Neuloja korvissa ja niittejä selässä

Höyryävä tee-kuppi kädessä, aurinko paistaa ulkona ja alkamassa on viikonloppu. Not bad!

Tällä viikolla aloitin ranskan intensiivikurssin. Totesin vihdoin, etten opi ranskaa pyhällä hengellä, joten kirjauduin sisälle kouluun. Siinä minua auttoi ihanan reipas australialainen Michelle, jonka mies työskentelee samassa työpaikassa, kun meidän isäntä. Michelle opiskelee ranskaa edistyneempien tasolla, mutta ajattelimme yhdessä mennä jollekin muulle kurssille, kuten joogaan tai taidemaalaukseen.

Minun ranskankurssillani on kirjava joukko opiskelijoita. Opettajamme puhuu muutaman sanan englantia pakon edessä ja koululuokassa puhumme vain ranskaa. Opiskelukavereina ovat kiinalainen, tazikistanilainen ja uzbekistanilainen, jotka eivät puhu sanaakaan englantia ja ranskaakin välttävästi. Selvä siis on, että välitunneilla juttelen enemmän slovaki-tytön kanssa, joka puhuu englantia sekä britti-miehen kanssa, joka on muuten aivan huippuhauska tyyppi. Hän on ammatiltaan komedianäyttelijä, mutta nyt Ranskassa oloajan hoitaa ilmeisesti perheen lapsia kotona. Olen ihan innoissani kielikurssista. Josko nyt saisin lopetettua säälittävän sönkötyksen ja oppisin puhumaan ranskaa kauniisti?

Eilen minua odotti yllättävä näky koulusta kotiin tullessani. Rappukäytävässä vuokraemäntämme yritti pyydystää innoissaan juoksentelevaa Batmania hihnaan ja kauhuissaan oleva patterinkorjaaja seisoi rappusissa ja kiljui. Vaikka tilanne oli melko hämmentävä, en voinut olla nauramatta, kun Battis äkkäsi minut rappukäytävään astuessani. Se juoksi minua vastaan takapuoltaan villisti heitellen, kuin varsa kevätlaitumella. Sen toinen alahuuli oli eilen jostain syystä muodottomaksi turvonnut, joten sen ilme oli melko typerän näköinen, kun se säntäsi innoissaan minua vastaan.

Vuokraemäntä pyyteli kauhuissaan anteeksi. Hän oli yrittänyt päästää patterinkorjaajan sisälle, kun ketään ei ollut kotona. Batman olikin ilahtunut kovasti, kun sen yksinäistä päivää tultiin piristämään. Se oli kuitenkin heti tilaisuuden tullen sännännyt rappukäytävään, josta löysin sitten vuokraemännän sitä pyydystämässä. Tuli kyllä nyt todistettua, että koirassamme ei taida olla yhtään vahtikoiran vikaa, kun se ei ollut kertaakaan edes haukahtanut.

Alaselkäni on ollut sangen kipeä jo monta viikkoa ja eilen päätin mennä käymään lääkärissä, josko vaikka saisin lähetteen hierojalle. Koulupäivät ovat tuskaisia, koska istuminen on selälle pahinta myrkkyä. Lääkäri kuunteli valitukseni ja totesi, että selkäkivut ovat tilanteessani normaaleja, kun tuolla lantion alueella paikat liikkuvat ja löystyvät. Sen jälkeen kaikki tapahtui hyvin nopeasti. Lääkäri käski minut seisomaan ja nosti paitaa. Seuraavaksi tunsin pieniä pistoja ympäri selkää. Yritin olan yli vakoilla, mitä ihmettä tapahtui. Lääkäri "niittaili" minua nitojan näköisellä vehkeellä ympäri selkää ja ahteria "helpottaakseen kipua". Seuraavaksi tunsin, kuinka korvaani tökättiin jotain. Lääkäri tökkäsi kasan akupunktioneuloja kumpaankin korvaani ja kirjoitti vielä reseptin homeopaattisista tuotteista. Sitten hän lähetti minut viereiseen huoneeseen 15 minuutiksi istumaan neulat korvissa. Siellä istui joukko muitakin neulatyynyiksi tökittyjä potilaita. Kun kävelin lääkäristä pöllämystyneenä kotiin, en voinut kuin ihmetellä mitä minulle oli juuri äsken käynyt ja miten kummassa se oli jo auttanut? Selkään ei koskenut yhtään koko iltana!

