Putsplank ja vastaus haasteeseen

Koti kimmeltää siistinä ja sisustustakin on uusittu. Äiti ja isä kävivät täällä "lomailemassa" ja siinä samalla tekivät suursiivouksen. Nyt on paikat jynssätty lattialistoja ja ikkunanpuitteita myöten ja maljakossa komeilevat tuoreet kukat. Onneksi vierailuun mahtui myös shoppailua ja rennonletkeää yhdessäoloa. Kävimme taas kerran katsastamassa Stuttgartin outletit ja nyt mukaan tarttui myös tarvikkeita vauvalle. Tulokasta odottamassa ovat jo vaunut ja turvakaukalo. Kävimme pyörimässä myös uudella ostarilla täällä Ranskan puolella ja sieltähän löytyi myös mukavaa kotiinviemistä.

Oli tosi ihanaa saada äiti ja isä tänne! Kiitos vielä sinne kaikesta ja tervetuloa pian uudestaan!

Saimme Bebetalo-blogista haasteen kirjoittaa kuusi random-asiaa itsestämme. Kiitoksia ja terveisiä vaan bebe-talon hengettärelle :) Koska kirjoitan tässä koko meidän perheen nimissä, niin koitetaan vastata haasteeseenkin kaikkien osapuolten puolesta. Otan tähän nyt tällaisen ulkosuomalais-näkökulman. Maaliskuun lopussa tulee muuten kuluneeksi vuosi siitä, kun rantauduimme vanhalla mitsullamme Ranskan-maalle!
Kuusi satunnaista asiaa Franskiksista

1. Suurin haaste Ranksaan sopeutumisessa on ollut kieli, joka vieläkin aika ajoin tuottaa suunnattomia vaikeuksia ja etenkin koomisia tilanteita. Olemme joutuneet tottumaan siihen, että lähes päivittäin saa tuntea olonsa melkoiseksi aasiksi, kun ei osaa ilmaista itseään tarpeeksi hyvin ja puhe on lapsen tasolla. Positiivista kuitenkin on, että nyt pystymme kuitenkin jollain tasolla kommunikoimaan myös ranskaksi, joka helpottaa elämää jo suuresti. Ehkä se fluentti osaaminenkin sieltä vielä joskus lähtee. Bien sûr!

2. Mukavinta Ranskassa asumisessa on ollut se, että meillä on ollut paljon enemmän aikaa toisillemme. Kellon viisarit tuntuvat liikkuvan täällä paljon hitaammin, mikä on ollut ihanaa. Lisäksi on todella rikastuttavaa asua ja elää vieraassa kulttuurissa ja tutustua uusiin ihmisiin. Olemme ranskalaisen kulttuurin lisäksi päässeet läheltä tutustumaan myös saksalaiseen kulttuuriin sekä tietenkin ulkomaalaisten ystäviemme kautta monien muidenkin maiden tapoihin.

3. Olemme ranskalaistuneet muun muassa niin, että jääkaapistamme löytyy aina fromage blancia (eräänlaista maustamatonta jugurttia). Kaapista löytyy (iiian usein) myös nutellaa ja patonkia. Isännän ajotavat ovat myös ranskalaistuneet melko lailla. Torvikäsi on herkässä ja kiihdytykset kimakoita. Lisäksi viinit ja juustot ovat varsin kiinteä osa elämäämme, joskin sitä ne olivat jo ennen tänne muuttoamme.

4. Olemme sitkeästi suomalaisia muun muassa siinä, että emme ikinä meinaa muistaa lisätä tervehdyksen perään madame/monsieur. Edelleenkin poskisuudelmat tuntuvat kummallisilta ja liian usein myös s'il vous plaît unohtuu esimerkiksi ravintolatilauksesta (etenkin isännältä). Emme myöskään osaa hoitaa asioitamme tarpeeksi agressiivisesti nyrkkiä puiden ja huutaen. Siksi varmaankin lähes vuosi sitten tapahtuneen peräänajon vakuutusasiat eivät ole vieläkään hoituneet. Pitäisikin tästä lähteä taas vakuutusyhtiöön riehumaan.

5. Batman on oppinut myös komentoja ranskaksi. Se ymmärtää tänne-komennon, paikka-komennon, istu-komennon ja vierellä-komennon sekä suomeksi että ranskaksi. Lisäksi Batman on kunnostautunut valtavasti viime aikoina myös eroahdituksensa kanssa. Se ei ole ulvonut enää aikoihin yksin ollessaan! Se on tainnut vihdoin oppia luottamaan, että kyllä mamma ja pappa sieltä takaisin tulee. Halleluja - jo oli aikakin!

