Aurinkoa parvekkeella

Ilma on nyt niin mahtava ollut jo pari päivää, että ollaan Battiksen kanssa nautikeltu auringosta parvekkeella. Jännä, että vaikka täällä "laaksossa" on jo näin lämmintä, vuorilla on silti lunta reilustikin. Isäntäkin oli eilen jollain koiravaljakkoajelulla tiiminsä kanssa vuorilla.

Tässä muutama otos tuosta meidän partsilta. Ostettiin esikoita kevätkukiksi. Aika jännä muuten, että täällä perinteisten orvokeiden ja esikoiden lisäksi kevätkukkana näkyy paljon myös hyasintteja.

Laitanpa tuohon sitten vielä kuvan meidän naapurin parvekkeelta. Koko viime vuoden luulin, että ne upeasti kukkivat pelargoniat ovat tekokukkia, kun ne kukki ja kukki vaan, vaikka kaikki meidän parvekkeella kuoli kuumuuteen ja kastelemattomuuteen. Sitten vaihtui vuokralaiset tuohon naapurikämppään, eikä mennyt aikaakaan, kun nuo "tekokukat" heittivät henkensä. Ilmeisesti ei ole ihan yhtä hyvä viherpeukalo tuo nykyinen naapuri. Jännä, ettei se ole saanut edes roskikseen noita kuolleita kukkia tämän parin kuukauden aikana, mitä se on tossa asunut,
Ei sinänsä, että itsekään mikään hortonomi olisin. Täytyy tunnustaa, etten tunnistanut edes esikkoa ennen kuin sitten kotona googlasin, mitä tuli ostettua =)

On taas kevät

Eilen kävimme koko perheen voimin Reinin varressa taas lenkkeilemässä. Isäntä ja Batman juoksivat edestakaisin ja minä masuni kanssa puuskutin eteenpäin niin reippaasti, kun nyt tällä kombinaatiolla pääsee. Ja yllättävän kovaa sillä vielä pääseekin! Tässä muutama otos reissusta.




Iltapäivällä kävimme ostamassa kukkia parvekkeelle ja illalla vietimme kesäkauden avajaisia ja illastimme parvekkeella. Laitan parvekkeen kesälookista vaikka kuvia vähän myöhemmin.

Vastaus kuvahaasteeseen

Saimme Batmanin voimakaksikkokaverilta Robinilta seuraavanlaisen blogihaasteen:

1. Go to the 4th folder in your computer where you store your pictures.
2. Pick the 4th picture in that folder.
3. Explain the picture.
4. Tag 4 people to do the same!



Sattuikin olemaan koira-aiheinen kuva vielä! Kuvassa ollaan hakemassa Batmania kotiin Oulusta ja pikkuinen hivenen syyllisen näköisenä siinä vielä lirauttaa ennen kotimatkaa. Kuvatekstiksi sopisi parhaiten ehkä "Oops, busted!" Pitkä matka kotiin Helsinkiin menikin muuten tosi hienosti - kertaakaan ei pentu pissinyt sisälle autoon!
Haastan Bebetalon hengettären sekä Tiinan penkomaan omat kuvakansionsa. Robinille ja porukoille hännänhuiskutukset!

Olenkin tässä viime päivät käynyt läpi koneelta löytyvää digikuvakaaosta. Miten se voikaan olla niin ylitsepääsemättömän hankalaa teettää parhaista kuvista paperikuvat, laittaa ne albumiin ja arkistoida digikuvat jotenkin järkevästi koneelle? Nyt olen pyhästi vannonut, että ennen kuin kansiot täyttyvät vauvan kuvista, olen selvittänyt kuvakaaoksemme ja järjestänyt parhaat kuvat albumiin. Työsarkaa riittää.

Olen muutenkin viuhtonut aika kovasti. Tänään tein suursiivouksen ja eilen leivoin kuin martta koko päivän. Viimeistään viikonloppuna ajattelin raahata isännän puutarhakauppaan. Haluaisin istuttaa parvekkeelle orvokeita ja jotain muutakin nättiä. Ihana kevätaurinko paistaa taas ulkona!

Jännitystä ilmassa

Ihana viikonloppu takana! Kokkailtiin herkullista ruokaa, katottiin leffoja, käytiin juoksuttamassa koiria,shoppailemassa kivoja juttuja kotiin ja vauvalle, illastamassa kavereiden kanssa intialaisessa ja eilisen kruunasi vielä uusintavisiitti ihanaiseen kylpylään, jossa oltiin joku aika sitten ekaa kertaa. C'est parfait!

Tuli siis viikonlopun aikana syötyä tulista ruokaa, saunottua, shoppailtua ja liikuttua muutenkin aika paljon. Eipä silti merkkiäkään, että vauva olisi tulossa ulos, joten odottelu jatkuu. Tosin eihän tässä vielä olla edes (ensimmäisessä) lasketussa ajassa, joten viikkoja voi vielä mennä. Kyllä täytyy myöntää, että jännitystä alkaa olemaan ilmassa! Koitan vaan tolkuttaa itselleni, että kyseessä on täysin luonnollinen tapahtuma ja kaikki menee hyvin. Ihan turhahan sitä on kamalasti jännittää, kun homma on kuitenkin väistämättä edessä ja se menee sitten omalla painollaan just niin kuin se menee. Onneksi on maailman paras kannustaja tukena ja lopussa odottaa sitten mitä kallein palkinto! Psyykaten ja suggeroiden siis mennään kohti h-hetkeä!

