi aistittavissa, että hän pariisilaisena pitää Strasbourgia melkoisena tuppukylänä ja junttilana. Hän antoi meille tunneilla muun muassa tehtäviä, joissa käänsimme ranskaksi lauseita: Strasbourgissa on tylsää ja hiljaista ja siellä sataa paljon. Hän oli myös puolestamme tosi pahoillaan siitä, että Strasbourgissa opimme niin ruman aksentin, joka taas pariisilaisilla on niin hienostunut.
Oli jännä huomata, että kun laskeuduimme eilen Strasbourgiin eli Ranskan Tampesteriin, tuntui itse asiassa aika kotoisalta tulla tänne. Suomen mittapuun mukaan tämä kaupunki ei ole junttilaa nähnytkään, mutta silti täällä on paljon maanläheisempi meno kuin Pariisissa.
Suuntasimme heti kotiin päästyämme hakemaan Battista hoidosta. Olimme ajatelleet, että siellä se raukka on itkenyt meidän perään onnettomana koko viikon. Yllätys oli melkoinen, kun koiranhoitaja talutti battista toisessa kädessään ja omaa koiraansa toisessa kädessään. Hoitajan koira oli 7-vuotias narttu, suunnilleen Battiksen korkuinen, vaaleanruskea ja tosi tanakkarakenteinen koira, kuulemma joku saksalainen koirarotu (tietääkö kukaan, mikä rotu voisi olla??). Battis ja tämä saksalaista kuulantyöntäjää muistuttanut sympaattinen narttu olivat viikon aikana rakastuneet tulisesti. He olivat nukkuneet vierekkäin ja viettäneet jokaisen hetken toistensa kimpussa. Hoitaja kehui, että Batman on niin kiltti koira ja hän myös kehui, että kaikki vastaantulijat olivat lenkillä pysähtyneet kehumaan miten kaunis koira se on. Pullistelimme tietysti ylpeydestä ja olimme iloisia, kun hoitaja sanoi, että ottaa Battiksen ilomielin toisenkin kerran hoitoon.
Liekö sitten raastava rakkaus, jota Batman tunsi tätä saksalaisperäistä vanhempaa naisystäväänsä kohtaan, vai mikä, mutta yöllä kotona Batman sai sitten ripulin. Pari kertaa Antti kuljetti sen ulos yöllä ja aamulla soitimme eläinlääkärille. Hän neuvoi meitä ostamaan apteekista lääkettä, jonka pitäisi auttaa. Valitetattavasti se lääke on Battikselle hyvin vastenmielisen makuista ja ensimmäinen annos päätyi pitkin seiniä ja emännän naamalle. Toinen annos sujahti onneksi alas jugurtin seassa. Nyt toivotaan, että se on nopeatehoista ja auttaa pian. Ainakin nyt on mennyt jo monta tuntia edellisestä varpusparvesta.
Ilma on kerrassaan mahtava! Aurinko paistaa ja on kuin kesäkuumalla Suomessa! Odotellaankin nyt innokkaasti Annea ja Pekkaa kylään. Heidän pitäisi saapua huomenna illalla. Ihana saada kavereita tänne! Ja vähän jo suu napsaa, jos Anne pitää lupauksensa ja tuo jälkiuunileipää. Käytiin myös kaupasta ostamasta Kir royal tarpeet eli perinteiset paikalliset drinksuainekset.
Antti lähteekin sitten taas Pariisiin maanantaina, joten ei pääse sitten meidän kanssa tutustumaan Strasbourgiin. Onneksi se kuitenkin pääsee taas kotiin jo tiistai-iltana ja pääsee myös nauttimaan suomalaisseurasta.
