Sisutustusintoa ja uusia makuja

Juuri alkoi telkkarista futiksen MM-finaali. Nyt onkin täydellinen hetki samalla naputella blogiinkin vähän kuulumisia. En ole nimittäin hetkeen malttanut paljon tässä läppärin säteilyssä paistatella. Olen paljon mielummin paistatellut ulkona täydeltä taivaalta helottavan auringon alla. Vielä kun oli Heini seurana Barcelonasta, niin kyllä on kelvannut ällistellä aurinkoista Ranskaa!

Heinille vielä ISO kiitos sinne naapuriin Epsanjaan: oli aivan mahtavaa saada sut tänne! Ehdimme kokemaan reilun viikon mittaisen visiitin aikana yhtä jos toista. Kolusimme alennusmyyntejä, riekuimme Strassien yössä paikallisessa taiteiden yössä, teimme tutkimusmatkaa viinitielle, uitimme koiraa luonnonpuistossa ja uudistimme parvekkeemme näin muutamia aktiviteetteja mainitakseni.
Kävimme myös koluamassa sistustusliikkeitä ja mukaan tarttui aivan mahtava valaisin, josta komeilee nyt kuvakin ohessa. Se on megaiso versio vanhanmallisesta pöytävalaisimesta. Sopii meidän singerpöydän kanssa niin hienosti yhteen! Voila!



Ohessa myös kuva kesäisestä mansikkakakusta, jonka pyöräytimme juhannuksen kunniaksi. Ensin unohtui laittaa leivinjauhe, sitten kakku jäi vähän raa'aksi keskeltä, joten leikkasimme siihen reiän. Kaupasta tarttui mukaan kermaa, joka ei vatkautunutkaan, joten kostustimme kakun kermalitkulla. Kuorrutus tapahtui vanilijajugurtilla. Haluaako joku ohjeen? Oli muuten yllättävän hyvää =)

Vaikka jussia ei täällä vietettykään, oli hauska, että pääsimme kokemaan Fête de la Musiquen. Se on vuodesta 1982 lähtöisin oleva perinne järjestää musafestarit ympäri Ranskaa. Jokaisessa kadunkulmassa veivasi joku bändi ja porukkaa oli hurjasti liikkeellä. Meilläkin oli mukana huuliharppu, jota töräyttelimme aina sopivin väliajoin. Ehdottomasti paras ohjelmanumero oli erään kerrostalon parvekkeelle kerääntynyt kattilabändi, joka rummutti huimia lattarirytmejä ainakin viidentoista hengen voimin parvekkeeltaan ja soittiminaan heillä oli kattilat ja kapustat. Parvekkeen alle oli kerääntynyt suuri joukko jamittelijoita, jotka diggailivat kattilabändin kuumista rytmeistä. Juomapuolellakin teimme uuden aluevaltauksen: Kävimme ihanssa baarissa juomassa sampanjamenetelmällä tehtyä olutta. Se olikin tosi erikoista ja yllättävän hyvää!

Kun festareiden kohmelosta oli selvitty, uudistimme yhteistuumin parvekkeen, joka tähän saakka muistutti lähinnä ankeaa bunkkeria. Partsista löytyy "ennen kuva" aiemmista poustauksista. "Jälkeen kuvasta" voitte ihastella, miten upeaa jälkeä saa aikaan parilla kankaanpalalla, rautalangalla, kaislamatolla, lyhdyillä ja hurjalla määrällä ennakkoluulotonta luovuutta.
Kuvat on otettu "parvajaisista", joissa juhlistimme parvekkeen uutta lookkia Strasbourgin pimenevässä illassa.