Sitten taas pieni purinapätkä ranskalaisten kummallisuudesta. Aloin epäillä, että onkohan meidän kodissa hometta, kun olen sillä tavalla sairastellut, vaikka yleensä olen terve kuin pukki. Ajattelin, että ehkä olisi hyvä saada joku mittarimies tänne toteamaan kosteustilanne, ettei tarvitse miettiä, että joutuisi tuomaan vauvan kovin homeiseen kotiin. Asiaa sitten selviteltiin ystäven avustuksella ja saimme selville, että Ranskassa ei ole sellaista ammattikuntaa laisinkaan, kuin home- tai kosteusmittaajat. Sellaisia tutkimuksia ei täällä siis tehdä eikä siihen tarvittavaa ammattitaitoa tai laitteistoa kertakaikkiaan löydy. Mitä hittoa?!?

Kun ystävämme sitten kysyi paikalliselta rakentajalta, että mitä sitten pitäisi tehdä, jos epäilee hometta niin mies totesi, että kaupoista saa sellaista ainetta, jolla voi pestä näkyvän homeen pois, jos se jotenkin häiritsee. Tässä nyt vaan sitten mietittiin, että onkohan nämä patonginpurijat kuulleetkaan homeen terveyshaitoista vai mistä tässä on oikein kyse?

Rauhottauduin nyt kuitenkin sillä, että, meidän kotona on yksinkertaiset ikkunat, jotka falskaavat enemmän kuin ammottava reikä seinässä. Ehkä täällä ei sitten hometta ole, koska ilmanvaihto toimii ainakin melkoisen tehokkaasti. Toivotaan näin!

Kevät on jo pitkällä ja puissakin jo vihertää. Batman sekoaa ulkona joka kerta, kun siellä on niin paljon hyviä hajuja. Kovasti nautiskellaan jo ajoittain ihanasti lämmittävästä auringosta ja hyvästä fiiliksestä. Isäntä kulkee töissä koko ajan puhelintaan tuijottaen, että koska mä soitan ja koiran hoitajat ovat valmiudessa. Ja siltikin voi tosiaan olla, että tässä valmiustilassa odotellaan vielä useita viikkoja. Huiiiiiih miten jännää!

Kanttuvei ja kevät tuli

Viruin viikon päivät aivan järkyttävässä flunssassa ja kovassa kuumeessa. Kun napsin antibiootteja tulehtuneeseen keuhkoputkeen, poskionteloihin ja korvaan, söin kasapäin valkosipulia, niistin ja yskin pääni tainnoiksiin en huomannutkaan mitä ulkona sinä aikana tapahtui. Sinä aikana oli tullut täysi kevät!

Nyt kun olo on jo inhimillinen, on aika ihana haistella keväistä ulkoilmaa. Puistossa tuntui ihan siltä, että olisi vappu. Mukavasti lämpöasteita, iloisia ihmisiä liikenteessä, ilmapallomyyjiä ja posetiivarin soittajia. Vaikka tässä taudin jälkeen vielä voimia keräilenkin, päästiin silti koko perheen voimin pienelle retkelle puistoon nauttimaan auringosta. Natustettiin suklaakeksit puistonpenkillä ja Battiskin sai herkkupalan syötäväkseen.

Masussa möllöttävä vauva on nyt niin sanotusti täysiaikainen. Vaikka laskettuun aikaan vielä onkin kolmisen viikkoa, laskettaisiin vauva jo täysiaikaiseksi, jos se nyt syntyisi. Onneks meillä alkaa olla nyt kaikki hommat jo kasassa. Tosin vielä mun pitää mennä uusimaan veriryhmäkorttini, sillä se ei kuulemma ole validi, koska siitä puuttuu mun tyttönimi. Ihmeellistä pilkunviilausta taas. Tämän kummallisen vaatimuksen esitti erittäin v-mäinen anestesialääkäri, joka tutki mut viime viikolla, että mulle voidaan niin halutessani synnytyksessä tökätä epiduraalipuudutus. Istuin siellä vastaanotolla yli 38 asteen kuumeessa ja lääkäri totesi vain, että "Kuulkaa rouva, neuvoisin teitä nyt pikaisesti hankkitumaan eroon tuosta taudista, sillä synnytys voi käynnistyä milloin vain ja olette tosi huonossa kunnossa. Me emme myöskään voi antaa kuumepotilaille epiduraalia, joten siksikin kannattaisi nyt parantua."

Joo ei kun ihan tahallanihan minä sairastelen.

No, onneksi tosiaan nyt tauti on jo voitettu ja toivottavasti ei enää uutta pöpöä pääse iskemään ennen syntymää! Eilen kävimme varaamassa huoneen sairaan mere-enfant-osastolta. Yritettiin nyt ainakin varata privaattihuone ja niin että isäntäkin saa sitten sängyn sinne. Aika luksusta, jos oikeesti saadaan yksityishuone!

Batmania on yritetty opettaa olemaan menemättä vauvan leikkimatolle. Tällaisen vinkin saimme, jotta koira osaisi sitten jo vauvan tullessa kiertää maton, jolla vauva pötköttää. Kova hinku Viittamiehellä juurikin siihen on, mihin ei saisi mennä. Nyt se on uskonut (ainakin toistaseks) ettei mene siihen pötköttämään, mutta luunsa se silti vielä viskaa siihen matolle itsepintaisesti.

Jänniä aikoja elellään. Ei voi muuta sanoa!

Aurinkoa kaikille keväisestä Ranskasta!