Saturday, April 26, 2008
Sunday, April 20, 2008
Ranskalainen puolituntinen
Olemme tässä lyhyessä ajassa jo saaneet selville, mitä tarkoittaa ranskalainen puolituntinen. Mikään asia ei todellakaan hoidu, kuten tehokkaassa koto-Suomessa, vaikka tämä jämpteintä osaa Ranskasta onkin. Muutosta jäi meidän työhuoneeseen iso kasa muuttofirman pahvilaatikoita. Muuttofirma lupasi hakea laatikot heti, kun vaan pyydämme - pas de probleme! Viikkotolkulla sitä sitten manguttiin, että laatikot haettaisiin ja vihdoin eilen ne sitten haettiin. Halleluja! Tosin miesten piti tulla yhdeltätoista ja he tulivat vasta kahdeltatoista, mutta so not, kun laatikot ovat nyt poissa. Saatiin ihan uusi huone nyt käyttöön! Se on hyvä, koska Anne ja Pekka pääsevät sitten viikon päästä majoittumaan sinne =)
Ollaan tässä kohta alkamassa tekemään lähtöä Pariisiin. Luvassa on ilmeisen intensiivistä opiskelua, sillä joka ilta opiskelu jatkuu puolikuuteen asti. Battikselle pitää pakata nyt hoitopaikkaan mukaan lelut ja luut ynnä muu tarpeellinen. Sillä on leuassa tulehtunut näppylä, joka onneksi on lähtenyt nyt paranemaan päin, kun sitä on ahkerasti puhdistettu. Toivottavasti se jatkaa sitten viikon aikana paranemistaan, eikä aiheuta ongelmia. Ja toivotaan muutenkin sormet ja varpaat ristissä , että madame pärjää tuon 40-kiloisen energiapommimme kanssa.
Eilen käytiin koko porukka auringonpaisteessa kävelemässä keskustassa. On se kyllä todella viehättävä paikka! Talot ovat kuin piparkakkutaloja ja keskustaa kaunistaa myös l'Ill-joki, joka saartaa itse asiassa koko keskustan alueen. Korkeana nouseva upea katedraali on joskus 1600-luvulla pitänyt hallussaan maailman korkeimman rakennuksen titteliä. Liikkeellä oli paljon turisteja ja ilmassa leijaili taas ihastuttava tuoreen leivän tuoksu.
Se vika tässä ulkosuomalaisena elämisessä kyllä on, ettei pääse osallistumaan tärkeisiin tapahtumiin. Eilen sai Suomessa nimen ihana kummipoikamme Luka. Lähettelemme nyt vaan virtuaalisesti haleja ja onnitteluita ja lupaamme, että juhlitaan hienoa nimeä sitten heti, kun nähdään!
Huomasin muuten, että olin aikaisemmin kirjottanut, että täällä asuu paljon pelikaaneja. Noh, tarkoitin kuitenkin haikaroita =D Niiden nokkien klonksetta kuuluu joka puolelta ja niiden risukasan näköisiä pesiä pilkistää joka puun latvasta ja talojen katoilta.
Nyt pistämme kimpsut ja kamsput kasaan ja suuntaamme kohti Pariisia! Jännää, en ole siellä ennen käynytkään =) Kivaa viikkoa kaikille!
Ollaan tässä kohta alkamassa tekemään lähtöä Pariisiin. Luvassa on ilmeisen intensiivistä opiskelua, sillä joka ilta opiskelu jatkuu puolikuuteen asti. Battikselle pitää pakata nyt hoitopaikkaan mukaan lelut ja luut ynnä muu tarpeellinen. Sillä on leuassa tulehtunut näppylä, joka onneksi on lähtenyt nyt paranemaan päin, kun sitä on ahkerasti puhdistettu. Toivottavasti se jatkaa sitten viikon aikana paranemistaan, eikä aiheuta ongelmia. Ja toivotaan muutenkin sormet ja varpaat ristissä , että madame pärjää tuon 40-kiloisen energiapommimme kanssa.
Eilen käytiin koko porukka auringonpaisteessa kävelemässä keskustassa. On se kyllä todella viehättävä paikka! Talot ovat kuin piparkakkutaloja ja keskustaa kaunistaa myös l'Ill-joki, joka saartaa itse asiassa koko keskustan alueen. Korkeana nouseva upea katedraali on joskus 1600-luvulla pitänyt hallussaan maailman korkeimman rakennuksen titteliä. Liikkeellä oli paljon turisteja ja ilmassa leijaili taas ihastuttava tuoreen leivän tuoksu.
Se vika tässä ulkosuomalaisena elämisessä kyllä on, ettei pääse osallistumaan tärkeisiin tapahtumiin. Eilen sai Suomessa nimen ihana kummipoikamme Luka. Lähettelemme nyt vaan virtuaalisesti haleja ja onnitteluita ja lupaamme, että juhlitaan hienoa nimeä sitten heti, kun nähdään!
Huomasin muuten, että olin aikaisemmin kirjottanut, että täällä asuu paljon pelikaaneja. Noh, tarkoitin kuitenkin haikaroita =D Niiden nokkien klonksetta kuuluu joka puolelta ja niiden risukasan näköisiä pesiä pilkistää joka puun latvasta ja talojen katoilta.
