Terkut reissusta!

Poika vetelee päikkyjä, joten ehdin hetkisen kirjottamaan taas blogiinkin.

Olemme nyt olleet pari päivää kotona reissujen jälkeen ja ihana kyllä hengähtää hetkinen! Reissut ovat menneet tosi mukavasti. Ensin olimme siis Ranskan rivieralla, Monacossa ja Lyonissa ja sen jälkeen viime viikonloppuna vietimme vielä pari päivää tutustuen Moselin superkaunniseen alueeseen Saksassa.

Ranskan reissusta jäi käteen todella upeita maisemia Provencessa ja rannikolla sekä aivan uskomattoman ihana Monaco. Vietimme kaksi yötä Monacossa ja tykästyimme kovasti paikkaan. Se oli niin kaunis jylhine rinteineen ja hienoine satamineen. Hotellihuoneemme ikkunasta aukesi upea näköala merelle ja satamaan. Mitä jahteja siellä olikaan!

Isäntä kävi tuhlaamassa pienen omaisuuden Monte Carlon kasinolla. Olisin mennyt mukaan vahtimaan, mutta minut käännytettiin ovella. Ei kuulemma saanut tulla lastenvaunujen kanssa sisälle. Outoa :) Olisihan se ollutkin hauska muisto kerrottavaksi pikkumiehelle. Joka tapauksessa mukava kuitenkin, että isäntäkin pääsi kauan haaveilemaansa pelipöytään. Sen jälkeen nautimmekin sitten aivan ikimuistoisen synttäri-illallisen aivan mahtavassa ravintolassa, jonka pöydästä katselimme öiselle lahdelle. Suosituksena muillekin Monacoon menijöille raflan linkki tässä: http://www.portpalace.com/restaurant.hotels

Lyonissa olimme myös pari yötä ja ihan symppikseltä kaupungilta sekin vaikutti. Emme vaan saaneet sinnikkäistä yrityksistä huolimatta siellä kovinkaan herkullista ruokaa, joten kaupungin maine Ranskan kulinaarisena pääkaupunkina jäi nyt meille vielä hieman hämäräksi.

Viime viikonlopun vietimme sitten Moselin laaksossa Tiinan ja Jimin kanssa. Reissu oli oikein ihana ja oli tosi kiva nähdä suomalaisia kavereitakin! Maisteltiin paljon viinejä, ihailtiin todella kauniita maisemia ja kotiin tuomisina tuli 4 laatikkoa viiniä (mihin ihmeeseen ne noi kaikki taas tungetaan?) Paikka vaan oli aivan täyteen ammuttu eläkäläisiä ja oltiin kyllä ihan takuulla ainoat lastenvaunujen kanssa liikkuvat. Muut tulivat vastaan rollaattoreilla. Mutta eihän se meidän menoa onneksi haitannut.

Takaiskuna mainittakoon oli se, kun innoissani astelin hotellin saunaosastolle haaveillen ihanista, rentouttavista löylyistä lauteilla, mutta sitten menikin pupu pöksyyn. Saunaosastolla kaikki olivat ilkosen alasti ja koin kuusikymppisten setien katseet hieman ahdistavina, joten kännyin kannoillani ja jäin ilman löylyjä. Mutta josko ensi viikonloppuna saisi sitten revanssin täällä Ranskan päässä, kun mennään isännän kanssa viettämään yksi yö ihanaan kylpylähotelliin ihan kaksin! Mun vanhemmat tulevat huomenna tänne ja saadaan siis hyvät lapsenvahdit. Ihana, kun äiti ja iskä tulee - onkin jo kamala ikävä!

Battiksellä on mennyt mukavasti hoidossa, mutta käytöstavat se on kyllä unohtanut siellä. Hihnassa vedetään ja muutenkin ollaan vähän villejä. Otetaan nyt kurinpalautus ennen kuin Batman taas ensi viikolla menee hoitoon. Toivottavasti sen yskäkin paranee nyt pian. Kai se sieltä hoitolasta on saanut köhän, vaikka rokotutin sen oikein kennelyskää vastaan vielä etukäteen.

Ja loppuun avautumista: Tämän maan postilaitos on kyllä todella syvältä. Viime vuonna katosi ainakin yksi arvokas paketti matkalla tänne ja nyt niitä on kadonnut jo useampia. Seattlesta yritettiin lähettää pikkumiehelle pakettia ja täällä Strasbourgissa kaksi kertaa käytyään se palautui aina takaisin Seattleen, vaikka osoite oli prikulleen oikein. Nyt paketti lähetettiin Suomeen ja se saapuu vanhempieni mukana. Kiitos Tiina sinnikkyydestäsi!