Eilen kävimme alennusmyynneissä ja raahasin miehenkin ihastelemaan yhteen ihanaan, ranskalais-maalaisromanttiseseen sistustusliikkeeseen jonka Heinin kanssa löysimme aikaisemmin viikolla. Sieltä mukaan tarttui nyt hieno, valurautainen keittokirjanpidike, jollaista olen himoinnut jo iät ajat. Alennusmyyntien ehdoton kohokohta tapahtui kuitenkin kenkäkaupassa, jossa vieressäni sovitusparia jonottamassa oli vanha, herttainen mummeli, jolla oli yllään hauskan kirjava t-paita. T-paidassa luki mummun vatsan kohdalla kissankokoisin kirjaimin SHIT. Oli siinä naurussa pitelemistä, kun rynnistimme kaupasta ulos. Onhan tästä siis iloakin, kun ihmiset eivät puhu sanaakaan englantia!

Espanja johtaa 1-0. Taidan änkeä itseni tuohon miehen ja koiran väliin katsomaan matsin loppuun.

Hämmentävä luontoilta

Eilen iltalenkillämme tapahtui kummia. Pari korttelia ennen kotia syöksyi yhtäkkiä jostain pimeydestä kissa suoraan Viittamiehen jalkoihin! Se puski itseään Battiksen rintaan ja kiehnäsi sen jaloissa. Ällistelimme siinä haavit auki niin mies, minä kuin koirakin, että miten ihmeesä kissa käyttäytyy tuolla tavalla. Hetken kummasteltuaan, Batin häntä alkoi heilua ja se olisi halunnut leikkiä kissan kanssa. Se otti pari hyppyä ja silloin kissa sinkaisi pysäköidyn auton alle piiloon. Hetken päästä se kuitenkin tuli tomerasti takasin ja puski taas itseään Batmania vasten, aivan kuin olisi sen ylin, vanha ystävä.

Sama toistui monta kertaa. Hetken päästä tajusimme, että tähän näytelmään kuului vielä yksi sivuosan esittäjä lisää: varis. Se raakkui oksalla suoraa huutoa ja aina kun kissa juoksi parkissa olevien autojen alle, se teki huiman syöksyn kissaa kohti. Pari kertaa siinä tohinassa sen siipisulat melkein viisti meidän poskiakin. Tajusimme, että varis jahtaisi kissaa ja kissa haki turvaa Battiksesta! Varis ei uskaltanut tulla lähelle, kun kissa oli suojassa ison koiran jaloissa. Ovela kissa - kerrassaan! En tiedä oliko se pistellyt suihinsa variksen poikaset, vai mikä linnun oli niin raivoihinsa saanut, mutta se oli selvästi päättänyt kyniä katin. Mirri ei kuitenkaan hevillä antautunut, vaan viekkaasti koitti kulkea koiran jalkojen suojissa, kun lähdimme talsimaan kotia kohti. Niin sitä sitten käveltiin kotiin päin me, koira ja kissa sekä parin metrin päässä lentävä, villisti raakkuva varis. Kun pääsimme kotiovelle piti oikein livahtaa sisälle, etteivät kissa ja varis livahtaneet vielä perässä. Mysteeriksi jäi, miten varis-kissa-kaksikon matsi päättyi. Ainakaan aamulla ei ollut nähtävissä kotimme edustalla verisen sodan jälkiä.

Ihan hyvä saada vähän "luontokokemuksia" välillä, kun nyt asutaan niin kaupungissa, ettei ihan vieraannuta. Yksi päivä Päivi-serkun kanssa puhelimessa puhuessani tokaisin Päiville, että kuulen, kuinka siellä ne lehmät taustalla määkii. Päivi oli kommentistani sitä mieltä, että olis hyvä tulla välillä maalle muistelemaan mitä ne lehmät oikeasti sanoo. Mutta pianhan me onneksi tullaan jo mökille =) Sitten tullaan katsomaan lehmiä!

Kylppärissämme on vihdoin kalusteita! Saimme lopultakin hankituksi sinne hyllyn ja penkin ja koristimme muutoin ankeaa kylppäriä vielä parilla viherkasvilla. Nyt näyttää paljon paremmalta, eikä enää tarvitse kaivaa rasvapurkkeja lattialta koreista. Tänään jatkamme huonekalukauppojen tutkimista. Siitä on tullut ihan riippuvaiseksi!