Nyt pistämme kimpsut ja kamsput kasaan ja suuntaamme kohti Pariisia! Jännää, en ole siellä ennen käynytkään =) Kivaa viikkoa kaikille!
Thursday, April 17, 2008
Tunnusteluja ulkomaailmaan
Kevät kolkuttelee lupaavalla auringonpaisteella. Vielä ei ole kovin lämmin, mutta lähestyvä kesä näkyy lehtinä puissa ja upeasti kukkivina pensaina ja puina. Yleensä täällä on tässä vaiheessa jo kuulemma paljon lämpimämpi, mutta joku tiesi sanoa, että kevät alkaisi tosissaan ensi viikolla. Pitäisi varmaan istuttaa meidänkin parvekkeelle jotain rehuja kukkimaan.
Ovella kolkutteli eilen myös vanhempi ranskalaisrouva, jonka kanssa olen keskustellut rappukäytävässä. Hän on ihailtavan sinnikkäästi jaksanut keskustella kanssani, vaikka kommunikointi on ollut hiukan vajavaista ja jokseenkin yksipuolista. Ilmeisesti ranskankieleni ei ole tehnyt häneen ainakaan kovin suurta vaikutusta, sillä hän tuli tuomaan mulle ranskankielenopettajan yhteystiedot ja painotti vahvasti, että ranskaa pitää osata Ranskassa. Ystävällismielinen ele madamelta ja viesti tuli selväksi =) Ehkä hän haluaa jutella mun kanssa vielä enemmän ja kutsua kahville iltapäivisin? ;) Onneksi maanantaina päästään sinne kielikurssille. Olo on tosi usein vähän aasi, kun ei saa sanaa suustaan.
Eilen olimme istumassa iltaa paikallisen Suomi-Seuran kanssa. Mukana oli kymmenkunta alun perin suomesta lähtenyttä tai heidän jälkeläistään. Illastimme suomalais-tunisialaisravintolassa, jota pitää alun perin suomalaissyntyinen nainen ilmeisesti miehensä kanssa. Jäsenet ovat todella pitkän linjan ranskansuomalaisia. Suurin osa on asunut reilusti yli 20 vuotta täällä ja porukka puhuikin ranskaa paljon myös keskenään. Pisimmän ajan on asunut eräs rouva, joka on pitänyt majaa täällä jo 36 vuotta. Tuorein tulokas oli 8 vuotta täällä asustanut. Olimme porukassa siis jokseenkin noviiseja muutaman viikon kokemuksellamme ja saimme arvokkaita vinkkejä. Esim. busseja ei kuulemma tarvitse täällä pysäyttää heiluttamalla, ne pysähtyvät kuitenkin joka pysäkillä.Yksi hyvä linkkivinkki myös löytyi: www.opodo.fr on palvelu, josta voi buukata matkoja suoraan Helsingistä Strasbourgiin niin, että palvelu laskee junatkin mukaan. Tännehän ei lennetä Suoraan Helsingistä (ehkä siihen tulee muutos nyt, kun me ollaan täällä;), joten kätevintä on lentää Frankfurttiin ja tulla siitä junalla.
Lähtiessämme illalliselta koin myös ensimmäiset ranskalaiset poskisuudelmat. Nyt onkin sitten syytä treenata, miten moiskautetaan oikeaoppisesti kummallekin puolelle. Eräs seuran jäsenistä nauroi, ettei vieläkään vuosikymmenten jälkeen muista kummalle puolelle pitää pussata ensin.
Batman oli illallisemme aikana päättänyt tutkia Antin työlaukun sisällön. Vihko ja vähän muutakin tavaraa oli mennyt läpi hammassilppurista. Pääasia on se, ettei se olisi kauheasti kiljunut meidän poissaollessa. Vaikka se onkin kotiutunut tosi hyvin, yksinolo ei vielä ilmeisesti tunnu kovin mukavalta. Onneksi sen kauhea karvanlähtöaika alkaa helpottaa. Karvaa on pölissyt joka paikassa, mutta nyt taitaa pahimmat pölinät olla jo kärsitty. Kuultiin, että madamella, joka hoitaa Battista ensi viikon, on samaan aikaan hoidossa myös joku spanieli. Saa nähdä millaista rallia siellä tulee olemaan, Batman kun on tosi kova poika leikkimään! Yritettiin tarjota, että voidaan tehdä hoitajalle lista suomalaiskomennoista (lähinnä EI!!!), jotta saa Battikseen jotain kuria, mutta madame sanoi ettei tarvitse. Battiskin pääsee siis kielikylpyyn ja oppii meistä varmasti ekana haukkumaan ranskaksi.
