Joulua ja muutoksia ilmassa

Tänään on pikkumiehen kanssa leivottu pipareita ja kuunneltu joululauluja. Koti tuoksuu joululta, varsinkin kun nyt nuhan jälkeen alan jo haistamaan jotain. Olemme virittäytymässä jo illan juhlaan, sillä olemme taas menossa Suomen edustustoon itsenäisyyspäiväkokkareille. Onnea Suomi! Tämä onkin ainakin näillä näkymin viimeinen kerta, kun juhlistamme Suomen itsenäisyyttä Ranskan Suomen edustustossa. Kotimme on tällä hetkellä täynnä pahvilaatikkoja ja muuttorekka tulee noutamaan meidän tavarat parin viikon päästä Suomeen.

Meidän elämässä on tapahtunut viime aikoina niin paljon muutoksia, että niistä avautuminen blogiin on valitettavasti jäänyt. Kuten aikaisemmissa loppukesän postauksissa jo kerroin, harkitsimme Suomeen paluuta ja nyt se on toteutumassa. Elämä on ihmeellistä, sillä tuntuu, että asioilla vain on tapana järjestyä, kuten isäni aina viisaasti sanoo.

Voin rehellisin ja hyvin kiitollisin mielin tunnustaa, että kuluneet kolme vuotta ovat olleet elämäni upeimmat. Aika jää perheemme muistoihin huolettomana, seesteisenä, mutta kuitenkin jännittävänä. Hyppääminen vastavihityn aviopuolison kanssa seikkailuun vieraaseen maahan on ollut mahtava kokemus. Olemme näiden vuosien aikana oppineet paljon niin Ranskan kuin Saksan kulttuureista, matkustaneet kovasti ympäri Eurooppaa, tutustuneet suurella intohimolla viineihin ja kulinaarisiin nautintoihin ja tutustuneet mielenkiintosiin ihmisiin. Minä olen saanut elää irti oravanpyörästä, ja olen saanut toteuttaa itseäni muun muassa kirjoittamalla. Olemme oppineet myös selviytymään ranskaksi elämästä, mikä on hieno lahja kahdelle suomalaiselle, jotka eivät käytönnössä puhuneet sanaakaan ranskaa tänne muuttaessaan. Isäntä on varmasti saanut todella hyvää kokemusta tulevaa uraansa ajatellen. Ja ehkäpä läheisemmekin ovat päässeet tutustumaan Keski-Eurooppalaiseen kulttuuriin vähän lähemmin meidän kauttamme.

Toki matkan varrelle on mahtunut paljon kömmähdyksiä ja vaikeuksia. On ollut paljon aikoja, kun kielen ja kulttuurin takia on tuntenut itsensä totaaliseksi aasiksi. Jotenkin siihenkin tunteeseen on kuitenkin tottunut (liekö se hyvä asia ollenkaan?), ja sen on oppinut ottamaan huumorilla. Uskon (tai ainakin toivon), että Suomessa osaamme jatkossa enemmän arvostaa sitä, että asiat sujuvat helpommin, kun tuntee maan tavat ja kielen.

Eniten olemme ehkä oppineet itsestämme ja toistamme. Koko tämän ajan kruunaa esikoisemme odotus ja syntymä sekä tietysti hänen kasvunsa seuraaminen jokainen päivä. Olemme yrittäneet ottaa mahdollisimman paljon kuvia ja viedokuvaa pikkumiehelle, jotta hän sitten vanhempana voi tutustua pariin ensimmäiseen elinvuoteensa Ranskassa. Iloksemme saimme paikan Helsingin ranskankielisestä päiväkodista, joten vesselin hienosti käyntiin lähtenyt ranskan puhuminen ja ymmärtäminen pääsevät Suomessakin jatkumaan.

Kaikella on kuitenkin aikansa ja paikkansa, ja nyt on meidän perheen aika muuttaa takaisin Suomeen. Jos kaikki menee hyvin, syntyy keväällä perheeseemme toinen lapsi. Kahden pienen pienen lapsen kanssa tarvitsemme tukiverkostojen avun, mitä ilman olemme täällä Ranskassa sinnitelleet. Etenkin, kun isännän työhön kuuluu paljon matkustamista, en olisi uskonut pärjääväni kahden pienen kanssa täällä, ainakaan kovin selväjärkisenä. Palaamme siis Suomeen, maahan, jossa juuremme ja läheisemme ovat, missä sydämemme on. Palaamme korvaamattomia kokemuksia rikkaampina, avoimin ja luottavaisin mielin tulevaisuuteen suhtautuen.

Niin ihana kokemus tämä on meille ollut, että ei sitä tiedä, vaikka lähtisimme maailmalle joskus vielä uudestaan. Ei se ainakaan vaikeampaa toisella kerralla voi olla. Nyt tulemme kuitenkin jouluksi kotiin ja olemme siitä hyvin onnellisia :)

Humalainen ranskanopettaja ja muita kommelluksia

Niin vain vilahtivat ohi mukavat reissut Prahaan ja Tsekin maaseudulle. Praha oli ihan hieno kaupunki, mutta ei ehditty lainkaan tarpeeksi siellä viettämään aikaa. Pitänee mennä uudestaan paremmalla ajalla. Nopeasti vilahti myös aika Anskun kanssa, joka poikkesi meidän iloksi viime viikonloppuna.

