Aurinkoinen retkeilyviikonloppu

Viikonloppuna teimme retken Sveitsiin. Navigaattorimme kertoi, että nopeimmalla reitillä on tietulleja, joten ajelimme sitten pikkuteitä Zürichiin. Täytyy kyllä sanoa, että hienot ja vuoristoiset olivat maisemat! Zürichissä sitten nautimme kauniista auringonpaisteesta ja kävimme terassilla nautiskelemassa evästä - isäntä shampanjaa, minä kaakaota. Siinä katuvilinää katsellessa kyllä huomasi, että siinä kaupungissa liikkuu rahaa. Kovin oli vauraan näköistä meno. Jollakin oli vaikeuksia pysyä housuissaan kaikkien niiden Ferrareiden ja muiden överikalliiden autojen huristellessa ohi. Kun siinä terassilla istuimme, Batman odotti taas kauniisti pöytämme vieressä uljaana pötkötellen, kuin kosmopoliittikoiran kuuluukin. Kun talutimme Battistä pitkin Zürichin katuja meitä katsottiin kyllä todella pitkään. Ihan kuin siinä hihnan toisessa päässä olisi kävellyt kirahvi.

Takaisin päätimme sitten ajaa iltasella nopeinta reittiä ja maksaa kiltisti tietullit. Totesimme sitten parin tunnin ajon jälkeen kotiovella, että eihän siinä matkalla mitään tietulleja ollutkaan. Ihan hyvä kuitenkin, että ajelimme toiseen suuntaan maisemareittejä.



Kerran tässä nyt on alpit ihan muutaman tunnin ajon päässä, niin pitää kyllä tässä joku viikonloppu päästä rinteeseenkin lunta pöllyttämään. Katsotaan sitten mennäänkö pulkalla, skimboilla, laudalla vai pyllymäkeä!

Sunnuntaina lähdimme luonnonpuistoon täällä Ranskan puolella. Löysimme paikan, jossa oli muun muassa koirien agilityä. Siellä puistossa sitten uskaltauduimme päästämään viittamiehenkin vapaaksi ja leikkimään muiden koirien kanssa. Battiksen riemu oli jotain ihan sanoinkuvaamatonta, kun se ekaa kertaa kesän jälkeen pääsi leikkimään toisten koirien kanssa. Siellä se rynnisti beaglen, parin huskyn ja muiden koirien kanssa pitkin peltoaukeaa. Mikään aidattu alue se ei ollut, joten kaikki perustuu siihen, että koira sitten tottelee, kun sitä kutsuu. Arvatkaapa totteliko Batman, kun sitä sitten huusimme? No eipä tietenkään. Näytti siltä, ettei se edes kuullut, että joku sitä huusi. Meillä meni sitten tovi, kun saimme pyydystettyä sen lopulta kiinni. Nämä ovat niitä ihanan yleviä hetkiä, kun juokset koirasi perässä pitkin peltoja toisten koiranomistajien seuratessa uteliaina sivusta, omat koirat siivosti vierellä istuen. Kun sitten saimme rekkumme kiinni, sen kieli jo roikkui varpaissa asti ja se oli onnellisen voipunut,Ei sille voinut olla vihainen.

Puolustuksen sanana sanottakoon, että kyllä Batman tottelee, yleensä ihan hienostikin ja tulee kutsusta luo, kun sen päästää irti. Tämä kuitenkin vain silloin, jos lähistöllä ei ole muita koiria. Se on totaalinen sosiopaatti ja aivan hulluna muihin koiriin. Mikään ei ole sen mielestä ihanampaa - ei edes sisäfilepihvi. Tässä riittääkin meille työsarkaa, että saadaan se opetettua tulemaan luo myös kesken leikkien.

Nyt aurinko onkin kadonnut kokonaan ja ulkona on harmaata ja synkeää. Esiin on kaivettu jo iso kasa kynttilöitä ja niitä on ahkerasti iltaisin poltettu. Ne on ihan parhaita pimeydenkarkottajia.

