Pikakelaten nopeasti:
Mun vanhemmat olivat kylässä ja oli tosi kivaa. Lähinnä päivät kuluivat puuhastellen pikku-ukon kanssa, jonka hittinä on nykyisin hyppykiikussa hyppiminen. Minä sain ihanan tauon tiskaamisesta, kun äiti hoiteli ne hommat. Kiitos äippä! Kohokohta vierailussa oli, kun jätimme pikkumiehen isovanhempien huolelliseen hoivaan ja suunnistimme kahdestaan vuorille iki-ihanaan kylpylään. Voi miten hyvää se teki: uimme ja saunoimme, söimme ja nukuimme ja nautimme hetkisen siitä, että olimme vain kahdestaan. Pitänee ottaa uusiksi taas, kun saadaan tänne paikalle innokkaita isovanhempia, tätejä tai setä hoitelemaan!
Perhettä ja ystäviä Suomesta on aina niin ihana nähdä. Yhteistä aikaa arvostaa tosi paljon, kun se ei ole itsestään selvää joka päivä!
Samana aamuna, kun porukat lähtivät takaisin Suomeen, me starttasimme kohti Italiaa kahdeksi viikoksi. Ja rakastuimme päätä pahkaa! Ne maisemat, se ruoka, ne viinit, ystävälliset ja kauniit ihmiset! Roomaan rakastuimme jo muutama vuosi sitten, mutta nyt Piemonte Valpolicella ja Toscana veivät sydämen! Etenkin Piemonten jylhän upeat maisemat sekä ihana bed and breakfast -paikka painuivat mieleen. Paikka jossa yövyimme on tällainen http://www.cascinaamalia.it/
Saimme siellä lämpimän vastaanoton ja mukaamme lähti tilan viinejä sekä heidän oma kasvattamaa ja kuivaamaa laventelia. Nyt se tuoksuu ympäri kotia ihanasti ja tuo mieleen sen hetken, kun kuutamon valossa kävelimme viiniviljemien välissä hiekkatiellä trattoriasta takaisin hotelliin ja pikkumies tuhisi vaunuissaan.
Toscanassa asustimme viikon Anskun, Kallen ja Krissen kanssa tosi kivassa villassa. http://www.gaia-travels.com/
Olipas ihana viettää oikein kokonainen viikko suomikavereiden kanssa ja puhua vaan suomea! Nautiskelimme yksityiskäytössämme olevasta uima-altaasta, josta aukesi aivan mahtavat näköalat toscanalaisille kukkuloille. Joka ilta ihailmme mykistävän auringonlaskun uima-altaalla. Ilmat suosivat ja väriäkin saatiin pintaan!
Italialaiset olivat ihan hulluina pikkumieheen. Meillä oli ajoittain suuria vaikeuksia päästä eteenpäin esimerkiksi kaupungilla tai kaupoissa, kun koko ajan vaunujen ympärillä oli ihailijoita. Pikkumiehestä paljastui varsinainen pelimies, kun se väläytteli kahden hampaan hymyjään häpeilemättä kaikille naisille iästä riippumatta. Eräs ihailija vinkkasi meitä ottamaan euron jokaiselta ihailijalta ja kuvanottajalta.
Valpolicellan hotellissa omistajan täti ei meinannut antaa vauvaa enää takaisin, kun oli niin innoissaan siitä. Tämä lastenhoitajana työskentelevä täti oli sitä mieltä, että meidän pikku-ukko on kaunein hänen ikinä näkemänsä poikavauva. Minä jo vähän huolestuin, kun tuo nainen lähti pikku-ukko sylissään näyttämään sitä naapuritaloon asti. Onhan meidän poika toki meidän mielestä myös syötävän suloinen, mutta tuollainen vastaanotto oli kyllä aika ihmeellinen. Tulimme tulokseen, että italialaiset taitavat tykätä pulleista ja vaaleista suomalaisista perusvauvoista. Ja onhan sitä kuultu muiltakin vaaleiden vauvojen vanhemmilta, että Italiassa ihailijoita riittää.
Mun piti laittaa tähän kuva viinilaatikkoröykkiöstä, joka sijaitsee meidän makuuhuoneessa, mutta kuvanlisäysnappula ei toimi. Joka tapauksessa, valtava määrä viinilaatikoita on haalittu kasaan noin kuukauden sisällä. Ensin isäntä osti täältä supermarketin alennusmyynnistä laatikkokaupalla ranskalaisia viinejä. Sitten raahasimme sitä mukanamme Moselin laaksosta (ehkä liikaa, kun rengaskin puhkesi kotimatkalla?). Italian reissulta ajoimme kotiin mersun perä maata viistäen. Nyt sitten odotellaan visalaskua kauhulla ja maksellaan yllättäen postista tipahatanutta yli tonnin asumisveroa. Pitäsiköhän mun olla huolestunut tuosta isännän viini-intoilusta? Jo vuosia tila on ollut vakava, mutta nyt se on mm. luonut itselleen online-viinikellarin! OMG!
Reissujen jälkeen on ihana olla nyt hetki kotona paikallaan. Vaikka toisaalta tiskaaminen (meillä ei edelleenkään ole tiskikonetta) ja rattaiden kantaminen kolme kertaa päivässä ylös alas kera kymmenkiloisen, sätkivän vauvan ja varsankokoisen koiran syö naista. Batman kun on vielä unohtanut kaikki käytöstavat koirahoitolassa. Olemme palanneet taas gestapolaiseen kuriin ja toivotaan, että viittamies muistaisi taas käytöstavat pian uudelleen.
Loppuun vielä ilmotusluontoinen asia: buukkasin itselleni ja perheen pienimmälle lennot Suomeen marras-joulukuun vaihteeseen! Täytyyhän pikku-ukonkin päästä jo saunomaan. Toivottavasti ehditään silloin tapaamaan taas mahdollisimman monia ystäviä.
Illalla menen katsomaan yhden kaverin kanssa Mental Finandia teatteriin. Mukavaa viikonloppua kaikille!