Tarhassa on nyt sitten aloitettu ja alkujännityksen jälkeen ihan hyvin on lähtenyt sujumaan. Toki vieläkin saattaa vähän itkettää, kun viedään. Kun menen hakemaan ja soitan ovikelloa, poika syöksyy kuin pikajuoksija ovelle. Mutta tätien mukaan kaikki menee kuitenkin hienosti. Nyt pikkumies on nukkunut päikytkin jo siellä tyytyväisenä ja leikit ranskalaisittain sujuvat hyvin. Matkalla pysähdytään aina mennen tullen ihailemaan punaista kuplavolkkaria, joka on valloittanut pienen miehen sydämen kokonaan. Aina on pysähdyttävä sen kohdalla ja kokeiltava puskuria, ovenkahvaa ja kiiltäviä vanteita.

Tokihan sieltä tarhasta sitten tuli sitkeä nuhakin, joka aiheutti pienen korvatulehduksen. Nyt on sitten meidän pojalla eka antibioottikuuri päällä. Täytyy kyllä myöntä, että kaikki kävi todella kivuttomasti, kun toissa-iltana lähdettiin myöhään päivystykseen. Meidät otettiin heti sisään, ilman mitään jonotuksia. Resepti käteen ja päivystävään apteekkiin hakemaan tropit. Lääkärikäynti ei maksanut mitään, lääkkeet (antibiootti ja särkylääke) kustansivat 1.40 euroa. Näitä muistoja voi sitten muistella, kun istutaan Malmin päivystyksessä kolmatta tuntia.

Minäkin palkkasin itselleni ranskanopettajan, kun pikkumieskin aloitti tarhan. Naapurin rouva suositteli erästä tuttuaan. Neljä kertaa kävi tämä ranskan professori kotonamme minua opettamassa. Kaksi ekaa kertaa meni ihan ok, vaikka mikään pedagokiikan helmi nainen ei osoittanut olevansa. Tunneissa ei ollut mitään muuta korkeatasoista kuin hinta. Kolmannella kerralla nainen haisi jo vahvasti viinalta, mutta pystyi kuitenkin jotenkin tsemppaamaan. Neljännellä kerralla tyyppi ilmestyi umpitunnelissa pitämään tuntia. Horjui, haisi, sammalsi ja kikatteli, sekä jankkasi ihmeellisyyksiä. Katsoi minua silmiin monta kertaa ja sanoi, miten hän näkee, että olen kamalan väsynyt ihminen. Minä näin puolestani hänen silmistään todella humalaisen ihmisen ja yhteistyömme päättyi siihen.

Olin viime viikolla torilla ostamassa leipää. Myyjä mainitsi, että leivässä on käytetty jotakin erikoista ainesosaa, mutta en tuntenut myyjän käyttämää ranskankielistä sanaa. Myyjä sanoi sen saksaksikin, mutten tiennyt sitäkään. Takanani jonottanut vanhempi madame kysyi tietäisinkö sen englanniksi ja yritti lausua sanaa todella vahvalla aksentilla englanniksi. Ensin en ymmärtänyt ja madame hetken jankattuaan kysyi, että mistä minä oikein olen kotoisin. Kun vastasin, että Suomesta, nainen huudahti: "No mutta kyllä sinun sitten täytyy tietää tämä ainesosa, jota leivässä on käytetty! Juuri Suomen kaltaisissa köyhissä maissa käytetään tätä viljaa, kun kunnolliseen viljaan ei ole varaa."

Kyseessä oli ruis.

Ensi viikolla isäntä reissaa Lissabonissa. Loppuviikosta sen pitäisi kotiutua Saksan kautta kera uuden auton. Samaan aikaan odotamme saapuvaksi myös mun vanhempia ja sitten lähdemme yhdessä lekottelemaan Sardinian aurinkoon. Voi pojat, miten mukavaa!

Viiniä, designia ja linnoja

Sateiseinen Strasbourg huikkaa taas kuulumisiaan! Ollaankin täällä pikkumiehen ja koiruuden kanssa keskenämme, kun isäntä on työreissussa Englannissa. Muutama päivä tässä taas ehditään siis kotikulmilla notkumaan, ja sitten viikonloppuna startataan Prahaan ja Tsekkeihin. Aikamoinen karavaani starttaa tuolloin lomalle, sillä myös koira lähtee mukaan. Täytyyhän senkin päästä välillä vuosilomalle!

Bourgogne oli kaunis ja täynnä ihania viinitiloja. Yövyimme pienessä huoneessa koko kopla kera Battiksen. Kaikki meni kuitenkin mukavan sulavasti, vaikka haastekerrointa oli. Sieltä tultiinkin sitten kotiin taas auton perä maata viistäen, sen verran innostuttiin shoppaamaan viiniä. Tilattiin myös pikkumiehelle jo 20-vuotislahja: laatikollinen Chataeau de Pommardin vuosikertaa 2009 (pikkumiehen syntymävuosi)! Sitä lahjaa ei siis tarvitse enää miettiä (ainakaan jos ei ehditä juomaan punkkuja sitä ennen...) Oli muuten ihan mielenkiintoinen opastettu kierros ja maistatus tuolla Chateau de Pommardissa kannattaa käydä pyörähtämässä, jos siellä päin liikkuu.