Taas sopii myös ihmetellä paikallista elämänmenoa. Eilen soi ovikello. Siellä oli nuori tyttö.
- Kuinka monta henkilöä teitä tässä taloudessa asuu? tyttö kysyy.
- Kaksi, vastaan hämmentyneenä.
- Siinä tapauksessa teille kuuluu kaksi rullaa kierrätysmuovisäkkejä. Tässä ole hyvä. Siinä on vuoden tarpeiksi, tyttö sanoo ja kaivaa kärryistään kaksi rullaa muovipusseja.
- Kiitos, sanon kummissani.
- Jos pussit loppuvat kesken, tässä on kuponki, jolla niitä voi noutaa lisää, tyttö ojentaa kupongin. Saisinko vielä nimikirjoituksenne tähän listaan, että olette vastaanottaneet muovipussit?
Kirjoitan nimeni listaan, jossa on koko korttelimme ihmisten nimet ja asuntojen numerot. Suljen oven ja jään ihmettelemään, että onko tämä todellakin kaikista tehokkain tapa hoitaa kierrätys? Muovipusseihin kerätään muovi- ja pahvi-jätteet ja pussit jätetään suljettuina roskapönttöjen viereen tai kaduille. Pusseja jaetaan näköjään sitten kaikille kaupunkilaisille henkilökohtaisesti ja pidetään vielä kirjaa, kuinka monta pussia kukakin on saanut. Noh, onhan sillä ainakin työllistävä vaikutus. Ehkä kuitenkin sellaiset yhteiset kierrätysastiat olisivat simppelimmät?

Tänään piti vuokraemännän tulla kello kymmeneltä patterinkorjaajan kanssa katsomaan, missä kunnossa tämän huoneiston patterit ovat. Vieläkään en nähtävästi ole mitään oppinut, kun jo vähän ennen kymmentä olin valmiina päästämään heidät sisälle ja lähtemään koiran kanssa ulos jaloista pois. Lopulta he saapuivat puolikahdeltatoista ja pahoittelivat, että olivat hiukan myöhässä. Milloinkahan sitä jämpti suomalainen tähän tottuu?

Huomenna menen Heiniä vastaan! Ihan mahtavaa! Se posottaa koko yön bussilla Barcelonasta, joten saa nähdä kuinka väsynyt tyttö tänne aamulla tulee.

Kovasti paljon aurinkoa ja ihanaa juhannusta sinne koto-Suomeen! Helteinen Ranska kuittaa taas.

Erävoittoja ja piste vesipullorallille

Olo on kun euroopanomistajalla. Kävin äsken ostamassa lisää puheaikaa puhelimeen ja viemässä antin housut kuivapesuun ja kaikki hoitui muitta mutkitta ranskaksi! Noh, ehkä ei mennyt ihan by the book, mutta asiat tuli ainakin hoidetuksi. Jipii! Jännä sinänsä, kun ei olla ollenkaan opiskeltu ranskaa. Mutta ehkä se tässä pikkuhiljaa tarttuu sitten väkisinkin ainakin jollain tasolla. Antillakin on tänään ensimmäinen ranskantunti töissä. Tästä lähtien se opiskelee kerran viikossa tunnin, joten varmasti silläkin kielitaito kehittyy! Kohta se jo varmasti pamlaa ihan täysillä!

Nyt kun olemme olleet Saksassa kaupolla, olen yllätykseksni huomannut, että pystyn asioimaan myös jonkunlaisella kapulasaksalla. Ihan mahtavaa, että hävettävän epämääräisiä lauseita onnistuu solkkaamaan myös sillä kielellä. Täytyy toki tunnustaa, että varaa kehittyä on aika tavalla, mutta kuiteskin ilo huomata, että muistaa ees pari sanaa jostain lukioajoilta! Sinänsä mukava asua tällaisella rajaseudulla, niin pääsee tutustumaan vähän kummankin maan kieleen ja kulttuuriin.