Nyt viikonloppuna pitäisi järjestää vaatekaappi. Meillä on täällä minimaalisen vähän säilytystilaa ja viime viikolla, kun tytöt olivat kylässä, tuli shopattua sen verran uutta vermettä, että nyt ne eivät mahdu kaappiin. Iso kiitos tytöille vielä visiitistä! Oli aivan ihanaa ja mahtavaa, kun tulitte ja olitte =)

À bientôt!

Viikonloppu skumpan syntysijoilla

Nyt se syksy sitten tuli tännekin. Aamulenkille saa sonnustautua jo villapaitaan ja kaulahuiviin. Tänä aamuna mietin, että pitäisi varmaan Batmanillekin tilata takki, kun sille ei varmaan enää viime talviset takit mahdu. Raukalla on niin ohut turkki, että se jäätyy talvella ilman lisälämmikettä.

Kaunista täällä kuitenkin on. Joen päälle kaartuvat puut jo kauniin värikkäinä ja muutenkin ilma on mukavan kirpeä. Toivottavasti sadepilvet pysyvät kaukana, sillä tänään tulee illalla Sini Hollannista kyläilemään ja huomenna Noora ja Jonna Suomesta. Edessä on siis takuuvarmasti shoppailua ja hippailua ja taukoamatonta höpötystä!

Viime viikolla vikutimme heiheit Annalle, Villelle ja Remille, jotka vierailivat luonamme myös usemman päivän. Retkeilimme taas muun muassa Colmarissa ja ajoimme viinitietä pitkin. Pysähtelimme maistelemassa viinejä ja tarttuihan sieltä mukaan myös jokunen pullokin. Ihastelimme miten Remi nousee jo hienosti seisomaan ja otti ansiokkaan yhden askeleenkin! Kohta se poika viipottaa lujaa! Terkut vaan sinne Manseen, että oli aivan ihana, kun kävitte! Kivaa oli myös se, että ei tarvinnut itse sönkätä ranksaa, kun Anna täydellisellä ranskallaan hoiti puhumisen. Olemme palanneet nyt sönkkäämiseen, mutta koitamme molemmat nyt syksyn aikana opiskellakin ihan oikeasti kieltä. Ei se ihan taida itsekseen tuonne päähän mennä, vaikka miten toivoisi.

Viime viikonloppuna vietimme meidän kummankin synttäreitä. Pakkasimme koiran takakonttiin ja huristimme Champagnen maakuntaan. Pysähtelimme matkalla tarkistamassa isoimpia kaupunkeja ja sympaattisimpia paikkoja. Koko päivän satoi ja yritimme ansiokkaasti löytää jostain aurinkoa. Vasta illalla, kun löysimme hotellin ja lähdimme syömään, sade vihdoin taukosi.

Illastimme ja yövyimme Chalons en Champagnessa. Siitä jatkoimme aamulla periranskalaisen aamupalan jälkeen kuohujuoman pääkaupunkiin Reimsiin, jossa kiertelimme kuuluisia kuohuviinitaloja. Lähdimme sitten halki uskomattoman kauniiden viinirinteiden ja Dom Perignon viinikellareiden jälkeen kohti kotia. Kun kotiin iltamyöhällä pääsimme, oli oven edessä odottamassa ihana, tuoksuva yllätys. Päivi, Saku ja Elias olivat lähettäneet valtavan ihanan kukkalähetyksen Suomesta. Tuossa se nyt viehkeästi tuoksuu olohuoneen pöydällä. Viikonloppu oli kaikin puolin ihana ja onnistunut.

Batman on ollut viime aikoina todella ylienerginen. Se on myös aloittanut haukkumisen, jos me jätetään se yksin kotiin. Taas on edessä siis yksinoloharjoittelua ja kai siitä pitäs jotenkin saada tota energiaakin pois. Epäilen, että tässä lähistöllä on joku narttu, jolla on juoksuaika, kun viittamies niin kuola valuen ja silmät kierossa haistelee ulkona, eikä meinaa malttaa sisälle tulla. Pojat aloittivat nyt pyöräilyharrastuksen niin, että mies polkee ja koira juoksee vieressä. Toivottavasti se nyt tyydyttää sen juoksemisvimmaa ja toivottavasti eivät telo itseään, kun aika hurjaa kyytiä menevät.