Ovella kolkutteli eilen myös vanhempi ranskalaisrouva, jonka kanssa olen keskustellut rappukäytävässä. Hän on ihailtavan sinnikkäästi jaksanut keskustella kanssani, vaikka kommunikointi on ollut hiukan vajavaista ja jokseenkin yksipuolista. Ilmeisesti ranskankieleni ei ole tehnyt häneen ainakaan kovin suurta vaikutusta, sillä hän tuli tuomaan mulle ranskankielenopettajan yhteystiedot ja painotti vahvasti, että ranskaa pitää osata Ranskassa. Ystävällismielinen ele madamelta ja viesti tuli selväksi =) Ehkä hän haluaa jutella mun kanssa vielä enemmän ja kutsua kahville iltapäivisin? ;) Onneksi maanantaina päästään sinne kielikurssille. Olo on tosi usein vähän aasi, kun ei saa sanaa suustaan.
Eilen olimme istumassa iltaa paikallisen Suomi-Seuran kanssa. Mukana oli kymmenkunta alun perin suomesta lähtenyttä tai heidän jälkeläistään. Illastimme suomalais-tunisialaisravintolassa, jota pitää alun perin suomalaissyntyinen nainen ilmeisesti miehensä kanssa. Jäsenet ovat todella pitkän linjan ranskansuomalaisia. Suurin osa on asunut reilusti yli 20 vuotta täällä ja porukka puhuikin ranskaa paljon myös keskenään. Pisimmän ajan on asunut eräs rouva, joka on pitänyt majaa täällä jo 36 vuotta. Tuorein tulokas oli 8 vuotta täällä asustanut. Olimme porukassa siis jokseenkin noviiseja muutaman viikon kokemuksellamme ja saimme arvokkaita vinkkejä. Esim. busseja ei kuulemma tarvitse täällä pysäyttää heiluttamalla, ne pysähtyvät kuitenkin joka pysäkillä.Yksi hyvä linkkivinkki myös löytyi: www.opodo.fr on palvelu, josta voi buukata matkoja suoraan Helsingistä Strasbourgiin niin, että palvelu laskee junatkin mukaan. Tännehän ei lennetä Suoraan Helsingistä (ehkä siihen tulee muutos nyt, kun me ollaan täällä;), joten kätevintä on lentää Frankfurttiin ja tulla siitä junalla.
Lähtiessämme illalliselta koin myös ensimmäiset ranskalaiset poskisuudelmat. Nyt onkin sitten syytä treenata, miten moiskautetaan oikeaoppisesti kummallekin puolelle. Eräs seuran jäsenistä nauroi, ettei vieläkään vuosikymmenten jälkeen muista kummalle puolelle pitää pussata ensin.
Batman oli illallisemme aikana päättänyt tutkia Antin työlaukun sisällön. Vihko ja vähän muutakin tavaraa oli mennyt läpi hammassilppurista. Pääasia on se, ettei se olisi kauheasti kiljunut meidän poissaollessa. Vaikka se onkin kotiutunut tosi hyvin, yksinolo ei vielä ilmeisesti tunnu kovin mukavalta. Onneksi sen kauhea karvanlähtöaika alkaa helpottaa. Karvaa on pölissyt joka paikassa, mutta nyt taitaa pahimmat pölinät olla jo kärsitty. Kuultiin, että madamella, joka hoitaa Battista ensi viikon, on samaan aikaan hoidossa myös joku spanieli. Saa nähdä millaista rallia siellä tulee olemaan, Batman kun on tosi kova poika leikkimään! Yritettiin tarjota, että voidaan tehdä hoitajalle lista suomalaiskomennoista (lähinnä EI!!!), jotta saa Battikseen jotain kuria, mutta madame sanoi ettei tarvitse. Battiskin pääsee siis kielikylpyyn ja oppii meistä varmasti ekana haukkumaan ranskaksi.