Seuraavana viikonloppuna isäntä oli järjestänyt yllätysreissun Baseliin design-museo Vitraan Siellä oli myös Suomi-designia esillä (Aaltoa, Kukkapuroa jne.) sekä mielenkiintoinen arkkitehtuurikierros. Suosittelemme lämpimästi myös tätä kohdetta matkailijoille!

Viime viikonloppuna retkeilimme taas ja kävimme tutustumassa lähellä olevaan linnaan.
Hauska reissu oli sekin, ja pääsimme ihan keskiaikaiseen ritaritunnelmaan linnassa seikkaillessa,

Vähän olemme katselleet työpaikkoja Suomesta. Syksyn tullen varmaan vapaita paikkoja tulee auki ja edelleen ollaan sillä mielellä, että jos jotain hyvää tulee esiin, niin voisimme harkitakin kotimaahan paluuta. Sitä ennen kuitenkin vielä reissaillaan, pikkumies aloittaa tarhassa, emäntä aloittaa ranskan opinnot yksityisopettajan kanssa jaj syödään vähän patonkia, kuten kulttuuriin kuuluu.

Pyörähdys kotikulmilla

Pitkästä aikaa kotona. Pyörähdettiin ensin suomessa poitsun kanssa nauttimassa upeista ilmoista ja mökkeilystä, ja heti kun sieltä päästiin, lähdettiin kesälomareissulle.

Olikin aika huippu reissu! Ensin ihastelimme upeaa Wieniä, seuraavaksi nautimme itävaltalaisten ystäviemme vieraanvaraisuudesta Grazissa, siitä suuntasimme mahtavaan Venetsiaan, josta jatkoimme vielä Como-järven aaltoihin. Kotiin palasimme tehden yhden yön stopin kauniin Luzerne-järven rannalla Sveitsissä. Ajoimme taas Alppien yli ja ihastelimme upeita lumihuippuja samalla maisemalevikkeellä, kuin melkein vuosi sitten palatessamme Rivieralta.

Tässä kuva Venetsian kanaaleista ja toinen otos Comolta. Molempia paikkoja suosittelemme lämpimästi!

Poika on voinut hyvin, eikä mahakaan ole enää aikoihin vaivannut. Vauhti on parantunut ja nyt poika katoaa nurkan taakse yhdessä hujauksessa. Tämä oli erityisen haastavaa mm. Venetsiassa, missä oli vaaranpaikkoja (kanaaleita etc.) melko paljon. Hyvin kuitenkin kaikki onneksi meni!
Sanoja tulee uusia koko ajan. Nyt aktiivisessa harjoittelussa on tyttö ja oho. Kakka-kausi alkaa onneksi mennä jo vähän ohi. Itse on opeteltu myös syömään ja mikäs tässä vanhempien nyt ollessa, kun poitsu pistelee itse puurot ja mössöt lusikalla naamariin. Tosin meneehän siitä aika iso osa vielä lattiallekin, mutta menee jokunen lusikallinen myös suuhun.

Reissussa poika oli taas varsinainen kultakimpale. Varsinainen reissuvauva, joka sopeutuu hienosti paikkaan kuin paikkaan ja ottaa ilon irti jokaisesta vastaantulijasta. Poika taas silminnähden nautti italialaisten ylitsevuotavasta kiinnostuksesta pellavapäätä kohtaan.

Juuri tuossa isännän kanssa sovittiin, että lähdetäänkin ex tempore-reissulle viikonlopuksi Bourgogneen. Johan me tässä muutama päivä ehdittiinkin kotona pitkästymään ;) Jotenkin vaan kummallakin on sellainen fiilis, että ei jaksa yhtään olla kotona.

Batman on viettänyt aika pitkiä aikoja kennelissä, kun isäntäväki on viilettänyt millon missäkin. Nyt se kyllä pääsee viikonloppureissulle mukaan. Mun täytyykin tästä alkaa buukkailla meille majotusta. Kirjoittelen lisää, kunhan kotiudutaan! Nauttikaa kesästä! Täällä kaikki hyvin :)

Mökkihöperyyttä

Viimeksi mainitsinkin, että pikkumiehen pakki oli ollut solmussa jo jonkin aikaa. Se vatsapöpö olikin harvinaisen sitkeä, sillä vasta NYT kaverin maha on kunnossa. Sen lisäki taudin kourissa kärvistelivät myös isi ja äiti. Jälkimmäisellä viikon kestänyt tauti ottikin aika koville, mutta kävi ihan tehokkaasta kesäkuntoon -kuurista toki!

Tällaisissa tilanteissa sitä vaan usein miettii, että olisipa sitä kaikki mummut ja kummit ja kaimat siinä lähellä, eikä ihan toisella puolella Eurooppaa. Mutta onneksi hyvin taas selvittiin, vaikka varmasti olisi ollut mahdollista selvitä myös helpommalla, mikäli oltaisiin Suomessa. Mutta mepä ei aina tehdäkään asioita helpoimman kautta ;)

Kun mahaongelman takia tuli kolme kertaa käytyä lastenlääkärin pakeilla, tulin taas miettineeksi, miten mahtavaa on, kun pääsee lääkäriin heti kun haluaa. Ja että lääkäri on lapsen omalääkäri, se sama joka on tuntenut lapsen ihan vastasyntyneestä. Luksusta näin suomalaiselle.

