Kotikonnut kutsuvat

Kummasti meinaa blogin pitäminenkin harventua, kun taloon on tullut pieni kapellimestari tahtia lyömään. Masuvaivat ovat vähän itkettäneet ja sen vuoksi ei olla oikein pysytty rytmissä koko aikaa, mutta nyt on jonkun aikaa mennyt jo taas mukavammin. Poika on nukkunut yöt jo aika kivasti - ainakin nyt toistaiseksi. Hymyjäkin on jo vähän harjoiteltu ja kasvu on kovaa. Tosi hyvin on kaikki mennyt ja toivotaan nyt vaan, että masuvaivatkin helpottaisivat tai että eivät ainakaan pahentuisi.

Meillä oli oikein mukava viikko anopin kanssa. Leivottiin mm. karjalanpiirakoita ja sitruunakakkua sekä käytiin vähän shoppailemassa. Sain myös nukkua vähän univelkoja pois, kun vauva oli mummin hyvässä huomassa. Anopin lähtiessä oli kotikin kummasti siistiytynyt ja ikkunatkin pesty! Iso kiitos vaan sinne!

Päivi-serkku, Saku ja vuoden vanha Elias-poika saapuivat sitten vappuvieraiksi simaa ja tippaleivät kasseissaan. Vietimme vallan mukavan vapun puistopiknikkeineen ja saimme hyvää esimakua myös siitä, millaista meilläkin voi vuoden päästä olla. Melkoista vilskettä ihan varmasti ;) Elias opetteli kävelyä ja on ihan siinä ja siinä, että milloin se taapertaminen siitä lähtee!

Meidän pikkuisen ruskea syntymätukka on muuten alkanut punertaa! Isännällä on kuulemma ollut vauvana punainen tukka, joten sieltä se sitten varmasti juontaa juurensa (en ainakaan tunnusta muuta;). Vauvamme tukka on myös alkanut mennä enemmän ja enemmän kiharalle! Jännä nähdä millainen peruukki sillä on sitten isompana! Nyt vaikuttaa ainakin siltä,että kohta meidän koiran turkki ja vauvan tukka on aika samanväriset.

Viime sunnuntaina saimme jännitystä elämään, kun tulimme aurinkoiselta puistolenkiltä koko perheen voimin ja huomasimme, että kotiavaimet ovat kotona, me ilman avaimia ulkona. Vaiheikkaan iltapäivän aikana kävimme pimpottamassa lähes kaikkien naapureiden ovikelloja, koitimme tuloksetta tavoittaa vuokraemäntäämme, tilasimme lukkosepän, joka ei osannut avata lukkoa ja istuimme autossa pitelemässä sadetta kotimme edustalla. Lopulta ystäväpariskuntamme saapui apuun ja pariskunnan nainen kiipesi isännän ja miehensä avustuksella sisäpihan parvekkeelta sisään ja päästi ulkona värjötelleet fransikset koirineen ja vauvoineen takaisin sisälle. Aika rambo nainen!

Tässä puuhataan nyt sitten jo kovasti Suomeen lähtöä. Ensi viikolla tullaan! Jipiiiii! Sitä ennen on vielä käytävä ostamassa mm. suksiboksi katolle, koska meidän retkikunta ei mahdukaan farmariautoon kamoineen ilman ns. "anopinkuljetuslaatikkoa".Huh, miten sitä osaa pakata kaiken tarvittavan mukaan?

Luvassa on hektistä lentoa, ristiäiset ja vaikka mitä juoksua, mutta siltikin haluan änkeä vielä lisää ohjelmaa lomalle ja toivonkin, että kaikki ketkä haluaa meitä nähdä, paukkaa meidän mökille moikkailemaan meitä! Siellä me ollaan - isäntä tosin vain viikon - minä ja "pojat" sitten pidempään. Toivottavasti ehditään näkemään mahdollisimman monia!

Saas nähdä saadaanko me ollenkaan pojallemme Suomen sosiaaliturvatunnusta. Vaikka Ranskan viranomaiset ovatkin superbyrokraattisia, niin kyllä siellä koto-Suomessakin osataan! Toimitimme Pariisin lähetystöön kaikki tarvittavat paperit ja todistukset pojan syntymästä ja luulimme, että homma siitä etenee. Lopulta soitimme perään ja kyselimme tilannetta ja sieltä sanottiin, että kaikki on muuten kunnossa, mutta papereista puuttuu yksi leima, joka ainoastaan kelpaa Suomen viranomaisille. Isäntä selvitti sitten päivätolkulla mistä sellaisen leiman saa, kun eivät osanneet lähetystöstä neuvoa. Lopulta selvisi, että lähin paikka, josta sellaisen saa on yli sadan kilometrin päässä Colmarissa. Huoh! Nyt ovat sitten paperit vetämässä uudestaan - toivotaan, että nyt onnistuisi!

Oih, odotan jo ihan hulluna, että päästään Travemundestä lähtevään laivaan ja siellä lämpeävään suomalaiseen saunaan! Perinteisesti olen käynyt laivalla vihtomassa ja voi miten se aina tuntuu niin ihanalta!

Keväistä aurinkoenergiaa kaikille lukijoille!