Viluiset patongit

Terveisiä vaan sinne helteiseen koto-Suomeen! Täällä sitä edelleen värjötellään vilakassa ilmassa, eikä parannusta ainakaan tämän päiväisten ennustusten mukaan ole heti luvassa. Noh, ollaan me kuitenkin onnellisia, että helle hyväilee edes koto-Suomea ja siinä samalla kaikkia rakkaita! Nauttikaa!

Paras ystäväni täältä ilmoitti jokin aika sitten muuttavansa työn perässä Belgiaan. Tämän mälsän uutisen laukaiseman keskustelun tuloksena alettiin sitten isännän kanssa päivittämään cv:itä. Jo pidemmän aikaa ollaan mietitty, että kai sitä vois kohta lähteä jo takaisin Suomeen, ja nyt tuo uutinen sai lopulta sysäyksen aikaan. Faktahan on, että tässä voi mennä vielä vaikka kuinka pitkään, ennen kuin me päästään takaisin Suomeen, mutta ainakin nyt on periaatetasolla tehty ratkaisu. Ei meillä kuitenkaan kiire ole, viihdytään oikein kivasti vielä täälläkin, mutta ehkä voidaan tähdätä esimerkiksi ensi kevääseen, jos hyvin käy.

Joka tapauksessa ollaan tykätty ihan kamalasti asua täällä. Kokemus on ollut (ainakin tähän saakka;) aivan mahtava, varmasti meidän molempien tähän astisten elämien onnellisinta aikaa. Vaikka me Suomeen päästäisiinkin palaamaan, niin kyllä tästä silti jää kipinä lähteä vielä uudelleen jonnekin muualle päin maailmaa. Tästä on oppinut paljon, niin itsestä kuin toisesta sekä tietenkin kielistä ja kulttuureista.

Arkisempiin asioihin: pikkumiehen pakki on ollut sekaisin ja toissapäivänä kävin lääkärissäkin pojan kanssa. Nyt saatiin jotain droppeja, joten ehkä se tästä taas! Vatsapöpö on kuitenkin onnistunut aikaistamaan pojan aamuheräämistä niin, että tässä taloudessa nahkavekkari on soinut kuudelta viikon ajan. Nyt toivotaan, että rytmi palautuisi ennallee (20-8), sillä ajellaan viikonlopuksi Sinin ja Michaelin luo Amsterdamiin ja olisi ihan kiva, jos ei siellä koko talo olis jo kuudelta hereillä.

Onneksi pöpö ei ole saanut hymyä pois pojan huulilta. Tänäänkin taas aamupäivällä kaupan kassa kummasteli, että miten tuo poika joka kerta vaan hymyilee ja nauraa? Toujours!?

Ihana mennä kyllä moikkaamaan Siniä piiiiiitkästä aikaa ja muutenkin päästä aina niin ihanaan Amsterdamiin!

Ollaan taas paljon hengailtu tuossa lähipuistossa, laskettu liukumäessä, keinuttu, tehty hiekkakakkuja, oltu koirapuistossa jne. Yksi asia mikä pistää vielä kahden vuoden patonkilassa asumisen jälkeenkin silmään on se, että kaikkien polkupyöräilijöiden satula on aivan liian alhaalla. Miten se on mahdollista? Joka ainoan pyöräilijän polvet kolahtelevat melkein leukaan. Pyöräilykypärät ovat myös varsinainen harvinaisuus. Edes lapsilla ei useinkaan ole. Vanhemmat saattavat kuljettaa lapsiaan pyörän päällä niin, että toinen lapsi istuu stongalla ja toinen istuimessa takana. Hurjalta se vaan vieläkin näyttää.

Nauttikaahan Suomen kauniista kesästä!
Ps. Oli aivan mahtava fiilis juosta äitienpäivänä kymppi! Ens vuonna haluan juosta puolimaratonin!

Hyvää äitienpäivää!

Syysmyrsky piiskaa Strasbourgin katuja, vaikka kesän pitäisi olla täällä jo pitkällä. Vain reilu viikko sitten lojuimme vielä parvekkeella ottamassa aurinkoa hikinorojen valuessa selkää pitkin. Tänään kiersin pikkumiehen ja Battiksen kanssa puiston kaatosateessa, pipossa, sadetakissa ja kumppareissa.

Toisaalta tällainen koiranilma on ihana tekosyy möllötellä sisällä ja lukea vaikka kirjaa. Ihan kivaa vaihtelua sekin, sillä olemme käytännössä asuneet hiekkalaatikolla ja koirapuistossa viimeiset kuukaudet. Pianhan tuo ilmakin tuosta varmasti taas paranee!