Rakkaan Mervi-ystävän polttareita juhlittiin viime viikonloppuna Helsingissä ja harmitti tietysti kovasti, kun en päässyt mukaan. Onneksi bileet olivat menneet huippuhyvin ihan ilman meikäläistäkin ;) Samalle päivälle sattui myös Terhin ja Filipin häät, joihin olisimme myös kamalan mielellämme osallistuneet. Häitä tanssittiin vieläpä samassa, ihanassa juhlapaikassa, missä meidänkin häitä pari vuotta sitten. Olisi ollut jännä päästä sinne vieraaksi, kun muistaa paikan vain morsiusparin näkökulmasta. Tällä kertaa nyt kuitenkin molemmat tapahtumat jäivät meiltä kismittävästi väliin, eikä voida muuta kun toivottaa hurjasti onnea sankareille!

Amsterdamin reissu meni superisti, vaikka perheen miesväki oli hiukan vatsavaivaista reissussa. Se on aivan ihana kaupunki, varsinainen sateenkaarikaupunki! Ja mikä parasta, siellä asuu aivan huippuja ystäviä! Pääsimme muun muassa tutustumaan Sinin ja Maikkelin ystäviin, kun parin ihanalla asunnolla pidettiin grillibileet. Ja miten mahtava näkymä kanaalille aukesi heidän olohuoneen ikkunasta! Shoppaisimme Amsterdamin kirppiksiä ja markkinoita (kyyllä, sain todellakin isännän raahattua kirpparille!) ja löysimme muun muassa aivan mahtavat hopeiset jälkiruohakulhot ja kastikekannun, jotka ovat aikanaan kuuluneet Hollannin laivastolle.
Pikkumiehen kärryihin päivitettiin kesäkuosit ostamalla Paul Frankin suunnittelema kangas. Nyt kelpaa huristella kärryillä, kun on vähän pirteämpi lookki!

ISO merci vielä Sinille ja Michaelille täyshoidosta!

Posti toi tänään paketin, joka pötköttää tuossa eteisen lattialla. Siellä odottaa pianon koskettimet, jotka kytketään tietokoneen kautta kaiuttimiin. Ajattelimme että pikkumies pääsee treenaamaan pianonsoittoa, ja siinä samalla äiti ja isikin pääsevät verestämään vanhaa harrastustaan. Oikein sormet syyhyää, että pääsen kohta vetäsemään Myrskyluodon maijan (tai ainakin Ukko Noan:)!


On kyllä tosi mökkihöperöolo, kun tuon vatsataudin takia en ole päässyt moneen päivään ulos. Heti kun poitsu herää lähdetään kyllä kaupoille ja ensi viikonloppuna on pakko päästä jonnekin pikku reissuun.

Viluiset patongit

Terveisiä vaan sinne helteiseen koto-Suomeen! Täällä sitä edelleen värjötellään vilakassa ilmassa, eikä parannusta ainakaan tämän päiväisten ennustusten mukaan ole heti luvassa. Noh, ollaan me kuitenkin onnellisia, että helle hyväilee edes koto-Suomea ja siinä samalla kaikkia rakkaita! Nauttikaa!

Paras ystäväni täältä ilmoitti jokin aika sitten muuttavansa työn perässä Belgiaan. Tämän mälsän uutisen laukaiseman keskustelun tuloksena alettiin sitten isännän kanssa päivittämään cv:itä. Jo pidemmän aikaa ollaan mietitty, että kai sitä vois kohta lähteä jo takaisin Suomeen, ja nyt tuo uutinen sai lopulta sysäyksen aikaan. Faktahan on, että tässä voi mennä vielä vaikka kuinka pitkään, ennen kuin me päästään takaisin Suomeen, mutta ainakin nyt on periaatetasolla tehty ratkaisu. Ei meillä kuitenkaan kiire ole, viihdytään oikein kivasti vielä täälläkin, mutta ehkä voidaan tähdätä esimerkiksi ensi kevääseen, jos hyvin käy.

Joka tapauksessa ollaan tykätty ihan kamalasti asua täällä. Kokemus on ollut (ainakin tähän saakka;) aivan mahtava, varmasti meidän molempien tähän astisten elämien onnellisinta aikaa. Vaikka me Suomeen päästäisiinkin palaamaan, niin kyllä tästä silti jää kipinä lähteä vielä uudelleen jonnekin muualle päin maailmaa. Tästä on oppinut paljon, niin itsestä kuin toisesta sekä tietenkin kielistä ja kulttuureista.

Arkisempiin asioihin: pikkumiehen pakki on ollut sekaisin ja toissapäivänä kävin lääkärissäkin pojan kanssa. Nyt saatiin jotain droppeja, joten ehkä se tästä taas! Vatsapöpö on kuitenkin onnistunut aikaistamaan pojan aamuheräämistä niin, että tässä taloudessa nahkavekkari on soinut kuudelta viikon ajan. Nyt toivotaan, että rytmi palautuisi ennallee (20-8), sillä ajellaan viikonlopuksi Sinin ja Michaelin luo Amsterdamiin ja olisi ihan kiva, jos ei siellä koko talo olis jo kuudelta hereillä.

Onneksi pöpö ei ole saanut hymyä pois pojan huulilta. Tänäänkin taas aamupäivällä kaupan kassa kummasteli, että miten tuo poika joka kerta vaan hymyilee ja nauraa? Toujours!?

