Rasvaa byrokratian rattaissa

Tänään oli hyvä päivä. Luulin jo, että meidän carte vital -hakemukset (sosiaaliturvatunnus) on hukattu ja joudun aloittamaan koko 10 sentin paksuisen dokumenttikasan uudelleen metsästykseen. Mutta ei onneksi! Virastossa asiaa tiedustellessa kuulimme, että byrokratian rattaat ne vaan pyörivät hitaasti ja asiamme on otettu vallan käsittelyyn! Voi tätä onnen päivää! Sain mukaani printin, jossa on meidän yhteinen sosiaaliturvatunnuksemme ja sitten vaan odotellaan, että posti tuo varsinaiset korttihakemuksemme, jonka jälkeen pääsemme sitten anomaan niitä taivaallisia kortteja. Erittäin hienoa joka tapauksessa, että nyt meidät on sentään kirjattu järjestelmään, että asustamme täällä patonginpurijoiden keskuudessa!

Sunnuntaina kuulimme myös yltiöihanan uutisen: Anskulle ja Kallelle syntyi ihana pikkuprinsessa! Täältä lähteekin nyt oikein jättimäisen suuret onnittelut koko perheelle!

Ja sitten elämään kuuluu aina välillä ne ikävämmätkin asiat ja sunnuntaina saimme myös surullisen viestin anoppilasta, että vanha ja niin hellyyttävä Mökö-koira oli siirtynyt vehreämmille metsästysmaille. Varmasti pitkään sairastaneelle Mökölle parempi näin, mutta kyllä sitä tulee kova ikävä silti.

Täällä ei syksystä ole ollut vielä puhettakaan ja viikonloppunakin mittari kipusi yli 30:een asteeseen. Päätimme sitten testata vähän uutta autoamme ja harjoittaa Battista matkustamaan siellä takaluukussa. Niinpä hurautimme retkelle Colmarin kaupunkiin, joka sijaitsee meiltä noin 70 kilsan päässä. Kaupunki on kuuluisa maalauksellisesta vanhastakaupungistaan, jossa on säilynyt lukuisia ristikkotaloja keskiajalta ja renesanssin ajalta. Kaupunki olikin tosi söpö ja etenkin Petite Venice oli kerrassaan romanttinen! Kaupunki on kuuluisa myös viinikaupunkina sekä siitä, että New Yorkin vapaudenpatsaan suunnittelija on syntynyt Colmarissa. Kävimme myös terassilla syömässä ja yllätykseksemme Batman-koirakin osasi käyttäytyä ravintolassa siivosti ja köllötellä jaloissamme terassilla. Takaisin ajelimme puolimatkaa kippuraista viinitietä ja sitten hurautimme moottoritietä loppumatkan kotiin. Oheisissa kuvissa pieniä makupaloja Colmarista.

Kiitos kovasti kaikille kommenteista! Kiva, kun olette jaksaneet lukea ja kommentoida. Ja Tiina-serkulle Seattlleen kiitoksia kutsusta Jenkkilään! Ihan lähisuunnitelmissa ei ole sinne päin tulla, mutta jollain aikataululla varmasti tullaan. Ja tänne otetaan vastaan myös mielellään vieraita sieltä rapakon toiselta puolelta!

Nyt uunissa paistuu ranskalainen suklaakakku, jota paistan huomenna saapuville Suomen vieraille. Siitä onkin näköjään tullut mun braavuri, jonka aina pyöräytän, kun saadaan vieraita kotimaasta. Mieskin tuli juuri töistä ja kiukuttelee koiralle, joka söi tänään sen aurinkolasit. Pitää lähteä tästä kurkkimaan, ettei kakku kärvähdä ja selvittelemään poikien pikkukärhämää.