Vielä kuukausi sitten kummastelin, kun kaverit kyselivät kilvan, että pitäähän isäntä isyyslomaa ja tuleehan tänne joku mua auttamaan. Ajattelin, että ihan hömpötystä, pieni vauvahan nukkuu koko ajan ja ehdin ihan hyvin tehdä kaiken. Nyt reilun kolmen viikon äidin pestissä ollleena voin unohtaa asian kummastelun. Oli aivan todella ihanaa, kun koko perheella vietimme isyyslomaa. Ilmatkin suosivat ja hellerajat paukkuivat rikki. Kesä humahti puihin ja kukkasiin hetkessä: puistokävelyillä saa ihastella kukkivia puita, pensaita ja istutuksia kaikissa sateenkaaren väreissä!
Nato-kokous pisti koko kaupungin sekaisin. Liikenne oli aivan jumissa ja kaupunki täynnä mielenosoittoittajia ja mellakoijia sekä niiden vastapainoksi poliiseja ja sotilaita mellakkavarustuksessaan. Onneksi me saimme seurata hulabaloota rauhassa kotoa käsin. Isäntä kävi kaupassa tankkaamassa kaapit täyteen ruokaa ja sitten vaan ikkunasta katselimme, kun Obama saattueineen hurautteli ohi.
Korvaamaton apu oli myös mun vanhemmat, jotka riensivät ensimmäistä lastenlastaan katsomaan. Poika sulattikin mummon ja vaarin sydämet ihan kokonaan ja takaisin Suomeen lähti kaksi ihan hurahtanutta ihmistä. Täällä ollessaan taas tekivät kotitöitäkin meidän apuna ja tuli kyllä apu tarpeeseen. Minun aikani nimittäin on mennyt noissa imetyshommissa ja nukuttamisessa ihan täysin. Eikä sitä ihan suotta ole imetetty, sillä eilen oli lastenlääkärin tarkastus. Poika on kasvanut kolmessa viikossa seitsemän senttiä ja ottanut parissa viikossa kilon lisää elopainoa! Lääkäri kyllä epäili vahvasti, että siinä pituusmittauksessa on tehty sairaalassa mittavirhe, että ei kukaan voi kasvaa seitsemää senttiä kolmessa viikossa. Nyt kuitenkin eilen vahvistetut mitat olivat 54 cm ja 4,1 kg.
Laitan nyt tähän yhden kuvan pikkumiehestä, vaikken taida jatkossa kauheasti vauvakuvia tänne laittaa. Lähetän mielelläni pyydettäessä kuvia, mutta jotenkin en halua täällä internetin ihmeellisessä maailmassa laittaa lapsemme tai oikeastaan meidän omiakaan kuvia kamalasti jakoon, nämä sivut kun ovat sellaiset, että tänne pääsee kaikki. Joka tapauksessa täytyyhän nyt tämä yksi kuva ainakin uudesta tulokkaasta laittaa. Poika on mitä ihanin ja suloisin ja on hurmannut meidät ihan kokonaan! Viime yönäkin nukkui putkeen viisi tuntia ja heräsi syömään vaan kerran. Joka päivä pikkuisesta oppii uutta; mitä esim. mikäkin itku tarkoittaa. Poika aivastaa kaksi kertaa peräkkäin aivan kuten isänsä, tuhisee kuin äitinsä, sen silmät lurppaavat väsyneenä aivan kuten isällään ja sillä on äitinsä nenä. Se rakastaa jalkapohjahierontaa, tissin imemistä ja tykkää kölliä eniten kyljellään. Ajoittain se näyttää 70-lukulaiselta ministeriltä, kun se naama kurtussa mietiskelee. Vaatteiden vaihto ja ilmakuplat masussa saavat raivon partaalle ja silloin poika kroolaa vimmatusti käsillään ja huutaa vihaisena NNNÄÄÄÄÄÄ!!!!
Me buukattiin matka Suomeenkin jo ja lähdetään sitten kuukauden päästä kotikulmille viettämään ristiäisiä ja pientä lomaa. Ihanaa! Pojan nimi on tosin jo käytössä, se kun on täällä tapana kertoa heti. Vainoharhaisena ihmisenä en nyt sitäkään taida tässä blogissa mainita, mutta senkin kerron kyllä mielelläni kiinnostuneille kysyttäessä! Mä kun olen yrittänyt blogikirjoituksissa välttää omani ja miehenkin nimien mainitsemista, niin esiintyköön nyt tässä blogissa omalla nimellään vain Batman.
Anoppi pyyhältää huomenna tänne viikoksi ja innoissaan täällä jo odotetaankin anoppia saapuvaksi! Ja josko minäkin pääsisin livahtamaan hetkeksi vaatekaupoille ja asioille. Äitiysvaatteet on onneksi jo liian isoja, mutta omat farkut ei vielä jalkaan mene. Kärsimättömänä ihmisenä en malta odottaa, että pääsen takaisin omiin mittoihin.
Vauvantuoksua ja kevätpörräisiä kaikille onnellisilta Franskisilta! Ja kiitos tosiaan vielä kovasti kaikille meitä muistaneille! Ainiin ja Lauralle, joka kommentoi viime kirjoitusta: Me ollaan sitten tulossa teidän häihin, jos ei toi mun puolisko ole muistanu ilmottaa :) Mitä ihaninta hääjärkkääilyaikaa teille ja C U soon!