Ihana mennä kyllä moikkaamaan Siniä piiiiiitkästä aikaa ja muutenkin päästä aina niin ihanaan Amsterdamiin!

Ollaan taas paljon hengailtu tuossa lähipuistossa, laskettu liukumäessä, keinuttu, tehty hiekkakakkuja, oltu koirapuistossa jne. Yksi asia mikä pistää vielä kahden vuoden patonkilassa asumisen jälkeenkin silmään on se, että kaikkien polkupyöräilijöiden satula on aivan liian alhaalla. Miten se on mahdollista? Joka ainoan pyöräilijän polvet kolahtelevat melkein leukaan. Pyöräilykypärät ovat myös varsinainen harvinaisuus. Edes lapsilla ei useinkaan ole. Vanhemmat saattavat kuljettaa lapsiaan pyörän päällä niin, että toinen lapsi istuu stongalla ja toinen istuimessa takana. Hurjalta se vaan vieläkin näyttää.

Nauttikaahan Suomen kauniista kesästä!
Ps. Oli aivan mahtava fiilis juosta äitienpäivänä kymppi! Ens vuonna haluan juosta puolimaratonin!

Hyvää äitienpäivää!

Syysmyrsky piiskaa Strasbourgin katuja, vaikka kesän pitäisi olla täällä jo pitkällä. Vain reilu viikko sitten lojuimme vielä parvekkeella ottamassa aurinkoa hikinorojen valuessa selkää pitkin. Tänään kiersin pikkumiehen ja Battiksen kanssa puiston kaatosateessa, pipossa, sadetakissa ja kumppareissa.

Toisaalta tällainen koiranilma on ihana tekosyy möllötellä sisällä ja lukea vaikka kirjaa. Ihan kivaa vaihtelua sekin, sillä olemme käytännössä asuneet hiekkalaatikolla ja koirapuistossa viimeiset kuukaudet. Pianhan tuo ilmakin tuosta varmasti taas paranee!

Toivottavasti jo sunnuntaiksi, sillä olen ilmoittatunut "Strasbourgin kympille" Cources de Strasbourg -juoksutapahtumaan.
Olen ollut viikon aikamoisessa lenssussa ja vieläkin niistän niin, että korvissa paukkuu, joten saa nähdä, kuinka juoksu kulkee. Toivottavasti äitienpäivän kunniaksi hyvin! On minulla kuitenkin vaadittu lääkärintodistus, että voin osallistua juoksukilpailuun. Eräs ystäväni pyysi sen käydessään lääkärillä, jota minä en ole koskaan edes tavannut. Lääkäri kirjoitti tuon todistuksen ilman mitään ongelmia. Täytyy nyt yrittää olla saamatta sydäriä matkalla, ettei lääkäri joudu huonoon valoon.

Täällä kaikki oikein mallillaan ja nautiskellaan elämästä koko kopla. Vappu sujui rauhallisesti, mutta mukavasti muutamien ystävien istuessa iltaa. Huolella valmistamamme paisti (1,5 kg ja noin 35 euroa), jonka olimme marinoineet punaviinissä katosi kuitenkin tiskipöydältä, missä se odotti tarjoilua. Ainoaksi syylliseksi osoittautui keittiössä hengaillut Batman, joka koitti muina miehinä vihelellen luikahtaa keittiöstä takaisin omalle paikalleen, kun saavuin paikalle. Miten kaikessa hiljaisuudessa ja aivan huomaamatta tuo koira kähvelsi puolentoista kilon paistin pöydältä ja nielaisi sen vatsaansa ilman, että edes paistia peittänyt folio olisi paikaltaan liikahtanut!?

Tapahtuma aiheutti melkoisen ketutuksen, mutta lopulta jo vähän naureskelimme jutulle samalla, kun söimme Dominoksesta tilattua pitsaa vieraiden kanssa. Nyt se tuntuu jopa vallattoman hassulta. Batman on tapauksen jälkeen tosin hieman boikotoinut omia nappuloitaan. Odottelee kai seuraavaa punaviinimarinoitua paistiaan.

Kesäloman reissuja olemme myös suunnitelleet ja muutamia muutoksia on tullut. Alun perin meidän piti mennä Berliiniin asti, mutta nyt joudumme sen passaamaan ja pyörimme enemmän täällä Etelä-Euroopassa. Matkamme alkaa Wienistä, jatkuu Gratziin (missä majoitumme isännän entisten opiskelukaiffojen luona) ja jatkamme sieltä Venetsiaan sekä Milanoon. Sieltä pudottaudumme Como-järven ja jonkun kivan, mutta vielä määrittelemättömän alppikohteen kautta kotiin.

Olemme myös buukanneet villan Sardiniasta syyskuulle! Se on aivan ihana, sijaitsee vain parin sadan metrin päässä hiekkarannasta! Minun vanhemmat lähtevät myös mukaan, joten pikkumiehellä on hyvät vahtijoukot mukana!

Pikkumies on aivan valloittava persoona ja massahurmaa naisia aina kun vain astumme ulos ovesta. Vauhti sen kun kiihtyy ja poika pelaa jo jalkapalloa! Pallon kuljettaminen ja potkaiseminen onnistuu jo hienosti. Tämän liikunnallisen harrastuksen lisäksi kirjojen lukeminen on edelleen suuri hitti. Poitsu hakee itse haluamansa kirjan ja peruuttaa se kädessä hellyyttävästi syliin. Saimme ihania uusia kirjoja, kun mummu suomesta lähetti uutta luettavaa. Kiitos kovasti! Paketissa tuli myös suomalaisia suppilovahveroita! Nam!