Toinen Tiina yritti lähettää myös pikkumiehelle pakettia Suomesta ja se palautui myös aina takaisin. Nyt paketti tulee Anskun mukana meille Italiaan. Anoppi lähetti paketin, joka katosi mystisesti matkalla, eikä ole edes palautunut. Myös muutaman muun paketin tiedän olleen nyt kuukauden päivät jo matkalla, eikä ole näkynyt eikä kuulunut. Minkälaisia postivirkailijoita tässä maassa oikein työskentelee?! Todella noloa. Ei siis ehkä kannata lähettää tänne yhtään mitään, jotta ei seuraavatkin salmiakit päädy postivirkailijoiden ahneisiin suihin.

Lomalomaloma

Tästä pakkausurakan keskeltä vaan kuittaan nopeasti, että meidän perhe suikkaa tästä lomille. Tänään viedään koira uuteen hoitopaikkaan (jännittää, mitenhän se siellä pärjää?) ja huomenna aamulla laitetaan mesen nokka kohti Lyonia.

Odotamme innolla kaupunkiin tutustumista, sillä niin moni on kehunut Lyonia yhdeksi ihan parhaista kaupungeista koko patonkilassa. Se on myös kuulemma Ranskan kulinaarinen pääkaupunki, joten eiköhän me viihdytä siellä ihan hyvin! Nam!

Lyonista matkamme jatkuu halki Provencen aina rannikolle asti. Jossain St Tropezin lähellä olemme yötä. Seuraavaksi tutustumme Nizzaan ja muihin rantakohteisiin ja hurautamme sitten Monacoon muutamaksi yöksi. Ja kotimatkalla vedetään taas Lyonissa yhden yön huilitauko.

Tällaisella suunnitelmalla siis lähdemme harrastamaan kotimaan matkailua. Hiukan jännittää, että miten tuon pikkumiehen kanssa kaikki sujuu, mutta kyllähän se niin sopeutuvainen ja kiltti vauva on, että eiköhän kaikki mene hyvin. Ja vaikka vähän yöt olisivat reissussa levottomampia, jaksaa nyt ainakin paremmin taas valvoa. Nyt jo viikon verran on tässä talossa nimittäin nukuttu niin hienosti, että ei sitä usko itsekään. Pikkumies on vedellyt 10-12 tunnin unosia ihan putkeen. Vaan pari kertaa yössä on käyty tutti laittamassa. Tämä auvo ehtii varmasti moneen kertaan vielä muuttua, mutta hehkutanpas nyt, kun on ajankohtaista!

Mukavia syyspäiviä tasapuolisesti itse kullekin! Täällä mittari huitelee vielä päivisin melkein 30 asteessa, mutta öisin on jo viileää ja syksyisempi fiilis myös.

Häähumua ranskalaiseen malliin

Lauantaina pääsimme tutustumaan ranskalaiseen hääkulttuuriin. Sonnustauduimme pyhävaatteisiin, pikkumieskin sai hurmaavan, punaisen rusetin kaulaansa.

Heti parkkipaikalla tapasimme isännän kollegan perheineen ja heidän pukeutumista katsoessa mieleen hiipi aavistus, että mahdammeko olla pahasti ylipukeutuneita. He nimittäin olivat sonnustautuneet kutakuinkin lenkkivaatteisiin. Päälle oli valittu lenkkarit, urheilushortsit, urheilupaita, myös vaelluskengät löytyivät. Kirkossa sitten tajusimme, että tuo kyseinen perhe saattoi olla hivenen alipukeutunut. Tosin 300 vieraan sekaan mahtui puketumista jos jonkinlaista aina ihan ykkösistä farkkulinjaan saakka.

Kirkko kesti kaksi tuntia ja sisälsi hurjan paljojn lauluesityksiä ja läheisten puheita. Pikkumies jaksoi aivan esimerkillisesti olla koko toimituksen ajan. Pahimmat keskittymisvaikeudet taisi olla minulla. Isäntä joutui pari kertaa sanomaan, että älä nyt höpötä niin paljon.

Vauvaperheille oli järjestetty oma vauvahuone kirkkoon, josta oli iso katseluikkuna alttarille. Siellä minäkin sitten kävin imettämässä. Porukka myös lappasi ihan vapaasti vessassa ja ulkona kesken kirkonmenojen. Penkissä ei istuttu suomalaiseen tyyliin jäyhinä ja hievahtamatta. Useaan otteeseen puheissa heitettiin myös läppää, jolle kirkkokansa naureskeli ja taputti.

