Pikkumiehen tuhinaa

Meitä on nyt neljä. Aamun sarastaessa 24.3. vetäisi ensimmäisen hengenvetonsa rakas, pieni poikamme. Kymmenen pisteen pojan strategiset mitat olivat 47 senttiä ja 3270 kilogrammaa. Pojalla oli syntyessään paksu, tumma tukka ja siniset silmät. Kun ensimmäisiä silmäyksiä luotiin, siinä hetkessä kimmelsivät vanhempien silmät ja sydän tulvahti täyteen rakkautta. Tunne oli jotain aivan sanoinkuvaamatonta. Siitä on vieläkin ihan sekaisin.

Synnytys meni hyvin, vaikka kestikin kuin nälkävuosi. Lapsivedet menivät lauantai-iltana ja vauva syntyi tiistai-aamuna. Ilman supistuksia vauhdittavaa lääkettä synnyttäisin varmaan vieläkin. Kätilöt olivat ihania ja miten hyvä tunnelma jäikään, kun he synnytyksen jälkeen sanoivat, että tämä oli todella kaunis synnytys ja kehuivat, että isä ja äiti olivat koko ajan kauniita yhdessä. Tiedä siitä kauneudesta sitten (taisin siinä välillä kirotakin kuin rekkamies;), mutta hyvä mieli kaikesta kuitenkin jäi!

Kotiin päästiin viiden päivän sairaalaelon jälkeen. Vaikka sairaalassa oli todella ensiluokkainen hoito, niin voi sitä tunnetta, kun isi haki meidät kotiin! Itkeä vollotin vain koko päivän silkasta onnesta.

Batman odotti pikkuveikkaa innoissaan. Se onkin ottanut pikkuisen mallikkaasti vastaan, eikä ole osoittanut yhtään mustasukkaisuutta. Varovasti se aina nuuskii ja ainoa, mistä joutuu vähän kieltämään on, kun se yrittää antaa märkiä naamapesuja vauvalle. Koitetaan nyt ensialkuun vähän vältellä niitä, kun pikkuisen vastustuskyky ei ole vielä ihan kehittynyt.
Batman on muuten täysin sekopäinen rintamaidon fani. Se väijyy koko ajan silmä kovana, josko johonkin olisi jäänyt liivinsuojuksia, läikähtänyt tippa maitoa tai jäänyt rintapumppu lojumaan. Jos vauva ei halua syödä, niin Batman on kyllä aina ensimmäisenä jonossa!

Olen vielä vähän topilaana synnytyksestä ja onneksi isi onkin kotona nyt pääsiäisen yli. Uutta arkea opetellaan ja pikkuhiljaa se on lähtenyt sujumaan. Vauva on ainakin toistaiseksi nukkunut vastasyntyneeksi hyvin, mutta onhan tässä opettelemista siihen, että joka yö herätään kuitenkin pari kertaa yössä. Kummasti sitä vaan tuntuu jaksavan, vaikka silmänaluset hieman tummat jo ovatkin.

Pikkuinen on niin hanakka syömään, että on jo kasvattanut viikossa itselleen kaksoisleuan ja pyöreät posket. Pikkumiehen tukka on myös alkanut vaalenemaan ja on nyt perisuomalaiseen tapaan maantienvärinen. Huomenna tervehtimään rientävät isovanhemmat äidin puolelta ja seuravaaksi tulossa on mummi isin puolelta. Vapun tienoilla Päivi-serkku ja Saku sekä pikku-Elias tulevat tervehtimään. Mukavaa! Sitten tarkoituksena onkin tulla Suomeen pyörähtämään!

Kiitos kaikille meitä onnitelleille, kiitos ihanista sanoista, kauniista kukista, korteista ja lahjoista!