Monday, April 14, 2008
Ruisleivästä patonkiin
Valotetaanpas hieman, minkälaisessa tuvassa me täällä majaa pidämme. Tämä on vanha kerrostalo, jonka ensimmäisessä kerroksessa meillä on noin 100-neliöinen koti. Korkeat huoneet ja isot ikkunat ja kaksi parveketta ovat ihan kivoja yksityiskohtia. Pehmeät parketit ja hiukan typerä pohjaratkaisu luettakoon miinukseksi. Alue on tosi kivaa, tässä lähellä sijaitsee paljon suurlähetystöjä ja iso puisto. Puiston keskellä on pieni lampi ja siellä saa viiden euron maksua vastaan soudella (Antin kanssa vaan pohdittiin, että oltais se 5 euroa valmiit maksamaan, jos joku muu soutais). Pelikaanit ja joutsenet asuttavat puistoa ja lisäksi siellä on pieni eläintarha, jossa voi seurata apinoita, ilveksiä, vuohia ja vaikka mitä ihmeellisiä elukoita. Battis on ollut erityisen innokas seuraamaan eläintarhan asukkeja.Ekan kerran se haukkui apinoille, mutta nyt se osaa jo katsella niitä sivistyneemmin.
Keskustaan, joka vaikuttaa tosi kivalta ja idylliseltä, hurauttaa ratikalla noin viidessä, kymmenessä minuutissa. Keskustaan ei olla vielä kauheasti ehditty tutustua, mitä nyt käytiin avaamassa pankkitili ja vähän kaupoilla. Siellä on Tampereen kokoiseksi kaupungiksi yllättävän paljon kauppoja ja merkkiliikkeitä. Ei epäilystäkään, etteikö sinne saa rahojaan upotettua.
Tässä lähellä on monia ihania leipomoita ja konditorioita. Pienistä kaupoista löytyy ihania herkkuja, juustoja, viinejä, suklaata. Jaksan päivä päivältä enemmän ihmetellä, miksi ranskattaret eivät liho. Ilmeisesti ne eivät harrasta juuri liikuntaakaan, sillä mitään kuntosaleja ei ole vielä silmään osunut. Puistossa näin kerran yhden sauvakävelijän. En ennättänyt mennä kysymään, oliko suomalainen.Tuulipuku ainakin puuttui.
Ihmiset ovat vaikuttaneet tosi ystävällisiltä. Tai niin olemme ainakin tulkinneet, sillä englantiahan täällä ei paljon puhuta. Olemme käyneet jo monta keskustelua ranskaksi, joista ollaan ymmärretty ehkä 10 %. Hymyilemällä ja nyökkäilemällä pääsee pitkälle ;) Olen huomannut vastaavani usein takaisin ranskan, saksan, ruotsin ja englannin sekoituksesta koostuvalla kielellä, jota ei kehuttavan hyvin ole ymmärretty.
Sinänsä ei kyllä voi ihmetellä, että ranskalaiset eivät puhu sanaakaan englantia. Kaikki tv-ohjelmat on dubattu päälle. Hyvä, ettei musavideoita ole dubattu. Mekin otettiin laaja kanavapaketti ja ajateltiin, että voidaan sitten katsoa kaikkia dokkareita ja vaikka mitä hyviä ohjelmia. Sitten selvisi, että ilman ranskankielen taitoa, se jää haaveeksi. Aina välillä kuulee dubbauksen alta muutaman sanan englantia ja pääsee vähän kärryille, kunnes sitten taas joku alkaa molottamaan ranskaa päälle. Kielenopiskelun kannalta tietysti positiivinen asia.
Hassua on ollut huomata, että täällä todellakin ihmiset kulkevat patonki kainalossa. Ainakin patonki pilkistää pyöräilijän repusta tai ohittavan naisen käsilaukusta. Hiilihydraattipitoista kansallisruokaa. Täytyy kyllä myös tunnustaa, että katukuvassa nämä ihmiset ovat selkeästi enemmän tyylikkäämpiä kuin meillä koto-Suomessa. Sunnuntaikävelyllekin lähdetään täydessä maskissa ja korkkareissa. Vielä en ole sortunut ryhmäpaineen alla, vaan olen lenkittänyt koiraa ihan verkkareissa ja lippiksessä. Katsotaan keikkuuko mullakin lenkillä vuitton toisessa ja koira toisessa käsipuolessa puolen vuoden päästä.