Ohessa kuvia Sveitsistä. Niissä on nyt valo- ja värisäädöt ihan viturallaan. Säädin ne oikeiksi, mutta jostain syystä se ei näissä julkaistuissa kuvissa näy. Käyttäkää siis mielikuvitusta =)

Matontappotalkoot

Batman on koulupäivieni aikana viihdyttänyt itseään raatelemalla eteisen mattoa. Se ei ennen olekaan tuhonnut mitään (lukuunottamatta muutamaa kenkäparia, yhtä kaulaliinaa jne.) Kai tämäkin taas joku eroahdistusoire on. Luita ja leluja on vieressä pilvin pimein, mutta matto maistuu paremmalta. Positiivista on, että se on ollut hiljaa, eikä ole juuri ulissut eikä haukkunut. Joka päivä kun olen tullut kotiin, se on raadellut mattoa vähän lisää ja tehnyt siitä lopulta ison mytyn keskelle lattiaa, jonka päältä se on unisesti haukotellen heräillyt langanpätkiä vielä suupielistä roikkuen.

Koulu loppuikin tältä erää ja hyvä mieli jäi kurssista. Sieltä tarttui mukaan vähän paremman kielitaidon lisäksi myös kivoja uusia kavereita ja koko kurssin paras arvosana =D Jatkan sitten varmaan joulukuussa tai viimeistään tammikuussa opintoja. Nyt en voi suoraan jatkaa, koska tulen muutaman viikon päästä käymään Suomessa (jeejeejeee!) ja silloin kurssi katkeaisi. Ehdin olla vaan liian lyhyen aikaa Suomessa, mutta toivottavasti nyt ennätän ainakin mahdollisimman montaa ystävää moikkaamaan ja saunassa istumaan =)

Ranskan kielen opiskelussa huomasin, että jos ei tiedä jotain sanaa, kannattaa aina yrittää sanoa sana englanniksi, mutta ääntää se ranskalaisittain. Silloin on tosi hyvät mahdollisuudet, että sana menee oikein tai ainakin sinne päin! Huomasin muuten aiemmin, että kirjoitin koulukaverini olleen komedianäyttelijä. Siinä kurssin edetessä selvisi, että vaikka hän hauska mies onkin, niin ihan tavallinen näyttelijä tämä herra on eli näyttelee kaikenlaisia rooleja. Ymmärsin kuitenkin niin, että ranskan kielessä sana acteur tarkoittaa elokuvanäyttelijää, kun taas comédien tarkoittaa teatterinäyttelijää. Korjatkoon viisaammat, jos olen väärässä, mutta näin minulle ainakin uskoteltiin.

Lenssun alku on selätetty, eikä se oikeestaan päässyt alkua pidemmälle. Oli mielenkiintoista kuulla koulussa erilaisia flunssantorjuntavinkkejä. Turkkilainen nainen käski syömään kamalasti kanakeittoa, jossa on sitruunaa. Saudi-nainen taas käski ottamaan kolmesti päivässä lusikallisen muussattua sitruunaa ja hunajaa.

Tänä aamuna heräsin kamalan aikaisin hillittömään joulutunnelmaan. Se olikin kummallinen fiilis - herätä joulufiilikseen! En tiedä sitten näinkö jotain joulu-unta, mutta kun sitten nousin ylös, olin jo suunnitellut joulumenun melkein kokonaisuudessaan. Ja onhan nyt jo lokakuu, eli hieman pelottavaa =) Me aiotaan viettää joulu täällä ja ollaan iloisia, jos saadaan jouluvieraita.

Isäntä on taas ollut reissussa, tällä kertaa Pariisissa. Sillä on ollut jotain vieraita Venäjältä, joita se on ensin kestinnyt täällä kaikki illat ja sitten se vei ne vielä Pariisiin. Tänään se tulee onneksi jo alkuillasta kotiin. Huomenna on tarkoitus lähteä taas seikkailemaan "ulkomaille". Tällä kertaa ajattelimme mennä tutkimaan Sveitsiä. Tästä ajaa sinne pari tuntia.