Kirkon jälkeen ajoimme letkassa juhlapaikalle. Täällä tapoihin kuuluu, että koko häävierasseurue ajaa torvet soiden juhlapaikalle ja vähän kaikkien autoja on koristeltu. Henkilökohtainen mielipiteeni on, että kyseessä on todella ärsyttävä tapa, siis tuo torviensoitto. Sitä tehdään myös keskustassa välittämättä lainkaan kellonajoista. No, koska kuitenkin olimme ranskalaisessa hääseurueessa (ja keskellä maaseutua ja todella kauniita viiniviljelmiä), kuului meidänkin torvesta yksi lyhyt, mutta kimakka tööt!

Mitään vaalenapunaisia sydämiä ei ollut ripoteltu matkanvarrelle tietä osoittamaan ja niinpä koko letka meidän johdollamme ajoi harhaan (heja sverige!). Aikamme karttoja tutkittuamme, muutamaa uukkaria ja offroad-pätkää myöhemmin löysimme letkoneimme juhlapaikalle. Parkkipaikka oli tännä kuin herätysjuhlilla konsanaan: 300 vieraan autot vieri vieressä pellolla! Alueella oli pitkiä pöytiä, joihin oli katettu kertakäyttömukeja, vesi- ja limukkapulloja, bretzeleitä, suolaisia kuivakakkuja ja pieniä coctail-tikkuja. Myös olutta ja viiniä sai.

Mitään ohjelmaa ei tässä tilaisuudessa ollut, ainoastaan kaikki vieraat kuvautettiin hääparin kanssa. Tästä nk. aperetiivi-tilaisuudesta aivan lähimmät vieraat jatkoivat vielä dinnerille hääparin kanssa. Me suuntasimme vähäpätöisempinä vieraina sieltä kotiin, kunhan pikkumiehemme oli ensin hurmannut kaikki vekkulilla naurullaan. Oli todella ikimuistoinen ja mukava kokemus käydä juhlimassa ranskalaisia häitä!

Perjantaina näin yhtä slovakialaista ystävääni illallisen merkeissä kaupungilla. Kerroin ystävälleni parin kuukauden takaisesta, monsterimaisesta ajomatkastamme Travemundesta Strasbourgiin, tai siis lähinnä niistä viimeisestä 30 kilometristä, jolloin emme meinanneet löytää kotiin. Kerroin, miten olin ajanut yhtä soittoa koko yön 900 kilometriä ja miten huokaisin helpotuksesta, kun totaalisen uupuneina kaarsimme tienviitasta Strasbourg Nord 30 km. Ihan pian jo kotona!

Kerroin ystävälleni, miten pian liittymän jälkeen tuli tietöitä ja kiertoteitä, ja miten tienviittoja ei kuitenkaan näkynyt missään. Kerroin miten ajelimme edestakaisin totaalisen väsyneinä ja epäuskoisen hämmentyneinä aamuauringon alkaessa nousta taivaanrantaan näkemättä missään halaistua viittaa siitä, mihin suuntaan meidän pitäisi lähteä ajamaan. Kerroin, miten kiroilin niin että rekkamiehetkin olisivat punastuneet, kun pörräsimme pikkuteitä edestakaisin ja miten olimme lähellä ajaa jokeen ja miten sitten lopulta ihmeen kaupalla ja kauhean rundaamisen ja pään rattiin hakkaamisen jälkeen pompsahdimme teollisuusalueen kautta tielle, jonka tunnistin ja osasimme viimein kotiin.

Ja arvatkaa mitä? Tälle ystävälleni oli käynyt täsmälleen samalla lailla kaksi kuukautta ennen meidän tapausta, kun hän oli ajanut yöllä Slovakiasta kotiin. Erotuksena ainoastaan se, että hän ei meinannut ajaa jokeen, vaan peuran päälle. Tekee kyllä mieli mennä katsomaan, onko sinne halvatun tielle vieläkään saatu minkäänäköisiä tienviittoja ja vaatia korvauksia henkisestä kivusta ja särystä.

Kävimme lastenlääkärissä perustarkastuksessa. Pikkumies on lääkärin mukaan oikein hieno ja terhakka vauva. Iloinen myös, hurmasi lääkärinkin nauramalla kovasti. Strategiset mitat ovat 68 senttiä ja 9,3 kiloa. Hyvässä lihassa siis! Kaikki vaatteet ovat jäämässä pieneksi.

Sain postissa aivan ihania vaatteita pikkumiehelle. Löysin kivan nettikaupan, mistä tilasin. Nyt sillä on aivan hellyttävä nallepuku ja vaikka mitä muuta ihanaa.

Tämän viikon vietänkin taas poikein kanssa kolmistaan. Isäntä on reissussa. Saa soitella!