6. Joskus heikkona hetkenä vähän mietityttää, että kun tulemme joskus takaisin Suomeen, muistaakohan meitä enää siellä kukaan ja onkohan meillä enää ystäviä siellä? Toisaalta on ollut tosi lämmittävä huomata, miten ystävämme ovat jaksaneet pitää yhteyttä meihin ja miten niin monet ovat tulleet meitä tänne jopa moikkaamaan. Ei voi muuta todeta, kun että meillä on aivan mahtavia ystäviä! Maailman parhaita kerrassaan! Myös työpaikkojen löytäminen sitten takaisin Suomeen muuttaessa voi tietenkin olla haasteellista. Kuitenkin olo on kaikessa kummallisenkin luottavainen. Lainatakseni isäni ikiaikaista viisautta: asioilla on aina taipumus järjestyä.

Ohessa vielä muutama kuva meidän kodin uudesta lookista. Olkkari ja työhuone yhdistyivät ja keskimmäiseen huoneeseen tuli ruokasali. Sisustus tuntuu nyt paljon fiksummalta ja toimivammalta näin!

Oikein hyvää viikonloppua kaikille! Me suunnataan taas huomenna huonekaluliikkeisiin etsimään vauvalle sänkyä ja ehkä jotain muutakin kivaa kotiin, jos löytyy. Nyt lähdetään metsälenkille keväiseen auringonpaisteeseen koirien kanssa.

Ranskalaisia saunatonttuja

Pari päivää sitten kävin ensimmäistä kertaa vihtomassa täällä Ranskan maalla. Oli pakkaspäivä ja teki mieli saunaan. Melko lähellä tässä on suomalaiseksi saunaksi itseään mainostava sauna, jonne toisen suomalaistytön kanssa sitten lähdimme. Kokemus oli sangen mielenkiintoinen. 12 euron maksulla pääsimme saunatiloihin. Meitä oli vastaanottamassa trooppisen kuumuuden lisäksi kaksi tiukkailmeistä naista, joilla keikkuivat radiopuhelimet lanteilla. Kun pääsimme ovesta sisälle he kysyivät ensi töikseen olemmeko ensikertalaisia. Vastasimme, että olemme, mutta ei hätää, me olemme suomalaisia - osaamme kyllä tämän homman. Olimme väärässä.

Pukeutumistilan seinillä oli jo huolestuttava määrä kieltoplakaateja ja ohjeita, kuinka tulee käyttäytyä. Puhelimet piti sulkea ja vaatteet riisua ja laittaa tavarat lukolliseen pukukoppiin, jonne ei kuitenkaan saanut avainta. Mitään omaa tavaraa ei saanut viedä saunomispuolelle, ei edes omaa pyyhettä. Ainoastaan shampoo oli sallittujen listalla. Tiukkailmeiset naiset ohjeistivat meitä erilaisin kiellloin ja määräyksin, antoivat käsiimme avaimet (eivät kuitenkaan pukukaappeihimme), jonka jälkeen astuimme saunapuolelle. Avaimella avattiin kuuma luukku, josta saimme kaksi kuumaksi lämmitettyä lakanaa ja yhden pienen pyyhkeen. Mysteeriksi jäi, miksi tähän kuumaan luukkuun annettiin avain, mutta ei omaan pukukaappiin.

Paikka oli kyllä todella kaunis - hieman roomalaisen kylpylän tyylinen. Ihanat, suuret ja ikivanhat lautassuihkut, mosaiikkiikkunat, lämmin- ja kylmävesialtaat sekä kymmenet aurinkotuolit aukesivat silmiemme edessä. Aurinkotuoleilla köllötteli kylpijöitä toogalakanoihin kääriytyneenä lukemassa kirjaa. Seinillä oli jälleen paljon ohjeita. "Peseydy ennen saunaan menoa." Hiusten värjääminen kielletty." "Ihokarvojen ajeleminen kielletty." "Kauneusnaamioiden tekeminen kielletty." "Äänekkäästi puhuminen kielletty". jne.

Suihkun jälkeen uskaltauduimme saunaan, jonka alalauteet olivatkin jo täynnä ranskalaisnaisia. He istuivat lattian rajassa lakanoihinsa kääriytyneenä. Me nousimme rehvakkaasti ylälauteelle ja tajusimme lopulta levittää lakanat allemme suuriksi pefleteiksi. Löylyä saunassa ei saanut heittää laisinkaan ja lämpötila oli tasainen 85 astetta. Tullessaan saunaan sisälle saunojat käänsivät saunan seinällä olevaa tiimalasia. Vieressä oli ohje, että kerrallaan saunassa saa olla 8 minuuttia, jonka jälkeen on käytävä kylmässä suihkussa. Kolmea kertaa enempää ei saa saunassa käydä. Näiden ohjeiden noudattamista kaksi naisvalvojaa virkaintoisesti vahtivat ja huomauttivat heti, jos joku ei esim. peseytynyt saunomiskertojen välillä.

