Ilkeä noita ampui nuolella

Terveisiä sängynpohjalta. Eilen aamulla ärhäkkä noita ampui vielä ärhäkämmän nuolen mun ristiselkään. Kumarruin antamaan koiralle ruokaa jotenkin kehnossa asennosa ja silloin napsahti. Keskivartalon lihakset ei kai taida enää toimia entiseen malliinsa kasvavan masun takia. Kivusta välittämättä vaapuin kuitenkin koko päivän jalkeilla, ulkoilutin koiran ja käytiin kaupoilla. Illalla ei jalat sitten enää kantaneetkaan ja nyt pötkötän sängyssä. Tän pitäisi kai parissa päivässä mennä ohi, jos malttaa lepäillä. Yritetään, vaikka tiukkaa tekee.

Terveisiä myös Suomesta! Parin viikon loma Suomessa olikin erittäin hektinen, mutta aivan ihana. Tapasin paljon perhettä, ystäviä ja sukua, juhlin Helsingin yössä, näin ensi lumen satavan, saunoin savusaunassa, söin äidin herkkuruokia, nautin balettiesityksestä, kävin anoppilassa ja söin taas herkkuruokia, kävimme äidin kanssa shoppailemassa ja hömpöttelemässä kauneushoitolassa jne.

Pojillakin oli mennyt hyvin. Battis oli odottanut suhteellisen rauhallisena päivät, kun se oli kuunnellut sen omaa soittolistaa. Läppäri soitti koko päivän sille sen omaa soittolistaa, jossa välillä kuuluu meidän puhetta, välillä tulee jotain rauhallista musiikkia ja välillä on hiljaista. Tuhojakaan se ei ollut saanut aikaiseksi,vaikka yhtenä päivänä se olikin yrittänyt jonglöörata viinipulloilla. Siis täysillä viinipulloilla.

Yhden yön Battie oli myös hoidossa Madame Dijonilla, missä se on aikaisemminkin ollut hoidossa. Valitettavasti madamen oma koira, joka oli Battiksen sydänystävä, oli siirtynyt ajasta ikuisuuteen kesällä, eikä näin ollen ollut Battiksen seurana hoidossa. Isäntä oli tuon ajan Bourgognessa firman viinikerhon kanssa kiertelemässä viinitiloja, osallistumassa viinimessuille ja maistelemassa alueen viinejä. Ohjelmaan kuului myös seitsemän ruokalajin gourmet-illallinen viineineen, jota nautittiin illasta aamuyöhön saakka. Siis pelkkää syömistä tuntitolkulla. Hyvin tuntui isäntä siellä viihtyvän ja nyt se suunnittelee viinikaapin ostoa innoisaaan.

Tällä kertaa kuvaterveisiä Suomesta. Kuvissa näkymiä porukoiden kotipihalta ensilumen tultua.

Pullantuoksua ja energiapuhureita

Juuri natustan uunista tullutta feta-tomaattipiirakkaa. Ihmeellinen energiavimma "vaivaa" edelleen ja sen lisäksi, että olen puunannut koko kodin lattiasta kattoon ja arkistoinut paperit, liput ja laput, olen kodinhengettärenä pyöräyttänyt vaikka mitä leivonnaisia. Osa onnistuneempia, osa vähemmän onnistuneita.

Yhdessä isännän kanssa leivoimme jokin aika sitten hyviä Daim-mokkapaloja (onneksi Ikeasta saa Daimia), mutta mun joulutortut eivät sitten onnistuneetkaan ihan niin hyvin. Kaupasta kun ei löytynyt valmista voitaikinaa eikä luumuhilloa, päätin sitten reippaana tyttönä tehdä ne itse. Miten vaikeaa se nyt voi olla?

Ostin vielä vaiva-asteen nostamiseksi vahingossa oikein kivellisiä luumuja, jotka ensin perkasin, pilkoin ja sitten keitin hilloksi. Siitä tulikin tosi hyvää ja ihanan jouluinen tuoksu, ei siinä mitään. Taikinaa kaaviloin sitten hiki hatussa ohjeiden mukaan ja yritin saada lehtevyyttä aikaan. Lopputulos oli, että tortut ovat täysin plätkyjä, eivätkä ne maistu millekään muulle kuin rasvalle. Ainoa kenelle ne ovat kelvanneet, on Batman. Kaiken kukkuraksi löysin seuraavan päivänä kaupasta valmista voitaikinaa.

Batmanin kanssa on treenattu taas tuntitolkulla yksinolemista ja sen yksinolopaikka on muutettu keittiöön. Viimeinen niitti oli, kun tulin yksi päivä kaupungilta ja eteisen seinään oli ilmestynyt reikä. Prkl!

Koiran eroahdistus on tosi kiusallinen ongelma, siihen kun ei oikein ikinä pääse puuttumaan silloin kun ongelmakäyttäytymistä esiintyy. En usko, että meillä olisi mitään ongelmaa, jos me ei oltaisi muutettu tänne, mutta muutto tapahtui Battiksen ollessa herkimmässä mahdollisessa iässä ja se aiheuttaa nyt sitten tällaista. Pentuhan se on raukka vieläkin.

Helsingissä meillä ei ollut mitään ongelmaa koiran kanssa, vaan se oli normaalisti päivät yksin. Nyt se selvästi pelkää, että kun me lähdetään, me ei tullakaan enää takaisin ja ulvoo meitä paniikissa kotiin ja järsii stressaantuneena seinää. Kuulostaa varmasti hyvältä myyntipuheelta koiraa harkitseville ;)

Me saadaankin isännän sisarukset jouluvieraiksi tänne! Ihan mahtavaa! Heini, Kalle ja Kaisa tulevat viikoksi viettämään ranskalaista joulua. Täytyykin pakastaa nuo minun joulutortut ja kokeilla, maistuuko jouluvieraille. No eih ;)

Lennähdän itse nyt Suomeen pariksi viikoksi. Toivottavasti tällä kertaa ennätän koneeseen. Viimeksi juutuimme ruuhkaan ja myöhästyin lennolta. Olen tehnyt huiman agendan ja aion nähdä hurjan monta ystävää Suomessa. Toivottavasti tahti säilyy hyvänä ja jaksan viipottaa kaikki läpi! Harmillisen monta ystävätapaamista joutuu silti jättämään taas ensi kertaan, kun aika ei kerta kaikkiaan riitä. Onneksi on sähköpostit ja onneksi on aina se seuraava kerta, kun tulemme Suomeen!

Pitäkää peukkuja, että pojat pärjäävät täällä hyvin, kun housewife on Pohjolassa ja sormet ristissä myös sen puolesta, ettei kämppä ole koiran (tai miehen;) takia ihan lunarissa, kun tulen takaisin!