Mahdollisesta hoitopaikasta ei edelleenkään ole raportoitavaa, muuta kun että haastavalta vaikuttaa. Paikat tuntuvat olevan jo täynnä, mutta uskon edelleen, että meidän pikkumiehelle joku kiva, osa-aikainen paikka löytyy!

Toivotellaankin sinne koto-Suomeen mitä mainiointa äitienpäivää molemmille isomummoille ja molemmille mummuille! Ja isot onnitteluhalit myös isälleni, jonka neuvokseksi nimittämisjuhlallisuuksia vietetään tänään Helsingissä. Franskikset on hengessä mukana, vaikka ei paikalle nyt päästykään!

Hopeanuolella auringonlaskuun

VROOM! Tällaisella hopeanuolella täällä ajellaan nyt mutkat suoriksi. Yksivuotislahjaksi saatu menopeli on tosin sen verran iso, että jalat eivät vielä yltä maahan. Se ei kuitenkaan menoa haittaa, sillä ajaa voi niinkin, että pitää käsiä ratissa ja juoksee/ konttaa vieressä ja päristää vimmatusti.

Kiitos muuten tuhannesti kaikille pojan synttäreitä muistaneille! Nyt on sitten ekat synttärit juhlittu.Oli mukava päästä Suomeen ne viettämään. Poika ottikin ensiaskeleensa Suomen matkalla ja lähti kävelemään tasan yksivuotispäivänään. Se onkin helppo muistaa. Tuntuu, että Suomen loman aikana suomen ymmärtäminenkin kehittyi kovasti. Varmasti vaikuttaa ainakin jonkun verran, että täällä kotona poitsu kuulee kolmea kieltä.

Me ollaan koitettu suunnitella kesälomareissuja. Aikomus on heittää Eurooppa ympäri autolla ja pysähdellä moikkaamaan kavereita mm. Berliiniin, Prahaan, Itävaltaan ja Milanoon. Lisäksi aiotaan käydä Venetsiassa, se kun jäi viime vuoden Italian turneelta väliin ja lähteä myös tutkimaan Ranskan länsiosia. Myös suunnitelmissa on päästä viikoksi köllöttelemään Korsikalle. Tässä kaikessa on nyt kovasti buukkaamista ja järjestämistä, mutta mikäs sen mukavampaa, kun pläänäillä reissuja.

Nämä patongit ovat pikkuhiljaa oppineet käyttämään koirapuistoa. Siitä onkin tullut ihan mahtava juttu, kun Battis pääsee joka päivä leikkimään. Eilen se paini mm. ison labbiksen kanssa niin, että oli ihan tiltissä loppupäivän. Jotenkin koko koira on ihan yhtäkkiä rauhoittunut muutenkin, eikä ole enää samanlainen höselö. Tai onhan se toki höntti höselö vieläkin, mutta selvästi aikuistunut, ainakin vähän.

Pitäisi mennä kyselemään läheisestä lastentarhasta mahdollista hoitopaikkaa pojalle syksystä alkaen. Kokopäiväiseen hoitoon emme ole vielä laittamassa, mutta olisi hyvä saada jonkunlainen osa-aikainen järjestely, että vaikka pari kertaa viikossa poika olisi osan päivää hoidossa. Minulla kun on vaikeuksia ennättää tekemään töitä siinä ajassa, kun poika nukkuu päikkäreitä ja olisi kiva panostaa siihen hommaan vähän enemmänkin. Lisäksi ei varmaankaan tekisi pikkumiehellekään huonoa päästä säännöllisesti leikkimään ja kuulemaan / puhumaan ranskaa. Saa nähdä mistä onnistumme paikan saamaan, sillä hyvistä paikoista on kuulemma vaikea saada hoitopaikkoja tällä hetkellä. Pitäkää peukkuja!

Viime viikonloppu meni aivan ihanasti, kun Suski oli käymässä. Kierrettiin miljoona rätti- ja kenkäkauppaa ja Suski lähtikin kotiin aikamoisten tuliaisten kanssa. Kävimme myös syömässä juustoravintolassa (siellä saa pääruoaksi lautasellisen juustoa) ja kotona kokkailimme sinisimpukoita illalliseksi. Isäntä on oppinut tekemään ihan superhyviä simpukoita, joilla herkutellaankin sitten harva se päivä.

Kevätpörräisiä koto-Suomeen!

Tervehdys matkalaukkujen keskeltä

Parin päivän päästä tämä konkkaronkka hyppää lentokoneeseen ja hurauttaa Finlandiaan. Luvassa on hyvin tiivistahtinen ja melko pikainen pyrähdys kotikonnuille. Tarkoituksena on juhlistaa pikkumiehen vuotispäivää, kavereiden häitä ja tietysti siinä samalla nähdä perhettä ja ystäviä. On kuin odottaisi joulupukkia.

Raikkarin kilorajoitukset kummittelevat tällä hetkellä mielessä. Yksi 15 kilon ruumaan menevä laukku sekä kaksi käsimatkatavaraa (10 kg / kpl) ja siinä kaikki koko meidän perheelle. Mukaan on mahduttava myös pari pulloa häälahjaksi ostettua vuosikertaviiniä. Häiden juhlavaatteet, kengät, käsilaukut, baarivaatteet? Aaargh! Tiukkaa priorisointia siis luvassa pakkauksen kanssa!