Saksanpuolella aina jaksaa ihmetyttää saksalaisten naisten mieltymys siilitukkaan. Myös asiakaspalvelun taso ihmetyttää: saksan puolella tullaan heti kysymään, kuinka voisi auttaa. Täällä Ranskan puolella sellaisesta ei uskalla edes haaveilla. Aika jännä, sillä mulla oli aikaisemmin käsitys, että saksalaiset on toudella tylyjä asiakaspalvelijoita. Mutta eivätpä olekaan, ainakaan tuossa Kehlissä!

Ostettiin muuten vedenpehmennin, sellainen kannu, joka suodattaa kaiken karmean makuisen moskan tosta juomavedestä pois. Nyt loppui sitten vesipulloralli, mikä on kyllä helpotus. Yllättävän hyvänmakuista tulee hanavedestä, kun se valuu suodattimen läpi!

Investoitiin myös pari pilkkahintaista peiliä (aivan ihastuttavaa, kultareunuksista) ja vähän muutakin sälää kotiin ja mökille. Pitää mennä heittämään vielä uusi keikka huonekalukauppohin, kun nyt kerran autolla tullaan suomeen ens kuussa. Voi sitten pakata kaikkea tarpeellista ja tarpeetonta roinaa auton täyteen!

Kovasti kaikkea kivaa on tapahtunut viime aikoina siellä koto-Suomessa. Suskille, pikku-Kiiralle ja Jannelle ihan hurjasti onnea! Ei malteta odottaa, että nähdään teidän pikkuprinsessa pian =)

Tänään mennään eläinlääkäriin poistattamaan viittamiehen tassusta tikit. Olen tänään paketoinut sen jalan jo kolme kertaa, kun se kiskoo koko ajan sen siteen pois tassustaan. Toivottavasti nyt ei tän illan jälkeen tarvitsisi enää sitä rumbaa vetää. Se on kyllä aika täystuho. Vaikka se nyt ei sinänsä mitään ole hajottanutkaan muutamia kenkiä lukuunottamatta, se hajottaa omat lelunsa alta aikayksikön. Perinteiset vinkulelut säilyy sen käsittelyssä hengissä maksimissaan minuutin. Viikonloppuna se sai viimein tehdyksi sitkeistäkin sitkeimpään lehmävinkuleluun reiän ja nyt lehmä sitten enää vingu. Pitkään se lehmä sinnittelikin ehjänä. Ransu sen toi Batille, kun se oli ihan vauva. Iloa lehmästä irtoaa onneksi vieläkin, vaikka se ei enää ääntelekään. Ammu on edelleenkin yhtenä kappaleena reiästä huolimatta ja Battiksen hellässä käsittelyssä tälläkin hetkellä.

Ensiaskeleita ranskalaiseen viinikulttuuriin

Sunnuntaina vietimme päivän viinipatikassa noin tunnin ajomatkan päässä kotoa. Ilmaksi oli luvattu vilakkaa ja sadekuuroja, joten olimme sonnustautuneet hiostavin valleuskengin, villatakein ja sadetakein. Kuinka ollakkaan, pilvet katosivat ja aurinko porotti koko päivän niin, että nenä punoittaa vieläkin (ehkä viinilläkin tosin oma vaikutuksensa siihen;).

Patikassa oli mukana kymmenkunta suomalaista ja oli taas tosi mahtavaa tutustua uusiin, melko samassa elämäntilanteessa oleviin ihmisiin! Suomalaisiksi meidät varmasti tunnisti jo pitkältä, sillä muutamalla osallistujalla oli kävelysauvat mukana. Paikalla oli myös paljon turisteja. Tapahtuma oli paljon isompi, kuin odotimme. Homman ideana oli, että alkupisteestä saivat kaikki kaulaansa pussukan, jossa oli viinilasi, kartta ja viinikuponki. Sitten lähdettiin kiertämään seitsemää rastia, jotka oli sijoiteltu noin viiden kilometrin matkalle. Matka kulki halki viiniköynnösten, kukkuloiden ja peltojen ja sieltä idyllisten kylien halki metsän siimekseen. Pisteillä sai maistaa aina erilaisia viinejä ja sieltä sai myös ostaa palanpainikkeeksi juustoa, ranskalaisia leivonnaisia tai suolaista purtavaa. Vaikka aikaisemmin olemme olleet lähinnä italialaisten viinien ystäviä, alkavat nämä ranskalaisetkin jo löytää paikkansa sydämessä.