Ihana saunan lämpö rentoutti paikat ja olihan se aivan mahtava kokemus. Haluan ehdottomasti mennä saunomaan myös uudestaan! Kerroin saunakokemuksestani slovakialaiselle ystävälleni ja hän kertoi, että Slovakiassa saunat ovat juuri tuollaisia. Hän myös ihmetteli suuresti, että eikö suomessa saunoissa sitten ole tiimalaseja seinällä? Mistä sen sitten tietää, jos on liian kauan saunassa?

Lopuksi vielä nurinaa. Alaovemme lukko on rikki. Siinä ei avain käänny mihinkään, eikä avaimella siis luonnollisesti pääse sisälle rappukäytävään. Ainoa keino päästä sisälle on soittaa kaikkia naapureiden summereita ja toivoa, että joku olisi kotona ja päästäisi sisälle. Ranskalaiseen tyyliin lukko on ollut nyt jo pari päivää rikki ja "korjaaja on kutsuttu". Ei näy, ei kuulu. Tänä aamuna jätin ovimaton oven väliin siksi aikaa, kun kävin koiran kanssa lenkillä. Ajattelin, että varmasti pääsen sitten sisälle, jos ei vaikka ole ketään avaamassa. Kotiin tullessani joku oli ystävällisesti poistanut maton oven välistä ja ovi oli kiinni. Onneksi alakerran liikehuoneistosta tultiin avaamaan, kun rämpytin summereita. Mitä sitten jos vaikka tulee yömyöhällä kotiin? Miten yhden lukon korjaamiseen voi mennä taas näin kauan aikaa? Otetaan vastaan veikkauksia, milloin lukko mahtaa olla taas kunnossa!

Hyvät viikonloput!

Budjettimatkailua Luxemburgissa

Siellä koto-Suomessa sitä vaan hikoillaan plussa-asteissa ja täällä Keski-Euroopassa värjötellään pakkasessa. Vielä ovat ainakin kaasuhanat pysyneet sen verran auki, että töllimme on pysynyt mukavan lämpimänä. Ikkunoista ei tosin näe ulos, sillä nämä yksinkertaiset lasi-ikkunat falskaavat jokseenkin paljon ja kun ulkona on pakkasta ja sisällä lämmintä, höyrystyvät lasit niin kovasti, että saa olla koko ajan pyyhkeen kanssa kuivaamassa ikkunalaudoilta valuvaa vesivanaa.

Kotoisalta tämä talvi silti tuntuu! Lumi narskuu mukavasti jalkojen alla ja kaikki on niin kaunista, kun koko maisema on kuuraisen valkoinen. Ja aurinko on jaksanut porottaa joka päivä pilvettömältä taivaalta. Eilen ihastelimme luonnonpuistossa valkeita puita ja lammen jäällä liukastelevia joutsenia. Koirat rymistivät pitkin peltoja ja me ihmiset reippailimme poskemme punaisiksi melkein kahden tunnin lenkillä.

Lauantaina käväisimme Luxemburgissa. Meiltä ajoi sinne kaksi tuntia. Asumme tällaisessa hassussa keskiössä, että tosi moneen paikkaan ajaa pari tuntia, kuten nyt Zürichiin, Frankfurthiin ja Luxembourgiin.

Joka tapauksessa paikka vaikutti todella viehättävältä ja kaupungin keskellä oli vaikuttava rotko. Tutustuimme kaupunkiin vain pitkän päiväkävelyn verran, vaikka varmasti olisi ollut kiva testata jotain paikallista ravintolaa tai kahvilaakin siinä ohessa. Se vaan ei tällä kertaa nyt onnistunut, sillä reissu oli niin sanotusti tarkan markan reissu. Isäntä unohti lompakkonsa kokonaan kotiin ja minä taas olen niin lahopää, että vaikka minulla lompakko kortteineen käsilaukussa asianmukaisesti olikin, en muista korttien tunnuslukuja ulkoa ja ne tietysti olivat kotona. Laskimme sitten viimeiset käteiset yhteen, että saimme tankatttua sen verran bensaa, että päästiin vielä kotiin asti. Pari kilometriä ennen kotia tunnuslukuni pälkähti päähäni kuin salamaniskusta, mutta sehän ei siinä vaiheessa enää auttanut.