Koitan saada laitettua myöhemmin vielä kuvia meidän retkistä. Nyt toivottelen vaan iloista syysmieltä koto-Suomeen ja palaan blogailemaan taas myöhemmin!

Rasvaa byrokratian rattaissa

Tänään oli hyvä päivä. Luulin jo, että meidän carte vital -hakemukset (sosiaaliturvatunnus) on hukattu ja joudun aloittamaan koko 10 sentin paksuisen dokumenttikasan uudelleen metsästykseen. Mutta ei onneksi! Virastossa asiaa tiedustellessa kuulimme, että byrokratian rattaat ne vaan pyörivät hitaasti ja asiamme on otettu vallan käsittelyyn! Voi tätä onnen päivää! Sain mukaani printin, jossa on meidän yhteinen sosiaaliturvatunnuksemme ja sitten vaan odotellaan, että posti tuo varsinaiset korttihakemuksemme, jonka jälkeen pääsemme sitten anomaan niitä taivaallisia kortteja. Erittäin hienoa joka tapauksessa, että nyt meidät on sentään kirjattu järjestelmään, että asustamme täällä patonginpurijoiden keskuudessa!

Sunnuntaina kuulimme myös yltiöihanan uutisen: Anskulle ja Kallelle syntyi ihana pikkuprinsessa! Täältä lähteekin nyt oikein jättimäisen suuret onnittelut koko perheelle!

Ja sitten elämään kuuluu aina välillä ne ikävämmätkin asiat ja sunnuntaina saimme myös surullisen viestin anoppilasta, että vanha ja niin hellyyttävä Mökö-koira oli siirtynyt vehreämmille metsästysmaille. Varmasti pitkään sairastaneelle Mökölle parempi näin, mutta kyllä sitä tulee kova ikävä silti.

Täällä ei syksystä ole ollut vielä puhettakaan ja viikonloppunakin mittari kipusi yli 30:een asteeseen. Päätimme sitten testata vähän uutta autoamme ja harjoittaa Battista matkustamaan siellä takaluukussa. Niinpä hurautimme retkelle Colmarin kaupunkiin, joka sijaitsee meiltä noin 70 kilsan päässä. Kaupunki on kuuluisa maalauksellisesta vanhastakaupungistaan, jossa on säilynyt lukuisia ristikkotaloja keskiajalta ja renesanssin ajalta. Kaupunki olikin tosi söpö ja etenkin Petite Venice oli kerrassaan romanttinen! Kaupunki on kuuluisa myös viinikaupunkina sekä siitä, että New Yorkin vapaudenpatsaan suunnittelija on syntynyt Colmarissa. Kävimme myös terassilla syömässä ja yllätykseksemme Batman-koirakin osasi käyttäytyä ravintolassa siivosti ja köllötellä jaloissamme terassilla. Takaisin ajelimme puolimatkaa kippuraista viinitietä ja sitten hurautimme moottoritietä loppumatkan kotiin. Oheisissa kuvissa pieniä makupaloja Colmarista.

Kiitos kovasti kaikille kommenteista! Kiva, kun olette jaksaneet lukea ja kommentoida. Ja Tiina-serkulle Seattlleen kiitoksia kutsusta Jenkkilään! Ihan lähisuunnitelmissa ei ole sinne päin tulla, mutta jollain aikataululla varmasti tullaan. Ja tänne otetaan vastaan myös mielellään vieraita sieltä rapakon toiselta puolelta!

Nyt uunissa paistuu ranskalainen suklaakakku, jota paistan huomenna saapuville Suomen vieraille. Siitä onkin näköjään tullut mun braavuri, jonka aina pyöräytän, kun saadaan vieraita kotimaasta. Mieskin tuli juuri töistä ja kiukuttelee koiralle, joka söi tänään sen aurinkolasit. Pitää lähteä tästä kurkkimaan, ettei kakku kärvähdä ja selvittelemään poikien pikkukärhämää.