Ensiaskeleita ranskalaiseen viinikulttuuriin

Sunnuntaina vietimme päivän viinipatikassa noin tunnin ajomatkan päässä kotoa. Ilmaksi oli luvattu vilakkaa ja sadekuuroja, joten olimme sonnustautuneet hiostavin valleuskengin, villatakein ja sadetakein. Kuinka ollakkaan, pilvet katosivat ja aurinko porotti koko päivän niin, että nenä punoittaa vieläkin (ehkä viinilläkin tosin oma vaikutuksensa siihen;).

Patikassa oli mukana kymmenkunta suomalaista ja oli taas tosi mahtavaa tutustua uusiin, melko samassa elämäntilanteessa oleviin ihmisiin! Suomalaisiksi meidät varmasti tunnisti jo pitkältä, sillä muutamalla osallistujalla oli kävelysauvat mukana. Paikalla oli myös paljon turisteja. Tapahtuma oli paljon isompi, kuin odotimme. Homman ideana oli, että alkupisteestä saivat kaikki kaulaansa pussukan, jossa oli viinilasi, kartta ja viinikuponki. Sitten lähdettiin kiertämään seitsemää rastia, jotka oli sijoiteltu noin viiden kilometrin matkalle. Matka kulki halki viiniköynnösten, kukkuloiden ja peltojen ja sieltä idyllisten kylien halki metsän siimekseen. Pisteillä sai maistaa aina erilaisia viinejä ja sieltä sai myös ostaa palanpainikkeeksi juustoa, ranskalaisia leivonnaisia tai suolaista purtavaa. Vaikka aikaisemmin olemme olleet lähinnä italialaisten viinien ystäviä, alkavat nämä ranskalaisetkin jo löytää paikkansa sydämessä.

Pohdimme, että tällainen viinipatikka olisi suomessa vähän toisenluontoinen. Vähintään puolen kilometrin välein olisi selviämisasemia ja paikka olisi pullollaan järjestysmiehiä. Reitti taitaisi typistyä korkeintaan kilometrin mittaiseksi. Repa ja Pertsa ottais matsia viiniköynnösten alla puukot viuhuen ja Matti ja Mervi laulais karaokepisteessä Aikuista naista. Täällä päin kaikki meni kuitenkin tosi sivistyneesti, jopa meidän suomalaisten osalta!

Hupsista.. mites nää kuvat nyt näin pomppii? Anyone, saako näitä millään ilveellä tässä julkasujärjestelmässä määritettyä niin, ettei ne menis ihan päällekkäin ja sotkis tekstiä? Joka tapauksessa, ohessa kuitenkin muutama räpsäys retkeltä. Kamerakin on toipunut taannoisesta kylvystään ja toimii onneksi ihan normisti. Wuhuu!

Lauantaina kävimme tutustmassa Kehlin tarjontaan eli heti tuossa Saksan puolella olevaan kylään. Totesimme oikeiksi väitteet siitä, että halvempaahan siellä on, joten jatkossa suikkaamme varmaan tekemään enemmän ostoksia sieltä. Löysimme myös ihanan krääsäkaupan, josta löytyy kaikkea mageeta sisustuskamaa pilkkahinnalla. Vielä ei mukaan tarttunut mitään, kun päätimme harkita, mitä OIKEASTI tarvitemme. Muutaman päivän harkinnan jälkeen olen jo vakuuttunut, että tarvitsemme oikeasti sieltä kaupasta tosi paljon ;)

Antti lähti tiimikokoukseen Italian rivieralle (kuulostaa jättitylsältä) ja minä täällä koiran kanssa nautiskelen aivan mahtavasta ilmasta ja koitan tehdä vähän töitä siinä lomassa. Tavoitteena on myös saada hankituksi meille ranskalaiset sosiaaliturvatunnukset eli pääsen paikalliseen virastoon asioimaan. Jo valmiiksi kiristää vähän pinnaa ajatus, että siellä ei taas taatusti mikään toimi ja asiakaspalvelu on kökköä, mutta koitan pitää asenteen positiivisempana! Jos vaikka käy vähän terassilla istumassa ennen visiittiä virastoon, niin kaikki voi mennä lupsakammin!