Battiksellä oli kaulassaan patti, tai itse asiassa se on siinä vieläkin. Se sai lääkäriltä kortisoni- ja antibioottikuurin, johon patti hiukan reagoikin. Hiukan se säikäytti, sillä juuri tuossa iässä ridgebackeille voi puhjeta lymfooma. Todennäköisesti kyse ei nyt kuitenkaan ole siitä, vaan jonkunlaisesta ärsytyksestä, kun toinen koira on roikkunut sen poskessa.

Lähipuistoon on perustettu koirapuisto! Se on aivan mahtavaa! Täällä koko Keski-Euroopassa emme ole vielä ikinä törmänneet yhteenkään koirapuistoon, ja koko se käsite on ollut täysin vieras. Ja nyt meidän lähipuistoon sellainen ilmestyi! Pari viikkoa me kävimme siellä yksin, mutta eilen siellä oli myös toinen koira - pieni 3-kuinen pentu, jonka kanssa Bat telmi innoissaan. Tämä pieni puisto helpottaa meidän elämää ihan superpaljon. Mahtava juttu!

Pikkumiehelle kuuluu hyvää ja vauhti sen kun kiihtyy. Löysimme äidille ja lapsille tarkoitetun leikkipaikan, jossa olemme nyt käyneet leikkimässä. Siellä pikkumies on hurmannut iloisuudellaan, mutta myös yllättänyt energiallaan. Tuntuu, että niille muille lapsille on varmaan annettu jotain valiumia maidon seassa.

Paikka on myös hyvää ranskan treenausta minulle. Yritin ekalla kerralla kysellä, puhuuko mahdollisesti kukaan englantia. Vaikka selviän ranskalla, yritän nolostuttavan usein mennä sieltä missä aita on matalin ja vaihtaa englanniksi. Kauhean kuhinan jälkeen yksi nainen löytyi, joka muiden sanojen mukaan puhuu englantia. Pian hänet jo tuotiinkin eteeni, ja hän innostusta silmissään lausui: Do you speak English? Se olikin ainoa lause, jonka hän osasi englanniksi. Mahtava juttu kyllä, koska sitten minä jouduin puhumaan pelkkää ranskaa, ja sekös tekee hyvää! Myös isännän ranska on muuten viime aikoina kehittynyt hienosti. Melkein meinasin lentää selälleni, kun kuulin yksi päivä sen palattavan rappukäytävässä naapurin kanssa.

Täällä kevät jo käväisi taas 15 asteen lämmöllään, mutta nyt jostain puhaltaa taas niin hyinen tuuli, että tuntuu että jäätyy ihan pystyyn. No, ehkä Suomesta palatessa kevät on lopulta saapunut Keski-Eurooppaan. Sitä ennen vedetään kunnon annostukset talvea Suomessa! Nyt virittäydymme vain Suomessa odottavaan minuuttiaikatauluun.

Plussia ja miinuksia

Ulkona leijailee muutamia lumihiutaleita. Pitkään täällä olikin jo aika keväistä. En silti viitsi valittaa parista hiutaleesta, kun tiedän, että Suomessa on lunta metritolkulla ;)

Viime viikot ovat vilahtaneet aika hektisesti. Pikkumies senkun parantaa tahtiaan ja viuhtoo huisia vauhtia eteenpäin. Matka taittuu kontaten, mutta yhä enenevissä määrin kävellään puita pitkin tai viiletetään kärryillä. Eilen jätkä nousi jo ihan ilman tukeakin seisomaan ja seistä tönötti pitämättä mistään kiinni minuutin verran. Onnistumisen riemua todistetaan siis joka päivä ja se on aivan ihanaa.

Mukavaa on myös, että olen itsekin saanut työasioita onnekkaasti liikahtamaan eteenpäin. Olen nyt kevään aikana tekemässä erinäisiä juttuja suomalaisiin naistenlehtiin. Tuntuu tosi kivalta, kun huomaa, että kelpaa työmarkkinoilla, vaikka on viimeisen vuoden keskittynytkin tuttipulloihin ja kakkavaippoihin. Itse asiassa tällä hetkellä juuri naistenlehtiin juttujen kirjoittaminen tuntuu ihan superhyvältä ja ihanan ihmisläheiseltä. Mikäli tahti juttujen kanssa jatkuu samana, on varmasti jossain vaiheessa mietittävä pikkumiehellekin jonkunlaista osa-aikaista hoitojärjestelyä.

Suunnitelmissa ja puheissa on ollut myös mahdollinen muutto. Minne, sitä emme tiedä vielä itsekään.
Selvää kuitenkin on, että tässä nykyisessä kodissa meinaavat tulla seinät vastaan, ja olisi mukava muuttaa toimivampaan kotiin. Ylivoimaista tuntuu vain olevan päättää, haluammeko muuttaa täällä uuteen kotiin, vai palaisimmeko Suomeen.

Samalla rahalla jonka maksamme vuokraa tästä kodista, saisi vähän kauempaa keskustasta, lähempää isännän työpaikkaa oman talon ja oman pihan. Oma pihahan kyllä toisaalta odottaisi meitä Suomessakin, samoin kuin perhe ja ystävät, koti ja naapurit, joita on kaikkia kova ikävä.