Jotenkin hurjan energinen olo. Taidan heilua tänään imurin, mopin , silitysraudan, rätin ja kaiken maailman muiden inhokkivempeleiden kanssa. Tällaista energiaa ei sovi heittää hukkaan. Nyt lenkille!

Syksyisiä kuvia

Vähän on kurkku käheänä ja lintsasin koulustakin tänään. Toivottavasti tee ja villasukat häätää nyt pöpön pian pois, ennen kun ehtii kunnolla iskemäänkään. Voi kun nyt sais äidin mustaviinimarjamehua!

Eilen tallusteltiin muutaman tunnin päivälenkki ja kerrankin kamerakin sattui mukaan. Tuosta linkistä löytyy nyt kuvia siitä, miltä täällä näyttää nyt. Alussa on muutama kuva parin viikon takaiselta reissulta viinitielle ja loput ovat kuvia eiliseltä. Kuvissa on jo vähän syksyistä tunnelmaa, vaikka lämpötilat ovatkin viime aikoina olleet kuin Suomessa kesän parhaimpina päivinä, eli yli 20 asteen teepaitakeliä on pidellyt.

Linkki kuviin on tässä:
http://picasaweb.google.com/kervinator/Syksy08#

Viikonloppu meni kivasti huonekalukaupoilla äimistellessä ja kotona puuhaillessa. Huonekalukaupoissa olikin jo isot joulukoristeosastot viimeisen päälle valmiina. Onko joulu jo niin pian?

Isäntä manasi perjantai-iltana työmatkalta palatessaan ranskalaisten käyttäytymistä lentokoneessa. Suomalaisparkoja aina parjataan siitä, että me seisomme boarding-jonossa jo puolta tuntia ennen kuin mitään on edes aikeissa tapahtua. Homma kuitenkin toimii suomalaislennolla aina kuin kone. Sitä ei varmaan voi kukaan kiistää? Mennään oikeassa järjestyksessä tehokkaasti koneeseen ja määränpäässä sama tapahtuu kurinalaisesti ja tehokkaasti toisin päin.

Nämä baskeripäät eivät sitten toimikaan ihan vastaavalla tavalla - myöskään lentokoneessa. Kun kuulutetaan, että penkkirivit 20-30 voivat tulla ensin koneeseen, sinne ryntäävät samaan aikaan kaikki, välittämättä laisinkaan omasta penkkirivistä tai siitä mitä on juuri kuulutettu. Virkailijat eivät tästä suinkaan huomauta, vaan toivottavat tervetulleeksi lennolle ja kysyvät siinä samalla mitä kuuluu ja mitä lapsille kuuluu. Siinä sitä sitten turistaan kuulumisia kaikessa rauhassa ja kärsimättömät kanssamatkustajat odottavat takana.

Kun päästään koneeseen sisälle, etsitään oma paikka siitä koneen etuosasta ja asetellaan kaikessa rauhassa takki naulaan, laukku hyllylle ja oiotaan vielä tyynen rauhallisesti hioja ja takkia siinä käytävällä seisaallaan. Sitten istuudutaan mukavasti ja rauhallisesti alas ja päästetään takana koko tämän rituaalin ajan odottaneet kanssamatkustajat etenemään kohti omia paikkojaan. Koneen täyttäminen kestää ranskalaisittain varmasti ainakin tuplasti niin kauan kuin suomalaisittain.

Tällaisia huomioita matkustamisesta tällä kertaa. Vältelkäähän kaikki ikäviä lenssupöpöjä!

Ranskaa kaikilla aisteilla

Joka aamu, kun kävelen kouluun, ihastelen uuteen päivään käynnistyvää ranskalaiskaupunkia kaikilla aisteilla. Ihmiset viipottavat töihin ja kouluun keskimäärin melko tyylikkään näköisinä. Koulumatkani varrella on useita leipomoita, joista leijailee kadulle aivan huumaava tuoksu. Mieli tekisi poiketa niistä joka ainoaan.