Pohdimme, että tällainen viinipatikka olisi suomessa vähän toisenluontoinen. Vähintään puolen kilometrin välein olisi selviämisasemia ja paikka olisi pullollaan järjestysmiehiä. Reitti taitaisi typistyä korkeintaan kilometrin mittaiseksi. Repa ja Pertsa ottais matsia viiniköynnösten alla puukot viuhuen ja Matti ja Mervi laulais karaokepisteessä Aikuista naista. Täällä päin kaikki meni kuitenkin tosi sivistyneesti, jopa meidän suomalaisten osalta!

Hupsista.. mites nää kuvat nyt näin pomppii? Anyone, saako näitä millään ilveellä tässä julkasujärjestelmässä määritettyä niin, ettei ne menis ihan päällekkäin ja sotkis tekstiä? Joka tapauksessa, ohessa kuitenkin muutama räpsäys retkeltä. Kamerakin on toipunut taannoisesta kylvystään ja toimii onneksi ihan normisti. Wuhuu!

Lauantaina kävimme tutustmassa Kehlin tarjontaan eli heti tuossa Saksan puolella olevaan kylään. Totesimme oikeiksi väitteet siitä, että halvempaahan siellä on, joten jatkossa suikkaamme varmaan tekemään enemmän ostoksia sieltä. Löysimme myös ihanan krääsäkaupan, josta löytyy kaikkea mageeta sisustuskamaa pilkkahinnalla. Vielä ei mukaan tarttunut mitään, kun päätimme harkita, mitä OIKEASTI tarvitemme. Muutaman päivän harkinnan jälkeen olen jo vakuuttunut, että tarvitsemme oikeasti sieltä kaupasta tosi paljon ;)

Antti lähti tiimikokoukseen Italian rivieralle (kuulostaa jättitylsältä) ja minä täällä koiran kanssa nautiskelen aivan mahtavasta ilmasta ja koitan tehdä vähän töitä siinä lomassa. Tavoitteena on myös saada hankituksi meille ranskalaiset sosiaaliturvatunnukset eli pääsen paikalliseen virastoon asioimaan. Jo valmiiksi kiristää vähän pinnaa ajatus, että siellä ei taas taatusti mikään toimi ja asiakaspalvelu on kökköä, mutta koitan pitää asenteen positiivisempana! Jos vaikka käy vähän terassilla istumassa ennen visiittiä virastoon, niin kaikki voi mennä lupsakammin!

Veroneuvoja ja alennusmyyntikuumotusta

Huomasin juuri, että meidän parveketomaatteihin on ilmestynyt keltaisia kukkia! Mahtavuutta! Tietääkö kukaan, kuinka kauan tässä vielä menee, että saadaan omia tomaatteja? Mussa taitaa elää sisällä pieni jyväjemmari, koska innostuin noista keltaisista kukista niin kovin =)

Eilen Antti ei päässytkään työpaikalle asti aamulla, kun tiet oli niin tukossa, että liikenne ei liikkunut juuri suuntaan eikä toiseen. Antti palasi sitten aikansa ruuhkassa käkittyään kotikonttorille ja päivä meni lupsakasti kahdestaan kotona. Päivän agendalla oli myös pankissa käynti. Oli visalasku maksamatta ja sehän täytyy mennä luonnollisesti pankkiin asti pulittamaan. Ei kun ratikalla keskustaan ja pankkiin jonottamaan ja asioimaan. Yhden laskun maksamiseen ei mennyt kun reilu tunti. Nyt on sitten samalla reissulla meillekin sitten tilattu carte bleue elikkäs paikallinen pankkikortti. Siitä ilosta maksamme pankille 9 euroa kuukaudessa. Ollaanko ainoita, vai tuntuuko tuo hinta vähän kohtuuttomalta muistakin?