Mahdoimme taas näyttää varsin erikoiselta retkikunnalta, sillä lähes kaikki vastaantulijat hymyilivät hyväntahtoisesti ja osoittelivat meitä sormella. Batmanista tultiin taas ottamaan oikein kuviakin. Ehkä mies, jonka toisella puolella kulkee vasikankokoinen koira villapaidassa ja toisessa käsipuolessa keikkuu takki auki ison mahansa kanssa vaappuva nainen kerää sitten huomiota. Näin ainakin Luxemburgissa.

Tässä muutama otos Luxemburgista. Aurinkoisia ajatuksia kaikille!

Piparkakkutalojen päälle sataa lunta

Niin se joulu sitten humahti ohi kuin pikajuna ja samoin kävi uuden vuoden kanssa. Mutta ihanaa ja taatusti ikimuistoista oli!

Kiitos vielä ihan tosi paljon jouluvieraillemme! Yhteistuumin kokkasimme herkullisen ja hyvin erikoisen jouluaterian, joka sisälsi mm. lammasta, ankkaa, hanhenmaksaa, valkosipulikeittoa, viikunahilloa, villisikaa, suolakurkkuja kera hunajan ja smetanan, haudutettua punakaalia, valkoPIPPURIperunoita, jätskiä, suklaakakkua ja omenakaurapaistosta sekä tietenkin paljon erilaisia ranskalaisia viinejä ja juustoja. Kävimme myös kirkossa kuuntelemassa joulukonserttia ja ihastelemassa joulumarkkinoiden tohinaa ja kaupungin valoja. Onneksi ehdimme vähän shoppailemaankin. Batman oli myös onnessaan, kun sitä oli niin monta kättä rapsuttamassa.

Terveiset siis H, K & K- oli ihana saada teidät tänne jouluksi!

Uusi vuosi vietettiin sitten Pariisissa suomalaisten ystävien kanssa. Luotijunalla hurautimme vain pari tuntia täältä Ranskan Mansesterista Effelin juurelle. Illastimme periranskalaisessa, aivan mahtavassa ravintolassa (http://www.flobrasseries.com/coupoleparis/) koko illan ja siitä valuimme Concorden aukiolle ottamaan vastaan vuoden 2009. Eiffel vilkkui ylväänä juhlavalaistuksessaan ja Champs-Elysees kylpi upeassa valomeressään. Ilmoilla posahti vain muutama raketti, mikä oli itse asiassa kiva. Tunnelma oli todella rauhallinen, vaikka ihmisiä oli kerääntynyt aukiolle niin paljon, etten uskalla edes arvioida kuinka paljon. Shampanjalasillisella vuoden vaihtumisen jälkeen mietitittiinkin, miten erilainen on vuoden vaihde suomalaiseen tyyliin. Nyt silmiimme ei osunut yhtään änkyräkännistä, ei oksennusta, holtittomasti sinkoilevia raketteja, nyrkkitappeluita tai puukkohippasia. Eikä niitä ollut kyllä totta puhuakseni ikäväkään.

Batman oli ollut hyvässä hoidossa Gizmo-koiran vanhempien luona uuden vuoden reissumme ajan, ja kun menimme hakemaan sitä hoidosta saimme vielä ihanan raclette-illallisen. Kyllä kelpasi sitten masut täynnä tulla kotiin toipumaan uuden vuoden riennoista. Batmankin oli hyvin rauhallinen telmittyään kaksi vuorokautta putkeen Gizmon kanssa.

Välipäivinä kävimme myös Stuttgartissa Sinin ja Michaelin luona ja yhteistuumin kolusimme outlettien alennusmyyntejä yhden päivän. Michael oli myös kullanarvoisena tulkkina, kun yritimme saksalaiskaupassa saada selkoa lastenvaunuista.

Nyt ulkona sataa lunta. Tunnelma on jotenkin tosi idyllinen, kun suloisten piparkakkutalojen katot ja ikkunalaudat muuttuvat valkoisiksi. Sen sijaan idyllistä ei ole se, että meillä ei ole autossa kuin kesärenkaat. Toivottavasti isäntä pääsee töistä turvallisesti kotiin.

Kuvissa uuden vuoden tunnelmaa Pariisista. Vuosi 2008 oli ihana, tapahtumarikas vuosi, jota nyt kiitollisena muistelemme katselemalla hääkuvia, häämatkakuvia Hawaiilta, kesälomakuvia Suomesta ja kuvia seikkailuistamme täällä Ranskassa. Jätämme menneelle vuodelle jäähyväiset haikeina, mutta onnellisina ja toivotomme vuoden 2009 tervetulleeksi! Toivotamme mitä parhainta vuotta myös kaikille lukijoille!