Wednesday, June 18, 2008

Hämmentävä luontoilta

Eilen iltalenkillämme tapahtui kummia. Pari korttelia ennen kotia syöksyi yhtäkkiä jostain pimeydestä kissa suoraan Viittamiehen jalkoihin! Se puski itseään Battiksen rintaan ja kiehnäsi sen jaloissa. Ällistelimme siinä haavit auki niin mies, minä kuin koirakin, että miten ihmeesä kissa käyttäytyy tuolla tavalla. Hetken kummasteltuaan, Batin häntä alkoi heilua ja se olisi halunnut leikkiä kissan kanssa. Se otti pari hyppyä ja silloin kissa sinkaisi pysäköidyn auton alle piiloon. Hetken päästä se kuitenkin tuli tomerasti takasin ja puski taas itseään Batmania vasten, aivan kuin olisi sen ylin, vanha ystävä.

Sama toistui monta kertaa. Hetken päästä tajusimme, että tähän näytelmään kuului vielä yksi sivuosan esittäjä lisää: varis. Se raakkui oksalla suoraa huutoa ja aina kun kissa juoksi parkissa olevien autojen alle, se teki huiman syöksyn kissaa kohti. Pari kertaa siinä tohinassa sen siipisulat melkein viisti meidän poskiakin. Tajusimme, että varis jahtaisi kissaa ja kissa haki turvaa Battiksesta! Varis ei uskaltanut tulla lähelle, kun kissa oli suojassa ison koiran jaloissa. Ovela kissa - kerrassaan! En tiedä oliko se pistellyt suihinsa variksen poikaset, vai mikä linnun oli niin raivoihinsa saanut, mutta se oli selvästi päättänyt kyniä katin. Mirri ei kuitenkaan hevillä antautunut, vaan viekkaasti koitti kulkea koiran jalkojen suojissa, kun lähdimme talsimaan kotia kohti. Niin sitä sitten käveltiin kotiin päin me, koira ja kissa sekä parin metrin päässä lentävä, villisti raakkuva varis. Kun pääsimme kotiovelle piti oikein livahtaa sisälle, etteivät kissa ja varis livahtaneet vielä perässä. Mysteeriksi jäi, miten varis-kissa-kaksikon matsi päättyi. Ainakaan aamulla ei ollut nähtävissä kotimme edustalla verisen sodan jälkiä.

Ihan hyvä saada vähän "luontokokemuksia" välillä, kun nyt asutaan niin kaupungissa, ettei ihan vieraannuta. Yksi päivä Päivi-serkun kanssa puhelimessa puhuessani tokaisin Päiville, että kuulen, kuinka siellä ne lehmät taustalla määkii. Päivi oli kommentistani sitä mieltä, että olis hyvä tulla välillä maalle muistelemaan mitä ne lehmät oikeasti sanoo. Mutta pianhan me onneksi tullaan jo mökille =) Sitten tullaan katsomaan lehmiä!

Kylppärissämme on vihdoin kalusteita! Saimme lopultakin hankituksi sinne hyllyn ja penkin ja koristimme muutoin ankeaa kylppäriä vielä parilla viherkasvilla. Nyt näyttää paljon paremmalta, eikä enää tarvitse kaivaa rasvapurkkeja lattialta koreista. Tänään jatkamme huonekalukauppojen tutkimista. Siitä on tullut ihan riippuvaiseksi!

Taas sopii myös ihmetellä paikallista elämänmenoa. Eilen soi ovikello. Siellä oli nuori tyttö.
- Kuinka monta henkilöä teitä tässä taloudessa asuu? tyttö kysyy.
- Kaksi, vastaan hämmentyneenä.
- Siinä tapauksessa teille kuuluu kaksi rullaa kierrätysmuovisäkkejä. Tässä ole hyvä. Siinä on vuoden tarpeiksi, tyttö sanoo ja kaivaa kärryistään kaksi rullaa muovipusseja.
- Kiitos, sanon kummissani.
- Jos pussit loppuvat kesken, tässä on kuponki, jolla niitä voi noutaa lisää, tyttö ojentaa kupongin. Saisinko vielä nimikirjoituksenne tähän listaan, että olette vastaanottaneet muovipussit?
Kirjoitan nimeni listaan, jossa on koko korttelimme ihmisten nimet ja asuntojen numerot. Suljen oven ja jään ihmettelemään, että onko tämä todellakin kaikista tehokkain tapa hoitaa kierrätys? Muovipusseihin kerätään muovi- ja pahvi-jätteet ja pussit jätetään suljettuina roskapönttöjen viereen tai kaduille. Pusseja jaetaan näköjään sitten kaikille kaupunkilaisille henkilökohtaisesti ja pidetään vielä kirjaa, kuinka monta pussia kukakin on saanut. Noh, onhan sillä ainakin työllistävä vaikutus. Ehkä kuitenkin sellaiset yhteiset kierrätysastiat olisivat simppelimmät?

Tänään piti vuokraemännän tulla kello kymmeneltä patterinkorjaajan kanssa katsomaan, missä kunnossa tämän huoneiston patterit ovat. Vieläkään en nähtävästi ole mitään oppinut, kun jo vähän ennen kymmentä olin valmiina päästämään heidät sisälle ja lähtemään koiran kanssa ulos jaloista pois. Lopulta he saapuivat puolikahdeltatoista ja pahoittelivat, että olivat hiukan myöhässä. Milloinkahan sitä jämpti suomalainen tähän tottuu?

Huomenna menen Heiniä vastaan! Ihan mahtavaa! Se posottaa koko yön bussilla Barcelonasta, joten saa nähdä kuinka väsynyt tyttö tänne aamulla tulee.

Kovasti paljon aurinkoa ja ihanaa juhannusta sinne koto-Suomeen! Helteinen Ranska kuittaa taas.

1 comment:

Unknown said...

Halit ja hanskanheilautus Hollandeesista, ja oikeen rokkaavaa juhannusta! Suunnitellaan sitä patonkimatkailua piakkoin!
xxx,Simppa