Eilen kävimme myös taas näyttämässä nenäämme ja koiran tassua eläinlääkärissä. Huomasimme sidettä vaihtaessa, että tikit eivät olleet enää laisinkaan oikeassa kohdassa ja kiikutimme pojan vastaanotolle. Siellä sen käpälään iskettiin yksi tikki lisää. On aika mahdotonta koittaa saada side pysymään asianmukaisesti sen haavan päällä, kun poika on niin viriili, että ei meinaa pysyä paikallaan ollenkaan. En tiedä mihin patteriin me toi elukka köytetään, että sen haava saisi parantua rauhassa. Noh, tikkejä päästään poistamaan kymmenen päivän päästä ja samalla pitäisi sitten muistaa ottaa myös ekinokokkoosi-lääkitys Suomeen tuloa varten. Sellainen kuuri pitää antaa joka kerta ennen Suomen reissuja ja siitä pitää olla myös lääkärintodistus. Nappasin pojasta vielä muutaman foton viikonlopun kunniaksi. Aika jötkälehän se on ja tykkää kovasti olla kuvissa =) Se yrittää aina näyttää tosi älykkäältä kurtistamalla sen otsaa mietteliäästi.

Nyt kun pojan tassu on paketissa, sitä huomaa joka paikassa lasinsiruja. Ihan haukansilmänä pitää mennä lenkeillä, ettei käy toista kertaa samanlaista äksidenttiä. Täällä ei ole pulloilla panttijärjestelmää, joten noita pulloja näytetään mäiskivän rikki vähän joka nurkan takana. Tosin joutuu sitä varomaan omia jalkojaankin. Täällä ei noita koiran jätöksiä kerätä ihan yhtä tunnollisesti, kuin koto-Suomessa. Itse en kyllä osaa olla korjaamatta, vaan aina tunnollisesti kuljen pussi mukana. Tänä aamuna ei tosin mistään löytynyt sopivaa pussia ja jouduin ottamaan mukaan paistopussin. Tällä kertaa pussin sisälle ei päätynytkään kanankoipia vaan ihan jotain muuta.

Tässä eräs ilta olimme myös kyläilmässä ulkoministeriön edustajan luona. Joimme paikallista skumppaa ja kaffet ja meidät toivotettiin virallisesti tervetulleiksi Ranskaan. Rikastuimme taas muutamilla neuvoillakin: Älä osta mitään Ranskasta, osta kaikki Saksasta. Rajan toisella puolella kaikki on 30% halvempaa. Myös ruoka. Saksassa kaupatkin ovat usein kymmeneen asti auki, mikä sopii työssäkäyville ihmisille vähän paremmin, kuin tämä paikallinen malli, että lappu lyödään luukulle viimeistään seitsemältä. Sain myös kuumottavan vinkin alennusmyynneistä. Juhannuksen jälkeen alkavat alet kattavat täällä KOKO kaupan eli KAIKKI on miinus viiskyt! Heini osuukin parahiksi alen aikoihin kylään, joten päästään yhdessä vingauttelemaan visaa!

Eilen meillä oli palaveri veroasiantuntijan kanssa. Antin firma tarjoaa meille vuoden ajan sen tiimoilta konsultointia, kun täällä kaikki asiat tehdään vähän eri lailla. Jokainen joutuu itse pidättämään omat veronsa palkasta ja ne maksetaan kerran vuodessa. Palaverissa selviteltiin myös mun verotusta. Asiantuntijoiden mukaan kuulun minäkin nyt sitten Ranskan verotukseen, vaikka palkanmaksajani ovat suomalaisia. Perusteena tälle on, että kun täällä kerran asun ja aviomiehelläni on ranskalainen työsoppari. Nyt pitäisi saada sitten Ranskan verottajalta hankituksi jonkun näköinen free lance -kortti ja sitten Suomen verottajalta nollakortti. Mä en tiedä olenko mä tässä asiassa jotenkin turhan skeptinen, mutta mulla on paha aavistus, että noi jutut eivät tule olemaan kovin kivuttomia hoitaa. Raportoin sitten myöhemin, olinko väärässä. Toivotaan niin!