Toivottavasti jo sunnuntaiksi, sillä olen ilmoittatunut "Strasbourgin kympille" Cources de Strasbourg -juoksutapahtumaan.
Olen ollut viikon aikamoisessa lenssussa ja vieläkin niistän niin, että korvissa paukkuu, joten saa nähdä, kuinka juoksu kulkee. Toivottavasti äitienpäivän kunniaksi hyvin! On minulla kuitenkin vaadittu lääkärintodistus, että voin osallistua juoksukilpailuun. Eräs ystäväni pyysi sen käydessään lääkärillä, jota minä en ole koskaan edes tavannut. Lääkäri kirjoitti tuon todistuksen ilman mitään ongelmia. Täytyy nyt yrittää olla saamatta sydäriä matkalla, ettei lääkäri joudu huonoon valoon.

Täällä kaikki oikein mallillaan ja nautiskellaan elämästä koko kopla. Vappu sujui rauhallisesti, mutta mukavasti muutamien ystävien istuessa iltaa. Huolella valmistamamme paisti (1,5 kg ja noin 35 euroa), jonka olimme marinoineet punaviinissä katosi kuitenkin tiskipöydältä, missä se odotti tarjoilua. Ainoaksi syylliseksi osoittautui keittiössä hengaillut Batman, joka koitti muina miehinä vihelellen luikahtaa keittiöstä takaisin omalle paikalleen, kun saavuin paikalle. Miten kaikessa hiljaisuudessa ja aivan huomaamatta tuo koira kähvelsi puolentoista kilon paistin pöydältä ja nielaisi sen vatsaansa ilman, että edes paistia peittänyt folio olisi paikaltaan liikahtanut!?

Tapahtuma aiheutti melkoisen ketutuksen, mutta lopulta jo vähän naureskelimme jutulle samalla, kun söimme Dominoksesta tilattua pitsaa vieraiden kanssa. Nyt se tuntuu jopa vallattoman hassulta. Batman on tapauksen jälkeen tosin hieman boikotoinut omia nappuloitaan. Odottelee kai seuraavaa punaviinimarinoitua paistiaan.

Kesäloman reissuja olemme myös suunnitelleet ja muutamia muutoksia on tullut. Alun perin meidän piti mennä Berliiniin asti, mutta nyt joudumme sen passaamaan ja pyörimme enemmän täällä Etelä-Euroopassa. Matkamme alkaa Wienistä, jatkuu Gratziin (missä majoitumme isännän entisten opiskelukaiffojen luona) ja jatkamme sieltä Venetsiaan sekä Milanoon. Sieltä pudottaudumme Como-järven ja jonkun kivan, mutta vielä määrittelemättömän alppikohteen kautta kotiin.

Olemme myös buukanneet villan Sardiniasta syyskuulle! Se on aivan ihana, sijaitsee vain parin sadan metrin päässä hiekkarannasta! Minun vanhemmat lähtevät myös mukaan, joten pikkumiehellä on hyvät vahtijoukot mukana!

Pikkumies on aivan valloittava persoona ja massahurmaa naisia aina kun vain astumme ulos ovesta. Vauhti sen kun kiihtyy ja poika pelaa jo jalkapalloa! Pallon kuljettaminen ja potkaiseminen onnistuu jo hienosti. Tämän liikunnallisen harrastuksen lisäksi kirjojen lukeminen on edelleen suuri hitti. Poitsu hakee itse haluamansa kirjan ja peruuttaa se kädessä hellyyttävästi syliin. Saimme ihania uusia kirjoja, kun mummu suomesta lähetti uutta luettavaa. Kiitos kovasti! Paketissa tuli myös suomalaisia suppilovahveroita! Nam!

Mahdollisesta hoitopaikasta ei edelleenkään ole raportoitavaa, muuta kun että haastavalta vaikuttaa. Paikat tuntuvat olevan jo täynnä, mutta uskon edelleen, että meidän pikkumiehelle joku kiva, osa-aikainen paikka löytyy!

Toivotellaankin sinne koto-Suomeen mitä mainiointa äitienpäivää molemmille isomummoille ja molemmille mummuille! Ja isot onnitteluhalit myös isälleni, jonka neuvokseksi nimittämisjuhlallisuuksia vietetään tänään Helsingissä. Franskikset on hengessä mukana, vaikka ei paikalle nyt päästykään!