Antillakin puhaltaa uudet tuulet työpaikalla. Joka aamu on kaikki miespuoliset työkaverit käteltävä ja naispuolisille annettava poskisuudelma. Kahvitunnit oikeasti pidetään ja siellä jutellaan yhdessä. Ehkä jotain opittavaa Suomeenkin?
Keskustaan, joka vaikuttaa tosi kivalta ja idylliseltä, hurauttaa ratikalla noin viidessä, kymmenessä minuutissa. Keskustaan ei olla vielä kauheasti ehditty tutustua, mitä nyt käytiin avaamassa pankkitili ja vähän kaupoilla. Siellä on Tampereen kokoiseksi kaupungiksi yllättävän paljon kauppoja ja merkkiliikkeitä. Ei epäilystäkään, etteikö sinne saa rahojaan upotettua.
Tässä lähellä on monia ihania leipomoita ja konditorioita. Pienistä kaupoista löytyy ihania herkkuja, juustoja, viinejä, suklaata. Jaksan päivä päivältä enemmän ihmetellä, miksi ranskattaret eivät liho. Ilmeisesti ne eivät harrasta juuri liikuntaakaan, sillä mitään kuntosaleja ei ole vielä silmään osunut. Puistossa näin kerran yhden sauvakävelijän. En ennättänyt mennä kysymään, oliko suomalainen.Tuulipuku ainakin puuttui.
Ihmiset ovat vaikuttaneet tosi ystävällisiltä. Tai niin olemme ainakin tulkinneet, sillä englantiahan täällä ei paljon puhuta. Olemme käyneet jo monta keskustelua ranskaksi, joista ollaan ymmärretty ehkä 10 %. Hymyilemällä ja nyökkäilemällä pääsee pitkälle ;) Olen huomannut vastaavani usein takaisin ranskan, saksan, ruotsin ja englannin sekoituksesta koostuvalla kielellä, jota ei kehuttavan hyvin ole ymmärretty.
Sinänsä ei kyllä voi ihmetellä, että ranskalaiset eivät puhu sanaakaan englantia. Kaikki tv-ohjelmat on dubattu päälle. Hyvä, ettei musavideoita ole dubattu. Mekin otettiin laaja kanavapaketti ja ajateltiin, että voidaan sitten katsoa kaikkia dokkareita ja vaikka mitä hyviä ohjelmia. Sitten selvisi, että ilman ranskankielen taitoa, se jää haaveeksi. Aina välillä kuulee dubbauksen alta muutaman sanan englantia ja pääsee vähän kärryille, kunnes sitten taas joku alkaa molottamaan ranskaa päälle. Kielenopiskelun kannalta tietysti positiivinen asia.
Hassua on ollut huomata, että täällä todellakin ihmiset kulkevat patonki kainalossa. Ainakin patonki pilkistää pyöräilijän repusta tai ohittavan naisen käsilaukusta. Hiilihydraattipitoista kansallisruokaa. Täytyy kyllä myös tunnustaa, että katukuvassa nämä ihmiset ovat selkeästi enemmän tyylikkäämpiä kuin meillä koto-Suomessa. Sunnuntaikävelyllekin lähdetään täydessä maskissa ja korkkareissa. Vielä en ole sortunut ryhmäpaineen alla, vaan olen lenkittänyt koiraa ihan verkkareissa ja lippiksessä. Katsotaan keikkuuko mullakin lenkillä vuitton toisessa ja koira toisessa käsipuolessa puolen vuoden päästä.
Antillakin puhaltaa uudet tuulet työpaikalla. Joka aamu on kaikki miespuoliset työkaverit käteltävä ja naispuolisille annettava poskisuudelma. Kahvitunnit oikeasti pidetään ja siellä jutellaan yhdessä. Ehkä jotain opittavaa Suomeenkin?
Sunday, April 13, 2008
Muuttotunnelmia
Niin sitä sitten Beweshipin iso rekka toi meidän kamat lautalla Jokiniementieltä Rue de Verdunille. Tultiin itse samalla lautalla Helsingistä Travemundeen, kuin meidän kamatkin. Lauttamatka ja hotelliyöt Battiksen kanssa meni ihmeellisen hyvin. Ei jouduttu ees korvaamaan mitään ;) Muuttomiehet nostivat kaikki tutut huonekalut ikkunan kautta vinssillä sisään. On varmasti helpottanut kotiutumista, kun on tutut kamppeet ympärillä, eikä oo ainakaan vielä tarvinnut vuodattaa koti-ikävän kyyneleitä.