Tähän vuodenaikaan kaikki näyttää niin värikkäältä. Melkein joka päivä joudun pysähtymään sillalle ihailemaan joen varressa keltaisenoransseina hehkuvia puita. Koulumatkalla myös kuuloaisti virittyy. Iloinen ranskansorina tulvii monesta paikasta. Myös torven tööttäyksiä kuuluu paljon liikenteestä. Eräskin aamu luulin, että joku on varmaan pyörtynyt autossa rattinsa päälle ja äänitorvi huutaa nyt yhtä soittoa. Kun lähestyin mölyävää autoa monen korttelin takaa huomasin, että auton kuljettaja oli täysissä sielun ja ruumiin voimissa omalla kuljettajan penkillään. Hän painoi päättäväisesti auton äänitorvea yhtäsoittoisesti niin, että lähitienoon ikkunalasit varmasti helisivät ja koko naapurusto sai tehokkaan aamuherätyksen. Syykin tähän selvisi pian. Autoilija yritti lähteä vilkasliikenteisen tien varresta vinoparkista varmaankin työpaikalleen, mutta sepä ei onnistunutkaan. Hänen ajokkinsa eteen oli joku parkkeerannut pakettiauton ja jättänyt luonnollisesti hätävilkut päälle, kuten täällä on tapana. Hätävilkut oikeuttavat parkkeeraamaan ihan miten vain. Miesparka ei päässyt eteen, sivuille eikä taakse, vaan odotti torvi pohjassa, että pakettiauton omistaja tulisi paikalle ja päästäisi hänet töihin. Kun olin kulkenut noin korttelin verran auton ohi, korvia vihlova ääni loppui ja näin pakettiauton kaasuttavan pois.

Iltapäiväivisin, kun olemme lenkillä koiran kanssa taivastelemme värejä puistossa. Monet kukat kukkivat vielä ja puissa on aivan uskomaton väri. Kesällä syntyneet joutsenpoikaset ovat jo isoja, mutta ovat vielä äitinsä ja isänsä kanssa lammessa. Puiston laidalle on ilmaantunut kärry, josta voi ostaa paahdettuja kastanjoita. Niiden tuoksu leijailee koko puiston yllä.

Täällä on taisteltu ronkelin koiran kanssa. Kun otimme rhodesiankoiraa, saimme käsityksen, että ne ovat pahimman luokan ahmatteja, jotka syövät kaiken betonista auringonkukansiemeniin. Monet rhodejen omistajat ovat kuulemma joutuneet asentamaan salvat ruokakaappeihinsa. Tähän mekin varauduimme, mutta mitä saimmekaan. Batman boikotoi omaa kuivamuonaansa, jollei sen seassa tarjoile lihaa. Nappulat saattavat olla koskematta päivänkin kupissa, kunnes nälkä pakottaa sen syömään ne. Lihaa se syö oikein hyvällä ruokahalulla ja oikeastaan kaikkea ihmisten ruokaa. Kun sotkee nappulat ja lihat sekaisin ja tarjoilee koiralle, se syö tehokkaasti lihat ympäriltä ja närppii muutaman nappulan hampaat irvessä. Loput jäävät mielenosoituksellisesti kuppiin. Kaappeja ei ole tarvinnut myöskään lukita, sillä Viittamies ei ole ollenkaan niin pahasti ruoan perään. Mikään makupala maailmassa ei mene ohi esimerkiksi toisten koirien.

Ostimme Batmanille uuden vinkulelupossun sekä kasan luita. Se on yksin ollessaan pitänyt taas jonkun verran meteliä. Se tosin ei enää niinkään ulvo, vaan haukkuu. Possusta irtosikin iso ilo yhdeksi päiväksi, kunnes koira onnistui taas saamaan siitä pillin irti. Valmistetaankohan jossain rhodesiankoiran kestäviä vinkuleluja?

Isäntä lähteekin pian taas työmatkalle saarivaltakuntaan. Se on ollut liikuttavan innoissaan sen töistä ja kaikista tulevista projekteista. Itse taas intoilen vieläkin kielikurssista. Ihan kun viikossa olisin jo oppinut ihan kamalasti ;)