Tervehdys matkalaukkujen keskeltä

Parin päivän päästä tämä konkkaronkka hyppää lentokoneeseen ja hurauttaa Finlandiaan. Luvassa on hyvin tiivistahtinen ja melko pikainen pyrähdys kotikonnuille. Tarkoituksena on juhlistaa pikkumiehen vuotispäivää, kavereiden häitä ja tietysti siinä samalla nähdä perhettä ja ystäviä. On kuin odottaisi joulupukkia.

Raikkarin kilorajoitukset kummittelevat tällä hetkellä mielessä. Yksi 15 kilon ruumaan menevä laukku sekä kaksi käsimatkatavaraa (10 kg / kpl) ja siinä kaikki koko meidän perheelle. Mukaan on mahduttava myös pari pulloa häälahjaksi ostettua vuosikertaviiniä. Häiden juhlavaatteet, kengät, käsilaukut, baarivaatteet? Aaargh! Tiukkaa priorisointia siis luvassa pakkauksen kanssa!

Battiksellä oli kaulassaan patti, tai itse asiassa se on siinä vieläkin. Se sai lääkäriltä kortisoni- ja antibioottikuurin, johon patti hiukan reagoikin. Hiukan se säikäytti, sillä juuri tuossa iässä ridgebackeille voi puhjeta lymfooma. Todennäköisesti kyse ei nyt kuitenkaan ole siitä, vaan jonkunlaisesta ärsytyksestä, kun toinen koira on roikkunut sen poskessa.

Lähipuistoon on perustettu koirapuisto! Se on aivan mahtavaa! Täällä koko Keski-Euroopassa emme ole vielä ikinä törmänneet yhteenkään koirapuistoon, ja koko se käsite on ollut täysin vieras. Ja nyt meidän lähipuistoon sellainen ilmestyi! Pari viikkoa me kävimme siellä yksin, mutta eilen siellä oli myös toinen koira - pieni 3-kuinen pentu, jonka kanssa Bat telmi innoissaan. Tämä pieni puisto helpottaa meidän elämää ihan superpaljon. Mahtava juttu!

Pikkumiehelle kuuluu hyvää ja vauhti sen kun kiihtyy. Löysimme äidille ja lapsille tarkoitetun leikkipaikan, jossa olemme nyt käyneet leikkimässä. Siellä pikkumies on hurmannut iloisuudellaan, mutta myös yllättänyt energiallaan. Tuntuu, että niille muille lapsille on varmaan annettu jotain valiumia maidon seassa.

Paikka on myös hyvää ranskan treenausta minulle. Yritin ekalla kerralla kysellä, puhuuko mahdollisesti kukaan englantia. Vaikka selviän ranskalla, yritän nolostuttavan usein mennä sieltä missä aita on matalin ja vaihtaa englanniksi. Kauhean kuhinan jälkeen yksi nainen löytyi, joka muiden sanojen mukaan puhuu englantia. Pian hänet jo tuotiinkin eteeni, ja hän innostusta silmissään lausui: Do you speak English? Se olikin ainoa lause, jonka hän osasi englanniksi. Mahtava juttu kyllä, koska sitten minä jouduin puhumaan pelkkää ranskaa, ja sekös tekee hyvää! Myös isännän ranska on muuten viime aikoina kehittynyt hienosti. Melkein meinasin lentää selälleni, kun kuulin yksi päivä sen palattavan rappukäytävässä naapurin kanssa.

Täällä kevät jo käväisi taas 15 asteen lämmöllään, mutta nyt jostain puhaltaa taas niin hyinen tuuli, että tuntuu että jäätyy ihan pystyyn. No, ehkä Suomesta palatessa kevät on lopulta saapunut Keski-Eurooppaan. Sitä ennen vedetään kunnon annostukset talvea Suomessa! Nyt virittäydymme vain Suomessa odottavaan minuuttiaikatauluun.