Ekat päivät uudessa kodissa oli hiukan hämmentäviä. Täällä kun ei vuokrakämppien varusteluun kuulu minkäänlaiset koneet tai kaapit keittiöissä, oltiin mekin sitten ilman jääkaappia ja hellaa muutama päivä. Sitä osaa arvostaa kummasti hellaa ja jääkaappia, kun muutaman päivän elää lähileipomosta ostetuilla croisanteilla ja marmeladilla.
Keittiön kaappeja ei ole vieläkään, joten pitänee heittää taas reissua Ikeaan. Ollaan jo kerran käyty ostamassa mattoja ja verhoja. Mattoja siksi, että vuokraemäntä ei tiennyt, että meillä on koira ja nää tän kämpän lattiat on niin pehmeää parkettia, että jälkiä tulee, vaikka hiipis huopatossuilla. Nyt ollaan yritetty opettaa Battista pitämään sukkia, mutta ei ne oikein meinaa pysyä sen jaloissa. Muuten kämppä on oikein kiva ja hyvällä alueella. Korkeat huoneet ja valoisa, kaks parveketta. Laitan kuvia jossain vaiheessa.
Ihan ekalla kerralla, kun oltiin menossa Ikeaan, ei aivan siinä onnistuttu sinnikkäästä yrityksestä huolimatta. Nähtiin Ikea kyllä moottoritien varressa ja kierrettiin sitä kuin kissat kuumaa puuroa varmaan pari tuntia autolla. Aina vaan lähestyttiin eri suunnista ja nähtiin parkkipaikka täynnä autoja. Ei vaan kertakaikkiaan löydetty tietä, mitä pitkin sinne parkkikselle pääsee! Palattiin siis parin tunnin yrittämisen jälkeen kotiin ja kysyttiin ajo-ohjeet. Nyt sitten on sekin arvoitus ratkaistu ja reitti Ikeaan selvillä.
Antti on viihtynyt hyvin sen uudessa duunissa ja mä oon saanut aikani kivasti (toistaseks) kulumaan kämpän järkkäilyn kanssa ja koiran totuttamisessa. Paljon muuta ei oo sitten voinut tehdä, kun netti ei oo toiminut. Netistä ollaan itse asiassa tosi riippuvaisia täällä, etenkin nyt kun ei vielä tajuta kielestä juurikaan. Kaikki tv-ohjelmat on dubattu Ranskaks, joten ei ole kamalasti toivoa ymmärtää mistään.
Äkkiä tässä varmasti kielitaito kehittyy, kun suurin osa ihmisistä ei puhu englantia. Ja he eivät siis puhu sanaakaan englantia. On ihan sama puhuuko niille suomea, ruotsia, englantia vai latinaa, ne ei siitä tajua mitään. Niinpä sitten ollaan päästy jo moneen kertaan "puhumaan" ranskaa!
Viikon päästä olis tarkoitus lähteä Pariisin viikon kielikurssille. Antilla on niin mukava työnantaja, että se maksaa meille molemmille yksityisopettajat viikoksi. Batman menee siksi aikaa sellaiselle madamelle hoitoon, jota käytiin tapaamassa perjantaina. Sen tapaamisen anti jäi vain vähän mysteeriksi, kun se madame ei puhunut tietenkään englantia. Sen verran kuitenkin ymmärrettiin, että se suostuu Batin hoitamaan. Ollaan ainakin kuultu siitä hoitajasta hyvää, joten eiköhän se saa viikon verran pidettyä ton yhden rasavillin aisoissa.
Keväisiä terkkuja, au revoir! =)
Ekat päivät uudessa kodissa oli hiukan hämmentäviä. Täällä kun ei vuokrakämppien varusteluun kuulu minkäänlaiset koneet tai kaapit keittiöissä, oltiin mekin sitten ilman jääkaappia ja hellaa muutama päivä. Sitä osaa arvostaa kummasti hellaa ja jääkaappia, kun muutaman päivän elää lähileipomosta ostetuilla croisanteilla ja marmeladilla.