Viikonloppuna on luvassa paikallisen Suomi-seuran retki viinitilalle. Ihan hauskaa! Toivottavasti ilma suosisi vähän paremmin, kun viime päivinä on ollut melkoisen pilvistä.
Bon week-end!

Niittejä ilman puudutusta

Perjantaina tulikin sitten lähtö eläinlääkäriin. Tassussa oleva haava näyttikin pari tuntia haverista pahemmalta, kuin ensi alkuun luultiin. Ei auttanut muu, kuin metsästää jostain eläinlääkäri, joka saisi pari tikkiä pojan tassuun.

Kuin ihmeen kaupalla löysimme vähän englantia puhuvan lääkärin ja pääsimme vastaanotolle. Lääkäri tosin vaikutti vähän kokemattomalta ja kauhistutti Battiksen yrittämällä lyödä haavaan niittiä ilman minkäännäköistä puudutusta. Batman päästi sellaisen kiljunnan, että vastaanoton ikkunalasit helisivät minuutin. Lääkäri ymmärsi sitten puuduttaa tassun, ennen kuin operaatiota jatkettiin. Puudutuksen kanssa homma sujuikin sitten hienommin. Nyt on pojan tassu paketissa, haava niitattu kiinni ja antibioottikuuri päällä.

Vaikka viikonloppu alkoi vähän tylsissä merkeissä eläinlääkärissä, jatkui se tosi kivasti. Kävimme ajelemassa kuuluisaa viinitietä, joka on kuin elävä postikortti kerrassaan idyllisine maisemineen. Ohessa muutama kuva reissulta. La Route du Vin d'Alsace (www.alsace-route-des-vins. com) on 170 kilometriä pitkä, 67 viinikylän ja -kaupungin helminauha pohjoisen Marlenheimista etelän Thanniin. Päätimme jo, että sinä aikana kun asustamme täällä, aiomme perehtyä antaumuksella tuon ihastuttavan viinitien anteihin. Vieraat, jotka meitä tulevat tänne moikkaamaan, voivat siis jo valmistautua massiiviseen viinikierrokseen ;)


Käppäilimme myös kotikulmilla taas uusia reittejä pitkin ja löysimme jälleen ihastuttavia asuinalueita. Juuri kun olimme hyvin kaukana kotoa, alkoikin hurja ukonilma ja taivas repesi armottomaan kaatosateeseen. Hetken pitelimme sadetta katoksen alla, mutta kun taivas näytti jokaiseen suuntaan yhtä mustalta, päätimme juosta kotiin. Se olikin hilpeä matka: mies ja märkä koira ravasivat likomärkinä edellä ja minä (valkoisessa kesämekossa;), uusi aarteeni digijärjestelmäkamera kaulassa keikkuen perässä. Vettä tuli niin kaatamalla, että yksikään paikka ei säilynyt kuivana. Loppukilometrit saimme nauttia vielä mukavasti iholle napsahtavista rakeista, joita taivas tarjoili anteliaasti. Vaikka kuinka yritin varjella kameraa, se kastui ja kotona totesimme, että kameran sisälmyksiin oli päässyt vettä. Kameran näytöllä kuvat näyttävät vieläkin väreiltään vähän oudoilta, mutta muistikortilla ne ovat kuitenkin ihan ookoo. Pitää nyt toivoa, että fotoaparaatti alkaisi toimia entiseen malliin, eikä sanoisi sopimustaan irti.

Ja arvatkaapa vaan loppuiko sade, kun pääsimme kotiin? Niinpä niin ;) Märän lenkin jälkeen olikin sitten ihana pukea kuivat vaatteet päälle ja katsoa leffoja sohvalla köllien, koira jaloissa pötkötellen.