Toisaalta, täällä meidän on taloudellisesti mahdollista olla laittamatta poitsua kokopäivähoitoon. Täällä en tosin saa yhteiskunnalta rahaa kotona olemisesta, mutta voin tehdä töitä freekkuna ja pysyä samalla kiinni työelämässä. Tämän varmaan voisin tehdä myös Suomessakin, mutta eläminen on kyllä kalliimpaaa Suomessa.

Suomessa odottaisivat sauna ja mökki. Täällä sitten taas kielitaito, kulttuuri ja kulinarismi. Isännällä on ihan hyvä tilanne työssään tällä hetkellä, mutta ainahan on mahdollista löytää vieläkin parempi pesti, vaikkapa Suomesta. Pidämme kyllä Keski-Euroopan ilmastosta enemmän, ja matkustelu täällä on niin paljon helpompaa ja halvempaa. Toisaalta, Suomen kesä ja tuhannet järvet ovat aina ylitse muiden. Pää menee listaa jatkaessa äkkiä pyörälle.

Ehkä jätämme kohtalomme maailmankaikkeuden ratkaistavaksi, ja pysymme vain avoimina kaikille vaihtoehdoille sen kummemmin päättämättä mitään. Lyömätön työtarjous, kiva asunto tai jokin muu vastaava asia ratkaisee asian sitten meidän puolestamme. Siihen asti ei varmaankaan kannata jossitella, vaan keskittyä nauttimaan juuri tästä hetkestä.

Kevätkuumotusta ja iloista mieltä kaikille Franskisten lukijoille!

Uutta rytmiä

Nyt sitä ollaan taas hengailtu keskenään, kun joulu- ja uudenvuodenvieraat palasivat takaisin Suomeen. Vähän haikeaa kyllä, niin ihana on aina saada vieraita tänne. Ja olikin ihan luksusta, kun anopinkin vierailun aikana kävimme ulkona syömässä ja leffassa katsomassa Avattaren. Piti hyödyntää kokenutta lapsenvahtipalvelua, kun sellainen kerran oli! Kävin myös lätkimässä tennistä kaverin kanssa, mikä oli tosi kivaa. Täytyy nyt kevään mittaa käydä pelaamassa aina tilaisuuden tullen, sen verran pahasti tenniskärpänen purasi (sitten heti kun aloin osua palloon)!

Mukava viikonloppu takana. Kaveripariskunta oli syömässä ja viettämässä lauantai-iltaa. Muutenkin lupsakasti on elämä soljunut eteenpäin. Siirryttiin yksien päikkäreiden rytmiin pikkumiehen kanssa, mikä on ollut ihan positiivinen muutos. Nyt kaveri nukkuu aamuisin pidempään ja päikkäritkin kestävät kauemmin, jolloin minä ehdin jopa tekemään jotain tuottoisaa. Nyt olenkin hiukan selvitellyt kirjoitushommia, ja saattaahan sieltä jotain jo hyvällä tsäkällä olla luvassakin. Päikkäreiden aikana työskentely on kuitenkin hiukan haastavaa välillä, kun juuri kun olen päässyt vauhtiin, kaveri herää. Mutta näillä mennään nyt, kun en missään nimessä hoitoonkaan pikkumiestä halua vielä laittaa. Ihan innolla kyllä teen vähän muitakin hommia silti välillä, kun pelkkää pottaharjoittelua ja palikkatornin rakentamista.

Uusia taitojakin on taas opittu. Nyt on pikkuisella kova hinku kahdelle jalalle ja kaikkea vasten noustaan seisomaan ja askeleita otetaan. Sitten innostunut ilme kasvoilla ja hymy huulilla muksahdetaan suorin vartaloin lattiaan. Ja sitten tietenkin harmittaa. Sormet jäävät jatkuvasti ovien väliin ja usein pikkumies myös ajautuu itse jumiin esimerkiksi sohvan alle. Toivottavasti itsesuojeluvaisto kasvaisi rinnan muiden taitojen opettelun kanssa. Muita merkittäviä uusia taitoja on myös esimerkiksi miten auto sanoo ja miten kissa sanoo. Kaikille tädeille puistossa vilkutetaan edelleen hurmaava hymy naamalla, ja sitten kun ne tädit tulevat juttelemaan, niin sitten vierastetaan ja ujostellaan kainosti.

Alennusmyynneistä tarttui uusi telkkari, jota ollaan nyt iltaisin ihmetelty. Kielitaidolle tekee ihan hyvää katsella Ranskan telkkaria. Lisäksi investoimme uuteen turvaistuimeen ja saipa pikkumies myös tosi hienon automaton huoneensa lattialle, jolla kelpaa nyt ajella.

Seuraava Suomen visiitti on taas buukattu ja tällä kertaa saavummekin koko porukka (paitsi ei koira). Tulemme juhlimaan yhdet häät sekä poitsun vuotis-päivät maaliskuussa. Huippukivaa! Suunnitteilla on myös skimbareissu Alpeille helmikuussa ja Amsterdamin keikka toukokuussa.

Kovasti toivotaan myös taas vieraita Suomesta tänne päin. Pannu on kuumana, joten ei kun lentoja buukkailemaan vaan rohkeasti!