Keittiön kaappeja ei ole vieläkään, joten pitänee heittää taas reissua Ikeaan. Ollaan jo kerran käyty ostamassa mattoja ja verhoja. Mattoja siksi, että vuokraemäntä ei tiennyt, että meillä on koira ja nää tän kämpän lattiat on niin pehmeää parkettia, että jälkiä tulee, vaikka hiipis huopatossuilla. Nyt ollaan yritetty opettaa Battista pitämään sukkia, mutta ei ne oikein meinaa pysyä sen jaloissa. Muuten kämppä on oikein kiva ja hyvällä alueella. Korkeat huoneet ja valoisa, kaks parveketta. Laitan kuvia jossain vaiheessa.
Ihan ekalla kerralla, kun oltiin menossa Ikeaan, ei aivan siinä onnistuttu sinnikkäästä yrityksestä huolimatta. Nähtiin Ikea kyllä moottoritien varressa ja kierrettiin sitä kuin kissat kuumaa puuroa varmaan pari tuntia autolla. Aina vaan lähestyttiin eri suunnista ja nähtiin parkkipaikka täynnä autoja. Ei vaan kertakaikkiaan löydetty tietä, mitä pitkin sinne parkkikselle pääsee! Palattiin siis parin tunnin yrittämisen jälkeen kotiin ja kysyttiin ajo-ohjeet. Nyt sitten on sekin arvoitus ratkaistu ja reitti Ikeaan selvillä.
Antti on viihtynyt hyvin sen uudessa duunissa ja mä oon saanut aikani kivasti (toistaseks) kulumaan kämpän järkkäilyn kanssa ja koiran totuttamisessa. Paljon muuta ei oo sitten voinut tehdä, kun netti ei oo toiminut. Netistä ollaan itse asiassa tosi riippuvaisia täällä, etenkin nyt kun ei vielä tajuta kielestä juurikaan. Kaikki tv-ohjelmat on dubattu Ranskaks, joten ei ole kamalasti toivoa ymmärtää mistään.
Äkkiä tässä varmasti kielitaito kehittyy, kun suurin osa ihmisistä ei puhu englantia. Ja he eivät siis puhu sanaakaan englantia. On ihan sama puhuuko niille suomea, ruotsia, englantia vai latinaa, ne ei siitä tajua mitään. Niinpä sitten ollaan päästy jo moneen kertaan "puhumaan" ranskaa!
Viikon päästä olis tarkoitus lähteä Pariisin viikon kielikurssille. Antilla on niin mukava työnantaja, että se maksaa meille molemmille yksityisopettajat viikoksi. Batman menee siksi aikaa sellaiselle madamelle hoitoon, jota käytiin tapaamassa perjantaina. Sen tapaamisen anti jäi vain vähän mysteeriksi, kun se madame ei puhunut tietenkään englantia. Sen verran kuitenkin ymmärrettiin, että se suostuu Batin hoitamaan. Ollaan ainakin kuultu siitä hoitajasta hyvää, joten eiköhän se saa viikon verran pidettyä ton yhden rasavillin aisoissa.
Keväisiä terkkuja, au revoir! =)
Saturday, April 12, 2008
live @ SXB
Hello hello,
Ensimmäiset tunnelmat ranskasta...
Internet saatiin vihdoin vedetyksi tähänkin tupaan ja elämä uutispimennon takaa aukeaa karuna ...maailma pyörii sittenkin ilman meitä, jopa suomessa.
Ajantajun hävitessä kun oma elämä on totaalisessa remontissa ei uutisia eikä yhteydenpitoa ollut osannut edes kaivata - ennenkuin oli aikaa kaivata sitä. On se elämä ennen internettiä mahtanut olla yksinäistä....?
Punaviini virtaa ja juustot läskistää. Viikset kasvaa ja baskeri vinossa viiletetään battiksen perässä ja sanaakaan ei vielä ymmärretä menosta, mutta eiköhän tää tästä lähde.
Ensimmäiset tunnelmat ranskasta...
Internet saatiin vihdoin vedetyksi tähänkin tupaan ja elämä uutispimennon takaa aukeaa karuna ...maailma pyörii sittenkin ilman meitä, jopa suomessa.
Ajantajun hävitessä kun oma elämä on totaalisessa remontissa ei uutisia eikä yhteydenpitoa ollut osannut edes kaivata - ennenkuin oli aikaa kaivata sitä. On se elämä ennen internettiä mahtanut olla yksinäistä....?
Punaviini virtaa ja juustot läskistää. Viikset kasvaa ja baskeri vinossa viiletetään battiksen perässä ja sanaakaan ei vielä ymmärretä menosta, mutta eiköhän tää tästä lähde.
Subscribe to:
Posts (Atom)
